Tykkään suunnitella matkat aika tarkkaan etukäteen, kuten miltei kaiken muunkin. Tällä kertaa suunnittelin matkan kahteen kertaan. Alun perin oli tarkoitus mennä Koh Samuille ja Koh Phanganiin. Thaimaan maahantulorajoitusten vuoksi täytyi vaihtaa suunnitelmaa, koska ainoa vaihtoehto ilman pitkää karanteenia oli tässä vaiheessa Phuket. Yhtenä yöpymispaikkana Phuketissa oli Mueang Districtin alueella sijaitsema majoitus, jonka ympärille on kehkeytynyt aikamoinen Muay Thain eli Thai-nyrkkeilyn keskittymä.
Kun päätimme lopettaa haahuilun matkan suhteen ja varata lennot ja majoitukset, niin päätimme myös pysyä Phuketissa koko loman ajan. Tässä kohtaa tuli yksinkertaisesti taloudelliset ja fyysiset rajoitukset vastaan. Olen aiemmin kahminut aivan liikaa aktiviteetteja matkoihin, koska minua kiinnostaa niin paljon erilaiset asiat matkoilla.
Matkasuunnitelmien vaihtuessa tämän matkan pähkäilyyn kului tosiaan ehkä tuplasti aikaa aiempia vastaavanlaisia matkoja miettiessä ja kirjatessa. Niinpä ei ihan tarkkaan tullut ennalta katsottua majapaikan ympäristön suuntautumista johonkin urheilulajiin.
Forest Bungalows & Mama's Restaurant
Tilasin Nai Yang Beachin hotellilta, jossa majoituimme ensimmäisen viikon, kyydin Boltilta seuraavaan kohteeseemme. Bolt oli toiminut todella hyvin Phuketin saarella muuten, paitsi pitkillä reiteillä. Niinpä saimme ehdotuksen aivan liian edullisesta kyydistä, 440 bahtia. Jotain muutakin omituista varauksessa oli, koska ensimmäinen auto ei ottanut meitä kyytiin. Jouduin varaamaan taksin uudelleen, ja kun hän huomasi, että matka oli noin 35 km, hän sanoi että hinta on väärä eikä voi viedä meitä.
(Samoinhan meille kävi Patong Beachille mentäessä. Boltin hinta näkyi myös tuolloin liian alhaisena. Takaisin hotellille lähtiessä jouduimme ainoan kerran vääntämään hinnasta, kun yritimme kysyä sitä kadunvarsitaksilta. Tuskaannuimme ja tilasimme taas Boltin, mutta emme perille saakka vaan pysähdyimme kaksi kertaa matkalla.)
Nyt kuljettaja kuitenkin ymmärsi kysyä, kelpaako meille kyyti 1000 bahtilla, ja suostuimme siihen. Olikin oikein mukava kuski, joka yritti vähän jutellakin matkan aikana. Monesti nämä Bolt-kuskit olivat aivan hiljaa.
Valitsin majapaikan samoilla kriteereillä kuin aina. Pitää olla uima-allas ja vähän yksityisyyttä. En halua kiipeillä portaita enkä rinteitä päästäkseni lepäämään. Uima-allas on helpoin toteutettava näistä.
Emme niinkään välitä luksuksesta, vaan paikallisesta meiningistä. Ihan joka rotankoloon en kuitenkaan varaa koko matkan ajaksi paikkoja. Ihanaa mietintää matkaa suunnitellessa!
Majapaikan nimen perusteella luulisi, että majoitutaan erillisiin bungaloweihin. Sellaisista oli myös kuvat sivustolla, mistä varasin paikan. Meidän huone löytyi kuitenkin kaksikerroksisen rakennuksen alakerrasta. Itse asiassa se olisi ollut yläkerrassa, mutta koska isäntäväki huomasi että meillä on aika painavat laukut, saimme jäädä alakertaan.
Tässä vaiheessa jo huomattiin, että ”Mama” (näin otaksuimme) oli aikamoinen säheltäjä. Hän siivosi yhtä aikaa kahta alakerran huonetta, emmekä osanneet päätellä kumpi niistä tulisi meidän käyttöön.
Lopulta päästiin huoneeseen ja sängytkin siirrettiin Maman ja Papan? toimesta vierekkäin meille. Asetuimme taloksi aika erilaiseen huoneeseen kuin edellinen omine käynteineen altaaseen. Koska tämä oli enemmän sellainen majoitus kuin mihin olemme tottuneet, kävi tännekin sopeutuminen aika nopeasti.
Päivää ennen lähtöä kävin sanomassa aamulla Mamalle hänen kopissaan, että ei tarvita siivousta koska seuraavana aamuna lähdetään. Siivouspäivät oli merkattu huonekansioon ja se oli ollut juuri se päivä.
Kävimme päivällä Chinpracha Housessa, joka sijaitsee Phuket Old Townissa noin seitsemän kilometriä meidän majapaikasta. Kirjoitan myöhemmin tästä sino-portugalilaisesta kotimuseosta, joka on Kiinasta tulleen suvun 1900-luvun alussa rakennuttama talo. Taksimatkat Boltilla maksoivat 113-128 bahtia suuntaansa, eli noin kolme-4 euroa.
Täällä enemmän sisämaassa oli läkähdyttävämpää kuin rannikolla. Yhden retken jälkeen oltiin jo aika väsyjä. Päätimme palata majapaikkaan ja ottaa rennosti vähän aikaa. Perillä huomasimme, että meillä oli tietenkin käyty siivoamassa! Ja olimme jättäneet kaiken hujan hajan, emmekä siivonneet siivousta varten!
Lähdin uimaan (altaalla oli muitakin ihmisiä jo varmaan toista kertaa putkeen, englantilainen pariskunta) ja lukemaan kirjaa. Mies lähti hakemaan seiskasta vettä ja tupakkaa itselleen. Odottelin niin kauan, että hän tuli takaisin ja menin sitten tilaamaan meille juotavaa altaan takana olevasta Mama’s ravintolasta. Juomisten saamiseksi tarvittiin neljä työntekijää.
Ensin tilauksen otti tarjoilijapoika. Hän selitti keittiöön mitä haluttiin. Sitten pyörin keskellä ravintolaa ja katselin molempia silmiin tietääkseni mitä tapahtuu. Poika kirjasi vihkoon tilaukseni ja antoi minulle lapun sanoen, että voin mennä Maman koppiin maksamaan. Eli sinne sitten. Samalla sanoin Mamalle, että ilmoitin aamulla että meillä ei tarvitse siivota. Mama alkoi nauraa ja huitoa käsillään vähän kuin kärpäsiä hätistellen… Juu, pieni väärinkäsitys taas 🙂
No, ne juomat. Sillä aikaa kun kävin Maman kopissa, oli keittiöön tiskin taakse tullut uusi tyttö töihin. Tarjoilijapoika selitti nyt hänelle, mitä haluamme. Tyttö avasi olutpullon ja tuijotti minua. Poika kertoi että olin käynyt maksamassa. Mama avasi koppinsa oven, työnsi päänsä ulos ja kertoi, että voin ottaa oluen. Appelsiinimehu tuotaisiin miehelle altaalle. Kun sitten pääsin pulloineni altaalle, miehen appelsiinimehu tuotiin juuri tarjottimella 😀
Vaikka Mama ei aina ihan ollut kartalla siitä, mitä puhuttiin, niin aika hauska tyyppi oli kuitenkin. Ja miehensä myös. Kun oma mieheni oli sitä mieltä, että ”Papa” muistuttaa Karate Kidin Mr. Miyagia ja kaivoin puhelimesta Mamalle kuvan, hän meinasi revetä ja kiikutti puhelimeni miehelleen. Hauskaa oli! Tällaiset pienet jutut jää hyvin mieleen aina matkalta.
Jälkikäteen muistelemme Mamaa ja tätä majoituspaikkaa lämmöllä. Jos kaipaat tältä suunnalta hauskaa majoitusta, niin se löytyy tästä linkistä.*
(Sisältää affiliate-linkin *. Varaaminen linkin kautta ei maksa sinulle ylimääräistä, mutta antaa minulle pienen komission).
Ruokailuista...
Jostain syystä emme syöneet kertaakaan Mama’s restaurantissa muuta kuin aamiaista. Tulopäivänä olimme käyneet lähistöllä kivan näköisessä kahvilassa nimeltä Chuen Chom Cafe & Restaurant. Näytti kuin siinä olisi ollut majoituskin samassa paikassa.
Kävimme kolmena päivänä peräkkäin täältä muualla retkellä, joten söimmekin muualla. Ensimmäisenä vierailimme Aquaria Phuketissa, seuraavaksi olimme varanneet saarihyppelyn ja kolmantena päivänä oli aiemmin mainittu Chinpracha House.
Kylätietä kulkiessa näkyi taas monta suljettua ravintolaa ja majoitusta. Löysimme jonkun matkan päästä kuitenkin niin edullisen ruokapaikan, että ei voinut olla kokeilematta. Tony’s restaurant oli kylän toisessa päässä, vähän ankea ja kovin meluisa. Venäläinen seurue lapsineen piti ääntä, samoin työntekijät ja ohi ajavat moottoripyörät. Mutta ruoka maksoi noin kolmanneksen siitä, mitä Nai Yang beachilla.
Akvaariossa sain puhelimen akun tyhjäksi, kun piti kuvata ja videoida niin paljon. Sieltäkin on tulossa artikkeli myöhemmin. Meidän täytyi käydä välillä majapaikassa lataamassa puhelin ennen kuin lähdimme Sunday Walking Street Marketiin Phuket Towniin. Katu oli aivan täynnä kojuja, joten erilaista ruokaa oli tarjolla yllin kyllin. Ostimme kanavartaat illalliseksi.
Seuraava päivä meni kokonaan saariretkellä ja laivalla oli tarjolla hedelmiä, mehua ja lounaaksi riisin kera kasviksia ja friteerattuja sipulirenkaita sekä kanaa. Haettiin kaupasta iltapalaa ja minä ostin myös viinipullon taatakseni viimein jonkinlaiset yöunet ja saadakseni vatsan toimimaan. Se maistui ihan hyvältä jugurttipurkistakin… Kaupassa en muistanut, että huoneessa ei ole minkäälaista lasia.
Saariretkestä kirjoittelen myös myöhemmin.
Tuli sitten tosiaan nukuttua, oura-sormuksen mukaan ehkä ennätyksiä hipoen syvää unta 58 minuuttia! Meillä oli todella myöhäinen aamiainen, jonka nautimme Tony’s Restaurantissa. Tällä kertaa siellä oli aika rauhallista. Tonyn paikka löytyi yllättäen myös Tripadvisorista jälkikäteen. Mies on kovin pienikokoinen ja vähän vaivainen, mutta hänestä huokuu boss-meininki ja on ilmeisen kunnioitettu ja pidetty tyyppi.
Viimeisenä iltana päätimme syödä Tonyn vieressä todella pienessä ravintolassa, koska pitää kannattaa useampaa paikkaa. Sielläkään ruoka ei ollut hinnalla pilattu: Pad Thai 60 bahtia (1,63 €). Minulla on ikävä tapa haluta olutta varsinkin ruuan kanssa, kun ollaan lämpimissä maissa. Tästä ravintolasta sitä ei saanut, mutta tarjoilija pyysi viereisen kojun myyjää tuomaan pienen tölkin. Olin niin kiltti taas, että en pyytänyt lasia.
En tiedä oliko syy oluttölkissä vai ruuassa, mutta seuraavat päivät olin todella huonossa kunnossa ja maha kuralla. Kaiken lisäksi meillä oli majapaikan vaihto edessä.
Muay Thai - kamppailulaji ja The Soi -läpikulkutie
Muay Thai, eli thainyrkkeily, on näköjään erittäin suosittu laji, päätellen meidän majapaikan ympäristöstä. Yllätyimme pikkukylän valikoimista syömisten ja juomisten suhteen. Joka nurkalla oli tarjolla proteiinijauhetta joko rekvisiittana purkkirivistöin tai erilaisina pirtelöbaarien tuotteina.
Kylämme oli siis Thai Muay -harrastajien keskittymä ja laji hallitsi koko paikan imagoa. Kylän nimeä emme tiedä, mutta sen läpi kulkeva tie oli The Soi, joka yhdisti kaksi valtaväylää sen molemmin puolin.
Tien varrella myytiin kojuissa ja kaupoissa proteiinijauheiden lisäksi smoothieita, pirtelöitä ja kaikenlaista urheiluun liittyvää. Vastaantulijat olivat myös sen näköisiä kuin kuuluukin alan harrastajien olla. Tatuointiliikkeitä oli melkein yhtä paljon kuin massage-paikkoja. Kylässä oli Tiger Muay Thai and MMA Training Camp -kamppailukeskus, joka näkyy olevan kovin suosittu ja arvostettu tämän lajin harrastajien keskuudessa.
Mitä tästä opin?
Tutkin tästä lähin paremmin majoitukset ja kysyn tarvittaessa sähköpostilla tarkemmat tiedot, jos en saa asioista muuten selvää.
En enää juo olutta tölkistä.
Aiempi juttuni Thaimaan matkasta sijoittuu ensimmäisen viikon kohteeseemme, Nai Yang Beachiin lähellä Phuketin lentokenttää.
Thaimaassa on paljon mielenkiintoisia paikkoja. Itse en ole käynyt kuin lyhellä pysähdyksellä, mutta nähnyt paljon kuvia ja kertomuksia. Siellä näkee hyvin toisenlaisia oloja ja maisemia mikäli liikkuu lomaresorttien rannoilla tai menee pikkuisiin paikalliskyliin.
Meillä menee matkasuunnittelu yleensä niin, että ei ole suunnitelmaa 🙂 Mikäli teemme suunnitelman se muuttuu ihan varmasti pariin otteeseen ennen matkaa. Matkalla tulee monesti myös tunne, jotta mennäänkin tai tehdään jotain muuta mitä olimme ensin ajatelleet. Vähän kuin liihotellaan tuulen mukana 🙂
Tuo onkin hyvä systeemi, että ei ole tarkkaa suunnitelmaa. Olen kateellinen sellaisesta kyvystä. Jostain syystä itse tykkään suunnitella tarkkaan reitit, majoitukset ja vierailut erilaisissa paikoissa. Kaikkiin suunniteltuihin paikkoihin ei kyllä tule mentyä, mutta minusta tieto niistä on hyvä olla olemassa jo ennen kuin tullaan paikan päälle. Siten ei tarvitse kuluttaa siellä aikaa kohteiden etsimiseen niin paljon, vaan voi rentoutua kerrankin. Ja nautin paikkojen katselusta etukäteen, silloin on jotain, mitä odottaa. Toki jos on koko ajan reissussa, voi mennä minne huvittaa. Me päästään matkaan ulkomaille vain korkeintaan pari kertaa vuodessa.
Aina sitä matkoilla oppii jotain. 🙂
Meillä on kans kokemusta vatsataudista siirtymispäivänä. Onni onnettomuudesa oli, että reittisuunnitelmassa oli vielä tyhjää, eikä oltu vielä varattu mitään jatkoa. Että sellainenkin etu saattaa olla siitä, että ei tee ennakkosuunnittelmaa. 😀 Voitiinkin siis jäädä samaan kaupunkiin, jouduttiin vain vaihtamaan toiseen majoituspaikkaan.
Joo, tosi hyvä että pystyy tuollaisessa tilanteessa miettimään mitä kannattaa tehdä. Meilläkään ei onneksi kovin pitkä matka ollut siirtyessä, eikä oltu mitään retkiä varattu enää loppulomaan.
Todella hienolta näyttää tuo kuva saariretkeltä. Thaimaassa olen itse käynyt vain lyhyellä välilaskulla Bangokissa, mutta Thaimaa oli harkinnassa talven lomakohteeksi. Päädyttiin lopulta yhdistämään Malediivit ja Sri Lanka erityisesti maiden helpompien koronakäytäntöjen vuoksi.
Kiitos, tykkään kuvasta itsekin. Jos osaisi käsitellä sen, niin olisi vielä hienompi 🙂 Minäkin olen aiemmin ollut Thaimaassa vain Bangkokissa 25 vuotta sitten. Tykkäsin kyllä siitä silloin ja sinnehän olisimme ensiksi nytkin menneet, jos olisi ollut mahdollista. Mietittiin myös taas Sri Lankaa, mutta ei aina viitsi samaan maahan mennä. Malediivit on näkemättä, varmaan kannattaa käydä siellä?