Raskaan kevään ja alkukesän jälkeen kaipasin pientä irtiottoa ihan yksinäni. Heti kun sain suuren tehtäväni, eli vanhempieni talosta kaupat tehtyä, varasin itselleni laivamatkan Tallinnaan ja kolmen yön majoituksen Pärnuun. Koska oli heinäkuun loppupuoli ja lähtö matkalle äkkiä, ei tarjontaa tietenkään ollut kovin paljon. Päädyin valitsemaan Hestia Hotel Strandin* kylpylähotellista huoneen. Yleensähän en hotelleissa juurikaan majoitu, mutta halusin varmistaa veteen pääsyn, koska säätä ei pystynyt ennustamaan.
(Sisältää affiliate-linkin *. Varaaminen linkin kautta ei maksa sinulle ylimääräistä, mutta antaa minulle pienen komission).
Tälle matkalle lähdin omalla autolla ja matka laivalta Pärnuun sujui aika jouhevasti. Matkalla sai katsella Viron maisemia, jotka näyttivät aika maalaismaisilta ja osittain kotoisilta. Kiirettä eikä aikataulua ollut.
Kylpylähotelli Pärnussa - Hestia Strand Hotel
Hotellille pääsi hyvin autolla ja parkkipaikka löytyi aina jostain kohtaa hotellin piha-aluetta, koska parkkitilaa oli jatkettu viereiselle maa-alueelle. Huoneesta oli näkymät tälle puolen hotellia, mutta käytävän ikkunoista paremmat merelle päin. Joissain huoneissa on parveke, minulla ei sellaista ollut. Jääkaappi ja vedenkeitin huoneessa auttoivat ruokatouhuissa. Hotellin aamupala oli monipuolinen ja minulle löytyi sopivaa syötävää. Ruokavalioni on VHH, mutta reissuissa en stressaa sen kanssa. On kuitenkin hyvä, jos ei joudu syömään pelkästään leipää ja nopeita hiilihydraatteja.
Hotellista olisi saanut polkupyörän vuokrattua/lainattua, ja olisin niin tehnytkin, jos ei sää olisi ollut niin kolea ja arvaamaton. Pilvet roikkuivat taivaalla sen verran uhkaavina, että keskustaan lähdin joka kerta autolla. Sinne olisi kävellyt noin puoli tuntia. Hotellin ympäristössä sen sijaan kävelin kierrellen kortteleita ja katsastellen rakennuksia, puistoja ja talojen pihoja, niin kuin joka paikassa, jossa käyn.
En ole varsinainen kylpyläihminen, vaikka tarvitsenkin veteen pääsyn. Jumppasin isossa altaassa aamuisin ja käväisin kylmävesialtaassa (joka ei kyllä kovin kylmältä tuntunut). Tarjolla oli erilaisia altaita ja saunoja.
Pääset katsomaan kuvia ja varattavat huoneet tästä. *
Pärnun keskusta
Tuntuu oikeastaan kuin olisin ollut kauemmin Pärnussa kuin kolme yötä. Ja päiviähän tietenkin oli enemmän, koska Tallinnan satamasta ajaa vain pari tuntia Pärnuun. Paluupäivänäkin oli vielä aikaa ennen iltalauttaan lähtemistä. Aamuisten vesijumppien (mikä onni, että olin varannut uima-altaallisen hotellin, koska oli niin huono sää!) ja aamupalan jälkeen ehdin käydä monta kertaa kävelyllä, samoin lähikaupassa. Vaelsin kohti rantaa ja sen taivaalla kohoavia leijasurffauksen leijoja. Tutustuin nykytaiteen museon näyttelyyn, jossa oli monen mielenkiintoisen taiteilijan teoksia.
Keskustan tuntumassa käveleskellessä törmäsin suureen remontissa olevaan Eesti Apostlik-Oigeusu Kirik -kirkkoon, jonka pihalle kurkin ja ihastelin tietenkin rakennuksen moninaisia yksityiskohtia. Vastaan tuli myös antiikkiliike, josta miltei lähti matkaan kaksi ovea. Tyydyin sitten vain pariin peltipurkkiin kuitenkin. Jos oville olisi ollut selkeä käyttökohde, olisin ne napannut mukaan kun kerrankin oli auto millä kuljettaa.
Vaikka Pärnussa on ihastuttava vanha kaupunginosa keskustassa, on iäkkäitä rakennuksia ilahduttavasti myös muualla kaupungissa ja sen laitamilla. Turistit liikkuvat tietenkin eniten vanhan kaupungin liikkeissä, ravintoloissa ja terasseilla. Pärnu on minusta mukavan kokoinen ja siellä oli helppo oppia liikkumaan omalla kulkuneuvolla. Jätin auton jonnekin keskustan lähimaastoon ja kävelin sitten sinne, minne kulloinkin olin menossa, tai vain hortoilemaan.
Löysin vanhasta kaupungista käsityöläisten liikkeen, jossa oli kivaa keramiikkaa ja muutakin mukavaa. Kaikki käsityöläis- tai käsityöliikkeet eivät suinkaan minua saa ihastuksen valtaan, koska olen itsekin ollut käsityöläinen ja pitänyt (taide)käsityöläiskauppaa myyden ympäri Suomen ammatikseen käsitöitä tekevien taidokkaita tuotteita. Arvostan siis laadukkaasti suunniteltuja ja toteutettuja tuotteita. Ostin ihanan pehmoisen suuren neulehuivin ja hassun mustan kukallisen keramiikkakannun.
Keskustassa oli myös puistoalueita, ja rauhoituin sen verran että jopa istuskelin penkillä vähän aikaa. Paikat, joihin olin suunnitellut meneväni, löytyivät aika helposti Google Mapsia käyttämällä ja reitti hotellilta kaupunkiin taittui jo kohta ilman sitäkin. Hankalin paikka löytää oli kauneussalonki, johon olin varannut jalkahoidon ja geelilakkauksen. Jouduin ripeästi kulkemaan ristiin rastiin vanhaa kaupunkia ja kysymään neuvoa pariin otteeseen, ennen kuin oikea paikka löytyi. Olisi myös pitänyt näköjään olla käteistä mukana, eikä yhteistä kieltä löytynyt, mutta toisen työntekijän avustuksella sain maksettua pankkikortilla ja lopputulokseen olin tyytyväinen.
Pärnun ranta
Hotellilta oli kävelymatka rantaan, mutta sitä oli vähän vaikea löytää. Huomasin sattumalta, että hotellin pihasta lähtee kinttupolku jostain pöheikön aukosta. Kokeilin mennä ensin sitä, mutta sitä kautta pääsi vain pienelle rantakaistalle, josta näin lähempää jo aiemmin mainittuja leijasurffaajia. Palasin takaisin kävelytielle ja luotin siihen, että jossain kohtaa pääsee kääntymään rantaan.
Matkan varrella oli mielenkiintoisen näköinen Pärnun seikkailukeskus, jossa varmasti riittää erilaisia haasteita kiipeämiseen vähän jokaiselle vaativuustasolle. Melkein teki mieli itsekin lähteä kiipeilemään! Ohi viiletti myös jonkinlainen pienoisauto perhe kyydissään. Oletan, että sellaisia välineitä sai vuokrata jostain.
Vartin verran käveltyäni saavuin Pärnu Beachille, joka olikin aika komea ranta bulevardeineen, penkkeineen ja aurinkotuoleineen. Nyt tosin heinäkuun sää oli niin viileä, että lomafiilis puuttui rannasta täysin. Muutama ihminen uskaltautui veteen ja rantaan kävelylle ja leikkimään rantahiekkaan. Millaista täällä olisikaan auringonpaisteessa ja lämpimällä säällä!
Pärnun ravintoloita
Olin jonkin verran tutkinut Pärnun ravintolatarjontaa etukäteen. Jätän pizzeriat ja muut hiilihydraattipaikat suosiolla väliin ja yritän löytää jotain ruokavaliooni sopivaa. Muutama vaihtoehto kokeiltavaksi löytyikin. Kävin ulkona syömässä kahtena iltana ja paikoiksi valikoituivat sekä ennakkotutkimisen että sopivan sijainnin vuoksi Supelsaksad ja Hea Maa -ravintolat.
Ensimmäisenä iltana kävin Hea Maa-ravintolassa. Rakennus on entinen kaupungin raatihuone, jossa on toiminut myös tuomioistuin ja vankila.Rakennuksen ja ravintolan ilme ja ilmapiiri on tyylikäs, trendikäs, mutta silti perinteitä kunnioittava. Ruoka valmistetaan puhtaista paikallisista raaka-aineista. Koko miljöö ulkotiloineen oli tällaisen sisustus-puutarha-floristi-ihmisen mieleen. Söin porsaanvatsaa, manteliperunaa, palsternakkapyreeta ja appelsiinikastiketta.
Kuvat on otettu pelkästään ulkotilojen näkymistä. Nälissäni en ilmeisesti hoksannut kuvata sisällä ollenkaan…
Toisena iltana illastin Supelsaksad -ravintolassa. Google kääntää nimen saksalaisiksi kylpylöiksi. Luin tarinan (ja mitä google kääntäjän jutuista ymmärsin) nuoresta naisesta, jonka pakkomielteenä oli lapsesta saakka ollut perustaa kahvila ja ilmeisesti perheriitojakin vaatineen prosessin jälkeen hän on vanhempiensa ja muusikkomiehensä kanssa remontoinut kahvilan 150-vuotiaaseen monihuoneiseen rakennukseen. Perinteitä on kunnioitettu ja haluttu säilyttää kylpyläkaupungin henki. Tässä onkin onnistuttu ja sen lisäksi ravintolan sisustus on aivan valloittava, persoonallinen ja mielenkiintoinen. Pihalla on ihana huvilamainen tunnelma kasveineen ja kukkaistutuksineen.
Ankanfilee paistetuilla juurikasveilla ja juotetulla päärynällä sekä mustatorvisienikastikkeella maistui myös!
Muita mielenkiintoisia ravintoloita olivat esimerkiksi Vehverments & Tostadas, josta luin myös blogikirjoituksen, sekä Pastoraat Cafe, vaikka siellä ei oikein minulle sopivaa ruokaa löytynytkään. Aamiainen näkyi olevan hyvin kattava. Aamiaista tarjoavat useimmat ravintolat Pärnussa.
Pärnun jokiristeily
Vesi on minulle tärkeä elementti ja majoitukset tulee monesti valittua sen mukaan, miten pääsee veteen. En silti ole koskaan purjehtinut enkä muutenkaan liikkunut vesillä lukuun ottamatta Suomenlinnan lauttaa ja lapsena soutamista sukulaisten mökillä. Matkoilla on siis ihanteellista ja suorastaan tarpeellista päästä vesille. Nykyään minua rajoittaa ikä, koko ja kunto, joten en haluaisi yksin mennä veneeseen kuten en oikein mihinkään muuallekaan. Joskus on siis pakko ottaa itseään niskasta kiinni jos kaveria ei ole.
Pärnussa järjestetään erilaisia jokiristeilyjä, joista minä valitsin auringonlaskuristeilyn. Mietin tätäkin pitkään ja arvoin päiviä sään ollessa niin huono ja arvaamaton. Ajoin autolla satamalaiturin ohi nähdäkseni missä se on ja etsin sitten parkkipaikan mahdollisimman läheltä. Vähän tuli kävelymatkaa ja ehdin laivalle viime hetkellä.
Kuljimme laivalla ensin toiseen suuntaan ja sitten palasimme takaisin, mutta näkymät vaihtuivat hiukan koska niitä tuli katseltua eri puolelta laivaa. Iltaa kohden sää viileni entisestään ja olin todella onnellinen että olin päivällä ostanut sen villahuivin ja ottanut sen mukaan. Sain sen jotenkin käärittyä ympärilleni tarjolla olevan fleecehuovan lisäksi.
Mitään huimaa auringonlaskua ei nähty, mutta ihan kivoja pilviä ja niiden muodostelmia auringon laskiessa päästiin ihailemaan. Jos olisi pukeutunut lämpimästi tai sää olisi ollut heinäkuisen lämmin, olisi ollut mukavaa seuraa ja nauttinut ehkä lasin kuohuvaa matkalla, se olisi voinut olla upea kokemus.
Kaupunkikuvia Pärnusta
Ajelin ja pysähtelin ja kävelin aika paljon Pärnussa. Pyörähdin katsomassa suuren rantasalonki Kuursaalin, jonka pihalla patsas soitti harmonikkaa, niin että kuului! Ihan kiva idea laittaa kaiuttimet patsaan lähelle. Täällä oli rantabulevardille rakennettu suuret puiset pergolatyyppiset rakennelmat, joiden alla oli isoja penkkiryhmiä. Ihmettelin vähän, miksi niihin ei oltu istutettu köynnöksiä, mutta ei ollut ketään selittämässä tilannetta. Kävin myös tepastelemassa rantaan, jossa sielläkin oli merkkejä järjestettävistä tapahtumista. Arkena ja näin huonolla ilmalla kaikki oli aika vaitonaista ja autiota.
Vanhaan kaupunkiin riitti enemmän väkeä ja turisteja. Jos olisi ollut lämmintä ja aurinkoista, tunnelma kaupungissa olisi varmaan ollut erilainen ja ihmisiä huomattavasti enemmän joka paikassa. Tänne olisi mukava tulla uudelleen, mutta miten varmistaa säätila?
Paluumatka Tallinnaan
Viimeisen aamiaisen jälkeen lähdin hissun kissun ajelemaan Tallinnan satamaan. Olin katsonut matkan varrella olevan perhostalon jonka halusin käydä katsomassa ja ajoin Tallinnaan päin sen vuoksi eri reittiä kuin tullessa. Perhostalo oli kuitenkin pettymys. Perhoset olivat huonokuntoisia ja muutama ei enää ollut hengissäkään. Siitä tuli niin paha olo, että en kovin kauaa viihtynyt paikassa vaan lähdin eteenpäin.
Ennen kuin pääsin perhostaloon, pysähdyin vielä Pärnusta lähtiessä ihailemaan vanhaa rakennuskantaa. Olen aiemminkin kertonut, että Virossa saan vanhoja puutaloja katsellessa nostalgiaryöpyn, joka johtuu siitä että mieleeni tulee mummini talo Rovaniemellä. Isäni perhe lähti evakkoon Laatokan Karjalasta aikoinaan ja rakensi samanlaisen talon uudelle paikkakunnalle kuin mitä heillä oli siellä ollut.
Matkalla Tallinnan satamaan olin siis ajellut pienempiä teitä kuin tullessa. Täällä sai mennä pitkän matkaa aivan autiossa ympäristössä. Sitten vastaan tuli mielenkiintoinen rakennus, joka näytti olevan tyhjillään. Oli pakko pysähtyä vähän tutkimaan. Kyseessä oli suuri kivirakennus ja sen ympärillä raunioituneita rakennuksia, jonkinlainen lampi/vallihauta ja muuta mielikuvitusta kutkuttavaa. Voi mikä ihana paikka perustaa majapaikka! En voi sille mitään, että tällaiset paikat aina saavat yrittäjän mielikuvituksen liikkeelle, varsinkin kun maisemat ja rakennukset ovat intohimo.
Aika yllätys oli löytää autioksi luulemani rakennuksen takana parvekkeen tapaisen reunassa hyvin hoidetut kukkalaatikot. Taitaa olla paras hipsiä vähin äänin pois. Pysähdyin kuitenkin vielä uudelleen, kun pääsin tietä eteenpäin. Löysin lisää raunioita ja edellä mainitsemani lammen, joka oli tehty kivistä muuraamalla. Hyvin omituista! Olisin voinut jäädä tänne. Toivoin taas, että olisin voittanut hyvin monta miljoonaa lotossa, tai missä vaan… Niin voisin alkaa kunnostaa tällaisia rakennuksia aina kun huvittaa 😊
No, pois sieltä oli kuitenkin lähdettävä. Pysähdyin matkalla vielä Piritassa syömässä Kalevi Jahtklubilla, jossa sain puhelimen ladattua ja muutenkin ystävällistä palvelua ja hyvää ruokaa, ja katselemassa purjeveneitä ennen satamaan ajoa.
Vaikka ilmanhaltijat eivät suosineet tällä matkalla, oli Pärnuun tutustuminen aika väljällä aikataululla mukava kokemus. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi hyvä mieli ja olin tyytyväinen itseeni kun olin uskaltanut lähteä yksin matkaan. Nuoruuden matkoista on pitkä aika, enkä silloinkaan usein matkustanut yksin. Mielessä pyörii samaan suuntaan lähteminen autolla uudelleen, jos vapaata löytyisi silloin kun sää näyttää hyvältä…
Onpa kauniita kuvia! Pärnussa olisi joskus oikein mukavaa päästä käymään. Sääkään ei itse asiassa kuvien perusteella ihan mahdottomalta näytä, vaan mielellään tuollaisessakin ilmassa Pärnussa viihtyisi, vaikka aika-ajoin pilviseltä näyttääkin. Itse en olekaan oikeastaan Virossa Tallinnan ulkopuolella vielä käynyt, ehkäpä pikkuhiljaa voisi olla viimeinkin sen aika.
Kiitos, Mikko! Kyllä kannattaa tutustua Viroon muutenkin kuin vain Tallinnaan. Itsellä ainakin heräsi mielenkiinto käydä muissakin paikoissa tämän reissun jälkeen.