Chao Phraya River – Bangkokin valtasuoni
Chao Phraya on Bangkokille paljon enemmän kuin joki. Se on kulkureitti, elinkeino ja arkinen yhteys kaupunginosien välillä – tapa liikkua, kuljettaa tavaraa ja elää veden äärellä. Ennen teitä ja moottoriteitä joki oli se väylä, jota pitkin kaupunki kasvoi ja jonka varrelle asutus, temppelit ja markkinat asettuivat.
Vesi on yhä olennainen osa Bangkokin rytmiä. Joella kulkevat paikalliset veneet, jokibussit ja kuljetukset, ja sen varrella arki jatkuu omalla logiikallaan, osin irrallaan ympäröivän kaupungin kiireestä. Joelta käsin Bangkok näyttäytyy erilaisena: vähemmän suoraviivaisena, kerroksellisempana ja lähempänä ihmisten jokapäiväistä elämää.
Tämän vuoksi jokimatka on minullekin yksi luontevimmista tavoista lähestyä Bangkokia. Se ei keskity yksittäisiin nähtävyyksiin, vaan näyttää kaupungin sellaisena kuin se on – liikkuvana, asuttuna ja veden ehdoilla elävänä.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Muistojen joki ja nykyhetki
Ensimmäisellä Bangkokin-matkallani vuonna 1997 liikuin Chao Phraya -joella puisilla jokilautoilla. Ne eivät olleet persoonattomia ja kiireisiä, vaan rauhallisesti kulkevia ja kauniita: puukaiverruksia, yksityiskohtia ja tilaa katsella ympärilleen.
Muistan vieläkin niiden kauniisti kiiltelevät tummat puulattiat. Matkustajia ei ollut paljon – ainakaan sillä reitillä, jota kuljin joen varrella sijainneelta hotellilta käsin – ja joella liikkuminen tuntui luontevalta osalta arkea ensi hämmästyksen jälkeen.
Tällä matkalla, kun olimme 2024 alkuvuodesta palaamassa Kambodzan reissulta Bangkokin kautta kotiin, veneet olivat toisenlaisia. Modernimpia ja tehokkaampia, suunniteltuja suuremmille matkustajamäärille. Kulkeminen oli sujuvaa, mutta tunnelma oli muuttunut. Veneet hoitivat tehtävänsä, mutta persoonallinen rytmi ja hiljaisempi fiilis olivat jääneet taakse.
Muutos tuntui erityisesti siinä, miten joki koettiin. Ennen se avasi kaupungin rauhallisesti, nyt enemmän kuljetti paikasta toiseen. Silti joella oleminen palautti tutun näkökulman: Bangkok hahmottui vasta veden päältä käsin – kaupunkina, jossa arki, liike ja elämä asettuvat joen ympärille.
Kanaalien varrella elämä jatkuu
Vaikka Chao Phraya ja sen kanavat ovat osa miljoonakaupunkia, joen varsilla elämä jatkuu arkisena. Asumukset ovat paikoin hyvin vaatimattomia, mutta niiden ympärille on rakennettu pieniä vihreitä keitaita. Ruukkukasveja, köynnöksiä ja istutuksia on aseteltu sinne, minne ne vain mahtuvat – kaiteille, portaiden viereen, pienille tasoille veden yläpuolelle.
Floristina ja pihakasvien ystävänä huomaan nämä aina. Minua kiehtoo se, miten kasvit tuodaan osaksi arkea myös silloin, kun tilaa on vähän ja olosuhteet vaatimattomat. Joelta katsottuna nämä pienet vihreät ratkaisut ja asumusten edustalla kuivuvat pyykit kertovat enemmän elämästä kuin monet suuret nähtävyydet.
Joella ja sen varsilla näkyi monenlaisia kulkuneuvoja: pitkähäntäveneitä, paikallisten käyttämiä pieniä kuljetusveneitä sekä suurempia turistiveneitä, jotka lipuivat tasaisessa jonossa eteenpäin. Välillä vastaan tuli myös veneitä, joilla kuljetettiin tavaraa tai hoidettiin arjen asioita – sama joki palvelee monia tarkoituksia yhtä aikaa.
Olimme varanneet etukäteen opastetun jokiretken, joten reitti ja pysähdykset olivat ennalta suunniteltuja. Liikuimme katetulla veneellä, joka kulki rauhallista vauhtia Chao Phrayaa pitkin ja poikkesi myös kapeammille kanaaleille.
Tämä retki oli nykyaikaistettu versio 28 vuoden takaisesta, jolloin pysähdyimme kanaalilla kelluvalla torilla niin, että venekauppiaat pystyivät tulemaan myymään meille tuotteitaan. Pysähdyimme silloin myös maissa torilla, josta löysin antiikkisia nukketeatterinukkeja somisteeksi kotiini.
Nykyään kelluvat torit sekä rautatietorin pääsee kokemaan vaikkapa *tällä retkellä.
Veneretkellä *”Kuninkaiden kanaviin” pitkähäntäveneellä sisältyy myös temppelikierros.
Chao Phrayalla Buddha ilmestyy joka joenmutkan takaa
Joella kulkiessa katse kiinnittyi myös Kultaiseen Buddhaan, joka tuli vastaan useaan otteeseen eri kohdissa ja eri kulmista, osana joen varren kaupunkikuvaa. Sen mittakaava alkoi vähitellen hahmottua, koska osa siitä tuntui kurkkivan milloin mistäkin suunnasta.
Matkan varrella pysähdyimme myös pitkään joen päälle rakennettuun rakennukseen, jossa oli kauppoja ja kahviloita. Paikka muistutti enemmän avointa ostoskeskusta kuin yksittäistä kahvilaa: katettuja käytäviä, joista avautui näkymiä joelle. Kuljimme rakennuksen päästä päähän ennen matkan jatkumista veneellä.
Tähän pysähdykseen kuului myös värikkäiden maissinaksujen syöttäminen kaloille. En itse osallistunut kalojen ruokkimiseen – ajatus niille sopimattomasta, väriaineita sisältävästä ravinnosta ei tuntunut hyvältä – mutta veden pinnan seuraaminen oli silti kiinnostavaa. Kalat näkyivät hetken, sitten katosivat taas joen liikkeeseen.
Joen varrella näkyi useita paikallisia temppeleitä, joiden pihat ja rakennukset avautuivat suoraan veden puolelle.
Jokimatka antoi mahdollisuuden katsella Bangkokia rauhassa, ilman kiirettä tai tarvetta tehdä mitään erityistä. Näkymät, pysähdykset ja liike sekoittuivat toisiinsa luontevasti. Joella oleminen riitti.
Samalla matkalla Bangkokissa vietimme aikaa myös Jim Thompson Housessa, josta kirjoitin oman juttunsa.
Yksi vastaus
Varmasti veneet ja retki ylipäätään on muuttunut vuodesta 1997 muuttuneet todella paljon. Ukon, että itse tykkäisin tuollaisesta venematkasta ihan älyttömän paljon – kuulostaa todella kivalta tavalta tutustua kaupunkiin. Monesti ollaan vastaaville osallistuttu eri puolilla maailmaa.