Jutussa pääset mukaan viimeisiin päiviin vuoden 2024 Cinque Terren matkastamme. Edelliset tarinat ja kylät löytyvät tästä. Lensimme Pisaan ja majoituimme ensin viikon verran Levantossa ja sitten ennen kotiin palaamista neljä yötä Pisassa. Sairastamisesta huolimatta ehdimme nähdä sen vinon torninkin.
Olen myös koonnut juttuun tärkeimmät asiat Pisasta: tunnelman, nähtävyydet, majapaikat ja pari omituisuutta. Sekä ihanat italiaiset naapurit!
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Pisaan junalla Levantosta
Pisan juna-asemalla alkoi heti tuttu arvausleikki: mikä bussi menee mihinkin suuntaan? Google Maps näytti yhtä, kartan tutkiminen toista. Matkakumppani M oli valmis hyppäämään käytännössä mihin tahansa bussiin, jossa on pyörät ja ovi. Minä taas yritin tehdä järkeviä päätöksiä, mutta jo tässä vaiheessa olisi pitänyt tietää, ettei Pisassa mikään mene suorinta reittiä.
Tarvitaan liput, tietenkin. Hain ne meille asemalta selvitettyäni käytännön. 1,70 euroa – 70 minuutiksi. Sitten takaisin bussiarvailuun. Minun mielestäni oikea pysäkki oli ison kadun varrella; M kieltäytyi siirtymästä ”minnekään isolle tielle”, koska pysäkit ovat kuulemma ”tässä”. Lopulta paljastui, että se iso tie oli nimenomaan tässä, eikä kumpikaan tarkistanut kummalla puolella katua oikea bussi edes kulkee. Joten menimme tietysti väärään suuntaan.
Ei se haittaa. Saimme sight-seeing-kierroksen, jota emme pyytäneet, mutta joka nyt vain tapahtui, kuten Pisassa näytti olevan tapana.
M hypähti bussista ulos ja ryntäsi saman tien jollekin kadulle eteenpäin, ilman suunnitelmaa, ilman taukoa, ilman että edes ymmärsin, mitä tapahtuu. Seurasin hetken, kunnes Google Maps kertoi, että reitti on pidentynyt kuudesta minuutista kahdeksaan – ja siinä vaiheessa käännyin kannoillani.
Olin aivan loppu, matkatavarat painoivat ja jääräpäinen harhailu väärään suuntaan tuntui ihan viimeiseltä niitiltä.
Kun sain M:n kiinni ja puhuttua pysähtymään, keskustelimme siitä, että ehkä – ihan ehkä – voitaisiin jatkossa päättää suunnasta yhdessä. Posket täynnä räkää (hänen oma ilmaisunsa) oleva M ei juuri jaksanut osallistua keskusteluun. Kuulokin oli kuulemma mennyt. Minä jaksoin, vaikka kiroilin jo suomeksi, italiaksi ja hengessäni myös ehkä latinaksi.
Kotiin – hurmaava pimeä italialainen talo
Kun lopulta löysimme majapaikan, tunne oli helpotus. Tämä vanha italialainen asunto kaksikerroksisen talon pohjakerroksessa omalla pihalla, pimeä kuin luola mutta omituisen ihana, tuntui heti turvasatamalta. Silti aivot alkoivat välittömästi raksuttaa, mitä kaikkea pitää hoitaa: syömistä, juomista, kauppareissu.
Ainoat avaimet oli pakko ottaa mukaan, että pääsee portista sisälle. Avainnipussa oli hiukan selvittämistä. Portin lisäksi etuovia on kaksi sisäkkäin ja tajusin jossain vaiheessa että ruokailutilasta menee ovi kerrostalon käytävään ja sieltä ovi sisäpihalle, joka sekin on aivan ihana. Ja vaatii kaksi avainta lisää päästäkseen sitä kautta asuntoon.
Sairastaminen ja sairaalakuvio
Seuraavana päivänä otimme taksin sairaalaan M:n vakuutuksen kautta. Minulla itselläni ei ollut vielä vastausta omalta vakuutusyhtiöltäni. En osannut päättää, ilmoittaudunko itsekin odottamaan pääsyä lääkäriin. Passi ei mukana, Kela-kortti ei mukana, mikään ei mukana – tietenkään juuri silloin, kun niitä tarvitsisi.
Odottelimme neljä tuntia. Kun lopulta menin itsekin ilmoittautumaan ja ehdotin, että pääsisimme M:n kanssa lääkäriin yhtä aikaa, meidät siirrettiin covid-testiin. Negatiivinen tulos, mutta yhteisaika unohtui. Minullekin nousi kuume, M oli hermostunut ja ilta jo pimeä, eikä kumpikaan meistä tiennyt, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Lopulta luovutimme ja otimme taksin takaisin majapaikkaan. M meni nukkumaan, minä jäin vielä valvomaan ja kirjoittamaan.
Lääkärin kotiin kutsuminen: italialaista draamaa, google-kääntäjää ja naapurin tulkkauspalvelu
Aamulla M jäi ottamaan yhteyttä taas vakuutustoimistoon, minä lähdin syömään ja kauppaan. Kiertelin vähän kauemmas asunnolta ja törmäsin aukioon, jossa oli ravintoloita. Kävelin monia vanhoja katuja ja aukioita, yksi ostoskadun tapainen tuli vastaan. Menin kuitenkin vain kahvilaan ja otin cappuccinon ja sämpylän.
Kun tulin takaisin, M sanoi että 18-19 aikaan pitäisi tulla lääkäri. Niin tulikin, ummikko italialainen vanhempi herra. Juoksin kysymään naapurin tulkiksi. Saimmekin apua kunnes rouvan piti lähteä jonnekin. Hän sanoi, että tytär tulisi jonkun ajan päästä kotiin ja auttaisi.
Olin saanut vakuutusyhtiöstäni vastauksen, että voin mennä minne vain lääkäriin ja jos lääkäri tulee kotiin, se on ok. Lääkäri-herra ei vain millään vakuuttunut asiasta. Hän ei voisi tutkia minua samalla, koska tästä oli sovittu vain M:n vakuutusyhtiön kanssa. Käski soittaa omaani. Soitin ja sain tietää että maksusitoumus voidaan laittaa herran sähköpostiosoitteeseen tai voin maksaa lääkärin itse ja hakea sitten korvausta.
Pelkkää italiaa puhuva lääkäri ei vakuuttunut siitä, että minut voi myös tutkia. Vaikka naapurin tytär tulkkasi. Kerroin lääkärille yhä uudestaan että voin maksaa itse. Hän ei uskonut vieläkään, vaan yritti poistua ovesta, minä huutaen perään.
Lopulta hän soitti jo ulos päästyään johonkin kansainväliseen vakuutuspalveluun, jonka työntekijä, puhuttuaan kanssani englanniksi, selitti italiaksi lääkärille, että kyllä, tämä nainen saa maksaa omasta pussistaan. Vakuutusyhtiö korvaa sen jälkikäteen. Sen jälkeen homma eteni ja minutkin tutkittiin.
Verenpaine oli korkealla (ei yllätys), lämpö 35,9 (tyypillistä minulle), diagnoosi selvä ja lääkkeet määrättiin: antibiootti, kortisoni, probiootit. Hintaa lääkärikäynnistä 40 euroa, ja maksun jälkeen hän vielä toivotti hyvää iltaa. Täysin italialainen kokemus, luultavasti. Mitähän tämä olisi kustantanut kotimaassa?
Vino torni, lisää bussisekoilua ja magneettiostoksien ristiretki
Seuraavana päivänä kuvittelimme lähtevämme tornille bussilla. Matkalla pysäkille joku bussi meni ohitse juuri nenän edestä. M halusi lähteä seuraamaan bussia reitillään kuin luonnonvaraista riistaa, vaikka Google Maps näytti oikean pysäkin ihan muualle. Sinne kävellessä (ja M:n jäädessä jonnekin matkan varrelle) yritin rekisteröityä bussisovellukseen, mutta appi luuli joutuneensa kyberhyökkäyksen kohteeksi. Bussissa ei voi maksaa millään välineellä.
Siinä vaiheessa soitin M:lle. Hän kertoi olevansa ”jollakin viehättävällä kadulla”. Hyvä hänelle. Hyödyllisempää olisi ollut tietää osoite. Kun löysimme viimein toisemme, nautimme kalliit ruuat aurinkoisella terassilla.
Huomasimme, että tornille olikin matkaa puolet vähemmän kuin aiemmin luulimme.
Matkan varrella katselin magneettitarjontaa. Valkoinen tornimagneetti 1 €, ihan kiva, mutta muu tarjonta oli vielä näkemättä. Säästin siis ostoksen myöhemmäksi – ja unohdin myöhemmin tietenkin kokonaan.
Matkalla tornille Piazza dei Cavalieri avautui kuin suoraan historiankirjasta. Valtavia rakennuksia, hiljaisuutta, kivipintoja jotka ovat nähneet enemmän kuin me koko elämämme aikana. Jotain remonttia oli meneillään meidän aukiolla käydessämme.
Sitten vihdoin näköpiiriin tuli tuomiokirkko ja torni. Ihmettelin valtaisaa nurmikenttää siinä paikassa, missä mielestäni kuuluisi olla kaunis puisto kirkon vieressä. Nyt rakennukset näyttivät kelluvan irrallaan maisemassa. Outoa.
Pyörimme erikseen rakennusten ympärillä kuvaamassa ja ihmettelemässä. Kirkkoon ei päässyt sisälle. Löysimme toisemme taas. Kävin vessassa, palasin – M on kadonnut. Hän oli lähtenyt katsomaan, näkyisikö bussipysäkki jonkun viimeisen kupolin takaa. Minusta se oli täysin väärä suunta, koska luonnollisesti oikea suunta on se sama, josta paikalle tultiin.
Bussipysäkki löytyi joen rannasta. M oli ostanut uudet liput tupakkakaupasta, mutta ne olivat meistä väärän malliset. Bussin lukulaite ei lukenut niitä. QR-koodit eivät toimineet. Paikallinen kanssamatkustajamies neuvoi:
“Fold the ticket.”
Siis… mitä?
Hän taitteli liput puolestamme. Siis miltei origamia! Luultavasti toisen sai luettua viimein, mutta siinä vaiheessa meidän piti jo jäädä pois. Tämän jälkeen Pisassa en yllättynyt enää mistään.
Auringonlasku sillan takana oli kaunis, pysähdyimme siihen. Ja sitten teimme jälleen virheen ja lähdimme etsimään kauppaa. Kävelimme yhtä pitkälle takaisin kuin bussilla olimme tulleet. Palasin kämpille niin uupuneena, että romahdin sänkyyn ilman ruokaa.
Kotimatka lähestyy - pystynkö lentämään?
Aamulla kävin vielä kaupassa ja tajusin olevani niin huonossa kunnossa, että seuraavan päivän kotimatka alkoi tuntua epävarmalta. Kykenenkö edes menemään lentokoneeseen? En pystynyt nukkumaan, koska kuvotti – ehkä antibiootti? En pystynyt istumaan, en makaamaan, en syömään. Kuume nousi taas.
Yritin silti koko päivän tilata valmiiksi taksia kentälle. Majapaikan pitäjä lähetti linkin appiin, joka ei toiminut. Booking.comista ei onnistunut. Yhden hinta oli 69,90 €, mikä oli täysin järjetöntä. Matkaa kentälle oli vajaa viisi kilometriä.
Naapurimme pysäytti autonsa meidän portillemme ja kysyi onko kaikki ok, kun M oli juuri palaamassa kotiin oltuaan koko päivän kaupungilla. (Sairastimme vuorotellen täysillä). Tulin paikalle ja kerroin taksiongelmasta ja omasta kurjasta olostani. Rouva tarttui puhelimeen ja soitti meille taksin seuraavaksi aamuksi. Ilman tätä perhettä emme olisi selvinneet Pisassa mitenkään. Ihailtavaa auttamista!
Aamulla olo oli onneksi parempi. Jogurtti ja mustikat menivät alas. Pakkasin eväät koneeseen otettaviksi – ja unohdin ne jääkaappiin, tietenkin. Taksi maksoi 21 euroa, huomattavasti järkevämpi hinta kuin se toinen. M ei saanut tehtyä lähtöselvitystä huonon liittymänsä vuoksi, joka oli reistannut koko matkan ajan, joten hän jonotti kilometrin pituisessa jonossa. Minä söin kahvilasta ostamaani sämpylää ja olin vain onnellinen siitä, että olimme edes matkalla kotiin.
Mutta ei se helppoa ollut: korvat suunnilleen räjähtivät laskeutuessa. Kipu oli hirveä. Miehen haettua minut kentältä varasin matkalla autossa ajan lääkäriin, jossa otettiin verikokeet ja nielunäyte. Diagnoosi: keuhkoputkentulehdus. Uudet antibiootit, vatsansuojat, astmalääke.
Myöhemmin selvisi, että M oli kotiin palattuaan keuhkokuumeessa. Ehkä ei siis ole ihme, että reissu oli ajoittain yhtä vino kuin tornikin – sähläystä, ristiriitoja ja omituisia ratkaisuja puolin ja toisin.
Silti olemme ihan hyvissä väleissä ja yhteydessä, ja yksi pieni ele jäi mieleen: vaikka jätin itse sen Pisa-magneetin ostamatta, M toi sen minulle viimeisenä päivänä Pisassa, oltuaan koko päivän kaupungilla.
Pisa pähkinänkuoressa
Pisa on yksi Italian vanhimmista ja tunnetuimmista kaupungeista, ja sen tarina ulottuu yli kahden tuhannen vuoden päähän. Se oli keskiajalla merkittävä meritasavalta, joka kilpaili Genovan ja Venetsian kanssa vallasta ja kaupankäynnistä Välimerellä. Vaikka kaupungin merenkulkuvalta lopulta hiipui, Pisa on jättänyt pysyvän jäljen taiteeseen, arkkitehtuuriin ja tieteeseen.
Kaupunki tunnetaan ennen kaikkea vinosta tornistaan, mutta yhtä tärkeä on koko Piazza del Duomo, jota kutsutaan myös Ihmeiden aukioksi. Se on UNESCOn maailmanperintökohde, ja sen marmoriset rakennukset – tuomiokirkko, kastekappeli ja Camposanto – ovat vaikuttava esimerkki pisalaisesta romaanisesta arkkitehtuurista.
Pisa on ollut vuosisatojen ajan oppineisuuden keskus, ja kaupungissa toimii edelleen Italian vanhimpiin kuuluva yliopisto, 1343 perustettu Università di Pisa, jonka kuuluisin opiskelija ja opettaja oli Galileo Galilei. Hänen sanotaan tehneen kokeitaan juuri Pisan tornista, testaten putoamiskiihtyvyyttä ennen kuin se oli edes käsitteenä olemassa.
Kaupunki on myös yllättävän kompakti – historiallinen keskusta, joenranta ja tärkeimmät aukiot ovat kaikki kävelyetäisyydellä toisistaan. Arno-joki halkoo Pisaa ja antaa kaupungille oman rauhallisen rytminsä, etenkin iltaisin, kun sillat ja vanhat rakennukset heijastuvat vedenpintaan.
Nykyinen Pisa on sekoitus elävää opiskelijakaupunkia, keskiaikaista historiaa ja pieniä kujia, joissa elämä soljuu italialaiseen tapaan: hitaasti silloin kun voi, vauhdilla silloin kun on pakko.
Pisan parhaat nähtävyydet
1. Piazza del Duomo (Piazza dei Miracoli) – “Ihmeiden aukio”
Pisan kuuluisin alue, joka on lähes jokaisen vierailijan ensikohde. Kaikki tärkeimmät rakennukset sijaitsevat täällä:
• Vino torni (Torre Pendente di Pisa)
Maailmankuulu torni, joka todella on yllättävän vino livenä.
– Torniin pääsee kiipeämään (varaus suositeltava)
– Paras kuvauspaikka: torni + Duomo samaan ruutuun aukion laidalta
• Tuomiokirkko (Duomo di Pisa)
Ilmainen sisäänpääsy, mutta lippu pitää silti varata (vaikkakin 0 €).
Huikeat mosaiikit ja marmoripilasterit. (Vaikka sisäänpääsyn sanotaan olevan ilmainen, en löytänyt sellaista lippuvaihtoehtoa netistä. *GetYourGuiden lipulla pääsee katedraaliin ja torniin ilman jonoja).
• Kastekappeli (Battistero)
Maailman suurin kastekappeli. Akustiikka on hämmästyttävä, ja vartija saattaa esittää kaiuntademon paikalla ollessaan. (*Ohi jonon GetYourGuide-lippu sisältäen kaksi edellistä ja tämän).
• Camposanto Monumentale
Hiljainen hautausmaa ja kaunis klaustaarikäytävä. Hyvä paikka rauhoittua turistimassan keskellä.
2. Piazza dei Cavalieri – ritarien aukio
Historiallinen aukio, jota monet ohittavat huomaamattaan.
Täällä on:
Palazzo della Carovana – renessanssin helmi
Vanhoja kivitaloja
Yliopistorakennuksia
Hiljaisuutta, joka tuntuu melkein epätodelliselta vilkkaan keskustan jälkeen
Tämä on erinomainen paikka valokuville, jos kaipaat arkkitehtuuria ilman tungosta.
3. Arno-joen varsi & sillat
Arno-joki halkoo keskustan ja on Pisan kauneimpia alueita etenkin iltaisin.
Suositus:
– Ponte di Mezzo – silta auringonlaskun aikaan (sama missä pysähdyimme illalla).
– Joen varrella on myös kauppoja ja kahviloita (sekä apteekki!), joissa saa pidettyä hengähdystauon.
4. Viehättävä kaupungin keskusta (Corso Italia & sivukadut)
Pisan keskusta yllättää:
– pieniä aukioita
– paikallisia ravintoloita
– kahviloita
– hyvää gelatoa
– ostoskatuja ilman turistihintaa
Piazza delle Vettovaglie
on erinomainen paikka istahtaa ja katsella paikallista elämää.
Sen ympärillä on runsaasti ravintoloita, pieniä kauppoja ja vanhoja kapeita kujia.
5. Museo dell’Opera del Duomo
Jos katseleminen ei riitä, täältä löydät alkuperäisiä patsaita ja kirkon arvokkaimpia taideaarteita. Hyvä vaihtoehto kuumina päivinä.
6. Kasvitieteellinen puutarha (Orto Botanico di Pisa)
Maailman vanhimpia kasvitieteellisiä puutarhoja (vuodelta 1544).
Pieni, kaunis ja rauhallinen – täydellinen taukopaikka, jos torni-alue tuntuu liian vilkkaalta. (Yleensä käyn aina näissä. Tämä jäi sairastamisen takia nyt väliin).
Sairastamisesta huolimatta nautin suuresti kaupungilla kävelemisestä. Joka paikassa oli aukioita, joissa voi istua nauttimaan cappuchinon rauhassa johonkin monista kahviloista. Koska todellakin Pisa oli hämmästyttävän rauhallinen kesäkuun alussa. Me molemmat pidimme kaupungista tavattomasti.
Pisan hotellit ja majapaikat
Meidän majapaikkamme oli tunnelmallinen, vaikka sillä oli puutteensa lähinnä vähän nukkavieruna yleisilmeenä. Koska harrastuksenani on kaikkien majapaikkojen parannusten miettiminen, tämä kutkutti ihanalla italiaisella charmillaan mielikuvitusta toden teolla. Ikävä kyllä se ei ainakaan tällä hetkellä ole *Bookingissa varattavissa.
Olin ensin varannut saman kadun varrella sijaitsevasta *La Casa di Dariosta meille majoituksen. Sekin oli kahden makuuhuoneen huoneisto vanhassa talossa. Hinnaltaan myös todella edullinen. Ota huomioon, että majapaikat saattavat avata kalenterin vähän kerrallaan eteenpäin (tai milloin sattuu), joten välttämättä sopivia päiviä ei löydy jos yrität varata kovin paljon etukäteen. Tai liian lähellä matka-aikaa, jolloin kaikki on jo varattu!
Pariskunnille sopiva, suloinen *La Lu cozy rooms2 sijaitsee lähellä keskustaa ja tornia. Edullista hotellimajoitusta löytyy *Hotel Cecilesta, joka myöskin sijaitsee keskustan tuntumassa. Jos sinulla on auto käytössäsi, niin hotelli *Vele Storiche Pisane tarjoaa ilmaisen parkkipaikan.
*Hotel Maria sijaitsee keskustassa ja on perinteinen pieni hotelli. Samoin tunnelmallinen, hiukan hintavampi *Hotel di Stefano. Kolmen tähden hotelli *Hotel Miratorre Superior on saanut hyvät arvostelut, muun muassa aamiaisestaan. Se sijaitsee vähän kauempana keskustasta. Astetta modernimmassa hotellissa on myös huoneita parvekkeella tai terassilla.
Jos uima-allas on ehdoton, niin sellainen löytyy *Residence San Rossoresta. Oletko matkassa porukalla? Neljän makuuhuoneen supermajapaikka isolla porealtaalla bussipysäkin läheisyydessä on *Leonardo House Pisa.
Olen valinnut tähän vain sellaisia majoituksia, joiden pisteytys on vähintään 8/10.
Tsekkaa alla olevasta hakulomakkeesta muut vaihtoehdot Pisaan. Edullisia vaihtoehtoja löytyy paljon!
10 Responses
Inhottavaa matkustaa kipeänä, mutta onneksi selvisitte koneeseen ja kunnialla kotiin.
Me käytiin Pisassa vain sen verran pikaisesti, että nähtiin torni. Jatkettiin sitten matkaa Cinque Terrelle.
On teillä ollut haasteita! Nuo vakuutuskuviot ovat kurjia, kun ei koskaan oikein voi varmaksi tietää miten menetellä, joskus on menty riskillä ja selvitelty sitten jälkikäteen.
Itsellä on huonoja kokemuksia näistä majoituspaikkoihin kutsuttavista lääkäreistä jotka yleensä ovat täysin kielitaidottomia. Onneksi saitte tarvittavat lääkkeet ja pääsitte tutustumaan varsinaiseen nähtävyyteen eli Pisan kaltevaan torniin. 🙂
Kiitos Heidi! Todellakin olisi harmittanut, jos Pisassa olisi jäänyt se hemmetin torni näkemättä! 😆
Huhhei, aikamoinen kokemus! Mutta veikkaan, että tämän Pisan-reissun muistatte loppuelämänne 😀 Kiitos myös postauksen lopun vinkeistä, hyvä kooste!
Kiitos Eveliina, kokemus ei tosiaan hevin unohdu. Onneksi epätoivon hetket esimerkiksi lääkäriherran umpimielisyyden suhteen kääntyivät kuitenkin minun edukseni, ja sain vakuutusyhtiöltä kotona korvaukset ihan todella paljon korkeammista hoitokustannuksista, jouduin käymään vielä kolme kertaa lääkärissä, laboratoriossa ja röntgenissä.
Olipa teillä aikamoinen reissukokemus Pisassa ja harmillista tuo sairastuminen. Piti ihan tarkistaa, milloin kävimme perheen kanssa Pisassa ja Firenzessä ja eihän siitä ole kuin 30 vuotta :). Lentokentällä olen käynyt pari kertaa myöhemminkin. Sieltä on mukavat junayhteydet lähiseuduille. Kiitokset majapaikkaehdotuksista, on aina helpompi ruveta varaamaan majoituksia, jos on nähnyt niistä jonkinlaisia arvioita.
Hyvin paljon kiitoksia kommentista, Eila! Ehkä Pisa nyt 30 vuoden päästä uudelleen? 😉
Heh, aikamoinen kotilääkärikokemus. Onneksi oli sentään tulkki mukana, ilman sitä olisi varmaan ollut vielä hankalampaa. Sairastelu reissussa ei ole mukavaa, se latistaa aina reissua ikävästi. Pisa olisi joskus hauska päästä näkemään – torni tietysti kuuluisimpana nähtvyytenä. Myös tuomiokirkkoon olisi mukava tutustua. Muutenkin kaupunki kuulostaa mukavalta ja kiehtovalta.
Kiitos, Mikko! Meinasi kyllä hermo mennä sen lääkärin kanssa, vaikka oli tulkkikin 😄Ei pystyisi kotimaassa kuvitella tuollaista tapahtuvan missään.