Olin tullut noin kuukaudeksi Torreviejaan ilman paluulippua kotiin. Vietin kuusi päivää ihanan Playa del Acequíonin lähellä ja tapasin uusia tuttavuuksia kaupungissa ja retkillä. Siitä enemmän aiemmassa jutussa.
Nyt lähdin ajelemaan kohti Almeríaa, jonne olin varannut majapaikan kolmeksi yöksi. Pysähdyin matkalla Santiago de la Riberassa, jossa oli yksi kiinteistö myynnissä. Minulle riitti kuitenkin paikan katseleminen ajellessa ja pysähtyessäni rannalle ihmettelemään. Jatkoin siis matkaa Almerían kaupunkiin.
Almería
Almería on Andalusian itäisin maakuntakeskus, joka sijaitsee Välimeren rannalla Sierra Nevadan eteläpuolella. Kaupunki on tunnettu erityisesti Alcazaba-linnoituksestaan, joka on yksi Espanjan suurimmista maurilaislinnan jäännöksistä. Historiallinen keskusta kapeine kujineen, moderni satama-alue ja rantakatu Paseo Marítimo luovat kiinnostavan yhdistelmän vanhaa ja uutta.
Almería on säilyttänyt paikallisen luonteensa turismista huolimatta, ja se onkin monille vain läpikulkupaikka matkalla esimerkiksi Cabo de Gatan luonnonpuistoon. Kaupunki on kuitenkin näkemisen arvoinen jo pelkästään historiansa ja aavikkomaiseman vuoksi – täällä on kuvattu myös lukuisia klassisia lännenelokuvia.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Majapaikkani Almeríassa ja hotellisuositukset kaupunkiin
Ihmettelin Almeríaan ajaessani auton keikkumista tiellä ja tajusin sitten majapaikkaan päästessäni, että aikamoinen myräkkä oli käynnissä. Odottelin oven ulkopuolella sisäänpääsyä helmat hulmuten niin, että suurin työ oli pitää kalsarit näkymättömissä.
Minulla oli kahden (ja puolen) makuuhuoneen asunto *La Sanadora (ei tällä hetkellä varattavissa Bookingilla: kesäkuu 2025) hulppealla parvekkeella, josta oli näkymät rannalle. Talo oli aivan Playa de San Miguelin rannassa, joten uimaan olisi ollut lyhyt matka. Mereen ei voinut kuitenkaan ajatellakaan menevänsä, aallot olivat sen verran reippaat.
Katsoin vastaavia majoituksia rannan tuntumasta ja löysin kivan Nueva Almería Beach & Chill -asunnon, joka on suuri ja edullinen, hyvin vaikka etätyöskentelyyn sopiva ja loistavat arvostelut saanut majapaikka. Sieltä on keskustaan kolmisen kilometriä. Osa kävelyreitistä kulkee rannan tuntumassa ja matkan varrella on mukava katsella maisemia.
Edullista majapaikkaa hyvillä arvosanoilla etsivä ja keskustassa viihtyvä voi löytää sänkynsä *Torre Centrosta. Hotellielämästä pitävä saa hyvällä hinta-laatusuhteella ylellisyyttä keskustan tuntumasta uima-altaalla varustetusta *Catedral Almeria -hotellista. Itse asiassa tämä näyttää niin ihanalta paikalta, että vaikka en ole ollenkaan hotelli-ihminen, niin voisin tätä harkita vakavasti! Olisinko peräti nähnyt tämän paikan kaupungilla kävellessä?
Kaiken kaikkiaan Almerían alueella hotellit ovat edullisia. Jos on auto käytössä ja perhettä mukana, vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Almerían keskustasta, Roquetas de Marissa, saa käsittämättömän halvalla huoneen *Mediterraneo Bay Hotel & Resort -hotellissa, joka sijaitsee rannalla ja valittavana on monta allasta eri-ikäisille.
Playa de San Miguel ja Almerían muut rannat
Playa de San Miguel on Almerían pääranta – leveä, siisti ja paikallisten suosiossa. Se jatkuu etelään nimellä Playa del Zapillo, joka on hieman vilkkaampi ja arkipäiväisempi: rantakahviloita, lenkkeilijöitä, kalastajia ja auringonpalvojia. Ranta ei ole erityisen hienohiekkainen, mutta uimiseen ja arkiseen rantaelämään se sopii mainiosti.
Kävelyreitti Paseo Marítimo Carmen de Burgos yhdistää San Miguelin ja Zapillon alueet, ja jatkuu useita kilometrejä etelään asti sekä Playa de San Miguelilta toiseen suuntaan keskustaan. Sen varrella voi pysähtyä kahvilaan, istua varjossa palmujen alla tai katsella paikallista elämää. Iltaisin rantapromenadi täyttyy ulkoilijoista ja perheistä.
Auringonlaskun aikaan Paseo Marítimolla vallitsee rauhallinen, arkinen rytmi: joku istuu lukemassa penkillä, toisaalla pelataan rantapalloa. Välillä ilma on kuiva ja kuuma, välillä merituuli tuo helpotuksen. Kaupunki tuntuu aidolta ja elävältä – ei viimeisen päälle laitetulta, mutta juuri siksi viehättävältä.
Almerían ranta-alue ei ole turistinen vaan paikallinen – ei suuria hotelleja, ei aurinkotuolirivistöjä – vaan toimiva ja aito osa kaupunkia, jossa meri on läsnä arjessa. Almerían kaupungin ulkopuolella, Cabo de Gatan luonnonpuiston alueella, odottavat rauhalliset ja karut rannat, kuten La Fabriquilla, Genoveses ja Monsul. Näillä suojelluilla hiekkarannoilla ei ole palveluita – vain meri, tuuli ja hiljaisuus.
Keskustan nähtävyydet – historiaa ja paikallisväriä
Almerían keskusta on kompakti ja helposti käveltävissä. Sen keskeisin nähtävyys on Alcazaba, 900-luvulta peräisin oleva maurilaislinnoitus, joka kohoaa kaupungin yläpuolelle. Sieltä avautuvat näkymät merelle ja valkoiselle kaupunkimaisemalle. Linnoitusalueella on muurien lisäksi puutarhoja ja raunioita, ja sisäänpääsy on useimmiten maksuton EU-kansalaisille.
Catedral de la Encarnación on toinen keskeinen kohde – linnoituksen ja kirkon yhdistelmä, rakennettu 1500-luvulla osittain puolustustarkoituksiin. Sen julkisivu on goottilaistyylinen, mutta sisätiloissa näkyy myös renessanssin ja barokin piirteitä.
Katedraalin lähikortteleissa voi helposti poiketa myös Monasterio de las Purasiin, luostariin, jossa toimii edelleen klarissanunnia. Paikka on hiljainen ja vähän tunnettu, mutta sisäpihassa ja pienessä kappelissa voi aistia aivan toisenlaista Almerían historiaa.
Keskustan kaduilla kulkiessa saattaa huomata art deco- ja modernismo-vaikutteita, erityisesti Paseo de Almería -kadun varrella sekä lähellä Plaza Emilio Péreziä. Näiltä alueilta löytyy 1920–30-luvun rakennuksia, joissa on kaaria, geometrisia koristeita ja lasiparvekkeita – pieni muistutus siitä, että Almería on ollut myös tyyliltään urbaani ja eurooppalainen.
Lisäksi:
Mercado Central – eloisa kauppahalli paikallisine tuotteineen.
Refugios de la Guerra Civil – sisällissodan aikaiset maanalaiset suojat, jotka voi kiertää opastetusti.
Parroquia de San Pedro Apóstol – San Pedron kirkko on entisen moskeijan paikalle pystytetty rakennus. Se rakennettiin katolisten hallitsijoiden määräyksestä vuonna 1494. Se tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1790 ja rakennettiin uudelleen vuonna 1796 uusklassiseen tyyliin.
Sen pääjulkisivussa on kahden kaksoistornin välissä oleva pylväshalli, ja sisätilat koostuvat yhdestä laivasta, jonka molemmilla puolilla on kappeleita. Pääalttarin kupolin freskot on maalannut Fray Juan García.
Paseo de las Estrellas de Almería – Almeríalla on oma Walk of Fame – Paseo de las Estrellas – joka kulkee Avenida Federico García Lorcaa pitkin. Tähtilaattoihin on ikuistettu mm. Clint Eastwood, Ridley Scott ja Sophia Loren, jotka ovat työskennelleet alueella elokuvaprojekteissa. Tämä pieni mutta ainutlaatuinen katuosuus muistuttaa siitä, että Almería ja sen ympäristö ovat olleet lukuisten kansainvälisten elokuvien kuvauspaikka jo 1950-luvulta alkaen.
Museo de Almería on kaupungin tärkein museo, ja se esittelee alueen historiaa kivikaudesta roomalaisiin ja maureihin asti. Näyttelyt on toteutettu modernisti, ja museossa on myös muinainen haudattu hauta alkuperäisellä paikallaan. Ilmainen sisäänpääsy.
Centro de Interpretación Patrimonial sijaitsee vanhassakaupungissa lähellä katedraalia. Pieni mutta hyvin tehty museo, joka kertoo Almerían kaupungin historiasta ja tarjoaa yläkerran terassilta panoraamanäkymät Alcazaballe.
Museo de la Guitarra Antonio de Torres – omistettu kuuluisalle almeríalaiselle kitaranrakentajalle, sopii musiikin ystäville. (Muista siesta!)
Museo de Arte Doña Pakyta esittelee paikallista taidetta 1900-luvun alkupuolelta vanhassa herraskartanossa, ja Espacio 2 tuo rinnalle modernimpaa ilmaisua. Uusimpana avattiin MUREC, realistisen espanjalaisen taiteen museo, jossa nähdään teoksia mm. Antonio Lópezilta ja Sorollalta.
Alcazaba de Almería – muureja ja näkymiä
Almerían Alcazaba on yksi Espanjan suurimmista maurilaislinnoituksista, rakennettu 900-luvulla kalifi Abderramán III:n aikana. Se kohoaa kukkulalla kaupungin yläpuolella ja tarjoaa maisemat merelle, satamaan ja valkoiseen kaupunkisilhuettiin.
Linnake koostuu kolmesta osasta: avoimesta asuinalueesta, hallintopalatsin raunioista ja katolisten rakentamasta linnoituksesta. Näiden alueiden välillä kiemurtelee polkuja, portaita ja muureja, joita pitkin voi kulkea vapaasti.
Minulla oli taas vastoinkäymisiä lähtiessäni katsomaan Alcazabaa ensimmäisenä aamunani Almeríassa. Edellisenä iltana en ollut hirmuisessa nälässäni saanut uunia toimimaan majoittajan edustajan kanssa vaihdetuista viesteistä huolimatta. Aamulla oli sitten sähköt poissa kokonaan. Se hirvitti senkin takia, että asunto oli (muistaakseni) seitsemännessä kerroksessa ja olisi mukavaa jos hissit toimisivat. Ajattelin, että myrskyn vuoksi sähköt voisivat olla pois koko talosta.
Asunnon omistajapariskunta tuli sitten viestieni hälyttämänä paikalle, etsi sähkötaulun ja napsautti sulakkeen päälle. He näyttivät myös miten uuni toimii. Ihan simppeliä, kun sen TIETÄÄ! Siinä oli joku ihme ajastusnappula, joka joko piti olla päällä tai poissa, ja olin saanut viestissä ristiriitaiset ohjeet.
Joka tapauksessa, ajatus oli sen verran hukassa lähtiessä, että unohdin matkasta vara-akun, eikä puhelimessa ollut kehuttavasti virtaa jäljellä. Niinpä jouduin rajoittamaan kuvaamistani todella rankasti linnoituksella. Kameraa en jaksa enää kuljettaa mukana. Auton sain aika hyvin jätettyä linnoituksen lähettyville kadulle ja nousin siitä kävellen ylämäkeä Alcazaballe.
Lippuluukulla olikin vähän erilaista henkilökuntaa torkkumassa, ja varsinainen lippuihminen seisoi toimiston ulkopuolella ja kysyi vain kansalaisuuttani. Sisäänpääsystä ei siis tarvinnut maksaa.
Yksi Alcazaban viehättävimmistä piirteistä on sen puutarha- ja kastelujärjestelmä, joka perustuu islamilaiseen vedenkäyttöfilosofiaan: vesi on sekä käytännöllinen että esteettinen elementti. Alueella virtaa pieniä kanavia ja puroja, jotka johtavat altaisiin ja suihkulähteisiin. Niiden ympärille on istutettu sitruspuita, laventelia, ruusuja ja pensaita, ja paikoin kasvaa myös palmuja ja ikivihreitä kasveja, jotka tarjoavat varjoa ja viileyttä.
Puutarhat jäljittelevät andalusialaisten palatsien tapaa yhdistää arkkitehtuuri ja luonto – vaikka monet nykyiset istutukset ovat rekonstruoituja, tunnelma on säilytetty alkuperäisen hengen mukaisena.
Vesi solisee kivisessä uomassa appelsiinipuun varjossa, ja pienet suihkulähteet tuovat viilennystä Almerían kuumuuteen. Kukkaistutukset reunustavat polkuja, ja laventelin tuoksu leijailee ilmassa. Näissä puutarhoissa voi hetken unohtaa, että kyse on puolustuslinnoituksesta – tunnelma on rauhallinen, melkein mietiskelevä.
Alcazaballe kannattaa tulla aamulla tai myöhään iltapäivällä – paitsi kuumuuden, myös valon vuoksi. Pehmeä sivuvalo korostaa kivipintojen muotoja ja puutarhojen vihreyttä. Varaudu portaisiin ja epätasaisiin kivipolkuihin, mutta ylhäällä palkitaan sekä näkymillä että hiljaisuudella.
Castillo Cristiano (Kristillinen linnoitus)
Tämä on Alcazaban kolmas osa, joka rakennettiin 1400-luvun lopulla Reconquistan jälkeen, kun katoliset valtasivat Almerían. Se eroaa tyyliltään selvästi muista Alcazaban osista, koska se on rakennettu sotilaalliseen käyttöön, ei maurilaisen estetiikan mukaisesti.
Siinä on suorat muurit, vartiotornit ja selkeän linnamainen ulkoasu. Oletan, että sieltä olisi parhaat näkymät satamaan, merelle ja alas kaupunkiin – joten se voisi olla hyvä päätepiste kierrokselle. Puolustuslinnoitus on helppo huomata pian, johtuen valkoisesta patsaasta korkealla muurin päällä – se on Sagrado Corazón de Jesús, vahva uskonnollinen symboli, joka hallitsee maisemaa kukkulalta.
Itse en jaksanut lähteä enää sinne kävelemään, koska matka näytti aika pitkältä; lisäksi minua harmitti puhelimen akun loppuminen. Patsaan lisäksi huomasin Alcazaban muureilta yllättävän näkymän: aitauksia, joissa näkyi kuumuudessa lepääviä eläimiä. Nämä eläimet ovat trooppisia gazelleja ja arruíjia, osa CSIC:n (Espanjan tieteellinen tutkimusneuvosto) suojelu- ja lisääntymisohjelmaa, ja alue toimii pienenä aavikkoluontokeskuksena aivan kaupungin ytimessä. Alue muistuttaa luontaisesti Saharaa.
Catedral de la Encarnación de Almería - kirkko ja linnoitus
Catedral de la Encarnación kohoaa aukion laidalla jykevänä ja lähes sotilaallisena. Se rakennettiin 1500-luvulla ei vain uskon vaan myös puolustuksen vuoksi – merirosvouhan ja maanjäristysten aikaan kirkon piti suojata niin ihmisiä kuin pyhyyttä.
Ulkopuolelta se näyttää linnoitukselta: matalat tornit, paksut kiviseinät ja ampuma-aukot. Vasta sisällä avautuu goottilaisten holvien rytmi, kivipilarien varjo ja rauhallinen hiljaisuus. Alttari on koristeellinen mutta hillitty, ja valo lankeaa viistosti ikkunasyvennyksistä.
Katedraalin sisällä kannattaa huomioida koristeellinen katto, alttarin yksityiskohdat sekä rauhallinen, viileä tunnelma – hyvä paikka vetäytyä hetkeksi kaupungin vilinästä. Katedraali ei ehkä kilpaile Espanjan mahtavimpien joukossa koolla tai loistolla, mutta siinä on vakavuutta ja arvokkuutta – tunne siitä, että tämä paikka on ollut täällä jo kauan, ja pysyy vielä.
Tässä paikassa oli ehkä samanlaista hartautta, mitä olen löytänyt enemmän Italian kuin Espanjan kirkoista. Hillitty ja prameilematon estetiikka haalistuneine sävyineen kiehtoo minua huomattavasti enemmän kuin kimallus.
Monasterio de las Puras – hiljaisuuden ja aitouden tyyssija
Almerían katedraalin vieressä, vaatimattoman julkisivun takana, sijaitsee Monasterio de las Puras – suljettu klarissaluostari 1500-luvulta. Paikka ei ole tunnettu nähtävyys, mutta sen yksinkertaisuus ja harras ilmapiiri tekevät siitä poikkeuksellisen koskettavan.
Kirkko on konstailematon: kiveä, valoa, rautaristikot, puiset penkit. Ei liikaa koristetta, ei prameutta – vain hiljaisuus ja tunne siitä, että pyhyys ei kaipaa näyttävyyttä. Olisin voinut kuvata jokaisen nurkan: holvit, ovet, yksityiskohdat, jotka tuntuvat pysähtyneen ajassa.
Sisäpihan pieni puutarha granaattiomenapuineen täydentää kokonaisuuden. Se ei ole suurenmoinen, vaan rauhoittava – kuin huokaus kaupungin kiireen keskellä.
Nunnat elävät täällä edelleen suljettua elämää. Heidän läsnäolonsa näkyy vain eleissä: hiljaisessa liikkeessä, rukouksessa, ja leivonnaisissa, joita voi ostaa anonyymisti pyörivän luukun kautta – ilman katsekontaktia, ilman sanoja.
Miksi tämä paikka ei ole suositumpi? En tiedä. Ehkä hyvä niin. Se ei ole nähtävyys vaan turvasatama – paikka, jossa henkisyys ei ole esillä, vaan olemassa. En muista myöskään, mistä sain alunperin tämän paikan tietooni, mutta se kiinnosti minua heti.
Kannattaa muistaa, että Almeríassa vietetään siestaa vielä ehkä täsmällisemmin kuin nykyaikaisemmissa Espanjan turistikaupungeissa. Olin liikkeellä juuri siestan aikaan (olin siis vain unohtanut koko siestan), joten jouduin odottelemaan sekä katedraaliin että luostariin pääsyä, ja museot jäivät käymättä.
*Ehdotuksia Almerian kaupunkiin:
Parin tunnin opastettu kaupunkikierros löytyy tästä. Niin ikään kaksituntinen opastettu retki Alcazabaan tästä. Myös katedraaliin ja luostariin pääsee opastetulla retkellä.
Jos haluat ulos kaupungista seikkailemaan, niin nappaa joku alla olevista retkistä!
Cabo de Gata – luontoa, hiljaisuutta ja tuliperäistä maisemaa
Cabo de Gata on Espanjan kuivin ja aurinkoisin luonnonpuisto, ja samalla yksi maan vaikuttavimmista rannikkoalueista. Se on nimetty tuliperäisen niemen mukaan, joka työntyy Välimereen Almerían kaupungin itäpuolella. Alueella yhdistyvät jyrkät rantakalliot, mustat laavakivet, hiekkarannat ja arvokas kasvisto ja eläimistö.
Puiston alueella ei ole massaturismia, vaan pieniä kyliä, kuten San José, Las Negras ja Agua Amarga, sekä monia syrjäisiä rantoja, joihin pääsee vain jalan tai veneellä. Cabo de Gata tunnetaan myös elokuvamaisista maisemistaan – ja sen karuudessa on omaa, hiljaista kauneutta.
Talon etsintä Espanjasta: Almería?
En ollut varsinaisesti etsinyt asuntoa Almerían kaupungista, koska se oli minusta liian suuri. Olin kuitenkin katsonut jotain todella huonokuntoista taloa (jossa tietenkin paljon potentiaalia!) vähän matkan päässä kaupungista. Välittäjä ei ottanut mielenkiintoani tosissaan, enkä sitten oikein itsekään enää, kun kävin vähän ajelemassa siellä ”huitsin-nevadassa”, missä tämä talo sijaitsi.
Almerían seutu on kuitenkin todella paljon edullisempaa asuntomarkkinoiden kannalta, ja varmaan muutenkin, kuin Costa del Sol. Nyt ei vain mitään sopivaa tullut vastaan. Sen sijaan kaupungilla kävellessä tuli vastaan uskomattoman ihania rytötaloja, jollaisia rakastan mieltei enemmän kuin mitään muuta.
Toisena päivänäni Almeríassa kävelin asunnolta, Playa de San Miguelilta keskustaan Paseo Marítimoa. Olin kuvitellut matkan pidemmäksi, olisin itse asiassa voinut edellisenä päivänä kävellä myös Alcazaballe sieltä.
Keskustaan tullessa saavuin ensin sataman ohi laajalle laatoitelulle aukioalueelle, jossa on suihkulähteitä ja Estatua de la Caridad -patsas. Tästä pohjoiseen alkaa vanhakaupunki, jonka kujilla katedraali, luostarit ja niiden, samoin kuin muiden rakennusten myötä, historia pääsee näkyviin.
Koska tosiaan olin täydellisesti unohtanut Espanjan siesta-ajan, minulla oli aikaa vain kuljeksia vanhassa kaupungissa (Casco antiguo), joka avautuu kuluneina ovina, rapistuneina julkisivuina ja varjoisina kujina. Rakennukset ovat kuluneita, kauniisti eläneitä, ja jokaisella seinällä tuntuu olevan tarina. Täällä ovat katedraali, luostarit, hiljaiset aukiot – ja roso, jota ei voi rakentaa uusiksi.
Ja juuri siellä Almería tuntuu itsestäni kaikkein eniten omalta.
Asuntojen hinnat tietysti koko ajan muuttuu mutta minkätasoisia hinnat on tällä alueella? Onko aluetta, missä hintataso on vielä kohtuullinen? Tuollakin kun hinnat ovat kysynnän vuoksi nousseet.
Nyt kun näin, niin minäkin arvostan rytötaloja. Sen lisäksi olen ruvennut arvostamaan eri filmien kuvauspaikkoja, etenkin sellaisten filmien, mitkä olen itse nähnyt.
Kauppahallit ja linnat ovat kivoja kierreltäviä – joskaan tietysti harvat niistä ovat sellaisia, että johonkin kaupunkiin tai kylään vain niiden takia matkustaisi. Tässäkin jutussa monet näkemisen ja kokemisen arvoiset kohteet todistavat hienosti todeksi sitä, että paikka kuin paikka, kunhan siihen paneutuu, niin aina jotain löytyy!
Nuo kirkot ja linnoitukset tuolla suunnalla on kyllä niin upeita! Minun vanhemmilla on muuten juuri tuollainen uuni, joka valittiin heille siltä varalta, että se jää vahingossa päälle mutta sammuu sitten itsestään kun siihen laitettu aika loppuu. Olen itse usein laittanut jotain hellalle luullen, että olen laittanut sen päälle ja sitten ihmetellut kun mikään ei lämpenekään. 😀
Oletpa ehtinyt tutustua Almeriaan perusteellisesti ja kivasti fiilistellä eri paikoissa. Mekin olemme käyneet siellä tutustumassa kolmena eri päivänä, kun olimme noin tunnin matkan päässä sieltä pari viikkoa kodinvaihdossa ja silloin kiertelimme ihan samoja kohteita kuin sinäkin. Suosikkina tietysti linna, katedraali ja kitaramuseo. Historiaan liittyvä arkeologinen museo ja opastettu vierailu väestönsuojatunnelissa olivat myös hienoja kokemuksia. Capo de Gatan lisäksi ehdimme kierrellä muitakin rantoja, joten tykkäämme, että seutu on hieno. En ihmettelisi, jos olisit päätynyt löytämään kodin tuolta seudulta. Aila
Jopas tuolla onkin paljon kiinnostavaa nähtävää! Aikaa on selvästi varattava kunnolla. Tuo siesta on kyllä rasittavaa, en tykkää siitä yhtään.
Jopas tuolla onkin paljon kiinnostavaa nähtävää! Aikaa on selvästi varattava kunnolla. Tuo siesta on kyllä rasittavaa, en tykkää siitä yhtään.