Lahjaksi saadun yön Turun Caribiassa jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Nauvoa. Olimme varanneet etukäteen paikat yhteysalukselle, joka kuljettaisi meidät Seilin saarelle. Edellisenä päivänä olimme vierailleet Turun kasvitieteellisessä puutarhassa.
Nauvon satamaan tulimme hyvissä ajoin ja kiertelimme aluetta odotellessamme pääsyä lautalle. Pieni säikähdys tuli, kun kaivoin puhelimesta lauttalippuja esiin ja tajusin, että olimme myöhässä. Olin onnistunut sekoittamaan lähtöajan päässäni, ja oikea lautta oli lähtenyt jo puoli tuntia aiemmin.
Lautan miehistön nuori lipputarkastaja totesi vain hymyillen, että kyllä heillä onnistuu lähdön vaihto. Samalla selvisi hyvä käytännön vinkki myös muille: jos aikaa saarella näyttää jäävän liian paljon tai toisaalta haluaa viipyä pidempään, lähtöä voi yleensä vaihtaa, mikäli lautalla on tilaa.
Aamulla tihuttanut sade loppui juuri sopivasti, kun pääsimme vesille. Olin jo ehtinyt iloita siitä, että olimme varanneet paluun jo iltapäivän alussa lautalle emmekä joutuisi viettämään sateessa montaa tuntia. Lopulta sää kuitenkin muuttui lähes täydelliseksi koko saarikierroksen ajaksi.
Seili - saari täynnä historiaa
Vaikka Seili tunnetaan nykyisin rauhallisena retkikohteena, sen historia on yksi Suomen synkimmistä. Saari on vuosisatojen ajan ollut paikka, jonne ihmiset lähetettiin eristyksiin ilman mahdollisuutta palata kotiin.
1600-luvulla Seilille perustettiin spitaalihospitaali. Lepraan sairastuneet kuljetettiin saarelle viettämään loppuelämänsä, sillä tautia pidettiin tuolloin erittäin tarttuvana eikä siihen tunnettu hoitoa. Potilaat jätettiin siis saarelle loppuelämäkseen.
Kun lepra myöhemmin hävisi Suomesta, hospitaalin tilalle perustettiin mielisairaala. Erityisesti naisille tarkoitettu laitos toimi lähes kahdensadan vuoden ajan, aina vuoteen 1962 saakka. Kaikki potilaat eivät olleet vakavasti sairaita nykykäsityksen mukaan, vaan joukossa oli myös ihmisiä, joita ei aikansa yhteiskunnassa osattu tai haluttu ymmärtää.
Nykyisin saaren rakennukset kuuluvat Turun yliopistolle, ja Seili toimii Saaristomeren tutkimuksen keskuksena. Samalla se on suosittu päiväretkikohde, jossa historia ja ainutlaatuinen saaristoluonto kulkevat rinnakkain.
Kun tietää hieman saaren menneisyydestä, tunnelma tuntuu aivan erilaiselta. Kauniit maisemat eivät peitä alleen sitä tosiasiaa, että monelle Seili merkitsi aikanaan paikkaa, josta ei ollut paluuta.
Kesäinen seili - villiruusuja ja pääskysiä
Kesäkuun lopussa Seili oli täynnä kukkivia villiruusuja. Niitä kasvoi polkujen varsilla, vanhojen rakennusten ympärillä ja aivan meren rannassa. Pääskyset kaartelivat jo lauttamatkalla jatkuvasti ympärillämme, ja niitä näkyi koko vierailumme ajan joka paikassa.
Vaikka lautta oli melkein tyhjä, saari ei tuntunut aivan autiolta. Siellä oli juuri sopivasti ihmisiä nauttimassa luonnosta ja historiasta. Koko saarella vallitsi poikkeuksellisen rauhallinen tunnelma kävellessämme vajaan kilometrin matkaa laiturista päärakennukselle.
Matkan varrella tuli vastaan vanhoja rakennuksia, ihania lehmiä vasikoineen, joiden leppoisaa oleskelua ja toisistaan huolehtimista seurasimme jonkin aikaa. Samoin teki paikalla ollut lapsiperhe, jolle lehmät olivat varmasti miltei paras kokemus saarella.
Tutkimme kukkivia kasveja, joista osa oli merkitty kyltein. Villiruusujen lisäksi saarella kasvaa harvinainen ja rauhoitettu peltomaitikka, joka kukkii fuksian värisin kukin. Myös käärmeenlaukka on suojeltava saarella kasvava kasvi. Ketoneilikan tunnistin itse sen leiskuvan pinkistä kukasta.
Kulkiessa sai kuitenkin vähän arvailla, mikä rakennus oli mikäkin. Monessa paikassa olisi kaivannut edes pientä kylttiä, jossa kerrottaisiin rakennuksen historia tai nykyinen käyttötarkoitus.
Erään suuren vanhan puutalon piha oli aidattu, ja portissa luki vain ”Piha-alue”. Niin varmasti olikin, mutta tarkoittiko se yksityisaluetta, tutkimusaseman tiloja, asuinrakennusta vai mitä?
Minulle tuli tunne, että olisi pitänyt etukäteen tietää kaikki olennainen saaresta ja sen rakennuksista. Karttaa on vaikea koko ajan lukea kävellessä, eivätkä nimet Ylätalo ja Alatalo selitä mitään.
Päärakennus - kahvila, museo ja pala nykyisyyttä
Noin 800 metrin kävelyn jälkeen saavutaan Seilin päärakennukselle, jossa toimii kesäisin kahvila ja vierailijoiden neuvontapiste. Rakennuksessa on myös pieni museo ja näyttely, jossa kerrotaan Seilin pitkästä historiasta sekä nykyisestä tutkimustoiminnasta.
Rakennusten väliseen sisäpihaan tultaessa kokonaisuus jäi kuitenkin vähän epäselväksi. Rakennusten käyttötarkoituksia ei oikein ollut merkitty, eikä museoon johtava sisäänkäyntikään hahmottunut pihapiiristä selvästi.
Päärakennuksen vieressä sijaitsee majoittujien käytössä oleva huoltorakennus pesutupineen ja saniteettitiloineen. Se olikin selkeimmin merkitty tila koko alueella ja osasimme saman tien käydä vessassa 😄
Päärakennuksen museossa yllättävintä olivat täytetyt saariston linnut eri huoneissa. Esillä on vanhoja potilas- ja tutkimushuoneita, joiden pelkistetty sisustus kertoo ajasta, jolloin saarella toimi mielisairaala.
Menneisyys ja nykypäivä ovat siis esillä museossa rinnakkain. Yhdessä huoneessa esitellään tämän päivän tutkimusta, Turun yliopiston punkkitutkimusta, jota Seilissä tehdään edelleen aktiivisesti.
Saaristomeren tutkimusasema tutkii punkkien lisäksi myös meriluontoa ja saariston ekosysteemejä, joten museon historiakatsauksen lisäksi rakennuksessa kerrotaan siitä, millainen merkitys saarella on nykyään.
Seilin kirkko ja muistomerkki
Seilissä on hyvin askeettinen ja tunnelmaltaan harras puinen kirkko. Nykyinen kirkko valmistui vuonna 1733, ja se rakennettiin alun perin hospitaalin kirkoksi. Kirkko on säilynyt todella hyvin, ja siellä on edelleen nähtävissä monia alkuperäisiä yksityiskohtia.
Sisällä tunnelma on hyvin pelkistetty. Menin kirkkoon yksin – siellä oli vain nuori lipunmyyjä paikalla – eikä hiljaisuutta rikkonut mikään. Tällaisessa paikassa historian todella aistii ja sitä kunnioittaa luontaisesti, askelet hiljenevät ja on kuljettava jotenkin varovaisesti, ikään kuin tunnelman voisi särkeä. Olin himmeän onnellinen yksinäisestä ja koskettavasta hetkestä kirkossa.
Kirkon pihalla oleva muistomerkki sai ehkä suurimman tunnereaktion aikaan saarella. Risti muistuttaa niistä ihmisistä, joiden elämä päättyi Seilissä ja joiden kohtalot ovat osa Suomen ja saaren historiaa.
Kirkon lähellä on myös kirkkolaituri, jonne päästyään voi jälleen katsella merimaisemaa ja ostaa rantakioskista juotavaa, jäätelöä tai kannatuksen vuoksi tuotteita, joiden tuotot ohjataan Seiliä koskevan historia-aineiston keräämiseen.
Miten Seiliin pääsee
Seiliin ei pääse omalla autolla, vaan sinne matkataan Nauvon Kirkkorannasta yhteysaluksella. Lauttapaikka kannattaa varata etukäteen erityisesti kesäkaudella, vaikka meidän vierailullamme alus olikin lähes tyhjä. Yhteysalus kuljettaa niin päiväretkeläisiä, yöpyjiä kuin saarella työskenteleviäkin.
Lauttamatka kestää vain noin puoli tuntia, ja jo matkan aikana pääsee nauttimaan Turun saariston maisemista. Aluksia on monen kokoisia ja ihmettelimme kun suurimman kannella oli linja-auto!
Lauttalippu maksoi 17 euroa (2026) ja hankin meille liput Visit Seili -sivustolta noin viikon etukäteen.
Päiväretkelle kannattaa varata vähintään 2–3 tuntia. Jos haluaa osallistua opastetulle kierrokselle, tutustua näyttelyihin rauhassa tai viettää aikaa luonnossa, aikaa kannattaa varata enemmän. Meille riitti vajaat kaksi tuntia, mutta emme istuneet kahvilaan emmekä kulkeneet montaa reittiä sinä aikana.
Alueella voi olla paikoin märkiä kohtia, joten kannattaa varautua sopivin jalkinein. Saaristossa myös tuulee ja voi olla vilpoisampaa kuin muualla samaan aikaan. Sama pätee Nauvon satamaan, johon pysähdyimme syömään Seililtä palattuamme.
Tutkimusasemasta majoitukseen – Seilin nykyisyys
Vaikka Seili tunnetaan erityisesti sen historiasta, saari elää vahvasti myös tätä päivää. Siellä toimii Turun yliopiston Saaristomeren tutkimusasema, jossa tutkitaan muun muassa meren ekologiaa, saaristoluontoa ja ympäristön muutoksia. Tutkimustoiminta näkyy saarella, mutta kaikki rakennukset eivät luonnollisesti ole avoinna vierailijoille.
Historiallisten rakennusten joukossa toimii myös majoitusta. Yöksi voi jäädä esimerkiksi entisiin sairaalarakennuksiin kunnostettuihin huoneisiin tai muihin saaren majoituskohteisiin. Uskon, että ilta ja aikainen aamu Seilissä tarjoavat aivan erilaisen tunnelman kuin muutaman tunnin päiväretki.
Epäselvyys opasteissa harmitti. Ne puuttuivat sellaisissa kohdissa, joissa niitä olisi eniten tarvittu, ja teimmekin ylimääräisen kierroksen etsiessämme takaisin satamaan. Tiedän että karttaan on merkitty reitit, mutta paljon helpompaa olisi (varsinkin sateella), jos sitä ei tarvitsisi.
Historialtaan ja tunnelmaltaan Seili on yksi kiinnostavimmista saaristokohteista, joissa olen käynyt. Siksi ihmettelinkin, miksi vierailijan kulkua ei ole tehty sujuvammaksi. Silti Seilin saari teki vaikutuksen aivan erityisellä tunnelmallaan.
Kaikki ajankohtainen tieto Seilistä kuljetuksineen ja majoituksineen löytyy osoitteesta Visit Seili.
Nauvon sataman kautta Seiliin
Jos olet lähdössä Seiliin autolla Turun suunnasta, yksi asia kannattaa tietää etukäteen: matkalle kuuluu kaksi lauttamatkaa.
Ensimmäinen on maksuton maantielautta Paraisilta Nauvoon. Se on osa Saariston rengastietä, eikä sille tarvitse tehdä varausta. Lauttoja kulkee tiheästi, ja matka kestää vain noin kymmenen minuuttia.
Vasta Nauvon Kirkkorannasta noustaan etukäteen varattavalle yhteysalukselle, joka vie matkustajat Seilin saarelle. Mies ei meinannut käsittää tätä ollenkaan. Olimme kyllä varanneet yhteysaluksen, mutta jostain syystä (saaristoon tottumattomina) oli vaikea hahmottaa Parais-Nauvo -lauttaa. Onneksi matkalla ei ole mitään ongelmia, kun tietää etukäteen ottaa huomioon mahdollisen lautan odottamisen.
Paluun jälkeen kannattaa varata hetki aikaa myös Nauvolle. Nagu Guest Harbour ympäristöineen on viihtyisä, ja sataman ympärillä on useita ravintoloita ja kahviloita. Me söimme Hamn Krog-ravintolassa, jossa palvelu oli ystävällistä ja ripeää – laskukin ilmestyi pöytään heti ruokailun jälkeen ilman odottelua. Se jäi mieleen erityisen positiivisena kokemuksena.
Pyörähdimme vielä Nauvon kauniissa kivikirkossa, jossa sattui olemaan menossa harjoitukset tulevaa konserttia varten. Sydämessä läikähti kauniin barokkimusiikin soidessa koskettavasti kirkossa, mutta hiivimme pois häiritsemästä muusikkoja.
Jos aikaa riittää, kannattaa siis tehdä päiväretkestä hieman pidempi ja tutustua myös Nauvon satamaan. Se kruunasi ainakin meidän retkemme ennen kotimatkaa.
2 Responses
Kävin itse Seilissä viimeksi keväällä ( https://www.reissukuume.net/2026/05/27/seilin-saari/ ), ja joka kerta paikka tekee vaikutuksen!
Seiliin pääsee myös Turusta 🙂
Seili on kiehtova paikka, jolla tosiaan on aikamoinen historia. Omasta käynnistä on nyt jokunen vuosi, ja mielelläni menisin uudelleen käymään. Silloin tosin voisi jäädä ke ties yksikin. Ja omastakin mielestäni Nauvon satama on kiva, samoin kirkko.