Vuoden 2024 toukokuussa Cinque Terren kylät kutsuivat minua, ja viimeisenä tutustumisvuorossa oli korkealla sijaitseva Corniglia. Muut tarinat Cinque Terresta löytyvät tästä.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
🧭 Corniglia pähkinänkuoressa
Sijainti: Keskimmäinen Cinque Terren viidestä kylästä, Ligurian rannikolla Italiassa.
Erikoisuus: Ainoa Cinque Terren kylä, joka ei sijaitse meren rannalla – kylä kohoaa noin 100 metrin korkeudella jyrkänteen reunalla.
Pääsy: Junalla + pikkubussilla (sisältyy Cinque Terre Cardiin) tai kävellen yli 370 porrasta juna-asemalta. Ei laivayhteyttä.
Tunnelma: Rauhallisempi ja paikallisempi kuin Vernazza tai Monterosso – vähemmän turisteja, enemmän arjen charmia.
Sopii sinulle jos: Pidät maisemista, rauhasta, kävelystä ja pienistä ravintoloista, joissa on kylän väkeä enemmän kuin turisteja.
Muista: Auringonlasku kylän yläosasta on upea! Ota vettä mukaan, jos nouset jalan.
Corniglian historiaa ja luonnetta
Corniglia on Cinque Terren viidestä kylästä ehkä se vähiten “turistinen” – ja samalla yksi vanhimmista. Sen juuret ulottuvat roomalaiseen aikaan, jolloin alueella viljeltiin viiniä ja oliiveja. Itse asiassa nimi Corniglia tulee roomalaiselta maanomistajalta Gens Cornelia -suvulta, joka hallitsi aluetta jo antiikin aikana.
Toisin kuin muut Cinque Terren kylät, Corniglia ei koskaan ollut kalastajakylä. Sen sijaan se oli maanviljelijöiden ja viinintekijöiden kylä, joka tunnettiin rinteille levittäytyvistä viinitarhoistaan. Näitä terasseja näkee edelleen kaikkialla ympärillä – ne ovat vuosisatojen aikana kivistä käsin rakennetut ja ylläpidetyt.
Kylän sydän on Via Fieschi, kapea pääkatu, joka kulkee jyrkästi kylän halki ja jonka varrelta löytyy muutama kirkko, pari pientä toria, sekä paljon kauniita, kuluneita kivitaloja.
Cornigliassa on myös 1300-luvulla rakennettu San Pietron kirkko, joka on hyvä esimerkki ligurialaisesta goottilaisesta tyylistä mustavalkoisine kivikoristeluineen.
Corniglian erityinen luonne on sen eristäytyneisyys ja rauha. Kylä tuntuu enemmän vuoristokylältä kuin rantakohteelta, ja illalla sen kapeilla kujilla on aivan erilainen tunnelma kuin vilkkaassa Vernazzassa tai Monterossossa. Täällä voi jossain kohti kuulla tuulen ja heinäsirkkojen äänen paremmin kuin turistien puheensorinan.
Kyllä Cornigliassakin silti väkeä riitti ja jotenkin nyt kuvia katsellessa niissä näkyy ehkä enemmänkin ihmisiä kuin muiden kylien kuvissa. Mielikuva on kuitenkin rauhallisempi ja ehkä jopa sijoittaisin Corniglian omaksi suosikkikyläkseni.
Matka vuorenrinteelle
Päivän suunnitelmana oli siis mennä ensimmäisenä viimeiseen, vielä käymättä jääneeseen Cinque Terren kylään, Cornigliaan, ja sen jälkeen palata uudelleen Monterossoon – koska olimme edellisenä päivänä käyneet siellä kylän ”väärällä” puolella.
Corniglia on ainoa kylä, johon ei pääse laivalla, eikä se sijaitse rannalla, vaan korkealla vuorenrinteessä. Juna-asemalta kulkee pikkubussi, joka vie matkalaiset ylös kylään. Yksi bussi oli juuri lähtemässä, kun tulimme asemalle. Meitä ennen oli jonottamassa kymmenkunta ihmistä, ja sisään ahdettiin seuraava satsi heti, kun edellinen ehti palata. Cinque Terre Card kelpasi maksuksi, ja matka ylös ja alas kesti noin 20 minuuttia.
Kylään olisi voinut myös kävellä. Kun myöhemmin katsoimme juna-asemalta rinnettä, näkyi siinä jyrkkä portaikko siksakkina ja ihmisiä kapuamassa alas. Aikamoinen nousu! Alaspäin sen ehkä juuri ja juuri olisi jaksanutkin.
Ensivaikutelma ja jäätelölounas
Corniglia antoi heti viehättävän vaikutelman. Keskusaukion ympäri autot kääntyivät paluumatkalle rannikolle, ja sieltä lähti portaat, joita pitkin aloimme nousta. Hetken päästä eteemme osui gelateria – ja eilen väliin jäänyt jäätelöhetki oli sillä päätetty! (Olimme päättäneet maistaa joka päivä uutta jäätelöä, mutta en kyllä pysty moiseen). Matkakumppanilta oli jäänyt myös aamiainen väliin, joten korvasimme toisen aamiaisen ja toisen lounaan jäätelöllä.
Tötterön jälkeen jatkoimme nousevia portaita, joita reunustivat pikkukaupat, ravintolat, baarit ja lisää gelaterioita.
Hiukan matkaa ylöspäin kivutessa tuli vastaan Corniglian keskusaukio kirkkoineen ja ravintoloineen. San Pietron edustalla seisoo Corniglian oma Monumento ai Caduti – pronssipatsas sodassa kaatuneiden muistoksi. Patsaan karhea pinta ja vanhan kirkon rapistunut julkisivu kertovat ajan kulumisesta, mutta samalla niissä on jotain pysyvää ja arvokasta. Kirkon paikalla on ollut rakennus jo 1100-luvulla; kirkko on rakennettu sen päälle 1300-luvulla.
Vielä ylempänä poikkesin useille pienille kujille, jotka päättyivät ihmisten oville tai pihoille. Oli ihanaa katsella idyllisiä ovia, ikkunoita ja kukkaruukkuja. Yhdessä portaikossa lojui kasoittain tiiliä ja seuraavan oven edessä valtavat pussit roskia – remontti menossa. Ei käy kateeksi!
Lisää portaita
Corniglian kadut ovat portaita, portaiden päälle rakennettuja portaita ja niiden välissä pieniä kujia. Jokainen mutka kätkee uuden näkymän – tai oven, jonka takaa kuuluu radio ja tuoksuu kahvi.
Ovien, portaiden ja kasvien satumaassa
Matkalla ylemmäs jäin kerta toisensa jälkeen katsomaan yksityiskohtia, joita olisi voinut kuvata loputtomiin. Kuluneet ovet, joiden maalipinta hilseili kauniisti, rapistuneet ikkunaluukut ja kiviseinät, joihin oli kiinnitetty kukkaruukku jos toinenkin. Köynnökset kiersivät kaiteita ja vanhoja putkia, ja jokaisessa pihassa kasvoi jotakin vihreää — oli se sitten ruukussa, raoissa tai aidan vieressä.
Cornigliassa on jotain taianomaista: täällä aika ei tunnu pysähtyneeltä, vaan se vain virtaa hitaammin.
Rakennusten rujous ja kasvien vehreys täydentävät toisiaan niin, että niistä syntyy oma satumaailmansa.
Tuntuu, että jokainen ovi, portaikko ja ruukku haluaa tulla kuvatuksi, kuin ne olisivat osa kylän yhteistä tarinaa.
Corniglian huipulla
Ylhäällä, portaitten viimeisessä mutkassa, vastassa oli näky, jota en osannut odottaa.
Maisema oli häkellyttävän kaunis – mutta aivan sen keskellä rytökasojen ja muovin peittämä piha.
Pesuallas seinää vasten, tiskiainepullo valmiina, ja vieressä kasa rojua. Paras mahdollinen sijainti, kaunein mahdollinen näkymä – ja silti kaikki hylätty, kuin joku olisi vain kyllästynyt.
Cornigliassa on jotakin syvästi ristiriitaista. Täällä ruostunut kaide ja villiintynyt kasvi voivat kasvaa aivan unenomaisen sinisen meren yllä, ja joku kuitenkin jättää kaiken hoitamatta. Luulisi, että nimenomaan tälle paikalle joku olisi tehnyt unelmiensa asumuksen tai valjastanut sen tuotteliaalle liiketoiminnalle.
Paras paikka cappuccinolle?
Vain muutaman askeleen päässä samasta rinteestä löytyi pieni kahvila, jossa pöydillä oli turkooseja astioita ja merituuli heilutti varjoja. Joimme cappuccinot ja katselimme hiljaa merta. Kahvilasta avautui näkymä seuraavaan kylään, Manarolaan. Sen talot kohoavat kallionharjanteella, ja meri välkehtii uskomattomissa turkoosin sävyissä. Tämä näkymä yksin riittää muistuttamaan, miksi Cinque Terre on niin erityinen paikka.
Toisella suunnalla siintää seuraava kylä pohjoiseen päin, Vernazza. Sen tunnistaa rantaviivasta, joka on muita kyliä alempana.
Oli aika luovuttaa muutaman pöydän kahvilan paikat seuraaville tulijoille, joten palasimme samaa reittiä takaisin alas bussille. Pysäkillä jono kasvoi nopeasti – kaikki eivät mahtuneet seuraavaan kyytiin. Mutta; Cinque Terren junat ovat aina myöhässä 5–25 minuuttia, joten aikatauluja on turha tuijottaa. Juna tulee, kun tulee, joten ei väliä miten nopeasti sinne asemalle pääsee 😊
Corniglia – Hotellit ja majoittuminen
Cornigliassa majoittuminen on aivan erilaista kuin muissa Cinque Terren kylissä. Täällä ei ole hotelliketjuja eikä suuria rakennuksia, vaan pieniä perheomisteisia huoneistoja ja bed & breakfasteja, joissa herää aamulla lintujen lauluun ja kylän ääniin.
Koska Corniglia sijaitsee korkealla rinteessä, merinäkymät ovat huikeat lähes jokaisesta majapaikasta. Mutta se tarkoittaa myös portaita – niitä on paljon. Jos laukut ovat painavat, kannattaa valita majoitus lähellä kylän pääkatua Via Fieschiä.
Corniglia sopii erityisesti niille, jotka haluavat rauhaa ja aitoa kylätunnelmaa.
Kun ilta saapuu ja päivän retkeilijät palaavat muihin kyliin, kylä hiljenee ja muuttuu lähes taianomaiseksi.
Terassilla voi kuulla vain heinäsirkkoja ja kaukaa kantautuvan meren kohinan.
💡 Vinkki: Cornigliassa on myös muutamia upeita majapaikkoja viinitarhojen keskellä, aivan kylän yläosassa. Ne sopivat täydellisesti niille, jotka etsivät hiljaista tukikohtaa Cinque Terren vaelluksille.
Edullisimman majoituken löysin *Agodan valikoimasta. *Casa Caterina on yhden makuuhuoneen asunto 400 metriä rannalta. Alle satasen yö pääsee majoittumaan kolmen hengen huoneessa *La Lanternassa. Ensiluokkaisessa yhden makuuhuoneen talossa *Casa Vacanze Pinuccia on oma terassi ja matkaa rantaan 100 metriä.
Merinäköaloja kaipaavalle löytyy *Cá de Marge , kahden makuuhuoneen huvila *Villa Lardarina, johon mahtuu suurempikin perhe, sekä *Affittacamere Il Timone, josta löytyy erilaisia huoneita.
Tsekkaa alla olevasta hakulomakkeesta muut vaihtoehdot Cinque Terren kyliin.
Enemmän tietoa matkustamisesta Cinque Terren alueella ja käytännön vinkit löytyvät ensimmäisestä artikkelista Cinque Terre – viisi kylää Italiassa.
Hauska kuulla, että joku näistä kylistä on vähiten ”turistinen”, jotenkin olin ajatellut, että ne jotka seudulle menevät, käyvät kaikissa. Niin minä ainakin teen. Mielenkiintoista tulee olemaan muodostaa näistä kylistä aikanaan oma käsitys.
Ja hyvältä näyttää tötterö!