Caminito del Rey, kirjaimellisesti ”Kuninkaan polku”, on yksi Espanjan suosituimmista kävelyreiteistä. Sen 7,7 kilometrin mittainen polku kulkee El Chorro -rotkon läpi Málagan provinssissa Andalusiassa.
Alun perin vuonna 1905 huoltotieksi vesivoimalan työntekijöille rakennettu Caminito del Rey sai lempinimensä kuningas Alfonso XIII:n mukaan, tämän vierailtua ja osallistuttua avajaisiin polulla vuonna 1921.
Aikoinaan Caminito del Rey tunnettiin maailmanlaajuisesti nimellä ”kuolemanpolku” (el camino de la muerte). Syy oli selvä: polku oli rakennettu jyrkälle kallioseinämälle yli 100 metrin korkeuteen, ja vuosien saatossa se rappeutui vaarallisesti. Kapeat, rikkinäiset reitit ilman kaiteita, puuttuvat osuudet ja romahtaneet rakenteet johtivat valitettavasti useisiin kuolemantapauksiin.
Vaarallisuutensa vuoksi polku suljettiin vuonna 2000, mutta laajan kunnostustyön jälkeen se avattiin uudelleen vuonna 2015. Nykyisin Caminito del Rey on täysin turvallinen kävelyreitti, jossa on asianmukaiset kaiteet, tukevat rakenteet ja turvavarusteet, kuten pakollinen kypärä.
Vaikka vaarallinen maine kuuluu nykyään menneisyyteen, polku tarjoaa yhä henkeäsalpaavia näkymiä ja adrenaliinia – nyt turvallisesti. Kallioseinämiin kiinnitetyt kävelysillat, kapeat tunnelit ja upea El Chorro -rotko tekevät kokemuksesta kyllä mieleenpainuvan.
Olin lukenut Caminito del Reysta montakin juttua, mutta en ilmeisesti kuitenkaan tarpeeksi. Liput hankin netistä. Jäljellä oli vain lippuja opastuksen kanssa, mutta olin myöskin lukenut, että siitä huolimatta reitin voi kulkea omin päin.
Yritimme selvittää, minne pitäisi mennä, koska olin ymmärtänyt että vaihtoehtoja autoparkille on kaksi; eteläinen ja pohjoinen. Itse asiassa Caminito del Reyssa on ihan virallinen parkkipaikka, mistä pääsee bussilla varsinaiselle lähtöpisteelle. Päätimme mennä katsomaan päätepistettä, jos sinne saisi auton ja voisi mennä bussilla alkupisteelle.
Päätepiste on El Chorron juna-asema, jonne pääsee myös Málagasta suoraan junalla. Paikalla ei ole hurjasti parkkipaikkoja, mutta saimme jätettyä auton lähelle asemaa ja bussin lähtöpistettä. Missään ei ollut opasteita, vaan ihmeteltyämme ja kyseltyämme joltain tietoja osasimme sitten mennä oikeaan bussiin.
Caminito del Rey - missä on lähtöpiste?
Jäimme kuitenkin bussista ensin parkkipaikalle (koska luulimme että tulimme lähtöpisteelle), jossa toikkaroimme aikamme, koska missään ei ollut opasteita mistään. Vessat eivät olleet käytössä, niitä kävi moni turhaan kokeilemassa. Kysyttyämme virkailijan näköiseltä apua, hän sanoi että bussilla pääsee entradaan.
Eli odottelimme jälleen tovin bussia. Jonkin matkaa oltuamme kyydissä kuljettaja huusi ”entrada”!, ja ajoi edelleen sitten bussin vielä aika pitkän matkaa eteenpäin. Kävelimme sitten ”entradalle” ja sieltä vielä tunnelia pitkin ja ilmeisesti 1,5 km varsinaiselle entradalle.
Ohjeissa oli lukenut, että paikalla on hyvä olla tuntia ennen. Niin, millä paikalla??? Tässä vaiheessa kello oli jo yli puoli neljä, ja meille oli varattu sisäänkäynti klo 15. Saimme jälleen ihmetellä opasteiden puuttumista. Portilla seisoi rykelmänä ihmisiä, niin että en nähnyt puomissa lukevaa tekstiä heidän takaa. Kuulin jonkun naisen kysyvän mistä opastetut kierrokset lähtevät, ja hän sai vastauksen, että portaat alas. Seurasimme naista, ja sieltä sitten näkyi puomissa pieni kyltti, missä luki GUIDED TOURS nuolen kera.
En voi taaskaan ymmärtää, miksi ei ole kunnon opasteita, vaan jokaisen pitää käydä kysymässä varmaankin samoja asioita. Ilmeisesti ei ole väliä sillä mitä mieltä retkeilijät ovat järjestelyistä, koska väkeä riittää enemmän kuin tarpeeksi joka tapauksessa.
Caminito del Rey - yksi ryhmä kerrallaan kierrokselle
Paikalta lähti juuri yksi ryhmä, olisiko ollut klo 15.30 aloittava. Ylätasanteelta lähti myös ryhmiä. Me odottelimme kiltisti muutaman muun kanssa. Seuraavan kerran, kun joku tuli päästämään ihmisiä eteenpäin, jonossa ollut ranskalainen nainen kävi kysymässä häneltä sisäänpääsystä, kun heidän neljän hengen perheellään oli ollut aika klo 15. Siis sama kuin meillä.
Hän ei saanut kunnon vastausta ja näytti siltä, että enää ei pääse menemään millekään kierrokselle. Meillähän oli sama tilanne, ja niin näytti olevan vielä yhdellä nuorellaparillakin. Odottelimme heidän kanssaan normikierroksen puomilla, ja pääsimme sitten lähtemään kypärät päässämme viimein klo 16.45 vaeltamaan. Meitä ennen oli joukko espanjalaisia eläkeläisiä, jotka koitimme karistaa jaloistamme mahdollisimman äkkiä.
Se ei käynyt kuitenkaan aivan helposti, sillä ihmiset kulkivat tietenkin keskellä tietä ja pysähtyivät kuvaamaan maisemia. Niitä kyllä kannattikin kuvata! Otimme loppujen lopuksi kiinni varmaan seitsemän ryhmää, vaikka minäkin otin paljon kuvia ja videotakin välillä.
Caminito del Rey kulkee vaihtuvissa maisemissa
Rotkojen, vuorien ja lampien lisäksi maisemat vaihtuivat kuivaan metsikköön ja sieltä taas vuorten seinämiä pitkin. Kaiken kaikkiaan selvisimme vaelluksesta reilussa kahdessa tunnissa. Ei olisi mennyt niinkään kauaa, mutta yhdessä (joillekin pahassa) kohdassa meitä seisotettiin riippukäytävällä todella kauan. Ihmettelimme tukosta, mutta sitten selvisi, että edellämme oli ilmeisesti hienoin maisema, ja sen edessä oli henkilökunnan jäsen ottamassa kuvia kulkijoista poseeraamassa. Emme halunneet kuvaa, joten pääsimme kohdasta nopeasti ohi.
Suurin osa vaelluksesta oli helppokulkuista minullekin, jolle varsinkin ylämäet tuottavat tuskaa. Aurinkokaan ei päässyt paistamaan niskaan kuin hetkittäin, eniten loppuosuudella, jolloin kävelimme vain normaalia maastoa päätepisteelle. Reitin aikana mies havaitsi, että hänen korkeanpaikankammonsa ei ollutkaan parantunut, kuten hän oli kuvitellut.
Caminito del Rey - omin päin vai valmis retki?
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Jouluisella ryhmämatkallamme Málagassa osa ryhmästä kävi Caminito del Reyssa *GetYourGuiden valmisretkellä, ja kaikki sujui mainiosti. Retki sisälsi bussikuljetuksen Málagasta. Tarjolla on myös pelkkiä retkiä ilman kuljetusta. Jos haluat mennä omin päin, niin tästä Espanja.comin jutusta saa aika selkeän käsityksen paikasta ja siitä, miten kannattaa toimia.
Caminito del Reyn virallinen sivusto ja lippujen varaaminen löytyy täältä.
Caminito del Rey on siis nykyään täysin turvallinen reitti kulkea. Voit katsoa alla olevasta videosta, millainen reitti oli aiemmin.
Tuo olisi ihan kiva joskus kulkeakin! Aika hurjan näköistä silti nuo kallionseinämäosuudet, vaikka onkin kunnostettu.
Tämä on kohde, jossa haluaisin ehdottomasti joskus käydä! En kyllä tiedä, mahtaako paikan suosio laantua koskaan 😀 Nimittäin jonossa tai hirveässä ruuhkassa vaeltaminen ei innosta.
Kuulin tästä paikasta ensimmäistä kertaa vasta viime vuonna kun kaverini kävi täällä. Hän kertoi myös ihan hulluista ruuhkista ja siitä, että lippuja ei meinaa saada tai jos saa, niin on tosi tarkkaa millä ryhmällä pääsee kulkemaan. Tavallaan hyvä, että ne jakaa noita slotteja ruuhkien välttämiseksi mutta silti tuolla näyttää olevan niin paljon porukkaa, että aika letkassa saa kävellä. Ite varmaan vaan ohittelisin turhautuneena kaikki ja nappaisin vaan lennosta jonkun kuvan 😀
Olisi kiva joskus käydä kävelemässä tuo Caminito del Ray reittiosuus, mutta hieman tuo letkassa kulkeminen mietityttää. Olisi mukavampi kulkea ilman ruuhkia, mutta en tiedä onnistuuko se mitenkään tuollaisessa paikassa.
Jotenkin en innostu tuollaisista reunalla kulkevista poluista – tai jonossa kulkemisesta.
Madeiralla joku levada olisi jatkunut jossain kohtaa kallion seinämässä jopa siten, että joku kohta olisi vaatinut suunnilleen kyykyssä kävelyä kun reitti meni pienen pätkän kallion läpi – päätimme palata takaisin sen sijaan, että olisimme ryhtyneet siihen. Hyvä kuitenkin, että turvallisuudesta on huolehdittu, etenkin jos tuo kerää massoja!
El camino de la muerte on tosiaan ollut aiemmin tuolle sopivampi nimi. Katsoin tuon jutun lopussa olevan videon ja mietin, että kuka hullu on voinut tuota edes kävellä?!
Näyttää tosiaan nykyään turvallisemmalta reitiltä. Mä olen joskus luullut että tämä on vaellusreitti jossa kestää tyyliin viikon ja yövytään aina jossain teltassa. En yhtään tiedä mistä tämä mielikuva aikoinaan oli tullut.
Olipa todella tylsää, että oli niin huonosti opastukset. Luulevatkohan ne, että kaikki menevät valmisretkillä tuonne ja näin ei sitten tarvita liiemmin opastekylttejä?
Hyvä nyt kuitenkin tietää että osaa valmistautua siihen että porukkaa on aika tavalla tuolla ja yrittää valita sellainen ajankohta että olisi vähän väljempää. On tuo kuitenkin jossain vaiheessa varmastikin koettava. Hienot maisemat ja hienoja kuvia:)
Kiitos, Hannele! En tiedä, olisiko itselle ollut kaikki selvää paikan päällä jos olisin valmistautunut paremmin. Luen vaan niin jumalattoman paljon kaikkea monestakin syystä, että en jaksa keskittyä aivan kaikkeen. Mutta ainakin se kyltti mikä kertoi opastetun kierroksen lähtöpaikan, oli aivan piilossa kun edessä oli väkeä. Ryhmämatkani naiset jouluiselta matkalta ottivat valmisretken eikä ollut mitään ongelmia.
Ei kieltämättä ole aivan korkeapaikankammoisten unelma tuo. Toki helpottaa varmasti vähän, että siellä on nykyään kaiteet ja kaikki. Olisi kyllä mahtavaa kulkea tuo, mutta vähän joutuisi arpomaan, ottaako lasin viiniä jälkikäteen reitin läpäisemisen kunniaksi, vai kaksi lasia ennen, että uskaltaa ylipäätään mennä :D. Outoa kyllä, että opasteet ovat sitten noinkin huonot ja järjestelyt vähän sinne päin muutenkin. Muutenhan olisi omatoimiselle kätevää hypätä junaan Malagassa ja reitille vievään bussiin rautatieasemalla, mutta järjestetyssä retkessä voi tässä tapauksessa kyllä olla ideaa. Kiitos noista linkeistä!
Kiitos Ismo! Ehkä ne viinilasit kannattaa nauttia jälkikäteen 😉 Ei ollut minusta todellakaan paha paikka ja hämmästyin miehen reaktioita, koska en edes tiennyt hänellä olevan korkeanpaikankammoa. Kohde tosiaan vaatisi etukäteissuunnittelua ja sen kotisivujen tarkkaa tutkimista, mutta minulla ei oikein riitä kärsivällisyys eikä aikakaan. En osannut kuitenkaan arvata, että menisi noin vaikeaksi.
Paha paikka todeta korkeanpaikan kammo. Muistan, että Machu Picchun pyramidilla korkeanpaikankammoinen oli jäätyneenä paikoilleen ja jouduin ohittamaan hänet kuilun puolelta. Sain ötökkäkammon Perussa, joten aina ei altistuminen paranna kammoa – päin vastoin, voi aiheuttaa kammon.
Kiitos, Stacy. Eipä tuota ötökkäkammoakaan olisi voinut etukäteen tietää, jos ei ole aiemmin ötököihin (erilaisiin siis) törmännyt 🙂
Meidän reissulla olin myöhässä lippujen kanssa, ei toivoakaan saada. No kyllähän sen tästäkin jutusta näki. Kävijöitä todellakin riittää!
Onneksi sentään huolehditaan turvallisuudesta niin, että reitille pääsee vain tietty määrä ihmisiä kerrallaan.
Tuo on kyllä harmi, jos opasteet ovat huonot. Itse arvostan kovasti hyviä opasteita. Upeita maisemia joka tapauksessa, joskus olisi kyllä kiva itsekin tuo kuuluisa reitti kokea.
Kiitos Mikko, en myöskään voi käsittää huonoja opasteita. Kohde vaatii paneutumista etukäteen, tai sitten ottaa valmisretki, niin ei tarvitse itse miettiä ja suunnitella.