Ollessamme Keralassa Arabianmeren hiljaisella rannalla kotimajoituksessa monta päivää, päätimme tehdä Keralan kuuluisassa backwaters-verkostossa veneretken, joka lähti liikkeelle Alappuzhan (ent. Alleppey) alueelta.
Isäntämme tilasi meille tuktukin kyyditsemään meidät lähtöpaikalle. Heidän kauttaan olisimme saaneet myös varattua koko veneretken, mutta emme halunneet (jälleen) aikatauluttaa minuutilleen kaikkea tekemistämme. Olin jo kyllästynyt aikatauluihin syömisten suhteen, mistä nurisinkin edellisessä jutussa.
Vesi tienä – liikenne Keralan backwaters-alueella
*Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliatelinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Keralan backwaters-alue ei olisi mitään ilman sen erilaisia veneitä. Vesi toimii täällä kuin tieverkosto: kaikki tapahtuu vedessä tai veden äärellä, ja kulkuvälineet ovat sen mukaisia.
Houseboat eli kettuvallam – kelluva koti tai hotelli!
Backwatersin tunnetuimmat tähdet ovat ilman muuta houseboatit, paikallisesti kettuvallam. Alun perin nämä veneet kuljettivat riisiä ja maataloustuotteita pitkin vesiväyliä, mutta nykyään ne ovat täysin varusteltuja kelluvia majapaikkoja, jotka kuljettavat matkailijoita halki maisemien.
Tyypillinen houseboat on rakennettu bambusta, kookoskuidusta ja puusta, ja se liikkuu hitaasti – tarkoituksella. Retken aikana voi nauttia maisemista, paikallisesta ruoasta ja täydellisestä rauhasta.
Veneissä on yleensä yksi tai useampi makuuhuone ja oma kylpyhuone sekä oleskelutila, josta on avoimet näkymät. Keittiössä kokki valmistaa ateriat matkailijoille. Veneissä on usein myös aurinkokansi tai istumapaikkoja katolla.
*Tarjolla on muutaman tunnin pituisista retkistä koko yön tai useamman päivän majoituksiin. Kaikki ateriat sisältävä todella edullinen risteily löytyy *Venice Premium Houseboats Alleppeyltä. Miltei kolminkertaisen hinnan edelliseen kustantaa *Thara's Houseboat, jossa myös ateriat kuuluvat hintaan. Alla olevalla videolla kulkee Tharaa muistuttava vene.
Luksusta houseboatin tapaan tarjoaa *Spice Coast Cruises. Tästä myös mielestäni näkee, että kyseessä on yhden makuuhuoneen yksityinen vene, joka kulkee backwaters-alueella eikä seiso paikoillaan.
Jos haluaa yöpyä houseboatissa, kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä suoraan ”hotelliin” eli veneen tarjoajaan ja pyytää tarkemmat tiedot etukäteen. Intiaan lähtiessä itsekin katselin näitä majoitusvaihtoehtoja ja olisin ehdottomasti halunnut viettää edes yhden yön veneessä.
Lopulta en kuitenkaan jaksanut selvittää muutamia käytännön asioita, joista monikaan ei käynyt ilmi varauspalveluista: onko kyseessä yksityinen vene vai jaetaanko se muiden matkailijoiden kanssa? Montako huonetta veneessä on? Liikkuuko vene maisemien halki vai pysyykö se paikallaan? Tällaiset yksityiskohdat jäävät usein epäselviksi ilmoituksista, joten suora yhteydenotto kannattaa.
Shikara – pieni ja sulavalinjainen vene
Jos houseboat on kelluva hotelli, shikara on kuin veneversio tuk-tukista: pieni, siro, ja juuri sopiva rauhalliseen parin tunnin risteilyyn. Näissä on usein katos ja tyynyt – ei turhaa prameutta, mutta täydellinen keino päästä hiljaisille kanaaleille, joihin suuret veneet eivät pääse.
Moottoriveneet ja kanootit – arjen apurit
Paikalliset liikkuvat myös moottoriveneillä ja kapeilla, käsin soudettavilla kanooteilla. Niillä kuljetetaan ihmisiä töihin ja lapsia kouluun, tavaraa toreille ja temppeleille, sekä satunnaisesti myös eläimiä ja rakennustarpeita.
Välillä vastaan tulee kookospähkinälastissa oleva vene tai kouluvene, jossa lapset istuvat siistissä rivissä koulupuvut päällä, reppu sylissä.
Keralan backwatersin veneet eivät ole vain kulkuvälineitä – ne ovat osa elämäntapaa, perinteitä ja maisemaa. Jokainen venematka täällä on pieni ikkuna paikalliseen elämään, jossa vesi ja maa sekoittuvat saumattomasti.
Vesibussit
Backwatersin liikenteeseen kuuluu myös paikallisten käyttämä vesibussijärjestelmä. Alueella toimii julkisia ”bussiveneitä”, jotka kulkevat tietyin aikatauluin ja pysähtyvät nimetyillä pysäkeillä aivan kuten bussit maantiellä. Veneet ovat yksinkertaisia, mutta tehokkaita – kaikki käyttävät niitä – koululaisista mummoihin. Tämä julkinen veneliikenne on tärkeä osa paikallista arkea ja oiva tapa nähdä autenttista elämää vesiteitse.
Commercial Canal – veneiden valtatie läpi kaupungin
Lähdimme veneajelulle Alappuzhan (tai Alleppey) kaupungista pitkin kanaaleja ja järviä. Commercial Canal kulkee kaupungin läpi ja päätyy Vembanad-järvelle. Vesistö oli todellakin täynnä kaiken kokoisia ja näköisiä menopelejä.
Ajelimme verkkaista tahtia pitkin Commercial Canalia ja sieltä väljemmille vesille. Katselimme veneestä kyliä, jotka oli perustettu pitkiin niemekkeisiin tai kanaalin rannoille. Näimme ihmisiä suorittamassa päivittäisiä rutiinejaan pesten vaatteita ja lohkoen suuria kiviä vesirajaan rakennettavaa muuria varten.
Vesi on täällä elämän valtatie – ei vain kulkuväylä, vaan myös pesupaikka, viljelyalue, kalastuspaikka ja välillä lasten leikkikenttä. Näimme niin kesyjä kuin villejä lintuja, lampaita ja kissoja. Oli myös pakko videoida paljon tunnelman säilyttämiseksi muistoihin.
Keralan backwaters - veneretki toiseen maailmaan
Meidän venematkamme tehtiin pienellä moottoriveneellä, jossa oli katos varjoksi auringolta. Veneen keulassa kuvaamassa maisemien auetessa hiljalleen eteemme, olo oli todellakin kuin lipuisi keskelle satua. Kanavaa pitkin mennessämme ohitimme valtavia sadepuita epifyytteineen.
Ohitimme myös peseytyviä ihmisiä, pyykkinaruja, paikallisveneitä ja kalastajia, jotka tarkkailivat verkkojaan tarkasti kuin kirurgit. Silmä tavoitti veden päältä ja puitten oksilta haikaroita, merimetsoja, käärmekauloja ja kerran bongasin sinipyrstöisen mehiläissyöjän.
Tunnelma oli lähes hypnoottisen rauhallinen – vain veneen moottorin tasaista putputusta ja veden loisketta. Siellä täällä näkyi kookospalmujen reunustamia kotikyliä, joiden kohdalla tuntui, että aika oli hidastunut, tai ehkä pysähtynyt kokonaan.
Retki kesti kolmisen tuntia, mutta se oli kuin pieni aikahyppy toiseen maailmaan. Backwaters on Keralaa puhtaimmillaan – vehreänä, lempeänä ja veden sylissä.
Veneen putputusta ja popmusiikkia
Vaikka vene lipui rauhallisesti vesistöissä, emme ihan täydellisessä hiljaisuudessa leijailleet vettä pitkin. Kuljettaja soitti länsimaista popmusiikkia. Mieheni tykkää aina keskustella taksi- tuktuk- ja muiden kuljettajien kanssa musiikista. Niin täälläkin. Halusimme kuulla paikallista musiikkia, ja siitä näytteen saatuamme mies valitsi venemiehen puhelimesta suomalaista musiikkia kuulumaan kaiuttimiin.
Silloin tällöin pöristeli kovempiääninen menopeli ohitse. Silti veneajelusta jäi todella kiireetön, hiljainen ja rauhallinen tunnelma päällimmäiseksi mieleen. Alla olevassa videossa on alun perin soinut intialaisen shikaran kaiuttimista Jukka Pojan Silkkii, mutta tekijänoikeusjuttujen vuoksi minun täytyi vaihtaa musiikki toiseksi. Silkkii toimii paremmin. Eli jos haluat autenttisen tunnelman, laita se soimaan samaan aikaan kun katsot videota 😁
Backwaters veneretken kohtalokas ateria
Loppupuolella veneretkeä meidät ohjattiin rantaan ja autettiin maankamaralle. Emme olleet tienneet, että veneretkeen kuului myös ateria. Asetuimme pöytään muiden tavoin ja tarjoilija toi meille ruokailuvälineet ja banaaninlehdet. Sitten toinen tarjoilija tuli ruoka-astioiden kanssa ja laittoi molemmille banaaninlehdelle samanlaiset keot ruokaa kertoen samalla mitä se oli.
Emme kehdanneet kieltäytyä ateriasta, jota – vaikka paikka oli todella alkeellinen – suurella ylpeydellä tarjoiltiin. Banaaninlehdelle asetettujen kekojen lisäksi saimme paistettua kalaa. Ruokailun jälkeen saimme ihmetellä kesyä haarahaukkaa, joka istuskeli kaiteen päällä katsellen veneliikennettä ja välillä Samia silmiin.
Alappuzha – Backwatersin sydän Keralassa
Alappuzha, aiemmalta nimeltään Alleppey, on yksi Keralan tunnetuimmista kohteista – kaupungin halki kulkevat backwaters-vesireittien lisäksi Alappuzha on myös tunnettu vuosittaisista venekilpailuistaan ja tärkeä keskus alueen kookos-, kudonta- ja kalastuselinkeinoille.
Alappuzha on kaupungin alkuperäinen malayalaminkielinen nimi, joka virallistettiin 1990-luvulla osana Intian laajempaa pyrkimystä palauttaa paikannimiä alkuperäisille kielille. Nimi ”Alleppey” oli brittiläisten siirtomaahallinnon aikana käyttöön otettu helpompi ääntämismuoto. Vaikka turistiesitteissä Alleppey näkyy yhä usein, virallinen nimi on nykyään Alappuzha.
Palatessamme veneretken alkupisteeseen huomasimme että rannassa oli pikkuinen kauppakoju, jossa myytiin Auyrveda-lääkkeitä. Näytin turvonneita nilkkojani ja jalkateriäni ja sain öljypullon, joka maksoi 85 rupiaa. (95 senttiä). Jälkikäteen tuli mieleen, että olisikohan pitänyt ostaa pullo joka vaivaan, tuleviinkin?
Yritimme pyöriä vielä Alapuzhassa, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut mitään. Hyvin esanssisen jäätelöannoksen ja rannassa pyörähtämisen jälkeen otimme tuktukin viemään meidät majapaikkaamme. Vajosin jonkinlaiseen uneen ja tajusin olevani kuumeessa.
Alappuzha Lighthouse
Rakennettu vuonna 1862. Siinä on 28 m korkea torni, joka tarjoaa laajat näkymät Arabianmerelle ja kaupunkiin. Majakkamuseo esittelee majakan teknologista kehitystä öljylampuista sähköiseen valoon.
Museot
- International Coir Museum – esittelee kookoskuidun tuotantoa ja käyttöä mattoihin, köysiin ja muihin perinteisiin tuotteisiin.
- Revi Karunakaran Memorial Museum – yksityinen museo, jossa esillä mm. posliinia, kristalleja ja kaiverrettuja norsunluuveistoksia.
Kakkathuruth – korppien saari (nimi ehkä kuulostaa suomalaiseen korvaan hiukan muulta…)
Vembanad-järvessä sijaitseva Kakkathuruth tarkoittaa malayalamiksi ”korppien saarta”, mutta suomeksi nimi saattaa herättää ensikuulemalta hieman huvittavia mielleyhtymiä. Nimestään huolimatta kyseessä on rauhallinen ja tunnelmallinen lintusaari, jossa voi bongata korppien lisäksi myös haikaroita ja muita kosteikkolintuja. National Geographic on nimennyt paikan yhdeksi maailman kauneimmista auringonlaskupaikoista – ja aivan syystä.
Alappuzha Beach
Rauhallinen hiekkaranta lyhyen kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta – täydellinen paikka auringonlaskuun tai paikallisten kalastajien seuraamiseen.
Krishnapuram Palace
1700‑luvulla Travancoren kuninkaan rakentama perinteinen palatsi, nykyään museo, jossa on Keralan maalaustaidetta, muun muassa yksi Keralan suurimmista ja vanhimmista seinämaalauksista, joka kuvaa Gajendra Moksha -kertomusta. Se on taidokkaasti tehty tyypillisellä keralalaisella temppelitaiteen tyylillä.
St. Mary Forane Church, Edathua
Suuri, 1800-luvun alussa rakennettu kirkko Pambanjoen rannalla. Se on omistettu Pyhälle Yrjölle ja tunnetaan erityisesti toukokuun alun juhlapäivistään, jotka vetävät paikalle tuhansia pyhiinvaeltajia. Kirkko on kuuluisa myös uskomuksista sen parantavaan voimaan.
Ambalappuzha Sree Krishnaswami Temple
Historiallinen Krishna-temppeli, tunnettu erityisesti pyhästä pal payasam -riisivanukkaastaan, jota tarjotaan vierailijoille päivittäin. Temppeli liittyy Keralan klassiseen tanssi- ja taideperinteeseen ja on merkittävä pyhiinvaelluskohde Krishna-jumalan palvojille.
Mannarasala Sree Nagaraja Temple
Tämä temppeli on omistettu käärmejumala Nagarajalle ja sijaitsee metsäalueella, jonka polkujen varsille on asetettu tuhansia pieniä käärmepatsaita. Erikoista on, että temppeliä hoitaa nainen – harvinaisuus hindulaisessa temppeliperinteessä. Täällä rukoillaan erityisesti suojelusta, parantumista ja hedelmällisyyttä.
Mullakkal Rajarajeswari Temple
yli 500 vuotta vanha temppeli Alappuzhan keskustassa, omistettu jumalatar Rajarajeswarille – Durga-jumaluuden muodolle. Temppeli tunnetaan erityisesti siitä, että sen pääpyhäkössä ei ole kattoa, mikä symboloi taivaan avoimuutta jumalattaren edessä.
Temppeli on aktiivinen osa paikallista elämää, ja siellä järjestetään vuosittain Mullakkal Chirappu -juhla, joka houkuttelee paljon pyhiinvaeltajia ja matkailijoita. Alueella voi nähdä perinteistä temppelitaidetta ja puuarkkitehtuuria.
Lisää perinteisiä temppeleitä:
Chettikulangara, Subramanya Swami, Punnapuzha Island, Ponnumthuruthu
Hotellisuositukset Alappuzhaan ja Keralan backwaters-alueelle
Olin ennen sairastumistani päättänyt vaihtaa majapaikkaa päivää aiemmin kuin olimme sopineet. Minua ärsytti ennen kaikkea se, että paikan emäntä istui ruokailumme ajan vieressä ”pitämässä seuraa”. Se oli kuitenkin hyvin vaivaannuttavaa, koska ei ollut oikein yhteistä kieltä, millä kommunikoida. Mielestäni hän oli myös loukkaantunut siitä että emme ottaneet hänen kauttaan retkeä veneajelulle.
Lähtiessämme hän tuli kuitenkin kokeilemaan otsaani ja toi meille tuolit ulos odottaessamme kyytiä. Saimme myös lämpimän kahden käden puristuksen kun tuktuk kaartoi pihaan. Ehkä olin sittenkin tulkinnut väärin asioita.
*Marari Xavier’s Inn sijaitsee siis aivan hiljaisen rannan lähellä, miltei rannalla. Arvosteluissa oli kehuttu ruokaa kovasti, mutta meille ei vain intialainen ruoka maistunut ollenkaan. Nirsoilimme jatkuvasti syödessämme. Sen sijaan kerran saamamme nuudeliruoka oli niin hyvää, että ahmimme miltei koko kattilallisen.
Jos pidät kotimajoituksesta ja rauhasta, tämä paikka on sinulle omiaan. Isäntäväki asuu alakerrassa sisääntulopihan puolella, yläkerrassa on kolme vuokrattavaa huonetta kylpyhuoneineen. Niihin pääsee portaita kulkemalla terassille, jossa on jokaisen huoneen kohdalla pöytä ja tuolit. Illalla on helppo mennä rantaan ihastelemaan auringonlaskua.
Seuraava majapaikkamme oli Vembanad-järven rannalla, myöskin vain muutaman varattavan huoneen *Ameya. Koska lähdimme päivää aiemmin edellisestä paikasta, olin onnellinen kun sain ensin ”mökistä” vuokrattua yhdeksi yöksi paikan ja sitten siirryimme päätalon sviittiin kolmeksi yöksi.
Tämä oli kalleimpia majapaikkoja, joissa olemme olleet. Ihana. Siitä lisää seuraavassa jutussa.
Todellinen budjettimatkailija yöpyy Alappuzhassa yhdeksän euron hintaan. Eikä tarvitse tinkiä yksityisestä kylpyhuoneestakaan. *Golden Beach Home Stay sijaitsee vieläpä rannalla! Edelleen edullinen, mutta TÄYDEN kympin arviot ja sijainnin saanut *Kyna Backwaters voisi olla kaikin puolin ihana paikka majoittua.
Hiukan ylellisyyttä kaipaavalle sopii ehkä myös *Marari Beach Bungalow Resort Alleppey, jossa on uima-allas, puutarha ja joogasali.
Tuo Backwaters-alue näyttää tosi kiinnostavalta! ”Pakkosyöminen” tai se, että joku istuu vieressä ei kyllä täälläkään innosta, mutta Intiassa näyttää kyllä olevan valtavasti kaikenlaista. Ei ole meilläkään listalla ekojen joukossa, mutta olisi kyllä mukavaa ruksia maa listalta jossain kohtaa.
Maisemat on kieltämättä hienot, mutta hirvittäisi silti osallistua millekään retkelle, jos ruokailu niissä on pakollista. Me ei syöty viikon aikana Egyptissäkään missään ulkona, ainoastaan parit kahvit juotiin, mutta muuten tehtiin ite ruuat Airbnb-kämpässä. Muissa maissa oon syönyt ihan normaalisti, mutta Egyptistä ja Intiasta oon kuullut pelkästään kauhutarinoita ruokailuista. Noin muuten kyllä tykkään intialaisesta ruuasta.
Kiitos, Cilla. Emme siis tienneet yhtään etukäteen että mentäisiin syömään. Ja paikan päällä oltiin varmaan niin hölmistyneitä että seurattiin vain muita… Itse söin Egyptissä mitä vain sairastumatta, vuonna 2006 jolloin olin vielä normikunnossa. Viime reissuilla olen sairastunut, mies ei. Riippuu siis myös oman suoliston kunnosta, miten vastustuskykyinen on.
Olitpa kiehtovasti kuvannut vesielämän rauhaa, palmupuiden varjoja ja paikallista arkea. Postaus sai minut kaipaamaan jo omaa kanaaliseikkailua Intiassa! Kiitos myös kuvista, joita oli ihanan paljon!
Kiitos, Heidi 🥰 Hyvä jos kuvat kelpaa. Tykkään itsekin katsella paljon kuvia, joten laitan niitä myös juttuihini. Aina jää ”muutama” ylikin 😉
Olettepa mukavan eksoottisilla seuduilla! Me olemme olleet Intiassa vain Delhi–Jaipur–Agra -akselilla vuosia sitten. Veneretki vaikutti hyvältä tavalta tutustua alueeseen. Intiassa on kyllä paljon nähtävää ja koettavaa! 😊 Mukavia reissuja teille edelleen!
Kiitos, Anu! Intiassa on älyttömästi nähtävää. Ja kun maa on niin iso, niin ei millään yhdellä reissulla näe kuin tillinmillin tirauksen! Tuo veneretki oli kyllä (aterian jälkimainingeista huolimatta) yksi hienoimmista kokemuksista mitä olen saanut.
Tuollainen veneretki olisi aivan mahtava! Tosi. En tiedä, haluaisinko siellä yöpymistä. Luulen, että päiväretki riittäisi. Se on aina hauska, kun paikalliset kuskit ja oppaat haluaa viihdyttää musiikilla, mutta musiikkimaut kun on niin henkilökohtaisia, että siinä on aina riskinsä:) Itse viihdyn ilman musiikkia, kun on kaunista katseltavaa ympärillä.
Auttoiko muuten ayurveda-lääke jalkojen turvotukseen? Juurikin keskustelin srilankalaiset juuret omaavan naisen kanssa ja hän sanoi, että äidillä on kaikkeen vaivaan ayurvediset rohdot. Itselllänikin jokunen purkki on ollut käytössä.
Kiitos kommentista, Hannele. Ilman muuta ilman musiikkia, kiitos 😉 Tai sitten autenttista, eikä mitä sattuu jostain 90-luvulta… Kun p-tauti alkoi, turvotukset hävisivät aivan luonnostaan, en siis muista edes kokeilleeni sitä öljyä 🤣 Lähti kerrankin silmäpussit ja KAIKKI.
Näyttääpä tuo backwaters-alue kivalta, tosi hienot maisemat. Olettaisin viihtyväni tuolla todella hyvin lintuja katsellessa. Ylipäätään Intia olisi itselläni kiinnostuksen kohteena. Valitettavasti Marika ei nykyään oiken jaa tätä kiinnostusta, niin voi olla, että ihan heti ei maahan tule lähdettyä.
No voi että! Intiassa on kyllä varmasti sellaisia paikkoja, joista Marikakin tykkäisi. Intiassa on kaikkea! 😄