Tällä kertaa matkasin taas Espanjaan yksin. Olen etsimässä omaa lomapaikkaa pienellä budjetilla auringon alta, meri-ilmaston ja vesijumpan hyvää tekevien ominaisuuksien innoittamana. Bonuksena maisemat ja kulttuuri!
Olen aiemmin kolunnut paikkoja Aurinkorannikolta itään pienissä ja vähän suuremmissa kylissä ja kaupungeissa. Nyt oli vuorossa Costa del Solin ja Costa Tropicalin jälkeen Costa Almeria, Costa Calida ja Costa Blanca, jonka alueella sijaitsevat muun muassa Alicante ja Torrevieja. Näistä enemmän varmaan myöhemmin…
Aloitin aiemmin keväisestä asunnonetsimismatkasta ja olin ajatellut edetä tietenkin aikajanan mukaisesti, mutta nyt en malttanut olla kirjoittamatta saman tien uudesta ihastuksesta, nimittäin Mójacar Pueblosta! Vaikka kylä ei varsinaisesti liity asunnon etsimiseen, vaan halusin vain nähdä sen, niin voihan sen laittaa samaan kateogoriaan.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Mójacar - Pueblo ja Playa
Kuten on tyypillistä Espanjassa, Almerian maakunnassa sijaitsevaan Mójacariin kuuluu kaksi osaa: Pueblo ja Playa, eli vanhakaupunki ja rantakeskittymä. Mójacar Pueblossa on ollut asutusta jo esihistorialliselta ajalta, ja siellä ovat vaikuttaneet muun muassa iberialaiset, foinikialaiset, roomalaiset ja maurit.
Kylä on tyypillinen ”valkoinen kaupunki”, ja suurin osa rakennuksista on siis valkoiseksi maalattu. Tyypillisesti myös korkeuserot ovat suuret. Maurit valloittivat Mójacarin 700-luvulla, mikä näkyy katukuvassa juuri valkoisina taloina, kapeina katuina ja linnoitusten jäänteinä. Maurien aikana kaupunki myös kehittyi merkittäväksi kauppapaikaksi.
Mójacarin ilmasto on ainakin paikallisten mukaan Espanjan parhain, koska luonnonpuiston alueella sitä suojaavat hevosenkengän muodossa Sierra de Gabreran vuoret. Ne yhdessä Välimeren ja auringon kanssa luovat Mójacariin mikroilmaston, joka on leuto ympäri vuoden. Rantaviivaa on noin 17 kilometrin verran.
Mitä yhteyttä on Mikki Hiirellä ja Mójacarilla?
Ajoin Almerian kaupungista seuraavaan majapaikkaan, joka sijaitsi Mójacarissa. Ei kylläkään Pueblossa eikä Playallakaan, vaan vähän sivussa. Matkan varrelle olin jo etukäteen suunnitellut pysähtyväni kaupungin vanhassa osassa, joka sijaitsee kymmenisen kilometriä uudesta Mójacarin keskustasta (en tainnut edes käydä siellä) ja viitisen kilometriä rannikolta.
Auton sai parkkiin helposti (ainakin näin sesongin ulkopuolella lokakuussa) suurelle ja ilmaiselle parkkipaikalle. En aivan ymmärtänyt Mójacar Pueblon ja Mikki Hiiren yhteyttä, koska heti parkkipaikan vieressä komeili Walt Disneyn kuva ja kuvituksia. Otin jälkikäteen selvää tästä kummallisesta asiasta, ja joidenkin tietojen mukaan Walt Disney on saattanut syntyä Mójacarissa!
(Vasta kuvaa katsoessa myöhemmin näin, että siinähän lukee selvästi: Nacio en Mójacar! – Syntynyt Mójacarissa!)
Mójacar Pueblo - jatka ylöspäin!
Parkkipaikalta suuntasin kohti ensimmäistä baaria vessavisiitin toivossa. Asioin espanjaksi tilaten cappuccinon ja cruasanin. (Täytyy mainita, koska olen ylpeä itsestäni joka kerran kun tajuan miten joku asia ilmaistaan uudella kielellä). Seurasin vieressä istuvaa kahden pariskunnan englantilaista seuruetta, jotka pelasivat kahden pakan pelikorteilla jotain ja nauttivat virvokkeita.
Onnistuneen virkistäytymisen ja vessakäynnin jälkeen katsastin nopeasti naapurissa sijaitsevan matkamuistomyymälän tarjonnan. Nyt oli kyllä valikoimaa jääkaappimagneeteissa! Ajattelin palaavani tähän takaisin tullessa poimimaan jonkun magneeteista, koska, harvinaista kyllä, oli oikeasti montakin ihan hyvää vaihtoehtoa valittavana.
Aloin tallustella ylöspäin, koska aavistelin kylän kohoavan aina vain ylemmäs korkeuksiin. Näin oikealla puolen portaat, joita pitkin ei todellakaan huvittanut alkaa nousta. Sitä paitsi maisemat avautuivat toisella puolen aivan uskomattoman kauniina.
Oli pakko pysähdellä jatkuvasti kuvaamaan. Ai että, joku asuu oikeasti näin kauniissa paikassa! Silmiini osui aivan mieletön parvekkeen sijainti, ja sen jälkeen samassa rakennuksessa oli myynti-ilmoitus asunnosta sen toisella puolen. Uuh, jäitä hattuun!
Mójacar Pueblon legenda, Mariquita la Posá
Seuraavaksi saavuin vähän omituiseen luolan näköiseen paikkaan, jossa oli infoa englanniksikin. Nousin portaita ylös luolien suulle ihmetellen paikan merkitystä. Seinämässä oli valokuva, jossa oli useampi nainen kuvattuna, minusta ehkä noin 50-luvulta.
Taas jälkikäteen asiasta selvää ottaneena olen hiukan viisaampi. Kyseessä on ruttoepidemian aikainen taru, johon liittyy iäkäs ”parantaja” ja nuori nainen, joka uhrattiin hänen vaimokseen kylän hyvinvoinnin takia. Patsas tällä paikalla on ilmeisesti uhrattu Maria, joka katselee merelle. Mistään en saanut valaistusta kuvissa olevista naisista, ja harmikseni jätin ottamatta kuvan siitä.
Mójacar Pueblo - pieniä kujia ja suuria maisemia
Kannattaa tallentaa karttasovellukseen parkkipaikan sijainti. Itse en sitä tehnyt, koska oletin että osaan takaisin auton luo. Olin kuitenkin tallentanut Ermitan (jonka kuvittelin olevan kirkko) sijainnin, ja sen perusteella osasin takaisin aika mutkikkaiden kujien tallustamisen jälkeen.
Pieniä katuja ja kujia tosiaan riitti. Olo oli miltei malttamaton, kun odotti mitä seuraavan mutkan takana näkisi. Mitä ylöspäin meni, sitä mielettömämmät olivat tietenkin maisemat. Matkalla ylös ja sinne tänne päin tuli kuitenkin vastaan kaikkea ihanaa. Ja aivan erilaista kuin jossain Mijas Pueblon päälleliimatussa postikorttimaisemassa sinisine ruukkuineen.
Ikävä kyllä miltei kaikki kylän putiikit olivat kiinni joko siestan takia, tai siksi että oli kansallispäivän aatto. Luin ikkunoista ilmoituksia aukioloajoista, mutta en saanut selvää tarkoittivatko ne yleisiä vai juuri senhetkisiä tietoja aukioloajoista viikonpäivineen.
Mirador de la Plaza Nueva kannattaa ottaa kohteeksi jossain vaiheessa kylällä kulkiessa, tai suunnitella taivaltamisensa sen sijainnin mukaan. Se ei suinkaan ole ainoa paikka fiilistellä maisemia. Voin sanoa, että mikään kuva ei kerro sitä tunnetta mitä näitä tästä kylästä aukeavia näkymiä katsoessa kokee.
Indalo - Almerian alueen symboli
Parkkipaikan lähellä olevassa matkamuistomyymälässä olin tutkinut jääkaappimagneetteja, joista suurin osa kuvasi paikallista symbolia, Indaloa. Symboli on alun perin neoliittinen seinämaalaus Los Letrerosin luolasta, ja se on Andalusian vanhin symboli. UNESCO on nimennyt sen suojelluksi maailmanperintökohteeksi vuonna 1998.
Indalon hahmo kuvaa ehkä miestä, joka pitää jonkinlaista jousta päänsä päällä. Symbolilla voi olla monta merkitystä: metsästäjä jousi ojennettuna, epäjumala puhtaimmassa uskonnollisessa merkityksessä tai piirros miehestä, joka pitelee kädessään sateenkaarta merkkinä suojasta pahoja henkiä vastaan.
Nykyään tämä hahmo näkyy Almeriassa erilaisissa logoissa, käsitöissä ja matkamuistoissa, koska siitä on tullut Almerian maakunnan, ja erityisesti Mójacarin todellinen ja yleinen symboli. Nimi on johdettu nimestä Indalecio, San Indalecion muistoksi. Hän oli varhainen katolisen uskonnon kannattaja Kaakkois-niemimaalla. Iberian kielellä ”Indal Eccius” tarkoittaa suurta, vahvaa, voimakasta ja suojaavaa Jumalaa.
Indaloa on pidetty vuosisatojen ajan onnen symbolina, ja Mójacarin asukkaat ovat maalanneet sen koteihinsa suojellakseen itseään myrskyiltä ja pahalta silmältä, joka on tullut tunnetuksi nimellä ”muñequillo mojaquero”. Symbolin käyttö on erittäin yleistä onnentalismaanina ja kodin suojaamiseen. Yleisen uskomuksen mukaan Indalo tuo vahvempaa onnea, kun se annetaan toiselle lahjaksi.
Ja minä onneton unohdin ostaa sen jääkaappimagneetin! Nimenomaan täältä olisin sen halunnut, koska ihastuin paikkaan niin kovin. Näin pienen käsityöläis?putiikin ikkunassa kyllä todella kauniita, ilmeisesti itse tehtyjä jääkaappimagneetteja. Ikkunassa oli omistajan puhelinnumero, mutta enpä sitten alkanut soittelemaan…
Alegrio Palacio Mójacar - Adults Only
Tällä kertaa valitsin tarkoituksella majoituksen hiukan sivumpaa yhdeksi yöksi, että saan auton helposti parkkiin, pääsen altaaseen jumppaamaan, ja pystyn taas jatkamaan matkaa vailla ruuhkaa. Pääasiana oli vierailu Mójacar Pueblossa, josta en oikeastaan tiennyt mitään ennen kuin sinne menin. Yöpymiseen valikoitui *Alegrio Palacio Mójacar – Adults Only, ainoa hotellimajoitus tällä miltei kuukauden reissulla.
Minua viehätti hotellin espanjalainen ulkonäkö, suuri puutarha ja tietenkin uima-allas. Harmi vain, että se aukesi vasta klo 11. Tämä on asia, mikä ihmetyttää aina. Eivätkö muut halua aamu-uinnille? Koska huoneen luovutus oli klo 12, laitoin kaiken valmiiksi niin, että ehdin heti klo 11 altaalle ja sitten vain hakemaan tavarat huoneesta.
Hotellin aamiainen oli klo 8-11, ja oli todellakin kattava! Olisin pystynyt syömään täydellisen keto-aamiaisen, jos olisin halunnut. Ainoa, mikä puuttui, oli marjat. Päätin maistaa myös churroa tällä reissulla, ja se onnistui hienosti tässä hotellissa, kuuman suklaan kanssa. Otin sitä ainakin teelusikallisen!
Ainoat miinuspisteet tälle hotellille tulevat altaan aukioloajoista 11-18 ja siitä, että jostain syystä aamiaista ei veloitettu kirjautuessa eikä aamiaiselle mennessäni. Samoin kirjautuessa olisi voitu mainita allaspyyhepantti, joka oli 10 euroa. Tämän asian selvittäminen verotti osan allasajastani aamulla.
Hotelli oli mielestäni tyylikkäästi sisustettu, varsinkin yhteiset alueet. Kiinnitin huomioni taiteeseen ja mainioon väritykseen sekä tekstiilien käyttöön. Puutarha pursuili suurikokoisia kasveja ja herätti tällaisen kasvikeräilijän mielenkiinnon saman tien. Allas oli myös miellyttävä, siitä löytyi juuri sopivan syvyinen kohta vesijumppaan.
Hupsista! Tulipa kerrankin kirjoitettua majapaikasta aika paljon. Katsoin myös vaihtoehdot sekä Puebloon että Playalle. Rannalta löytyisi hiukan vaatimattomampaan makuun kahden makkarin huoneisto edullisesti *Mójacar Home and Beach, jossa on merinäköala.
Jos taas mielii olla Pueblon ytimessä, ja katsella mielettömiä maisemia ylemmältä tasolta, valitsisin niin ikään kahden makkarin *Apartamento el Cortijon. Ai että. Ehkä palaan tänne vielä uudelleen. Mieluimmin hyvässä seurassa. Nyt nimittäin jo vähän nyppii yksin matkaaminen.
Voi kun kauniin näköistä. Tosiaan ihan erilaista kuin Mijaksen turistikylässä.
En ole vielä tänäkään päivänä päässyt Almerijaan saakka. Kovasti olen lähialueita kierrellyt, mutta tuo kaupunki puuttuu. Noh, jonakin päivänä sinne.
Mijaksessa on tullut käytyä. Muuten alue on melko tuntematonta. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että tuolla on paljon noita pieniä ihastuttavia kyliä. Onkohan tuo altaan aukiolo jostain huoltotöistä ja valvonnasta kiinni. Aina välillä aukioloihin törmää. Jossain sitten taas saa altaalla olla, miten haluaa.
Kyllä, joissakin paikoissa on perusteltu altaan aukioloja huoltotoimilla. Olin nyt 10 yötä samassa asunnossa Torreviejassa enkä nähnyt altaalla koskaan ketään. Joten en ihan ymmärrä, että sitä pitäisi jatkuvasti ja joka päivä huoltaa. Tällä erää viimeisessä majapaikassa taas altaaseen saa mennä koska vain.
Ei ole minullekaan tuttu paikka, vaikka olen Aurinkorannikolla asunut aikanaan. Tosin tulin pyörineeksi vain Andalucian alueella. Meinaatko muuten muuttaa pysyvästi Espanjaan vai etsiä talvehtimispaikkaa sieltä?
Tämä seutu on täysin outoa minulle, mutta joskus on tullut puhuttua että jos sitten joskus 70-kymppisenä pääsee eläkkeelle niin tulisi kenties Espanjassa vietettyä talvia, mikäli ei jaksa enää isommin tällöin enää matkustaa. Kenties vuokraisin aluksi asunnon muutamaksi kuukaudeksi ennen asunnon ostoa.
Niin olen minäkin puhunut, ja yhtäkkiä sitä onkin sitten vanha! Aika äkkiä lyhyelläkin asumisella huomaa ainakin sen, jos ei viihdy. Kun joka paikassa ei ole varaa kuukausia asua ja katsoa, onko oikea paikka. Sitä paitsi siinä kuluu aikaakin, eikä vain rahaa. Ja tässä alkaa jo tuo 70 lähestyä…
Minulla on jokusen kerran käynyt niin, että olen etukäteen iloinnut hotellin uima-altaasta, mutta en ehtinytkään sinne aukioloaikojen rajallisuuden vuoksi. Aamu-uinti olisi ihana! Mahtavan kokoiset pullojukat hotellin yleisissä tiloissa. Meiltä löytyy kaksi huomattavasti pienempää, tykkään niistä todella paljon.
Juu, on aika ikävää kun ei pääse altaaseen silloin kun haluaa tai pitää sovittaa tekemisensä aukioloaikojen mukaan. Pullojukat on ihania. Joskus vuosia sitten kissa söi ne kokonaan, mutta nyt saa olla rauhassa kun on jalustan päällä 😊
Ihana seurata asunnonostoprojektiasi – ja sitä, että käyt tavallisissa kylissä. Ja tavallaan elät tavallista arkea (asunnonostajan arkea)
Kiitos, Mari 🙂 Toiveet vain vaihtuu joka päivä 😂