Syksyistä Venetsian matkaamme kiusasi vesisade. Siksi emme tehneet läheskään kaikkea mitä olimme suunnitelleet ennen reissua. Venetsian saarista tuli näin ollen käytyä vain Burano. Olimme tyytyväisiä, kun emme olleet varanneet mitään retkiä ennakkoon. Jos olisi satanut vielä enemmän, olisi Buranokin jäänyt käymättä. Venetsiaan saapumisesta voit lukea tästä.
Olimme aamulla tulleet mantereelta rankkasateen vuoksi taksilla Venetsian saarelle. Nautimme pikaisen aamiaisen heti hypättyämme bussista Piazzale Romassa. Tarjolla oli muutama syötävää myyvä koju. Sen jälkeen lähdimme venebussilla kohti majapaikkaa, jonne onneksi pääsimme jo aamupäivällä eikä vasta klo 15, joka oli sisäänkirjautumisaika. Kotiuduimme hetken airbnb-paikassamme ja lähdimme sitten samasta laiturista kohti Buranoa.
Matkustus saarelle
Aamu ei edelleenkään näyttänyt kovin hyvältä ja taivaalla todellakin roikkui laattana musta pilvi, mutta sadetta tuli vain sen verran, että sateenvarjon kanssa selvisi hyvin ja päivän mittaan välillä jopa aurinko pilkahti esiin. Buranoon, kuten muillekin saarille pääsee vaporettolla, ja jos reissaa enemmän saman päivän aikana, kannattaa ostaa 25 euron päivälippu. Lippuja on myös useammalle päivälle. Yksi kyyti Venetsiassa on aika hintava, yhdeksän euroa ainakin Piazzale Romasta majapaikkamme laituriin.
Matka Buranoon kestää noin puoli tuntia. Venebussi lähtee Fundamente Nove-pysäkiltä. Päätimme mennä ensin tälle kolmesta suunnittelemastamme käyntikohdesaaresta kauimmaiselle ja katsoa sitten riittääkö aika muihin paikkoihin. Vaporetto kulkee St Michelen hautausmaasaaren ja Muranon ohi. Näille saarille olisimme siis myös halunneet poiketa, mutta sen teki mahdottomaksi viimein sekin, että Buranosta lähdimme vaihteeksi väärään suuntaan ja tipautimme itsemme pois kyydistä Treportissa.
Ihan hauskaa olisi ollut tutustua vaikka mihin saareen, mutta Treportissa ei ollut hotellialueen lisäksi oikein yhtään mitään. Ainakaan vaporettopysäkin lähettyvillä ei näyttänyt olevan mitään vaikka minne yritti katsoa. Jouduimme odottelemaan kyytiä takaisin puoli tuntia, mikä oli aika nihkeää mustan taivaan tiirailua.
Buranon saari ja värikkäät talot
Maihin päästyämme lähdimme ehkä vähän eri suuntaan kuin muut ja kiersimme vasemman rantakadun kautta keskustaan päin. Täällä sai hetken olla aivan rauhassa. Muutenkaan saarella ei huonolla säällä ollut varmaankaan sellaista turistimäärää kuin yleensä aivan elokuun lopussa.
Buranon päänähtävyys ovat nimenomaan värikkäät talot. Kapeampia ja leveämpiä teitä ja kujia kierrellessä ja kuvatessa saa kyllä hyvin ajan kulumaan. Talojen keskellä kulkee kolme kanaalia useine siltoineen. Koko Buranoa emme kiertäneet, vaan taisimme pysyä koko ajan aika lailla keskustan tuntumassa, missä on paljon liikkeitä ja ravintoloita. Keskusaukion suunnassa häämöttää hiukan vino kirkontorni.
Taloissa oli herkullisia sävyjä. Osa oli tummempia, osa raikkaita jäätelösävyjä. Ovensuussa todella monella näytti olevan jonkinlainen suihkuverho. Joihinkin taloihin se oli valittu nähtävästi hyvin harkiten. Siellä täällä huomasimme tyhjillään olevia taloja, mikä sai miettimään syitä asukkaiden lähtöön tai saarella pysymiseen.
Buranon kirkko
Kävimme myös kirkossa sisällä ja pidimme siitä erittäin paljon, samoin kuin muista Italian kirkoista joihin poikkesimme. Tunnelma näissä Venetsian kirkoissa on ollut jotenkin hauras ja seesteinen ja ne ovat jokainen koskettaneet minua. Buranossa sijaitseva Chiesa di San Martino, eli Pyhän Martinon kirkko on peräisin 1500-luvulta. Siellä on taidetta ja historiallisia aarteita, kuten Giambattista Tiepolon Ristiinnaulitseminen. Itse en ottanut kuvaa teoksesta, mutta sen voi katsoa tästä.
Kiinnitän enemmän huomiota yksityiskohtiin, materiaaleihin ja siihen, miten eri asiat vaikuttavat minuun, kuin kirkkojen historiaan ja tyyliin. Tämä kirkko on kuitenkin lombardi-barokki-tyylinen ja siinä on latinalainen ristin mallinen pohja kolmine alttarille johtavine käytävineen.
Ihastuin kirkon kiviseen ruutulattiaan ja hillittyihin sävyihin maalauksissa ja koristeissa.
Buranon liikkeet ja ravintolat
Buranosta löytyy kohtalaisen paljon tekstiilejä myyviä kauppoja. Pitsi- ja gobeliinityyppisiä tuotteita on paljon. Vaikka olen kiinnostunut paikallisista käden taidoista, nämä eivät itselläni enää kolahda. Ihastelin kyllä hienoja mekkoja kauppojen ikkunoissa, mutta ne vaatisivat missin mitat ja ulkonäön sisälleen 🙂
Kävimme sisällä yhdessä gobeliinimyymälässä katsastamassa tarjonnan lähemmin. Jos olisi löytynyt jokin massasta poikkeava meidän makuumme sopiva tyynynpäällinen, olisin ehkä voinut sellaisen hankkia muistoksi. Ei löytynyt. Naamiot ovat hienon näköisiä ikkunasomisteissa, mutta eipä sellaistakaan taida tarvita…
Liikkeistä löytyy myös koruja, lasiesineitä, magneetteja ja huiveja. Kun Italiassa ollaan, jäätelöä on myös tarjolla useissa paikoissa. Keskustan pääväylän varrelle on luonnollisesti ryhmittynyt suurin osa kaupoista ja ravintoloista. Meidänkin piti syödä pitkän kiertelyn jälkeen, joten muutaman ravintolan menun tutkimisen jälkeen valitsimme Trattoria al Raspo de Uan. Satuimme paikalle juuri ennen kuin sinne saapui suuri joukko ryhmämatkalaisia, joiden palvelemiseen tarvittiin useita tarjoilijoita, joten ehdimme saada annoksemme aika nopeasti.
Venetsian muut saaret
Tunnetuimmat saaret Venetsiassa ovat tietenkin pääsaaren lisäksi Murano ja Burano. Murano on lähellä pääsaarta ja se on tunnettu perinteikkäästä lasinvalmistuksestaan. Niinpä kaikkialla Venetsiassa näkyy Muranon lasia, sekä sisustuksissa että myymälöiden valikoimissa. Ostin itsekin pienen värikkään maljakko/tuikkulasi-tuliaisen kotiin yhdestä Venetsian tyylikkäistä liikkeistä.
Muranoon emme siis ehtineet osittain sateen takia. Etukäteen olin katsellut retkiä, jotka suuntautuisivat Muranoon, Buranoon ja Torcelloon muutaman tunnin aikana. Torcello sijaitsee näiden kahden saaren välissä ja näin siitä maininnan ”Saari, josta Venetsia alkoi”. Se olisi siis ehkä myös ollut tutustumisen arvoinen paikka. Näiden kolmen saaren käyminen ryhmäretkellä muutamassa tunnissa tuntuu jälkikäteenkin vähän liian hätäiseltä toiminnalta. Matkoihin menee kuitenkin myös aikaa.
Lähimpänä pääsaarta on St. Michelen hautausmaasaari. Tässä on itse asiassa ensin ollut kaksi saarta, jotka on liitetty toisiinsa. San Cristofoso della Pace oli alun perin saari, jonka Napoleon määräsi hautausmaaksi sen jälkeen kun vainajien hautaaminen kirkkojen läheisyyteen kävi mahdottomaksi. Laajentamistarpeen vuoksi siihen liitettiin viereinen St Michelen saari, ja nyt on näkyvissä vain tämän niminen, yksi saari.
St Michellen saarelle pääsee Fundamente Nove -vaporettopysäkiltä säännöllisin väliajoin. Meiltä jäi tämäkin saari käymättä, vaikka olin kovasti suunnitellut sinne menemistä. Se vaikutti rauhalliselta, harmoniselta ja kauniilta paikalta.
Saari, jolle eksyimme vahingossa, Treporti, olikin suunnattoman suuri saari, kun tutkin asiaa jälkikäteen. Mutta vaporettopysäkiltä lähtiessä se tuntui aivan autiolta, emmekä tietenkään lähteneet kuljeksimaan kovin kauas, koska halusimme päästä takaisin pääsaarelle ennen taivaan repeämistä.
Tätä kirjoittaessa tuntuu siltä, että monta juttua jäi näkemättä Venetsiassa. Ja tämä oli ensimmäinen matkamme Italiaan, joten olisi todellakin paljon nähtävää. Jos mitenkään olisi mahdollista, lähtisin pidemmälle kiertomatkalle maahan, nälkä kun kasvaa syödessä… Burano kuitenkin on nähty, eikä minulla sinne ole tarvetta mennä uudelleen.
Venetsia vaatii useamman päivän, sillä kuten itsekin totesit, matkat saarelta toiselle vievät aikaa ja sesonkina ei ole selviö, että edes kyytiin heti mahtuu, vaan voi joutua odottamaan.
Sade kyllä hankaloittaa kaikkea, mutta kivoja kuvia silti olet saanut otettua.
Kiitos, Anna. Ei haluttu jäädä Venetsiaan koko viikoksi, miestä ei itse asiassa oikein kiinnostanut koko Venetsia. Ehkä pitää mennä eri seurassa vielä uudelleen sinne 🙂
Nyt muistankin nähneeni vinon kirkon etäältä. Olen käynyt Venetsiassa kahdesti.
Olet sitten ilmeisesti liikkunut vesillä siellä, jos olet tuon kirkon bongannut.
Onhan tuo kauniin värikäs, Burano, vesisateessakin. Vesisade on kyllä kaupunkituristin pahin vihollinen, kylmäkin on parempi, kuumastakin selviää, mutta sade kyllä häiritsee.
Kyllä, aivan näin. Muihin huonoihin säihin riittää oikea pukeutuminen, mutta sontikka, puhelin ja kamera on sateessa aika huono yhdistelmä.
Burano on ihana saari! mut uskon kans, että yks kerta riittää sen näkemiseksi. Meillekin tuli yllätyksenä, että Venetsian edustalla on noin monta erilaista saarta, muilla saarilla kuin Buranolla ei myöskään ehditty käydä.
Burano oli minulle liian värikäs, kun tykkään kulahtaneesta tyylistä… Ja aina vähän mietityttää se, miten ihmiset asuvat tuollaisissa paikoissa, joissa on jatkuva kansanvaellus. Ihan kiva siellä oli kuitenkin kuljeskella ja ihmetellä 🙂
kyllä on upean näköistä. Itseäni harmittaa, kun aikanaan eksyimme Muranon saarelle ja Buranon saaren vesibussia emme löytäneet. Tehtävä uusi reissu.
Ihana värikäs Venetsia ! Kävin ensimmäistä kertaa keväällä ja ihastuin todella paikkaan! Pelkäsin turistimassoja mutta loppujen lopuksi sekään ei liiemmin häirinnyt.
Niinpä, ei ne turistit aina häiritse. Pitää osata mennä vähän eri paikkoihin, eihän ole välttämätöntä olla juuri siellä missä muut, kun on muitakin kauniita paikkoja vähän sivummalla.
No onpa harmi! Minusta sama vesibussi menee molempiin saariin, mutta voi olla että muistan väärin.
Burano vaikuttaa oikein kiehtovalta paikalta. Kävimme Venetsiassa toissakeväänä, mutta emme lähteneet erikseen noille pienille saarille. Minustakin muuten nuo Italian kirkot on kauniita. Venetsiassa oli kova ruuhka pääsiäisen aikaan, joten kirkosta löytyi kivan rauhallinen tunnelma.
Luinkin sinun blogijutun Venetsiasta kun suunnittelimme matkaa. Muistelen, että et edes olisi halunnut sinne alun perin. Minulle taas Venetsia on ollut paikka mihin olen aina halunnut mennä ja haluan vieläkin, paremmalla säällä 🙂
Olen luullut, että olen käynyt Venetsiassa. Kuvien ja kertomuksen perusteella on näköjään paljon nähtävää. Puolustukseksi ehkä voi sanoa, että neljän lapsen kanssa ei ihan kaikkeen repeä. Nyt kahdestaan voisi tutustua Venetsiaan ja saariin…
Juha
Juha, itse en olisi ehkä neljän lapsen kanssa lähtenyt. Enkä matkustanutkaan yhtään lasten kanssa, mutta se oli kyllä miehen syytä, hän ei halunnut minnekään. Onneksi nyt on ”parempi” mies 🙂 Ilman muuta teidän täytyy Venetsiassakin Ailan kanssa käydä, sehän varmaan sopii johonkin matkareittiin?
Venetsia on itseltäni kokonaan käymättä, mutta Buranao kyllä kiinnostaa kovasti, kun joskus Venetsiaan lähdemme. Ja nimenomaan nuo värikkäät talot olisivat ne, jotka itseäni eniten kiinnostaisivat.
Teillekin sopisi varmaan laajempi kierros Italiassa, uskoisin… Kovin montaa päivää kerralla ei tuota pelkkää Venetsian aluetta ehkä jaksa. Vaikka rakastan juuri tuollaisia rapistuneita taloja, niin välillä on hyvä nähdä muutakin.
Olen ollut sadesäällä päiväretkellä Venetsiassa, joten koen, että en ole Venetsiaa nähnyt. Päivälippu lautoille ja koko päivä ees taas saaria kiinnostaisi todella. Tummanpuhuva sää korosti muuten Buranon talojen värejä kauniisti.
Mari, kiitos kuvakommentista. Jospa sään harmaudesta oli sitten jotain hyötyä. Tai olihan siitä sekin, että ehkä väkeä oli vähemmän liikkeellä. Molemmpien pitää varmaan käydä Venetsiassa uudestaan 🙂