Espanjalainen ruokakulttuuri ei ole pelkkää ruokaa – se on sosiaalinen tapahtuma, kelloa uhmaten ja ateriarytmejä venyttäen. Syömiseen suhtaudutaan rakkaudella ja rytmikkäästi: aamiainen on kevyt, lounas myöhäinen, illallinen alkaa, kun muu Eurooppa menee nukkumaan.
Konkreettisesti omasta kulttuurista poikkeavat ajat huomaa, kun yrittää mennä suomalaiseen tapaan syömään ”kun päästään töistä”, eli joskus neljän jälkeen. Siinä vaiheessa espanjalainen sulkee ravintolansa, koska on syöty korkeintaan pari tuntia sitten ja nyt on siestan aika.
Olen viime päivinä keskustellut sosiaalisessa mediassa espanjalaisesta ruuasta, hyvistä ravintoloista sekä siitä, mitä pystyisin syömään. Matkat ovat hankalia erityisruokavalioisille, ja olen nyt vuoden sisään kuudetta kertaa Espanjassa, joten aihe kiinnostaa.
Onneksi minulla ei ole niin vakavaa tautia, että en lähes hätätapauksessa pystyisi syömään mitä vain. Kuitenkin olisi parasta syödä sellaista, mikä sopii omalle huonosti toimivalle elimistölle. Niinpä olen tutkinut maata myös ruuan suhteen. Ikävä kyllä olen turistialueella, joten ravintoloissa tarjottava ruoka on pääasiassa aivan samaa kuin jokaisessa maassa turistialueella.
Aamiainen - Desayuno
Espanjalainen aamu alkaa usein kevyesti ja hitaasti. Unohda pekonibuffetit – täällä mennään yksinkertaisella linjalla.
Ykkösklassikko:
Tostada con tomate y aceite de oliva
→ Paahdettu leipä, jonka päälle sipaistaan oliiviöljyä ja raastettua tomaattia. Usein maustetaan suolalla. Joskus mukana on myös valkosipulia tai kinkkua (tostada con jamón). Ravintolassa sinulle tuodaan paahdettu pitkulaisen sämpylän tai patongin puolikas, jonka päällä on tomaattia muhennettuna. Annospussista löytyy suolaa, ja annoskupista oliiviöljyä.
Toki tostadaan saa myös muuta kuin tomaattia päälle. Jamón (Serrano) ja queso (juusto) tai molempia. On myös täytettyjä sämpylöitä, bocadillos. Yleensä vain kinkku-juusto tai joku muu simppelimpi vaihtoehto. Tavallisissa kahviloissa ei harrasteta salaattia, tomaattisiivuja ja muita lisukkeita niin kuin Suomessa. Vaihtoehtona löytyy vielä sándwich. Ja koska kaikki tehdään tilauksesta pöytiin, saat tosissasi selittää mitä haluat.
☕️ Kahvi kuuluu asiaan:
– Café con leche (maitokahvi) on yleisin aamulla
– Café solo (espresso) ja cortado (espresso maitotilkalla) niille, jotka kaipaavat tiukempaa starttia. Miltei jokaisesta kahvilasta ja baarista löytyy kahvikoneet, joten saat lattea, cappucinoa tai mikä onkaan mielikahvisi. Ainakin turisteille vuokrattavissa asunnoissa sen sijaan on (naurettavat, anteeksi vain) capsulokoneet.
Myös kauramaitoa on saatavilla: cafe con leche de avena. Ja vesi tuodaan aina pullossa; agua sin (ilman) gas tai con (kanssa) gas, eli kaasujen kanssa tai ilman 😅
– Tuoremehu (zumo de naranja natural) täydentää setin.
Makeampia vaihtoehtoja:
Croissant (cruasan), churrot sulaan suklaaseen dipaten tai pieni pulla (napolitana, ensaimada). Churrot ovat nimenomaan aamiaisruokaa, eikä niitä joka paikassa tarjoilla enää iltapäivällä. Eli silloin, kun suomalaisen kahvihammasta kolottaa ja voisi ottaa pienen leivonnaisen kupillisen kanssa.
Usein tarjolla on kahvilan “desayuno-settinä”: kahvi + mehu + tostada tai makea leivonnainen – edullisesti ja nopeasti.
Tyypillisesti oman menuni mukainen maitokahvi, kuplaton vesi ja kinkku-juusto-tostada (cafe con leche, agua sin gas ja tostada con jamón y queso) maksaa noin seitsemän euroa. Suosikkini on tostada con salmón y aguacate, eli paahtopatonki lohella ja avokadolla. Ei ole kaunis, mutta maistuva! Tämä on tullut vastaan vain yhdessä kahvilassa, en tiedä miten yleinen se muuten on.
Mitä syödään lounaaksi?
Nyt lounaalle – eli espanjalaiseen comidaan, joka on päivän tärkein ateria.
Lounas (n. klo 14–15.30) on runsas ja moniosainen. Se voi sisältää:
Ensimmäinen ruokalaji (primero)
– Salaatti, keitto (esim. gazpacho tai salmorejo), pasta tai kasvisruoka
Toinen ruokalaji (segundo)
– Liha- tai kalaruoka: esim. kanaa (pollo al ajillo), possua, chuletas de cordero (lampaankyljyksiä), paistettua kalaa
Jälkiruoka (postre)
– Hedelmä, jogurtti, pieni makea tai flan (Crème brûléen näköinen, mutta eri tavoin valmistettu)
Leipää, olutta ja viiniä tai vettä kuuluu yleensä mukaan.
Usein ravintoloissa on tarjolla Menú del Día (päivän menu), jossa on kiinteä hinta (9-19 euroa) ja useita vaihtoehtoja. Hyvä diili, jos haluaa täyttää vatsansa kunnolla. Menú del Día sisältää siis alkuruuan (voi olla kaksi tai enemmän vaihtoehtoja), pääruuan (samoin) ja kahvin tai jälkiruuan, joka monesti on flan. Myös ruokajuoma sisältyy yleensä hintaan.
Espanjalaiset syövät flania niin kotona kuin ravintolassa – se on arkinen, turvallinen ja nostalginen jälkiruoka, eikä siihen koskaan liity turhaa hienostelua.
Syödäänkö lounas kotona?
Perinteisesti kyllä – etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Monilla on ollut tapana mennä keskipäivällä kotiin syömään ja levähtämään (siesta) ennen palaamista töihin tai kouluun. Tämä rytmi on muuttunut suurkaupungeissa ja työelämän modernisoituessa, mutta lounaan merkitys on edelleen suuri.
Nykyisin osa syö lounaan työpaikan ruokalassa tai ravintolassa, mutta kotiruoka on edelleen arvostettua, ja viikonloput ovat usein perheen yhteisiä ateriahetkiä.
Tapakset – pieniä annoksia, suuria kokemuksia - välillä
Tapakset ovat kuin espanjalainen puhe: vilkasta, vaihtelevaa ja jaettavaa. Ne voivat olla kaikkea oliiveista ja manchego-juustosta paahdettuihin paprikoihin, grillattuun mustekalaan tai herkullisiin possunposkiin (carrilleras).
Yleensä tapaksien mukana tuodaan pala patonkia, tai itse tapas on pala patonkia päällystettynä erilaisin vaihtoehdoin. Myös lihapullat tomaattikastikkeessa ja varsinkin boquerones eli sardillit viinietikassa ovat suosittuja. Joissain paikoissa, mennessäsi oluelle, saat automaattisesti tapaksen lasin kylkeen. Se voi olla perunalastuista pieneen annokseen ensaladilla rusaa tai paistettuihin herkkusieniin pekonilla, tai mitä nyt pikkubaarin tapasvitriinissä sattuu sinä päivänä olemaan.
Vaikka baari näyttää ulospäin pieneltä ja ehkä hiukan suttuiseltakin, siellä todennäköisesti on tapasvitriini. Siestan aikaan keittiö voi olla kiinni, joten tarjolla on vain kylmiä vaihtoehtoja. Nälässä ei siis kuitenkaan tarvitse olla. Tosin, baarikin saattaa olla kiinni siestan aikaan 😁 Oma ehdoton suosikkini on possunposki.
Escalivada – savun ja oliiviöljyn rakkaustarina
Toinen suosikkini on escalivada, paahdetuista kasviksista tehty perinneruoka, jossa yhdistyvät munakoiso, paprika, sipuli ja joskus tomaatti. Kasvikset grillataan tai paahdetaan kuorineen, kuoritaan ja suikaloidaan, sitten valutetaan päälle laadukasta oliiviöljyä – ja joskus lisätään myös valkosipulia tai anjoviksia.
Sana escalivar tarkoittaa kypsentämistä tulella tai hiilloksella, ja se antaa ruoalle sen tunnusomaisen savuisen maun. Saimme tätä kerran alkupalana ystävien kanssa ravintolassa tapasannoksena, ja se oli kaikkien mielestä paljon parempaa kuin itse ruoka, jonka tilasimme.
Tapa vai pincho?
Tapas ovat perinteisiä pikkuruokia, joita tarjotaan usein juoman kylkeen – etenkin Etelä-Espanjassa. Ne tilataan listalta ja nautitaan istuen. (Tai tuodaan oluen mukana ilmaiseksi. Almeríassa kahvilassa ihmettelin ruokalistaa (otin sen sekä espanjankielisenä että englanninkielisenä, kun tarjoilija kysyi kumman haluan). Tapakset oli hinnoiteltu oudosti. Joissain luki +1,50 ja joissain + 2,80 ja joissain ei mitään. Tarjoilija selitti, että muut, hinnattomat (muistaakseni 2 kpl) tulevat oluen mukana, loput maksavat ruokalistassa mainitun hinnan. Jos halusi enemmän kuin kaksi ”ilmaisista”, niin sille tuli lisähintaa 1,90 euroa. Siis, mitä kotimaassa saa tähän hintaan?)
Pinchot (tai pintxot) taas ovat Pohjois-Espanjan erikoisuus: pieniä, usein leivän päälle koottuja suupaloja, jotka kiinnitetään tikulla ja valitaan tiskiltä. Tikkujen määrä kertoo, mitä maksetaan. Nämä kävin kuitenkin testaamassa Málagan vanhassa kaupungissa.
Yhteistä: pieni koko ja suuri maku – mutta eri tyyli, alue ja tapa syödä!
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliatelinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Tapaksille pääsee myös ohjattuna tapahtumana ja kaupunkikierrokselle viinin ja tapasten kera eri kaupungeissa. *Nappaa tästä itsellesi sopiva kierros!
Erilaiset salaatit ja uudet tuulet
Vaikka Ensaladilla Rusa tarkoittaa venäläistä salaattia (perunaa, majoneesia, tonnikalaa, herneitä ja kananmunaa), on se Espanjassa muuttunut ikoniseksi ruuaksi. Listoilta tai kaupasta löytyy myös samanlaisissa rasioissa sekä Ensaladilla Rusaa että Ensaladilla Cangrejo, joka on majoneesipohjainen surimisalaatti erilaisin lisukkein.
Kaupan valmistiskiltä saattaa löytää Sepia al ajillo (seepiaa valkosipulissa). Se on kypsennettyä seepiaa, leikattuna paloiksi ja maustettu valkosipulilla, oliiviöljyllä, persiljalla – joskus myös ripauksella sitruunaa tai valkopippuria. Tätä löytyy myös tapaksina ja se tarjoillaan kylmänä. Erittäin tyypillinen näky merenrantakaupunkien marketeissa ja baareissa.
Monissa paikoissa näkyy nykyään myös hummusta, vaikka se ei perinteinen olekaan. Samoin erilaiset linssi- ja kvinoakulhot ovat löytäneet tiensä kaupunkien kahviloihin, etenkin nuoremman väen suosimissa paikoissa. Itse olen tykästynyt hummukseen, jota en kotona käytä ollenkaan. Varsinkin oliiveilla maustettu hummus on herkkua. Miksei myös meksikolaisittain maustettu…
Erilaisia salaatteja löytyy niin kaupoista kuin ravintoloistakin, luonnollisesti. Jätän itse kauppojen salaatit useimmiten ostamatta. Sen sijaan Cesar-salaatti ravintolassa on pelastanut arjen ja juhlan monta kertaa. Yllättävästi siinäkin on välillä kana paneroituna, joten saa unohtaa gluteenittomuuden.
Leipä - löytyykö Espanjasta gluteenitonta?
Leipä on läsnä lähes kaikilla aterioilla. Vaikka gluteenittomia vaihtoehtoja on tarjolla yhä enemmän, suurin osa niistä on valmistettu maissijauhopohjaisesti. Espanjalaiset eivät juurikaan käytä ruisleipää tai hapanjuurta, ja tuore leipä ostetaan usein päivittäin. Kaupoista ja osasta ravintoloita löytyy siis gluteenitonta leipää ja oluttakin.
Itselläni on gluteeniyliherkkyys, josta en aina välitä, jos pitää syödä leipää joka sisältää muita huonoja vaihtoehtoja, kuten maissijauhoja ja kaikenlaisia lisäaineita. Tyydyn riisikakkuihin, jos olen tiukalla päällä ruokavalioni suhteen. (Tai pyydän miestä tuomaan kaikki Fazerin gluteenittomat siemenleivät, mitä kaupasta löytyy, mukanaan tullessaan, koska omat tuomiset ovat jo loppuneet).
Koska en varsinaisesti saa hengenvaarallista kohtausta leipää syödessäni, olen matkoilla antanut itselleni luvan välillä syödä sitä. Törmäsinkin kaupassa mielenkiintoiseen pakettiin, jonka sujautin ostoskärryyn tutkiakseni sitä paremmin kotona. Kyseessä oli Ines Rosalesin torta, oliiviöljyyn leivottu ohut, rapea keksimäinen herkku, jota saa aniksen, appelsiinin, suklaan ja sitruunan makuisena.
Minun versioni oli aniksen makuinen, ja ihastuin siihen niin että aloin potea huonoa omaatuntoa, kun piti maistaa vielä toinenkin. Näitä näkkärin tyyppisiä, mutta öljyisiä keksejä käytetään myös suolaisissa ja makeissa leivonnaisissa joko kokonaisina (ilmeisesti kostutettuna) tai murennettuna esimerkiksi juustokakun pohjaksi.
Espanjalainen illallinen – kevyt, sosiaalinen ja usein ulkona
¡Muy bien! Nyt on illallisen (cena) aika – eli päivän kevein ja myöhäisin ateria.
Illallinen Espanjassa syödään myöhään, usein vasta klo 21–23 välillä, erityisesti kesällä. Se ei ole päivän pääateria, vaan enemmän kevyempi päätös päivälle – tai sosiaalinen tapa viettää iltaa ystävien kanssa.
Mitä espanjalainen syö illalliseksi?
Tapaksia ja jaettavia annoksia – esim. tortilla, kroketit, manchego, jamón
Salaatti tai munakas (esim. revuelto vihanneksilla tai katkaravuilla)
Grillattua lihaa tai kalaa, mutta kevyemmin kuin lounaalla
Pisto (espanjalainen ratatouille) tai keitto kylmempinä vuodenaikoina
Leipää lähes aina mukana
Missä illallistetaan?
Kotona – usein yksinkertaista ja kevyttä kotiruokaa
Ulkona – terassit täyttyvät myöhään, ja koko perhe on mukana
Ravintoloissa näkyy usein perheitä ja lapsia vielä klo 23 jälkeenkin
Espanjalaiset eivät syö illalliseksi kovin raskasta ruokaa – iso pihvi olisi liian ”raskas” niin myöhään. Mutta… hampurilainen tai pizzapala maistuu joskus silti, etenkin nuorille. 😄
Espanjalaiset klassikot: Tapaksista tortillaan!
Espanjalaisessa keittiössä on muutamia ruokia, jotka toistuvat lähes kaikkialla – ja joita ilman ei voi puhua perinteisestä espanjalaisesta ruuasta:
Paella: Valencian lahja maailmalle – alkujaan kanasta, kanista ja vihanneksista, nykyisin useimmiten merenelävillä (paella de mariscos). Turistikäytössä ”paella mixta” yhdistää kaiken, mitä keittiöstä löytyy.
Tortilla de patatas: Munakas, jossa on perunaa ja joskus sipulia. Syödään kuumana, kylmänä, tapaksena, täytettynä leivän väliin… lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Löytyy myös valmiina kaupasta isompaa ja pienempää pakkausta. Ja saa con cebolla (sipulin kanssa) ja sin cebolla (ilman sipulia).
Patatas bravas: Paistetut perunalohkot, joiden päällä on tulinen tomaatti- tai paprikakastike ja usein myös aiolia. Todellinen tapasbaari-klassikko.
Croquetas: Uppopaistettuja palleroita, joissa on bechamel-täyte ja esimerkiksi kinkkua, kanaa tai kalaa. Jokaisella baarilla on oma versionsa.
Callos: Mausteinen sisäelinmuhennos, usein naudan vatsalaukkua, chorizoa ja kikherneitä. Ei aloittelijoille, mutta perinteikästä ja arvostettua.
Cordero al horno: Uunissa pitkään kypsennettyä karitsaa tai lammasta, usein valkosipulin, rosmariinin ja valkoviinin kanssa. Yleensä juhla- tai sunnuntairuoka.
Fabada asturiana: Asturialainen papupata, jossa on valkoisia papuja, chorizoa ja morcillaa (verimakkaraa). Täyttävää ja rustiikkista.
Gazpacho & salmorejo: Kylmiä tomaattikeittoja Andalusiasta – gazpacho kevyempi ja juoksevampi, salmorejo paksumpi ja usein kananmunalla ja kinkulla koristeltu. Kaupassa saatavana muovipulloissa kylmäkaapissa eri kokoisina. Gazpachon löytäminen on pelastanut minut ruokahysterialta Espanjassa: 100% natural, ei lisäaineita, ei gluteenia, ja valmistettu oliiviöljyyn. Salmorejoa saa samanlaisissa pakkauksissa, mutta sen valmistukseen on käytetty leipää.
Kuppi kahvia, caña olutta – ja kaikkea siltä väliltä
Kahvista jo puhuttiin – nyt on muiden juomien vuoro!
🍊 Sangría, tämän kaikki tietävät:
Turistien rakastama klassikko, joka valmistetaan punaviinistä, makeutetusta hedelmämehusta, hedelmäpaloista ja joskus tilkasta brandyä tai likööriä. Hyvin vaihteleva, usein ravintoloissa koristeltu ja makeahko. Paikalliset juovat tätä lähinnä juhlissa.
Tinto de verano – “kesäviini”
Kevyt sekoitus punaviiniä ja sitruunalimonadia (esim. Casera tai Sprite), usein sitruunaviipaleella ja jäillä. Paikallisten arkinen valinta kuumina päivinä – vähemmän makea ja vahva kuin sangría. Tämän makuun pääsin lokakuussa ensimmäisen kerran, ja uudelleen tänä keväänä. Sitten pidin itselleni puhuttelun. En yleensä juo mitään makeutettua, ja ihan turha aloittaa nyt.
🟡 Clara
Puoliksi olutta, puoliksi sitruunalimonadia – espanjalainen radler. Erinomainen janonsammuttaja, ja tapaksen kanssa täydellinen yhdistelmä. Tilaa: “una clara” tai “una clara con limón”. (En ole uskaltanut maistaa).
Rebujito – Sevillan vastaus spritzille
Rebujito on kevyt ja virkistävä sekoitus fino- tai manzanilla-sherryä ja sitruunalimonadia (esim. Sprite). Tarjoillaan jääpalojen kera, usein mintulla tai sitruunalla koristeltuna.
Erityisen suosittu Andalusiassa, erityisesti ferioilla – juhlissa, joissa sitä siemaillaan telttojen ja katukojujen äärellä. Maku on kuiva, raikas ja helposti lähestyttävä, täydellinen kuumiin kesäiltoihin.
Kalimocho – viinin ja colan villi liitto
Kalimocho (tai calimocho) on espanjalainen nuorison klassikko, jossa sekoitetaan halpaa punaviiniä ja kolajuomaa – yleensä puolet ja puolet. Erikoiselta kuulostava yhdistelmä on espanjalaisten keskuudessa suosittu kesäjuoma, joka on saanut alkunsa Baskimaassa (Kalimotxo).
Juoma on erityisen suosittu boteilloneissa (nuorison katubileissä) ja festareilla, ja sen suosio perustuu halpuuteen, makeuteen ja siihen, että se toimii yllättävän hyvin.
Ei mikään fine dining -viinihetki, mutta tietyissä tilanteissa juuri oikea valinta. 😄
Miten tilataan olutta ja viiniä kuin paikallinen?
Olut: ”una caña” (pieni hanaolut). Yleensä tulee lasissa, mutta voi tulla myös minikokoinen olutpullo.
Una doble, por favor: saat isomman lasin olutta!
- Una serveza: Saat jonkun oluen. Välillä joudut selittämään millaista olutta haluat.
Viini: ”Una copa de vino tinto/blanco”. Hyvin usein myös punaviini on kylmää (frio).
Horchata on espanjalainen alkoholiton juoma, jota ei pidä sekoittaa meksikolaiseen horchataan. Espanjassa juoma valmistetaan vedestä, sokerista ja tiikeripähkinöistä, joita voidaan kutsua myös maamanteleiksi (chufa). Juomassa on maitomainen koostumus, ja se nautitaan kylmänä – usein kanelilla höystettynä.
Horchata on nimenomaan Valencian erikoisuus ja päätimme maistaa sekä sitä että sen kanssa tarjottavia fartons-leivonnaisia pääsiäisen aikaan, koska Valencian maakunnassa olimme. Ei mikään paskempi juttu, sanoo tällainen joka ei koskaan syö pullaa. Eikä myöskään liian makea. Kumpikaan siis, horchata eikä farton.
Barraquito – Kanariansaarten jälkiruokakahvi
Barraquito on makea, kerroksellinen kahvijuoma, jota nautitaan erityisesti Teneriffalla. Lasissa on kondensoitua maitoa, (vanilja)likööriä, espressoa, höyrytettyä maitoa – ja pinnalla kanelia ja sitruunankuorta.
Se on yhtä aikaa kahvi ja jälkiruoka, ja juodaan joko lusikalla tai kerrokset sekoittaen. Halutessaan sen voi tilata alkoholittomana (sin licor).
Barraquito tunnetaan myös nimellä zaperoco, ja se on ehdoton kokeilun arvoinen erikoisuus Kanariansaarilla.
Ja tee? Infusiót ovat suosittuja: hibiscus, hierbabuena, rooibos, lime blossom. Kahvi on silti kuningas! Jos haluaa tutustua espanjalaiseen tee-kulttuuriin, tässä siihen on tartuttu antaumuksella.
Markettien erikoisuuksia ja kauppojen nimityksiä
Jokaisella maalla lienee omat erikoisuutensa ja erityiset paikalliset tuotteensa. Hämmästykseni oli suuri, kun aloin aamulla paistaa kananmunaa, eikä kuoresta tippunutkaan sisältö pannulle. Olin ostanut valmiiksi keitettyjä kananmunia. Ihan kätevää, jos sattuu oleman ilman keittiötä liikenteessä!
Toinen asia, mikä kiinnitti huomiota, oli valmiiksi pilkotut hedelmät ja vihannekset. Porkkanatkin löytyy muovipikarissa suikaloituna sopiviksi ruuanlaittoon, samoin parsakaali.
”Pähkinä”seikoitus pussissa: Rapeita kikherneitä ja maissia naposteluun. Pussi sisältää muutakin, ehkä jopa pähkinöitä. Tämä on sekoitus, joka yleensä tuodaan myös ravintolassa pöytään oluen tai viinin seuraksi, ennen ruuan tilaamista tai heti sen jälkeen.
Erikoisuus lienee sekin, mitenkä pullistelevat kalaosastot! Aika pienissäkin kaupoissa on aina tarjolla tuoretta merenelävää jos jonkinlaista. Pescadería – kalakauppa – voikin olla joko kokonainen kauppa tai kaupan kalaosasto.
Samoin kaupoista löytyy Charcuteria, joka myy herkkuja lihan ja juuston muodossa (nämä voivat olla samassa tiskissä kaupassa) tai Carnicería (lihakauppa/lihatiski). Espanjassa pienessä kylässä voi olla pelkästään Carnicería, eikä muuta kauppaa. Toki tästä lihakaupasta saa muutakin kuin lihaa, varsinkin jos se on kylän ainoa kauppa.
Entä juustojen kuoret – saako niitä syödä?
Kyllä muttei aina kannata. Esimerkiksi manchego-juustossa voi olla mustaksi tai ruskeaksi vahattu kuori, joka ei ole tarkoitettu syötäväksi – se on lähinnä suoja kypsytyksen aikana. Toisissa juustoissa, kuten valkohomejuustossa tai luonnollisessa pintakypsytyksessä, kuori voi olla osa makuelämystä.
Nyrkkisääntö: Jos kuori on vahamainen, muovimainen tai epätavallisen värinen, jätä se lautaselle. Jos se näyttää ja tuntuu syötävältä, maista ja päätä itse.
Jos espanjalaiset tuotteet eivät riitä tai ne alkavat kyllästyttää, löytyy ainakin joiltain alueilta todella paljon venäläisiä kauppoja. Olin hyvin tyytyväinen kun hoksasin, että Kalinkan pakastimessa on puolukoita, mustaherukoita ja tyrniä joka-aamuiseen smoothieen! Ostin myös Eesti Pagarin saaristolaisleipätyyppisen vaihtoehdon pakkaseen.
Mitä kerään Espanjasta matkalaukkuun kotiin vietäväksi?
En ole ollut innokas tuliaisten viejä koskaan. Parin vuoden takaiselta Teneriffan matkalta toin kotiin kuitenkin monta pussia rapeita juustonaksuja, joita ei vielä silloin mielestäni ollut Suomessa. Vaikka minun ei pitäisi syödä mitään sellaista. Nyt kun on tutustunut vähän enemmän kauppojen tarjontaan ja tykännyt joistain tuotteista, matkalaukkuun (todella edullisen ja arvostetun Mercadonan kosmetiikan lisäksi) saattaa lähteä:
- Caballa en aceite de oliva, eli makrillia oliiviöljyssä
- Gazpacho, uusi rakkaus tomaattikeittoon
- Juustoa tietenkin
- Suolatut kuorelliset (tuoreet täällä) mantelit
- Litran kartonkiviini (hinta Consumissa 1,60 euroa)
- ehkä Jamón, eli kinkku
- Inés Rosales – Torta de aceite, tai Consumin halvempi versio tästä…
- Consumin suklaa mantelirouheella (suklaansyöjämiehelle), maksaa ehkä kolmasosan Fazerin versiosta
- Hummus – sekä oliivi että mexican
- Oliiveja. Olen tykästynyt yhteen laatuun, jota pitää aina vähän etsiä. Oliivit eivät ole sellaisia lötkyjä, vaan kiinteitä. Puhutaan tietenkin vihreistä oliiveista.
Valmiiksi keitettyjä kananmunia en vie kotiin.
Lopuksi...
Espanjalainen keittiö voi näyttää yksinkertaiselta, mutta se on täynnä makua, tarinoita ja paikallisia variaatioita. Mikäli pääset turistialueiden ulkopuolelle!
Jos pysähdyt hetkeksi ja katselet, mitä viereisessä pöydässä syödään, voit päätyä tekemään päivän parhaimman valinnan.
Ja se paras makumuisto? Se voi tulla juuri sieltä pienestä paikasta, jonka pöydillä ei ole ruokalistoja vaan liinat.
¡Buen provecho!
Vautsi mikä ruokapostaus! Käymme paljon Espanjassa, joten tämä juttu on pakko laittaa talteen, kun taas on pari reissua sinne jo varattuna. Kiitos!
Kiitos, Asko! Ihana kommentti!
Churroja ja tapaksia tulee nautittua jokaisella Espanjan reissulla – tosin Ibizalla churroja taisi olla vähemmän tarjolla, mutta tapaksia sitten sitäkin enemmän.
Kiitos, Pirkko. Mikä tapaksista eniten mieleen? Sinulla on enemmän kokemusta, joten poikkeavatko kuinka paljon toisistaan, tuleeko uusia variaatioita?
Itselleni Espanjasta tulee aina mieleen oliivit, churrot sekä tapakset.
Kiitos Krista, churrot maistuu kyllä hyvältä. Kaksi kertaa olen maistanut, mutta kun sokeri ei kuulu ruokavalioon, niin… 😥
Churrot ja tapakset, nam! Paellasta en tykkää tai sitten en ole koskaan saanut hyvää.
Kiitos Merja, ollaan sitten kumpikin ilmeisesti saatu huonoa paellaa… Tosin Teneriffalla vuonna 2010 oli mielestäni ihan hyvää! Olisiko se tuo sahrami, mikä välillä sitten liikaa laitettuna tekee mausta tympeän. Sama kuin liikaa rosmariinia maistuu homeelta.
Mielenkiintoinen postaus ja kiva aihe! Hieman huvitti omat ”ruokamuistot” Espanjasta. Mä nimittäin olen yksi niistä, jotka roikkuu ravintoloiden ovissa neljän-viiden aikaan iltapäivällä ja kiroaa nälkäkiukun kourissa, kun mikään ei ole auki 😀
Eveliina, tuo on niin raivostuttavaa! Ja sitten on Espanjan ruokakokemukset Burger Kingista, kun muu ei ole auki 🤣
Nyt nousi vesi kielelle. Erityisesti tapakset on ihania. Sitten piti piti nuo valkosipulissa uivat katkaravut ovat ihan parhaita!
Kiitos Sari! Juu, tapakset on ihania kun sattuu oikeat kohdalle 😁 En tiedä miten suomalaiseen makuun nuo boquerones on… Tai no, ollaanhan me silleihinkin totuttu.
Olipa monipuolinen ja hyödyllinen ohje espanjalaisiin ruokiin. Vaikka olenkin käynyt eri puolilla Espanjaa toistakymmentä kertaa on syöminen ravintoloissa arpapeliä, koska kieli ei ole tarttunut päähäni. Onneksi nykyään on Google kääntäjä, mutta ei sekään aina auta.
Kiitos, Eila! Kiva jos tästä oli hyötyä. Välillä tuntuu, että mikään kieli ei auta kun tarjoilijoille on itsestään selvää mitä ruokia on olemassa mutta itselle ei 😂
Asuin Espanjassa vuonna 2011 ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen churrot, herkulliset tapakset ja pahanmakuinen paella 😀 Naistenpäivänä pomo toi viinipullot työpaikalle ja joimme sitten viiniä kesken työpäivän.
Kyllä tuolla suhtaudutaan eri tavalla alkoholiin ja sen käyttöön kuin meillä. Minäkään en tykännyt paellasta, ainakaan siitä mitä Málagassa syötiin. Olisiko se se sahrami, joka tekee siitä tunkkaisen makuisen. Ja jos suola puuttuu (niin kuin yleensä), niin se on vielä voimakkaampi se sahrami.
Itse tutkin maata ruoan suhteen, vaikka menisin vain viikon matkalle ja pyrin sitten maistelemaan paikallisia juttuja, Espanjassa en oikein ole reissannut, niin tätä oli kyllä kiintoisaa lukea. Espanjalainen keittiö kuulostaa kyllä todella maukkaalta, minä kyllä tykkäisin kovasti!
Kiitos Mikko. Jos tosiaan pääsee turistialueiden ulkopuolelle ja vaikka paikallisten mukana jonnekin syömään, niin luulen että niitä makuja tulee enemmän 😋
Menu del Dia tuli aikoinaan tutuksi. Ne olivat usein hyviä pitkän kävelypäivän jälkeen! Perusmättöä toki
Jep, harvoin olen itse ottanut mutta joskus se on ihan kohdallaan.