Alkuvuoden 2023 Intian reissumme alkoi Mumbaista, josta lensimme Fort Kochiin pariksi yöksi ennen kuin siirryimme Keralaan Alleppeyn rannikolle. Rantoja on siellä peräkkäin, ja sekoitimme rannat keskenään, koska majapaikkamme nimi oli *Marari Xavier’s Inn. Todellisuudessa Marari Beach on pohjoiseen tästä majapaikasta, ja kotirantamme oli Omanappuzha Beach. Kai.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Fort Kochin rantakaupungista oli matkaa tähän majapaikkaan noin 50 kilometriä. Kuljimme sen tuktukilla. Tällä kertaa kuitenkin kuski oli hiukan vihainen, koska hinta oli sovittu sinne Marari Beachille väärinkäsityksemme vuoksi. Maksoimme sitten vähän lisää, koska matka olikin pidempi.
Majoitus oli varattu kuudeksi yöksi ja meidän oli tarkoitus ottaa levon kannalta nämä päivät.
Tultuamme perille ja päästyämme huoneeseen, saimme alkaa täyttämään kuusisivuista lomaketta. Osoitteet piti laittaa moneen kertaan, vierailun tarkoitus, mistä olemme tulossa ja mihin menemme seuraavaksi. Ja joku kummallinen kohta, mistä emme me sen enempää kuin isäntäkään näyttänyt ymmärtävän mitään.
Seuraavaksi piti miettiä emännän kanssa syömisiä. Olimme syöneet vain aamupalan aika aikaisin, nyt kello oli jo kaksi. Halusimme myös Auyrveda-hoitoon. Emäntä sopi hoidon kello neljäksi, tuktuk hakisi puoli neljältä ja saimme lautaselliset hedelmiä. Minähän en kotona syö ollenkaan hedelmiä, koska ne nostavat verensokeria. Tällaisten tapausten varalta pitäisi aina olla jotain proteiinia mukana, mutta en ole vielä keksinyt mitä se olisi.
Ayurveda - intialainen lääketiede
Ayurveda on perinteinen intialainen lääketiede, joka keskittyy tasapainon saavuttamiseen kehon, mielen ja hengen välillä. Se perustuu ajatukseen, että kaikki elämässä on yhteydessä toisiinsa ja että terveydentila on seurausta kehon ja ympäristön tasapainosta.
Ayurvedan perusperiaatteet voidaan tiivistää kolmeen keskeiseen osaan:
Doshat (kehon energiaperiaatteet):
Ayurvedassa keho nähdään kolmen energian (doshan) – Vata, Pitta ja Kapha – tasapainon vaikutuksen alaisena. Vata edustaa liikettä ja virtausta, Pitta lämpöä ja aineenvaihduntaa, ja Kapha rakennetta ja voimaa. Terveys syntyy näiden elementtien tasapainosta.
Ravinto ja elämäntavat:
Ayurvedassa korostetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan räätälöityjä ruokavalioita ja elämäntapoja. Tämä tarkoittaa, että ruokavalion tulee tukea kehon ja mielen tasapainoa, ja päivittäisissä rutiineissa huomioidaan esimerkiksi unen, liikunnan ja stressinhallinnan merkitys.
Detox ja hoitomenetelmät:
Ayurveda käyttää erilaisia hoitomenetelmiä, kuten kasvi- ja yrttilääkkeitä, öljyhierontoja (abhyanga) ja panchakarma-detox-hoitoja, joilla pyritään puhdistamaan keho ja palauttamaan tasapaino.
Ayurvedan tavoitteena on kokonaisvaltainen hyvinvointi, joka ulottuu fyysisestä terveydestä henkiseen ja emotionaaliseen tasapainoon.
Meidän Auyrveda-hoitomme oli aikamoinen kokemus. Pelkästään kertakäyttöpikkarit päällä sain kymytä selälleen puiselle pöydälle, jossa oli todella ohut muovinen pehmuste ja sen päällä kertakäyttölakana. Alkoi öljyllä läträys. Sitä meni varmaan monta litraa. Vedettiin pitkiä vetoja käsissä, jaloissa ja vartalolla. Kädet taivutettiin ylös pään viereen, mikä ei meinannut onnistua jäätyneen olkapääni takia. Toinen käsivarsi kiristi kainalosta niin että soi.
Sitten vatsalleen ja toistettiin samat hommat ja lisättiin vähän öljyä! Tämän jälkeen oli vuorossa höyryhoito, eli öljyisenä joutui kävelemään aika lailla likaisen näköisiä mattoja ja lattioita pitkin toiseen huoneeseen ja asettua korokkeella olevalle tuolille puiseen höyrykoppiin. Sain kertaalleen tiputettua tuolin korokkeelta kun yritin istuutua siihen.
Höyry saatiin aikaiseksi kaasupolttimolla, jota hieroja (todella kaunis nuori nainen) sääteli. Paljon ei voinut keskustella puutteellisen kielitaidon vuoksi. Hieroja kyseli välillä olenko ok, mutta jos yritin sanoa jotain vähän enemmän, niin ei riittänyt ymmärrys.
Höyryssä istuttiin 15 minuuttia hien valuessa öljyn seassa. Sitten oli vuorossa vielä pään hieronta, eli lisää öljyä, nyt hiuksiin. En ollut odottanut, että joudun hiukset pystyssä ja kroppa öljyisenä pukemaan vaatteet päälle ja lähtemään takaisin tuktukiin ja majapaikkaan.
Sami oli vaatinut päästä suihkuun ja oli saippuoinut siellä itsensä päästäkseen eroon öljystä. Hoidon jälkeen nilkat ja jalkaterät turposivat. Niillä on taipumus turvota aina matkalla, eikä tuo Auyrveda-hoito auttanut siihen. Eikä mihinkään muuhunkaan. Hoito maksoi 2000 rupiaa eli 22,41 euroa.
Olen käynyt myös Ayurveda-lääkärillä, mutta ajoitin käynnin väärin. Olisi pitänyt noudattaa kaksi viikkoa lääkärin laatimaa ruokavaliota Ayurveda-lääkkeineen ja rohtoineen, ja sitten käydä uudestaan. Meidän lomamme oli jo loppumassa, joten se ei onnistunut. Tämä oli Sri Lankassa.
Rentoa lomaa Keralan rannikolla tiukoin aikatauluin
Majapaikassa piti ilmoittaa kolme tuntia aiemmin, milloin ja mitä ruokaa haluaa. Tämä osoittautui vähän ongelmaksi, koska en halunnut edellisenä iltana miettiä moneltako syön aamupalaa. Olin lomalla ja lepäämässä, uupumustaustaisena. Halusin nukkua niin pitkään kuin unta riittää, koska heräilen ja valvon öisin.
En kokenut oloani mukavaksi näin tiukoissa aikaraameissa, enkä emännän istuutuessa viereiseen pöytään katsomaan syömisiämme. Keskustelu ei oikein sujunut puutteellisen kielitaidon vuoksi. Intialainen ruoka ei meille maistunut. Majapaikan ruokaa oli kovasti kehuttu, ja yhtenä päivänä saimme jotain nuudeleita kattilallisen ja se olikin niin maukasta että söimme melkein kaiken.
Joku muu olisi voinut viihtyä tässä paikassa aivan hyvin. Isäntä mainitsi heti saapuessa, että heillä on myös olutta tarjolla ruuan kanssa. Sitä ei joka paikassa Intiassa nimittäin ole. Naapurihuoneen pojat viihtyivätkin iltasella pitkään ruokailukatoksessa ja aamulla katselin pihaan, kun sen vieressä oli läjä olutpulloja. Mitään meteliä tästä ei kuitenkaan ollut aiheutunut. Pojat tykkäsivät pelata lautapelejä katoksessa.
Toisaalta rentous ja pelkkä oleminenkin toteutui hyvin. Oleskelimme paljon majapaikan edessä olevalla rannalla kävelemässä, istumassa ja katselemassa merta. Omanapuchan rannalla korpit ja pienet valkoiset haikarat askeltavat vesirajassa, niiden liikkeet ovat pehmeitä ja tarkkoja niiden etsiessä meren kätkemää saalista. Hiljaisuus ympäröi kaiken, vain aaltojen hiljainen huokaus säestää lintujen työtä. Paikalla ei ole muita, vain satunnaisesti kalastajia.
Seurasimme monet kerrat kalastajien lähtöä merelle heidän odottaessaan sopivaa aaltoa työntääkseen veneen vesille. Aika oli pysähtynyt, miehet toimivat kuten olivat aina toimineet ja iloitsivat saadessaan veneen keinuen etenemään tyrskyjen sekaan ja kalastajien päästessä työhönsä.
Rantaan pääsi suoraan majapaikan pihasta lähtevää polkua pitkin, viereisen talon ohi. Huoneemme ja oletettavasti kaikki muutkin huoneet sijaitsivat talon siivessä toisessa kerroksessa. Vuokrahuoneisiin oli luhtikäytävän tyyppinen sisääntulo, jokaisen huoneen ikkunan edessä oli pöytä ja kaksi tuolia. Seurasimme naapuritalon kalastajaperheen elämää kiinnostuneina ja aika helposti sekä ulkona että sisällä ollessamme.
Naapurihuoneen ranskalaiset pojat olivat nähneet yhtenä päivänä delfiinejä ja olivat kovasti innoissaan. Me emme niitä ikävä kyllä nähneet. Aurinko ei juurikaan paistanut, vaan taivaalla oli miltei rikkoutumaton pilviharso. Silti iho punoitti. Paljon aikaa sai kulumaan rannalla katselemalla vain lintujen toimintaa, jopa tavallisten korppien. Niitä oli joka paikassa ja opimme paljon niiden käyttäytymisestä.
Intialainen vieraanvaraisuus
Yhtenä päivänä lähdimme kävelemään isommalle tielle majapaikasta. Sinne kuljettiin vähän puikkelehtien. Päätiellä oli kojuja välillä harvempaan, välillä tiuhempaan. Vastaan tuli paikallinen jäteasema, ja kun lähdimme kulkemaan siitä johtavaa tietä, saimme osaksemme ihmetteleviä katseita. Jostain kuului musiikkia ja laulun hyminää, eli lähistöllä oli temppeli. Emme kuitenkaan löytäneet sitä, koska tie päättyi pöheikköön, eikä siitä päässyt menemään temppelin puolelle.
Sami oli intoutunut jostain syystä tulopäivänä ostamaan banaaneja ja samosoja kojusta. Ne olivat jääneet syömättä, koska saimme ruokaa majoituksessa. Huoneessa ei saanut syödä muuta kuin snacksejä, koska muuten sinne kerääntyisi varmaan muurahaisia jne. Olimme ottaneet ylimääräiset ruuat mukaan kävelylle ja syötimme niitä kissoille ja koirille. Banaanit annoimme lapsille, jotka tulivat iloisesti tervehtimään.
Intialaiseen vieraanvaraisuuteen törmäsimme kävelyllämme pikkutiellä. Vanha herra koiransa kanssa kutsui meidät kotiinsa, vaikka yhteistä kieltä ei ollut – hän puhui intiaa, me suomea. Istuimme hetken hänen sohvallaan, ja hänen englantia puhuva perheensä tuli tervehtimään meitä hieman ihmeissään. Nämä spontaanit kohtaamiset ovat matkailun parasta antia.
Keralan backwaters alue ja veneajelu
Keralan backwaters on laaja verkosto jokia, järviä, kanaaleita ja laguuneja, joka kattaa yli 900 kilometriä Keralan rannikkoaluetta. Alueella on tarjolla kaikenlaisia veneajeluja myyviä pienyrittäjiä, joilta voi ostaa retken suoraan, tai varata sellaisen majapaikasta.
Otimme majapaikasta vain tuktuk-kyydin Alappuzhan/Alleppeyn alueelle, mutta kuljettaja vei meidät sitten oletettavan yhteistyökumppaninsa veneelle. Matkaa oli noin 16 kilometriä. Itse veneajelu kulki ensin kanaalia pitkin vieden meidät aivan ihastuttavissa maisemissa laajemmille vesille. Retki kesti kolmisen tuntia ja siihen sisältyi ateria maissa. Kirjoitan myöhemmin tästä veneajelusta enemmän.
Alappuzhan kaupunki
Alappuzha (aiemmin Alleppey) on kaupunki Keralan osavaltiossa Etelä-Intiassa. Se sijaitsee Arabianmeren rannikolla ja Vembanad-järven rannalla. Kaupungissa on noin 174 000 asukasta. Ilmasto on trooppinen, kostea ja lämmin ympäri vuoden. Monsuunikausi on kesäkuusta syyskuuhun.
Alappuzha tunnetaan nimenomaan keskeisenä porttina Keralan Backwaters-alueelle. Siellä on kuitenkin muutakin nähtävää: Vanha majakka, Krishnapuram Palace, Alappuzhan ranta, vanha rautatieasema vuodelta 1859 ja markkina-alue.
Veneajelun jälkeen kävelimme vielä Alappuzhassa katselemassa maisemia ja nähtävyyksiä. Löysimme majakan, mihin kuitenkaan emme päässeet sisälle ja kävimme meille harvinaisilla jäätelöannoksilla sen lähellä. Tallustelimme Alappuzhan rantaan katsomaan auringonlaskua. Askel oli normaaliakin raskaampi. Oli pakko luovuttaa ja lähteä takaisin majoitukseen, vaikka auringonlaskuun olisi vielä hetki aikaa.
Illalla nousi kuume, ja tajusin saaneeni veneretken aterioinnista vatsataudin. Olimme seuraavan päivän miltei pelkästään huoneessa lepäilemässä. Kävimme vain iltapäivällä meressä uimassa ja illalla katsomassa auringonlaskua. Se kävikin siltä supernopeasti! Punainen pallo näkyi hetken taivaanrannassa, ja sitten se katosi.
Päivisin aurinko alkoi kuitenkin näyttäytyä enemmän, ja lämpötilakin nousi. Taivas oli miltei pilvetön ja sininen.
Sami kävi hakemassa evästä isomman tien varresta ja tuli aivan litimärkänä hiestä takaisin. Mies oli kuitenkin onneksi saanut jonkun tuomaan hänet mopolla pihaan. Ei ollut hänkään aivan kunnossa. Ilmoitin isännälle, että lähdemme päivää aikaisemmin pois.
Seuraavakin yö oli aika rikkinäinen. Oli vähän kuumetta ja tukala olo. Meidän pitäisi jälleen vaihtaa majapaikkaa juuri kun olen sairaana. Samoin kävi vuosi aiemmin Thaimaassa. Onneksi seuraava majapaikka ei nytkään ollut kovin kaukana, ja sen pitäisi olla myös hiukan tasokkaampi paikka kuin tämä ihanan ja ikimuistoisen aution rannan majoitus.
Onko sinulla matkalla mukana jotain proteiinipitoista evästä joka säilyy, ja jonka voi nälän yllättäessä ”heittää huiviin”?
Olipas mielenkiintoisia nuo hoidot. Ehdottomasti kokeilisin! Olen aina ajatellut, että kun menen joskus Intiaan niin haluan käydä myös Keralassa. Eli kiva lukea juttuja sieltä.
Minä tulen äkkiä huonovointiseksi jos verensokerit heittelee ja siksi kannan aina reissussa jotain snacksejä mukanani. Täällä Kaliforniassa tulee kyllä syötyä paljon hedelmiä myös mutta minulla on usein mukana suolattuja manteleita. Niitä myydään täällä monen eri makuisia pelkän suolan lisäksi. Samoin beef jerky on hyvä proteiinin lähde ja säilyy hyvin. En tiedä mitä se on suomeksi, jotain kuivalihaa ehkä? Sitä myydään täällä joka kaupassa ja huoltoasemilla monen eri makuisena ja mallisena. Noita manteleita veljeni pyysi tuliaisiksi viime vuonna eli ehkä niitäkään ei myydä Suomessa? Ne on helteellä myös hyvä suolan lähde mutta ehkä proteiiniksi kävisi ihan tavallisetkin mantelit.
Tuosta, että ateriointiajat pitää ilmoittaa etukäteen, vähänhän tuo on pienen ja ison paikan välinen dilemma. Pienet paikat ovat joskus (usein) isoja kivampia kokemuksia, mutta kovin pienessä on sitten ymmärrettävästi tilattava asiat etukäteen tiettyyn aikaan siinä missä isommissa palvelu voi pelata vaikka 24 tuntia.
Intianvaris tai jotain sellaista, arvelisin, ennemmin kuin varsinainen korppi. Näin niitä paljon Tiruvannamalaissa niemimaan vastakkaisella puolella. Varsinaisia korppeja elelee ihan niemimaan pohjoisosassa pelkästään.
Tamil Nadussa ei saanut olutta oikein missään. Muistan juoneeni oluen Chennain lentoasemalla ja siinäpä se.
Ruoat olivat siellä sattvisia, minä väännän sapfisia ruokia ja pikaisella googlettamisella siis ayurvedista.
Kuusisivuinen lomake hotellissa! Apua, miksi ihmeessä sellainen piti täyttää? Omat kokemukset Intiasta ovat pohjoisesta eikä maan hiekkarantoja päästy näkemään.
Tuo ayurvedahoito kuulostaa kyllä jännältä! Mua kiinnostaa aina kaikki paikalliset hoidot. Harvoin (jos koskaan) ne yhdellä kerralla toimii, mutta olen ottanut kokemuksena 🙂
50 kilometriä tuktukilla kuulostaa kyllä varsin pitkältä. itsellä selkä kipeytyy jo 10 kilometrin jälkeen, ja 20 kilometriä enempää en taida ollakaan matkustanut.
Ayurvedahoitonne kuulostaa aikamoiselta kokemukselta!
Vieraanvaraisuuden matkoilla törmätessä tulee aina hyvä fiilis.
Ruokamyrkytys on kurja homma, kerran olen kokenut sellaisen.
Ai selkä kipeytyy? Meillä ei ole kipeytynyt tuktukissa, sen sijaan lentokoneessa istumisen on molemmille tuskallista. Ollaan menty myös Tangallesta Galleen tuktukin kyydissä, tosin silloin oli tarkoitus jatkaa Matarasta Galleen junalla, mutta ei onnistunut.
Jos vielä menen jossain johonkin hoitoon, otan kyllä etukäteen selvää mitä siellä tehdään 🙂
Juu, selkä kipeytyy. Ei sillä tavalla, että se sitten myöhemmin olisi kipeä, mutta siinä tuktukissa istuessa se tuntuu kovin ikävältä.
Ihanan kutsun saitte kylään, jäin miettimään olisinko uskaltanut mennä. En ole koskaan muita hoitoja kuin hierontaa ja jalkahoitoja ulkomailla kokenut. Pitää kyllä kokeilla.
Ai miksi ei olisi uskaltanut? Vanha ystävällinen papparainen oli kyseessä, yhdessä ruokittiin kissoja ensin. Mie olen Suomessa kokeillut kaikki mahdolliset ”huuhaa-hoidot”, mitä on olemassa, ulkomailla en niinkään. Enkä tuollaiseen kyllä enää mene. Thaihieronnoissa eniten käyty, ne ovat kaikki olleet erilaisia kokemuksia, mutta aika hyviä kaikki.