Tämä ”En ole koskaan matkoillani…” -haaste on kulkenut blogeissa jo vuosia.
Olen lukenut vuosien varrella useamman version, ja niissä on aina ollut jotain kiehtovaa. Yllättävän pienistä asioista oppii paljon: millainen matkustaja toinen on, mitä hän välttelee, mistä innostuu ja mikä tuntuu täysin vieraalta.
Tällaiset listat eivät kerro vain siitä, missä on käyty – vaan myös siitä miten matkustetaan ja millaista turvaa, vapautta tai rajoja reissuilta etsii. Siksi ajattelin tehdä oman versioni tähän väliin, kevyenä välipalana tiedottavampien juttujen lomaan.
Aloitetaan!
En ole koskaan…
Snorklannut.
Vaikka snorklaus on ollut haaveenani monta vuotta, en uskalla tehdä sitä. Miestäni ei kiinnosta asia pätkääkään, enkä yksin uskalla.
Halunnut ottaa kuohuvaa matkan alkamisen kunniaksi – enkä oikeastaan sen aikanakaan.
En vain tykkää kuohuvasta, enkä siis ymmärrä miksi matkaa pitäisi juhlistaa jollain niin pahanmakuisella ja epäterveellisellä 😄
Ostanut lenkkareita matkalle
Jos en käytä niitä kotona, en käytä niitä myöskään toisessa maassa. En käytä myöskään normisukkia juuri koskaan. Villasukat sen sijaan ovat jalassa miltei aina, sekä kotona että reissussa (sisällä). Mekko ja sandaalit; mitä muuta matkalle tarvii???
Myöhästynyt lennolta,
vaikka olen todellinen viime tipan ihminen enkä tykkää odottelusta. Kerran oli myöhästyminen lähellä, jouduin vähän ohittelemaan check-in -jonossa ja sain miehen häpeämään ja turhautumaan liian myöhään kentälle lähtemisestä.
Lasketellut
(reissussakaan), vaikka olen – joten kuten – Rovaniemeltä kotoisin. Yhtenä talvena tosin lumilautailin, kun kyllästyin pelkästään seisomaan mäessä ja odottelemaan kolmea poikaa pois sieltä.
Ajatellut, että tarvitsisin iltapuvun matkaa varten.
(Huomasin tämän erityisesti, kun ystävä pakkasi useita juhla-asukokonaisuuksia kenkiä myöten mahdollisia tilaisuuksia varten. En myöskään ole selfieiden ystävä eikä minulla ole kuvausvaatteita).
Ostanut valmista kiertomatkaa.
Hinnat näyttävät yleensä liian isoilta omaan budjettiin, ja viilaamista löytyy aina!
Hankkinut autoa kuljettajineen kierrättämään maata ympäriinsä missään maassa.
Kuulostaa omaan korvaan niin isolta luksukselta, että järki menee. Olen aina ollut pienituloinen käsityöläinen/elämäntapayrittäjä/matalapalkkatyöläinen ja nykyään minimaalisen eläkkeen saaja.
Lisää rankkaa todellisuutta...
En ole koskaan myöskään
Varannut ainoatakaan majoitusta tai kuljetusta miettimättä, mihin rahat oikeasti riittävät.
…voinut olla täysin syyllistymättä kateuteen, kun taloudelliset tai fyysiset resurssit eivät ole riittäneet kaikkeen, mitä olisi halunnut kokea.
…uskonut, että “kerran elämässä” -kokemukset ovat kaikille samanlaisia.
Lopuksi, en ole myöskään
… edellisten kohtien perusteellakaan, ollut missään loungessa koskaan.
… matkustanut business-luokassa.
…tarvinnut matkaa varten roolia, jota en muuten elä.
13 Responses
Näissä blogihaasteissa pääsee aina hieman pintaa syvemmälle, joten kiva lukea. Loungeen pääsystä en ole itse koskaan maksanut, mutta monien luottokorttien mukana tulee nykyään mahdollisuus ilmaiseen pääsyyn, joten sitä on tullut hyödynnettyä muutaman kerran. Olen samaa mieltä tuosta, että matkaa varten ei tarvitse mitään eri roolia. Toisaalta erityisesti soolomatkalla olen myös huomannut, että saattaa löytää uusia puolia itsestään uusien kokemusten myötä 🙂
Aitoa, rehellistä, maanläheistä matkustamista. Pystyin samaistumaan lähes kaikkiin noista, paitsi että mulla on lenkkarit tai muut vastaavat kengät lähes aina jalassa kesät talvet, ja lisäksi olen nyt viime vuodesta lähtien päässyt loungen makuun uuden luottokortin myötä.
Mutta siis olen myös matalapalkkalainen ja valinnut tehdä töitä vaan kausittain, joten usein joutuu miettimään matkabudjettia – ei esim. koskaan olis varaa matkustaa businessluokassa, ja se onkin ainoa kerta, kun olen kadehtinut jotain ihmistä matkojen vuoksi. Etenkin pitkillä yölennoilla olis ihanaa päästä nukkumaan kunnolla, mutta niin vain joutuu istumaan sikaosastolla.
Sitten taas kuskin palkkaaminen ja muut opastetut kiertomatkat tuntuu rasittavilta jo ajatuksen tasolla, koska olen introvertti enkä halua sosialisoida 24/7 vieraiden ihmisten kanssa tai olla riippuvainen kuskin aikatauluista, oli ne miten personoituja tahansa. Ja en ole koskaan snorklannut, lasketellut, sukeltanut tms. Ei vaan oikeastaan kiinnosta. Ainiin ja huh, ainakaan toistaiseksi ei olla myöhästytty lennoilta, vaikka lähellä on ollut (*koputtaa puuta*).
Itsekään en ole loungessa ollut tai business-luokassa matkustanut. Yleensä pyrin olemaan kentällä mahdollisimman vähän aikaa, mutta toki esim pitkällä vaihdolla lounge voisi olla mukava jos saisi esim pisteillä tai jotenkin muuten kaupan päälle!
En ole koskaan myöhästynyt lennolta, vaikka läheltä piti tilanteita on ollut monesti. Toivottavasti tuota ei koskaan tulekaan kohdalle. 🙂 Sen sijaan olen monta kertaa juhlistanut matkan alkua kuohuvalla. Välillä loungessa ja välillä muualla. Ah, se on vaan niin ihanaa, mutta ymmärrän etteivät kaikki tykkää kuohuvien tai viinin mausta.
Huvitti se, että sinulla ei ole lenkkareita. Minulla on aina. Nytkin ikivanhat mukana, jotka heitän menemään vikan vaelluksen jälkeen. Ostin reissulta kahdet uudet lenkkarit (vaikka mukana 7 kg reppu😂😂😂). Toiset on hyvät juoksuun, toiset periaatteessa polkujuoksuum tarkoitettu, mutta pohjakuvio niin hyvä, että käytän kuumien maiden vaelluksilla itse jatkossa.
Hyvin moni osui myös omalle kohdalle. En myöskään usko, että ”kerran elämässä” kohteet olisivat kaikille samnalaisia.
Miten ne voisikaan olla? Jos esimerkiksi yhtä kiinnostaa adrenaalipitoiset kokemukset ja toinen nauttii omasta rauhasta hyvän kirjan parissa…
Mielenkiintoinen matkakommentti, hyvä keskustelun alku ja antaa minille miettimistä. Aikoinaan 16-vuotiaana paloin halusta päästä Englantiin. Kotini oli köyhä ja asuimme maalla. Keksin ilmoittaa kotini kesätyöpaikaksi jollekulle britille. Ja kyllä ne vanhemmat pitkin hampain suostuivat. Tytön piti kastella kukkia, nyppiä rikkaruohoja porkkanamaasta ja leikata nurmea. Ei niitä tapahtunut, mutta ummikkovanhempani tutustuivat merkkikielellään ihastuttavaan ihmiseen, jonka kanssa minulla on yhteys säilynyt kohta 60 vuotta. Ja pääsin seuraavana kesänä heille vaihtoon Yorkin kaupunkiin.
Siitä innostus matkusteluun lähti. Ei ole omakotitaloa, ei kesähuvilaa, ei moottori- tai purjevenettä. Rahaa matkusteluun kuluu ja paljon, nykyisin enemmän kuin ennen. Nuorena säästimme. Nyt kulutamme säästöjä.
Töihin olen pyrkinyt ulkomaille ja päässyt jo 1980-luvulla, lopullisesti muutimme mieheni kanssa maailmalle 1995. Matkailtu on. Ja nuorena tehty ihan kaikkea, syvänmerensukelluksesta mustiin rinteisiin. Nyttemmin pyrimme pysyttelemään liikunnassa maankamaralla. Käytän lenkkareita, vaelluskenkiä ja korkkareita tekisi mieli käyttää, mutta niissä jo polvet alkavat tutista, joten kaiketi luovun.
Matkalle pakkaan nättejä vaatteita. Iltapukuja ei minulla ole, mutta on äitini 60-vuotisjuhliinsa ostama juhlapuku, jota olen käyttänyt 70-vuotiaasta. Käytän mieluummin hameita kuin housuja. Ulkomailla tykkään väreistä, mutta Suomessa maastoudun usein ruskeaan, mustaan ja harmaaseen etten erotu liikaa porukasta. Juon mieluusti lasillisen proseccoa joka lähtöön.
Kiva että osallistuit haasteeseen! Nämä on tosiaan hauskan kevyttä luettavaa asiapitoisten juttujen joukossa 🙂
Mulle on lounget tulleet tutuiksi Ne Tammeloiden kautta 😀 Olen siis päässyt niihin heidän siivellään.
No hitsit, pitää siis yrittää Tammeloiden matkaan! 😂
Harmittavan harvoin tulee tällaisiin osallistuttua, vaikka hyviä ovatkin. Mihin noista kommentoisi… Kuohuvaa en ole matkan alkamisen kunniaksi ottanut, enkä varmaan jatkossakaan ota. Sen sijaan myöhästynyt olen lennolta kerran, tosin retken järjestäjän vuoksi. Iltapukua ei myöskään ole tullut hankittua 😀
Kiitos, Mikko 😊Täytyy myöntää, että olisi vaikea kuvitella sinua iltapuku päällä, niiden kuvien perusteella mitä olen teidän blogista nähnyt.
Itse en ole myöskään koskaan lasketellut enkä muistaakseni snorklannut ja tähän voisin lisätä että en ole koskaan ollut Lapissa.
Kiitos, Krista. Et ole snorklannut etkä lasketellut? Wau, luulin että olen ainoa 😆Ja tiiätkö, en ole minäkään ollut Lapissa!Rovaniemen kaupunki ei mielestäni ole Lappia.