Neljäs käymämme kylä vuoden 2024 toukokuussa, Monterosso, yllätti meidät täysin. Kun muut Cinque Terren kylät kipuavat jyrkille rinteille ja portaita riittää loputtomiin, täällä oli yhtäkkiä tasaista rantakatua silmänkantamattomiin – ja aivan erilainen tunnelma kuin missään muualla. Muut tarinat Cinque Terresta löytyvät tästä.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Junalla Vernazzasta Monterossoon
Vernazzan asemalla meidät ohjattiin odottamaan junaa pitkän tunnelin suojiin. Väkeä oli jo valmiiksi paljon, ja ohitse kulki jatkuvasti uusia ryhmiä, retkioppaan heiluttaessa milloin sateenvarjoa, milloin värikästä keppiä. Olimme jo oppineet, että Cinque Terressä junat kulkevat “italialaiseen tapaan” – silloin kun kulkevat, ja yleensä vähän aikataulusta myöhässä.
Tällä kertaa matka oli kuitenkin lyhyt – vain yksi pysäkinväli Monterossoon.
Ensivaikutelma: missä on viehätys?
Heti aseman edessä avautui hiekkaranta ja sen yläpuolella leveä rantakatu, täynnä ravintoloita ja kahviloita. Kauppoja ei juuri näkynyt. Pysähdyimme ensin cappuccinolle pieneen leipomokahvilaan, mutta vaihdoimme pian rannan puolelle “kauniimpaan paikkaan”.
Kävelimme pitkin rantakatua ja mietimme, mikä tässä kylässä muka on niin erityistä. Näkyvissä oli lähinnä kerrostaloja ja hotelleja. Missä ne romanttiset kujat ja pastellitalot, joita Cinque Terrestä odottaa? Kaunista ja rehevää kyllä, mutta ei kovin kummoista kuitenkaan…
Jättiläinen rannalla
Sitten huomasimme jotakin erikoista: rantaan ulottuvan rakennuksen päädyssä seisoi kivinen jättiläinen, kannattelemassa katon kulmaa. Vieressä kohosi torni ilman ristiä – ei siis kirkko. Näky oli hämmentävä ja kiehtova samaan aikaan. (Kyseessä on Il Gigante, Monterosson ikoninen patsas – siitä lisää myöhemmin!)
Poikkesimme pieneen kirkkoon, paikalliseen rukouskappeliin Oratorio di San Domenicoon, jossa sinänsä ei ollut mitään ihmeellistä, mutta kiinnitin huomiota ulkoseinän keramiikkareliefeihin, jotka varmaankin ovat jonkun paikallisen taiteilijan hyvin paljon kirkkoa myöhäisempää tuotantoa. Reliefissä luki S. Andrea, eli Pyhä Andreas, jonka vinoristi on tuttu symboli hänen marttyyrikuolemastaan.
Tällaiset löydöt ovat itselleni reissujen suola. Olen työskennellyt monien materiaalien kanssa entisessä elämässäni käsityöläisenä – myös saven ja lasitteiden – joten voisin jäädä tutkimaan tämänkin reliefin yksityiskohtia pitkäksi toviksi, ellei näkemisen ja kokemisen tarve ajaisi eteenpäin ja seuraavaan paikkaan.
Vaikka meillä ei aivan oikea fiilis ollutkaan Monterosson suhteen, oli alueella kuitenkin monta ihanaa kohtaa rakennuksen tai köynnöksen tai muun kasvillisuuden muodossa. Parhaassa tapauksessa molempien yhtä aikaa.
Pieni välikohtaus rannalla
Rantaan tullessamme näimme punakirjavin nauhoin rajatun alueen, ilmeisesti maksullisille rantatuoleille. Koska tuolit eivät olleet käytössä, levitimme pyyhkeemme nauhan yläpuoliselle hiekalle. Ehdimme juuri asettua, kun paikalle ilmestyi mies huitomaan ja huutamaan. Hän osoitteli nauhaa ja selitti kiivaasti italiaksi.
Säikähdettyäni en ehkä reagoinut parhaalla mahdollisella tavalla – viittilöin takaisin ja pidin oman älämölöni. Mutta mietin: alkaisiko kukaan Suomessa huutaa turisteille suomeksi, jos he istuvat väärässä kohdassa? Maassa maan tavalla, toki, mutta joskus voisi tyyliäkin päivittää.
Lopulta siirryimme muutaman metrin sivummalle ja tilanne raukesi. Emme olleet ainoita, kaksi tyttöä oli jo alueella tullessamme. Päätin vielä kuitenkin käydä meressä – kivinen ranta teki etenemisestä haastavaa, mutta sinnikkäästi etenin aaltoja vastaan, kunnes yksi pyyhkäisi yli ja kasteli minut kokonaan. Virkistävää, ainakin hetken!
Monterosson ”erikoisuus” oli ehkä oranssi-turkoosit päivänvarjot. Täytyy myöntää että niiden rivistö oli aika vaikuttava näky rannalla. Sesonki oli toukokuun alussa vasta alkamaisillaan, mistä johtui alueiden rajaaminen ennen niiden valmistumista.
Sateen uhka ja paluu Levantoon
Tummat pilvet alkoivat kerääntyä taivaalle, ja päätimme lähteä ajoissa takaisin majapaikkaan. Matkakumppani oli jo flunssassa – tai “ei kipeä, mutta vähän nuhainen”, kuten hän sanoi. Ilta kului rauhallisesti viinilasin, juuston ja suklaan parissa, kirjoitellen ja ihmetellen päivän tapahtumia.
Vasta myöhemmin huomasin kartasta, että olimme olleet väärällä puolella kylää. Monterosson vanha osa olisi asemalta katsottuna vasemmalla – se, missä ne kapeat kujat, värikkäät talot ja vanhat kirkot oikeasti ovat. Ei siis ihme, että näkymät olivat “liian moderneja”!
Lauantaiaamun uusintayritys Monterossoon
Seuraavana päivänä meri oli yhä levoton ja sää pilvinen, mutta päätimme lähteä uudelleen Monterossoon – tällä kertaa oikealle puolelle. Asemalta vasemmalle käännyttäessä tie nousee loivasti ylöspäin ja sen varrella on kahviloita merinäköalalla. Tunnelin jälkeen avautuu keskusaukio täynnä pieniä ravintoloita ja käsityöliikkeitä.
Kävin ostamassa pikkukaupasta vesipullon ja kuuntelin hetken kaupan ulkopuolella istuvaa ja itsekseen laulavaa vanhempaa rouvaa, joka selvästi oli aivan omissa maailmoissaan.
Yksi putiikeista veti minut puoleensa välittömästi – pieni keramiikkakauppa, jossa taiteilija itse oli paikalla. Kaikki oli kauniisti esillä, värit hehkuivat ja jokainen esine tuntui käsintehdyn ainutlaatuiselta. Kerroin hänelle, että minun oli “pakko ostaa jotain, vaikka se painaa laukussa”, ja sain kuulla, että lasitteet olivat kaikki hänen itse kehittämiään.
Reppu painavampana jatkoin matkaa ja kuvasin vielä hetken kylän katuja ennen paluuta junalle. Monterosso paljastui lopulta yhtä viehättäväksi kuin muutkin kylät – kunhan löysi oikean suunnan.
Monterosso al Mare – Cinque Terren “tasamaakylä”
Monterosso al Mare on Cinque Terren viidestä kylästä suurin ja vanhin. Ensimmäiset maininnat kylästä löytyvät jo vuodelta 1056, ja sen historia on sidoksissa Genovan tasavaltaan, kalastukseen ja viininviljelyyn.
Kylä jakautuu kahteen osaan:
- Vanha kylä (Vecchio Borgo) jää asemalta vasemmalle, ja siellä sijaitsevat keskiaikaiset kujat, San Giovanni Battistan kirkko sekä Convento dei Cappuccini -luostari, josta avautuu upea näkymä merelle.
- Uudempi osa, Fegina, levittäytyy asemalta oikealle ja on tunnettu pitkähköstä hiekkarannastaan, rantakadun ravintoloista ja modernimmasta ilmeestään.
Monterosso tunnetaan myös siitä Il Gigante -patsaasta, joka esittää meren jumala Neptunusta ja seisoo kallion juurella Feginan päässä. Rannat ovat Cinque Terren laajimmat, ja juuri täällä on helpoin pulahtaa uimaan ilman portaita ja jyrkkiä polkuja.
Kylä kärsi pahasti vuoden 2011 tulvissa, jotka vaurioittivat erityisesti vanhaa keskustaa, mutta se on sittemmin entisöity huolella.
Nykyään Monterosso on Cinque Terren suosituimpia majoituskohteita – paikka, jossa rento rantaloma ja kylämiljöö yhdistyvät.
Monterosso al Mare – Hotellit ja majoittuminen
Monterosso on helppo majoittumiskohde muihin alueen kyliin verrattuna nimenomaan tasaisemman maastonsa vuoksi. Mitään budjettimatkailua ei Monterosson eikä muidenkaan kylien hotelleissa yöpyminen ole. Hinnat vaihtelevat noin 150 euron ja 700 euron välillä per yö.
Edullisimman vaihtoehdon löysin pidemmällä aikavälillä *Casa Acciughinasta, joka on yksityisen majoittajan yhden makuuhuoneen huoneisto lähellä rantaa. Aika lähellä rantaa on myös *Hotel Marina, jota on kehuttu viihtyisäksi hotelliksi kauniissa ympäristössä. Hotellissa on myös hissi.
Hiukan edellisiä hintavampi on *Cinque Terre Charme, yhden makuuhuoneen huoneisto parisataa metriä rannasta. Bookingin pisteet 9.3, se on saanut 76 arvostelua. Enemmän tilaa tarvitsevalle löytyy uudemmalta puolelta kylää kolmen makuuhuoneen huoneisto *La Pavona Villa Luxury Collection.
Toinen samankokoinen huoneisto puolet edullisemmin kuin edellinen, *A ca du Kubla sijaitsee vanhassa osassa kylää. Omaan makuuni sopisi ehkä parhaiten rannan äärellä majoittumiseen *Appartamento The Dream 3.
Tsekkaa alla olevasta hakulomakkeesta muut vaihtoehdot Cinque Terren kyliin.
Ja sitten se jättiläinen, Il Gigante...
Kun rantaa kulkiessa silmiin osui rakennus, jonka päätyä kannatteli valtava kivinen hahmo, olin hetken hämilläni. Tornimainen rakennus ilman ristiä ei siis näyttänyt kirkolta, mutta ei oikein miltään muultakaan. Lähempi tarkastelu paljasti, että katon kulmaa todella piti harteillaan jättiläinen — ja aivan rantaan saakka ulottuva kokonaisuus näytti kuin unohdetulta elokuvan lavasteelta.
Myöhemmin selvitin, että kyseessä on Il Gigante, 14 metriä korkea betoniveistos, joka esittää meren jumala Neptunusta. Patsas rakennettiin vuonna 1910 osaksi Villa Pastine -nimistä huvilaa, joka seisoi juuri tuossa rinteessä meren äärellä. Kuvanveistäjä Arrigo Minerbi ja insinööri Levacher suunnittelivat kokonaisuuden yhdessä, ja veistos kantoi osaa huvilan terassista — aivan kirjaimellisesti.
Toisen maailmansodan pommitukset ja myöhemmät myrskyt kuitenkin tuhosivat osan huvilasta ja vaurioittivat patsasta pahoin. Il Gigante menetti käsivartensa, tridenttinsä ja osan koristeista, mutta seisoo yhä paikoillaan, ikään kuin kantamassa menneen loiston muistoa hartioillaan.
Kun nyt katson kuvia Villa Pastinesta sellaisena kuin se joskus oli, ymmärrän paremmin sen, mitä rannalla näin. Se ei ollut outo betonirakennus eikä mikään satunnainen rantahuvila, kuten ensin arvelin, vaan pala satumaista arkkitehtuuria, joka on saanut jäädä osaksi Monterosson rantamaisemaa – hiukan haavoittuneena, mutta edelleen kunnianarvoisena.
Monterosso on Cinque Terren “outolintu”: tasainen, helppokulkuinen ja ehkä ensimmäisenä vähän hämmentävä. Mutta kun antaa sille uuden mahdollisuuden, kylä palkitsee rauhallisella tunnelmalla, kauniilla rannoilla ja aavistuksella menneestä loistosta.
Upea tuo kivijättiläinen! Tällaisia kuvia katsellessa mietin aina, miksei meiltä Suomesta löydy vastaavanlaisia teoksia….
Upea tuo kivijättiläinen! Tällaisia kuvia katsellessa mietin aina, miksei meiltä Suomesta löydy vastaavanlaisia teoksia.
Tuo jättiläinen kannattelemassa kivilankkua. Kerrassaan ihana!! Jotenkin koko Cinque Terre niin ihana – vähän erilainen kuin muu Italia!