Sri Lankan matkallamme tammi-helmikuun vaihteessa vuonna 2020 olimme tulleet junalla Colombosta Anuradhapuraan ja tavanneet mitä mainioimman tuktuk-kuskin. Sovimme kuskimme Mahindan kanssa lähtevämme illansuussa noin 12 km Anuradhapurasta itään sijaitsevaan historialliseen Mihintaleen, joka ”tutkimuksieni” mukaan oli myös hyvä paikka mennä katsomaan auringonlaskua, muun ohessa.
Mahinda-kuskimme, jota tyhmyyttämme ja oppimattomuuttamme olimme alkaneet kutsua Masaksi, tuli siis hakemaan meidät iltareissulle. Hän oli myös järjestänyt meille oppaan. Oppailla Sri Lankassa näyttää olevan yleisenä taksana 20 dollaria. Tämän kertaisella Sri Lankan reissulla käytimme kolme kertaa opasta, edellisenä vuonna emme kertaakaan.
Riippuu tietenkin kohteesta, mutta yleensä oppaan kanssa asiat ja kohteet aukeavat paremmin. Itsekin voi luonnollisesti tutustua kohteeseen ja vain ihailla maisemia ja raunioita, mutta kyllä siitä ihan oikeasti saa ymmärrystä ja syvyyttä tapahtuneisiin asioihin ja syihin, miksi tietty kivi on tietyssä paikassa… Ja mitä enemmän kiintyy maahan ja sen nähtävyyksiin ja tapoihin, sitä enemmän haluaa tietää.
Olimme olleet Sri Lankassa myös edellisenä vuonna kiertäen paikkoja vuoristosta rannikolle ja olimme kovin ihastuneet maan luontoon, monipuolisiin kohteisiin ja varsinkin ystävällisiin ihmisiin. Edellisessä jutussa kerroin Anuradhapurasta enemmän.
Mihintalen temppelikompleksi ja buddhalaisuuden saapuminen Sri Lankaan
Mihintale on historiallisesti ja uskonnollisesti merkittävä paikka erityisesti buddhalaisille. Sitä pidetään paikkana, jonne buddhalaisuus saapui Sri Lankassa 200-luvulla eaa., kun Intiasta saapunut munkki Mahinda (siis meidän Masan kaima!) kohtasi Sri Lankan kuninkaan saaden tämän kääntymään buddhismiin. Tästä kohtaamisesta alkoi buddhalaisuuden leviäminen Sri Lankassa.
Tarkemmin sanottuna Anuradhapuran kuningas Devanampiya Tissa tapasi vuonna 247 eKr. peuroja metsästäessään Mihintalen kukkulan läheisyydessä Mahindan, suuren Intian buddhalaisen keisarin Asokan pojan, ja hän kääntyi buddhalaisuuteen. Kirjoitin aiemmin Anuradhapura-jutussa oppaasta, joka kertoi että Buddha lensi Intiasta Mihintaleen. Olen myös lukenut jostain, että Mahinda-munkki matkusti Sri Lankaan ilmateitse. Koska lentokoneita tuskin vielä oli, täytyi Mahindan lentää jollakin muulla tavoin Mihintaleen.
Joka tapauksessa tämän kohtaamisen johdosta Mihintalesta on tullut buddhalaisten pyhiinvaelluspaikka ja edellä mainittua suurta tapahtumaa juhlitaan joka vuosi festivaalina Posonin täysikuun yönä, joka on yleensä kesäkuussa.
Mihintalen alueella on lukuisia historiallisia rakenteita ja monumentteja, kuten stupia, luostareita, muinaisia sairaaloita ja luolatemppeli. Ehkä juuri tämän vuoksi meille on jäänyt kovin sekava muisto paikasta. Siellä oli niin paljon kaikenlaista, että ei muodustunut selkeää kuvaa alueesta.
Käyntimme aikana paikalla oli myös jokin kansainvälinen kokoontuminen ja tilaisuus, jossa pidettiin puheita ja ilmeisesti rukoiltiin. Seurasimme tapahtumia kauempaa. Mikrofonin avittamana tapahtuman ohjaajan ääni kiiri pitkin maita ja mantuja. Välillä laulettiin rummun säestyksellä.
Mihintalen temppelikompleksin nähtävyydet
Ambasthale Dagoba
”Frangipanipuiden reunustama seremoniallinen pääportaikko johtaa Ambasthale Dagobaan, joka on rakennettu sen paikan päälle, jossa Intiasta tullut Mahinda-munkki käännytti kuningas Devanampiya Tissan buddhalaiseksi. Lähistöllä sijaitseva perinteiseen asuun pukeutuneen kuninkaan patsas merkitsee paikkaa, jossa hän tapasi Mahindan. Nimi Ambasthale tarkoittaa ”mangopuuta” ja viittaa arvoitukseen, jolla Mahinda testasi kuninkaan älykkyyttä.” – Lonely Planet
Arhat Mahinda Caves
Luin jälkikäteen, että Mihintalesta 500 metrin päässä olisi Kaludiya Pokuna, eli Black Water Pond. Sitä ympäröi luostarikompleksi (ehkä kuitenkin rauniot?). En muista mitään lampea Mihintalesta, mutta ehkä siellä sitten sellainen on.
Arhat Mahindan luolat kuitenkin on ilmeisesti paikka, jossa kiipeilimme suurten kivenlohkareiden lomassa oppaamme kanssa. Arhat Mahindan sanotaan asuneen siellä suurimman osan sadekaudesta. Myöhemmin munkit asuivat ja harjoittivat mietiskelyä näissä luolatemppeleissä. Luolien seinämiin on kaiverrettu perinteisiä buddhalaisia symboleja, muun muassa lootuksen kukkia ja kaltereita, jotka symboloivat suojelua ja rauhaa. Kiipeily eri suunnilla Mihintalessa avaa kyllä hienoja näkymiä ympäristöön sekä Mihintale Rockille.
Aradhana Gala – Mihintale Rock
Mihintalen temppelikompleksi leviää kolmelle kukkulalle alueella. Yhteensä 1840 muinaisista laatoista rakennettua kiviporrasta kattaa suurimman osan reitistä. Paikalla on nähtävissä suuren salin kivipilarit ja vesivaraston jäänteet. Stupien ohella selvimmin erottuva yksityiskohta on kuitenkin Mihintale Rock, joka piirtyy terävänä vasten taivasta.
Kallioon on asennettu kaiteet munkkien sinne kiipeämisen ja laella pysymisen helpottamiseksi. Legendan siinä versiossa, jossa Mahinda saapui lentäen Mihintaleen, hän asettui nimenomaan Aradhana Galan laelle.
Kantaka Chetiya
Kantaka Chetiya on yksi Mihintalen merkittävimmistä muinaisista stupoista ja arkkitehtonisista mestariteoksista. Tämä pyhä paikka kuuluu Sri Lankan varhaisimpien buddhalaisten rakennelmien joukkoon. Kantaka Chetin seinämistä löytyy paljon erilaisia kaiverruksia ja on arvioitu, että sen ghana-hahmot ovat jopa vanhempia kuin koskaan Intiasta löydetyt vastaavat. Ghanat ovat eräänlaisia myyttisiä kääpiöitä eri asennoissa.
Kantaka Chetiya edustaa erityistä arkkitehtonista piirrettä, Vahalkadaa, jossa stupan neljällä sivulla on korkeat kivipaasit erilaisine koristeineen. Näiden pilareiden tapaisten kivien päässä on jokaisessa eri eläinhahmo. Pilarit ovat stupan portteja ja symboloivat jokaista pääilmansuuntaa.
Alustaa, eli stupan seinämiä ympäröivät hienot reliefikaiverrukset, joissa on kuvattu ghana-hahmojen lisäksi leijonia, norsuja ja härkiä. Nämä eläimet symboloivat voimaa, kunnioitusta ja harmoniaa, jotka ovat olennaisia buddhalaisessa ikonografiassa.
Auringonlasku Mihintalessa?
Olin lukenut moneen kertaan kuinka hieno auringonlasku Mihintalessa on, taivaan muuttuessa punertavaksi stupien ja Aradhana Galan takana. Meidän käyntipäivänämme taivas oli kuitenkin pilvessä, eikä taivaalla näkynyt kuin häivähdys värin vaihtumisesta ennen kuin aurinko laski ja pimeys peitti maan. Jos siis haluaa nähdä auringonlaskun, kannattaa hiukan tutkia sääolosuhteita ennakkoon ja valita päivä sen mukaan, mikäli mahdollista.
Muuten käynti Mihintalessa oli onnistunut. Pääsimme takaisin Mahindan kyydissä sovittuamme etukäteen milloin hän tulisi meitä hakemaan. En kyllä muista kuinka kauan meillä meni aikaa Mihintalessa, ainakin kaksi tuntia varmaan, sitä auringonlaskua odotellessa 😏
Nämä seudut jäivät meiltä aikoinaan Sri Lankassa näkemättä, mutta me olimmekin siellä vain pari viikkoa 🙂 Saarella selvästikin riittäisi kohteita useampaankin matkaan.
Noinhan se on, että hyvästä oppaasta on hyötyä. Me Mihintalen väliin, koska oli pilvinen päivä. Se on jäänyt vähän harmittamaan.
Hyvä opas on kullanarvoinen, huone sellainen saa repimään hiukset päästä. Molempia koettu!!!!