Rojales - Paikallista luovuutta kallioluolissa
Syksyn 2024 Costa Blancan matkalla kävimme Altean päiväretken jälkeen autolastillisella naisia tekemässä reissun Murciaan. Seuraavaksi oli vuorossa Rojales, joka tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen, kun Cuevas del Rodeo –historialliset kallioluolatalot muuttuvat joka kuun ensimmäinen sunnuntai käsityöläismarkkina-alueeksi.
Markkinoilla myytävien tuotteiden: taulujen, keramiikan, kynttilöiden, korujen, kierrätystuotteiden, kokedamien, punontatöiden ja muiden käsityöläistuotteiden lisäksi Rojalesin luolien kupeessa voi käydä ihastelemassa merenpohjasta syntynyttä Shell Housea, eli kotia, jonka julkisivu on verhoiltu yli 700 000 simpukankuorella!
Cuevas del Rodeo: 1700-luvun kaivoksista taiteilijakyläksi
Cuevas del Rodeo, eli Rodeo-luolat, Rojalesin kupeessa alun perin 1700–1800-luvuilla alueelle tulleet murcialaisten kaivosmiesten rakentamat luolakodit kaivettiin kallion sisään kylän eteläpuolelle, ja myöhemmin joissakin niistä asui romaniyhteisöjä.
Tänä päivänä yli 20 osittain restauroitua luolaa on herätetty uuteen elämään: ne toimivat taiteilijoiden ja käsityöläisten työpajoina ja näyttelytiloina. Luolien valkoiseksi kalkitut seinät, siniset ovet ja koristeet sekä kierrätysmateriaalien käyttö luovat visuaalisen kontrastin kiviluolien rustiikkiin estetiikkaan.
Lähdin Minna ja Eija seurassani Rojalesiin jo aamupäivällä. Navigaattori ohjasi suoraan parkkipaikalle, joka oli vielä suhteellisen tyhjä. Kävelimme ensin oikeaan suuntaan, ihastellen alkumatkan kojuja ja taloja – mutta sitten alkoikin pohdinta: missä ihmeessä on se kuuluisa simpukkatalo? Kartan olin huomannut tullessamme, mutta emme silloin tajunneet vilkaista sitä tarkemmin.
Rojalesissa huomio kiinnittyi myös metallisiin, ruosteisiin veistoksiin. Ne tuovat paikkaan ripauksen kierrätystaidetta ja antavat vanhalle raudalle uuden merkityksen. Samalta alueelta avautuu näkymä Monte Calvarion kukkulalle, jonka kolme ristiä kohoavat maiseman ylle. Monte Calvario olisi saattanut olla myös käymisen arvoinen, mutta jotenkin se meni meiltä ohi kun ajatukset keskittyivät luolataloihin.
Markkinoilla vallitsi lämmin hippifestivaalitunnelma, tosin musiikkitarjonta oli kirjavaa: välillä soi disko, välillä reggae, joka sopi mielestäni paremmin tähän paikkaan. Kiersimme ristiin rastiin ja lopulta löysimme tiemme alemmas rinteessä alueelle, jossa emme vielä olleet käyneet. Siellä, Casa 13:n lähellä, seisoi simpukkatalo La Casa de las Conchas Rojales – enemmän intoa kuin viimeisteltyä näkymystä omasta mielestäni, emmekä maksaneet pääsymaksua sisälle.
Matkalla simpukkatalolle olin nähnyt aivan upeita muraaleja! Mielestäni on aina liikuttavaa huomata, mistä seinätaiteilijan näkemys on lähtenyt, ja näissä taideteoksissa oli vahvasti realistinen ote. Voin miltei kuulla flamencolaulajan äänen kuvaa katsoessani.
Palasimme simpukkatalolta takaisin ylös luolataloille. Yhdessä taloista oli pubi, monissa muissa gallerioita ja myymälöitä: koruja, keramiikkaa, huovutustöitä. Näin muutaman upean taulun – erityisesti flamencoaiheiset ja kasvojen lähikuvat jäivät mieleen. Yhden taiteilijan tyyli oli sarjakuvamainen, toinen taas käytti kierrätysmateriaaleja tuulikelloihinsa ja miniatyyriseinävaatteet herättivät kiinnostusta.
Eräässä talossa oli esillä heinätöitä, ja ulkona punottiin niistä koristeita. Kun pysähdyin ottamaan kuvan kauniista naisesta työn touhussa, hän antoi minulle lahjaksi pienen heinäsydämen. ❤️ Kahden käsityöläisen sanaton kohtaaminen, josta jäi muisto, joka kulkee edelleen mukanani.
El Recorral – luonnonrauhaa Rojalesin laidalla
Rojalesin keskustan markkinavilinästä ja luolatalojen värikkäästä tunnelmasta on vain lyhyt matka aivan erilaiseen maisemaan. El Recorral on kaupungin laidalla sijaitseva laaja puistoalue, jossa mäntymetsä tuoksuu ja polut kulkevat pienten lampien, kivisten rinteiden ja levähdyspaikkojen lomassa.
Se on paikka, jonne paikalliset tulevat viikonloppuisin perheiden kanssa viettämään aikaa – piknikpöydät täyttyvät eväistä ja grillipaikoilla tirisee liha. Paikallisten koirat ulkoilutetaan siellä, lapset kiipeilevät kallioilla ja vanhemmat istuvat puiden varjossa vaihtamassa kuulumisia.
El Recorraliin kannattaa poiketa, jos kaipaa hetken hengähdystä markkinoiden tai rantojen vilinästä. Siellä voi kulkea rauhassa luonnon helmassa, istahtaa varjoon ja antaa ajatusten kulkea omia polkujaan. Rojalesin ja Monte Calvarion ristit näkyvät taustalla, mutta El Recorraliin saavuttaessa tunnelma vaihtuu – kiire väistyy ja tilalle tulee leppoisampi rytmi.
El Recorraliin kuuluvat myös puuveistokset, joita on sijoitettu polkujen ja lampien läheisyyteen. Ne on tehty alueen männyistä, jotka jouduttiin kaatamaan hyönteistuhojen vuoksi. Sen sijaan että puut olisi viety pois, veistäjä muokkasi niistä moottorisahalla erilaisia hahmoja ja penkkejä. Näin kuolleet rungot saivat uuden elämän taiteena ja puistosta tuli samalla kiinnostavampi vierailijoille.
Emme jääneet El Recorraliin kovin pitkäksi aikaa. Kiertelimme puistoa mutta totesimme, että Rojalesin markkinat ja siellä eri luolien ja simpukkatalon etsiminen sekä paluujaloittelu autolle oli jo vienyt parhaimmat mehut jokaiselta. Vatsakin kaipasi ravintoa, joten ajoimme Rojalesin kylään.
Osuimme sinne tietenkin jälleen siestan aikaan, jolloin suurin osa ravintoloista oli kiinni. Lopulta päädyimme pieneen baariin, jossa söimme hot dogit ystävällisen tarjoilijapojan tuomina – ei ehkä perinteisintä espanjalaista ruokaa tai gourmeeta, mutta juuri sillä hetkellä se oli tyydyttävä ratkaisu ja tunnelma hyvä.
Näyttääpä tuo El Recorrali viihtyisältä. Ja hienon näköisiä nuo puuveistokset, mahtavaa, että puut ollaan hyödynnetty. Tuo siesta on kyllä ärsyttävä konsepti, mahdetaankohan siitä joskus luopua. Toisaalta vuoden kuumimpaan aikaan sen toki ymmärtää. Hyvä, että jotain purtavaa löytyi ja kyllähän hot dog maistuu aina!