Tammikuussa 2026 toteutui pitkäaikainen haaveeni, kun pääsin lähtemään suunnittelemalleni ryhmämatkalle 19 muun naisen kanssa tutustumaan Malesian ja Filippiinien upeimpiin kohteisiin.
Omalta osaltani kolmiviikkoisen matkan ensimmäiset päivät vietimme Kuala Lumpurissa. Seuraavaksi oli vuorossa yksi koko matkan odotetuimmista elämyksistä: Malesian Borneo, Kinabatangan-joki ja mahdollisuus nähdä villieläimiä niiden luonnollisessa ympäristössä.
Jos et ole vielä lukenut matkakertomuksen aiempia osia, löydät ne täältä:
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Miksi Kinabatangan-joki on yksi Borneon suosituimmista luontokohteista?
Ennen kuin hyppäät mukaan jokisafareille ja apinoiden valtakuntaan, otetaan pieni katsaus siihen, missä oikein olimme.
Borneo on maailman kolmanneksi suurin saari. Sen alue jakautuu Malesian, Indonesian ja Brunein kesken. Me matkustimme Malesian puolelle Sabahin osavaltioon, joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Alue tunnetaan erityisesti sademetsistään, luonnon monimuotoisuudestaan ja ainutlaatuisista eläinlajeistaan.
Saapuessamme Sandakaniin olimme jo keskellä yhtä Malesian tunnetuimmista luontomatkailualueista. Kaupungista matka jatkui vielä maanteitse meille varatulla bussilla Bilitiin, pieneen kylään Kinabatangan-joen varrella.
Kinabatangan-joki
Kinabatangan on Sabahin pisin joki ja samalla yksi Borneon tärkeimmistä luonnonalueista. Yli 500 kilometriä pitkä joki virtaa halki sademetsien kohti Sulumeren rannikkoa.
Alue on erityisen tunnettu villieläimistä. Joen varsilla elää muun muassa nenäapinoita, makakeja, krokotiileja, monitoriliskoja ja useita sarvinokkalintulajeja. Alueella voi tavata myös Borneon kääpiönorsuja sekä orangutangeja. Luonnossa niitä näkee kuitenkin harvoin, sillä suurin osa matkailijoista tutustuu niihin läheisessä Sepilokin orangutangien kuntoutuskeskuksessa, jossa vierailimme myöhemmin matkamme aikana.
Kinabatanganin jokivarsi on yksi harvoista alueista, joissa näin monipuolista eläimistöä voi tarkkailla veneestä käsin. Tämän takia jokisafarit ovatkin muodostuneet alueen tunnetuimmaksi nähtävyydeksi.
Bilit
Bilit on pieni jokivarren kylä, jonka ympärille on syntynyt useita luontomatkailijoille suunnattuja majoituspaikkoja. Useimmat matkailijat viipyvät alueella muutaman päivän osallistuen jokiristeilyille ja viidakkoretkille.
Meidän tukikohtanamme toimi Bilit Rainforest Lodge, joka sijaitsee ihan Kinabatangan-joen rannalla. Viimeisen osuuden matkasta sinne menimme veneellä, ja saimme jo siinä vaiheessa huomata, millaiseen ympäristöön olimme saapumassa.
Elämää Bilit Rainforest Lodgessa
Viidakon keskellä sijaitseva Bilit Rainforest lodge koostui yksinkertaisista mökeistä terasseineen, yhteisestä ruokailutilasta sekä joelle johtavasta laiturista, josta lähdimme jokaiselle veneretkelle.
Kaikki ateriat kuuluivat matkan hintaan ja ne nautittiin suuressa katetussa ruokailutilassa. Ruokailun yhteydessä muistutettiin kuitenkin pitämään tavaroista huolta, sillä alueella liikkuvat apinat eivät juuri välittäneet siitä, mikä kuului niille ja mikä vieraille.
Ensimmäisellä kokoontumisella valittiin ruokailutilan edessä olevalla terassilla itselle sopivat pelastusliivit, joilla merkittiin oma paikka pitkän pöydän ääressä laittamalla se tuolin selkänojalle aina kun se ei ollut päällä.
Ensimmäinen jokisafari Kinabatangan-joella
Kello neljältä oli aika pukea pelastusliivit päälle ja nousta veneisiin. Kahdenkymmenen hengen ryhmämme jaettiin kahteen veneeseen, ja lähdimme hitaasti lipumaan pitkin Kinabatangan-jokea kohti iltapäivän villieläinseikkailua.
Veneessä huomasi miten kokeneita oppaamme ja molemmat veneiden kuljettajat olivat eläinten bongaamisessa. Pieni krokotiilinpoikanen olisi jääneet kaikilta havainnoimatta, ellei sitä olisi osoitettu meille valopisteellä, niin täydellisesti se sulautui rantapenkereen mutaan.
Pääsimme seuraamaan makakiperheen touhuja puiden oksistoissa, valkoisten haikaroiden tepastelua rannalla tai kaartelua taivaalla. Ehkä mielenkiintoisinta oli pysähtyä katselemaan nenäapinan seurustelua poikasensa kanssa jonkin matkan päässä rannasta olevassa puussa.
Minulla ei ollut kamera mukana, joten zoomailin puhelimella ja yritin saada edes jonkinlaisia kuvia eläimistä. Veneen keinunta ei sanottavasti auttanut tarkentamisessa 😄
Auringon jo alkaessa laskea veneen kuljettaja käänsi kulkuvälineensä takaisin kohti majapaikkaamme. Paluumatkalla vauhti olikin huomattavasti kovempaa kuin retken alkaessa ja sen aikana. Jonkinlainen rauha kuitenkin säilyi joella ja tunnelma sekä näkymät jäivät kyllä varmasti mieleen ikuisesti.
Aamu ilman jokisafaria
Seuraavana aamuna ohjelmassa oli jälleen varhainen jokisafari. Riittämättömien yöunieni takia päätin kuitenkin tällä kertaa jäädä lodgeen lepäämään. Ratkaisu vähän harmitti, sillä myöhemmin kuulin muiden päässeen seuraamaan nenäapinaa huomattavasti lähempää ja pidempään kuin edellisen päivän retkellä.
Jälkikäteen ajateltuna en kuitenkaan vaihtaisi omaa aamuani pois.
Nousin rauhassa hieman myöhemmin ja menin terassille testaamaan uuden puhelimen kameraa ja kuvaamaan asetelmaa, jonka olin tehnyt löytämistäni temppelipuun kukista ja lehdestä. Huomioni kiinnittyi kuitenkin kohta aivan muuhun.
Vastapäisen mökin terassille oli tullut joukko makakeja tutkimaan ryhmäläisten terassille jättämiä tavaroita. Kuivumassa olleet sukat ja vaatteet olivat jo lentäneet pitkin terassia. Kiinnostavin näytti olevan tupakkapullo, jota yksi apina tutki suurella hartaudella.
Se ravisteli pulloa toiveikkaasti kuin odottaen sen sisältä putoavan jotain syötävää. Kun mitään kiinnostavaa ei löytynyt, pullo sai kyytiä terassin reunalta alas ja koko seurue loikki takaisin viidakkoon yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
Siinä vaiheessa temppelipuun kukat olivat unohtuneet minulta kokonaan. Olin vain videoinut apinoita mökin asukkaille katsottavaksi, kun he palaisivat retkeltä.
Kampung Walk lähimaastoon
Aamiaisen jälkeen lähdimme oppaan johdolla kävelylle Bilitin kylään, mikä tarkoitti aivan majapaikkamme vieressä olevia taloja. Samalla kuulimme enemmän alueen ihmisistä ja elämästä Kinabatangan-joen varrella.
Bilitin asukkaat kuuluvat pääosin Orang Sungai -kansaan, jonka nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”joen ihmisiä”. He ovat asuneet Sabahin jokivarsilla sukupolvien ajan, ja joki on edelleen tärkeä osa paikallisten elämää.
Bilit on pieni kylä, ja eri lähteiden mukaan siellä asuu vain muutamasta sadasta noin neljäänsataan ihmistä. Monet perheet ovat perinteisesti saaneet elantonsa kalastuksesta sekä joen ja ympäröivän luonnon tarjoamista mahdollisuuksista.
Nykyään myös luontomatkailu työllistää kyläläisiä. Bilit Rainforest Lodge tarjoaa töitä monille lähialueen asukkaille oppaina, veneenkuljettajina, keittiössä, siivouksessa ja muissa lodgeen liittyvissä tehtävissä.
Lodgen puisen käytävän varrella oli katos, jonka seinämälle oli kiinnitetty vanhoja valokuvia. Niissä näkyi Kinabatanganin alueen historiaa, jokivarren alkuperäisväestöä, alueen eläimiä sekä luonnonsuojelutyötä.
Varsinkin kuva, jossa hoidettiin pientä orangutangia, näytti suloiselta. Luonnonsuojelu ja eläinten auttaminen eivät siis ole alueella mikään uusi ilmiö, vaan niillä on pitkät perinteet.
Takaisin Kinabatangan -joelle
Lounaan jälkeen ohjelmassa oli hetki omaa aikaa ennen iltapäivän teetä ja päivän toista jokisafaria. Kello neljältä nousimme jälleen veneisiin ja suuntasimme Kinabatangan-joelle etsimään lisää villieläimiä.
Jokainen retki oli vähän erilainen. Vaikka kuljimme pitkälti samoilla alueilla kuin edellisenä päivänä, koskaan ei voinut tietää mitä seuraavan mutkan takaa löytyisi. Välillä vene pysähtyi hetkeksi, kun oppaamme huomasi liikettä puiden latvuksissa, välillä taas joessa uiskentelevan krokotiilin.
Iltapäivän retkellä näimme paljon erilaisia lintuja. Joen varren puissa istuskeli sarvinokkia, joiden valtavat nokat erottuivat kauas. Vaikka linnut olivat yleensä korkealla puiden latvuksissa, niitä oli aika helppo tunnistaa juuri niiden erikoisen näköisten nokkien ansiosta.
Näimme myös useita muita lintulajeja, joista osa olisi jäänyt varmasti huomaamatta ilman oppaan tarkkaa silmää. Itse havaitsin kuitenkin myös aasiankukaalipariskunnan, koska niiden punaruskeat siivet erottuivat hyvin vihreyden keskeltä.
Makakeja näkyi tälläkin kertaa paljon. Erityisen hellyttävää oli seurata emoja poikasineen korkealla puiden oksilla. Katsoimme sydän väpättäen, miten pieni poikanen selviytyisi puun oksatonta runkoa alas, ja veneestä kuului kova ja helpottunut huokaisu, kun apinavauva onnistui suorituksessaan.
Matkan aikana näimme myös vesivaraanin, joka oli kiivennyt korkealle puuhun. Se ei suostunut näyttämään päätään kameralle, mutta suuri matelija oli silti aika vaikuttava näky. Tällä kertaa pääsimme katselemaan isompaa krokotiilia aika pitkään, ennen kuin se kyllästyi meihin ja sukelsi piiloon.
Missä majoittua Kinabatangan joella
Kinabatangan-joen varrella majoittuminen on olennainen osa kokemusta. Useimmat alueelle saapuvat matkailijat yöpyvät jokivarren lodgeissa, joista lähdetään aamu- ja iltasafareille veneillä suoraan omalta laiturilta.
Bilit Rainforest Lodge sijaitsi myös keskellä vehreää luontoa aivan joen rannalla. Päivät rytmittyivät aterioiden, veneretkien ja viidakon äänien mukaan, ja villieläimiä saattoi nähdä parhaimmillaan jo majoituspaikan pihapiirissä.
Paitsi terassilla, seurasin apinoiden temmellystä myös rannan oleskelualueella ja riippukeinussa, kun odottelin veneessä joelle lähtemistä. Kävelykierrokselta saavuttuamme pihan olivat muina miehinä vallanneet joukko uteliaita vuohia.
Bilit Rainforest Lodge ei valitettavasti näytä olevan tällä hetkellä varattavissa oikein mistään. Kinabatangan-joen varrella on kuitenkin monia vastaavan tyyppisiä viidakkolodgeja, joissa tarjotaan majoituksen lisäksi jokisafarit, ruokailut ja kuljetukset osana pakettia.
Oma majoituksemme siis sisälsi kaikki ateriat sekä useita jokisafareita. Majoituksia vertaillessa kannattaa kuitenkin lukea pakettien sisältö tarkasti, sillä varauspalveluissa näkyvät tiedot eivät aina kerro kaikkea. Joissakin tapauksissa hintaan voi kuulua esimerkiksi jokisafareita, iltapäivätee tai muita palveluita, vaikka ne eivät näkyisi selvästi majoituksen perustiedoissa.
Seuraavan majoituksen kuvauksessa kerrotaan esimerkiksi että aamiainen sisältyy hintaan, mutta arvostelusta luin että siihen kuuluu paljon muutakin.
*Borneo Natural Sukau Bilit Resort tarjoaa erilaisia vaihtoehtoja majoitukseen.
*BORNEO NATURE LODGE kertoo sen sijaan selvästi, että kaikki ateriat kuuluvat majoituksen hintaan. Sen rakennukset ja tilat näyttävät myös ylellisemmiltä kuin perinteisempien lodgejen vastaavat.
*Borneo Jungle Adventuren hintaan kuuluu kuljetus Sandakanin lentokentältä, jonne on 119 km majapaikasta. Majoitus vaikuttaa oikein siistiltä ja mukavalta. Hyvä wifi ei ole itsestäänselvyys tällä alueella, mutta asiakasarvioinneissa on mainittu sen olevan hyvä. Ilmeisesti myös jokiristeily kuuluu hintaan, mutta se kannattaa vielä varmistaa majoittajalta.
Valmiit retket majoituksineen
Helpoin tapa tutustua Kinabatangan-jokeen on varata valmis paketti, johon sisältyvät majoitus, ruokailut, jokisafarit ja usein myös kuljetukset Sandakanista. Vaihtoehtoja löytyy yhden päivän retkistä useamman yön viidakkopaketteihin.
Muun muassa tähän neljän päivän *retkipakettiin kuuluu kaikki kuljetuksista retkiin ja majoituksiin aterioineen.
Aikaisin kolmantena aamuna oli aika jättää Bilit ja Kinabatangan-joki taakse. Olin ehtinyt kiintyä joen rauhalliseen rytmiin, veneisiin ja siihen jatkuvaan odotukseen, mitä seuraavan mutkan tai puun takaa mahtaisi löytyä. Muutamassa päivässä olimme nähneet nenäapinoita, makakeja, sarvinokkia, krokotiileja ja lukuisia muita eläimiä niiden omassa ympäristössä. Bilit oli juuri niin ainutlaatuinen kokemus kuin olin etukäteen toivonutkin.
Haikeudesta huolimatta matka jatkui kohti uusia elämyksiä. Edessä olivat Sepilokin kuuluisat orangutangit, maailman pienimpiin karhulajeihin kuuluvat aurinkokarhut sekä sademetsän latvuston yläpuolella kulkeva riippusiltareitti. Bilit jäi taakse, mutta Borneon seikkailua jatkuisi vielä.
2 Responses
Kiva lukea tammikuun reissustamme vielä. Ihania muistoja. Harmillista, ettet aamuiselle ajelulle päässyt.
Noi apinat oli kyllä melkoisia. Nehän vei ravintolan tiskiltäkin jotain.
Henkilökunta oli harmissaan.
Hauska tuo puuhun kiivennyt vesivaraani! Ja muutenkin tosi upean kuuloinen reissu. Olisi ihana joskus matkustaa jonnekin, missä on noin paljon villieläimiä ”tarjolla”.