Vajaa neljä päivää Riiassa riitti näyttämään, että kaupunki on paljon muutakin kuin vanhakaupunki ja nähtävyyslista.
Liikuimme jalan ja julkisilla, teimme pieniä retkiä, seurasimme elämää joen varrella ja annoimme kaupungin avautua arkisina hetkinä – ilman kiirettä, mutta miltei koko ajan liikkeessä.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Saapuminen ja liikkuminen Riiassa
Olimme – harvinaista kyllä – muuttaneet syksyn suunnitelmia ja hankimme *Matkapörssin tarjouksesta kolmen yön pakettimatkan elokuun puoliväliin 2024. (Tiesitkö muuten, että Matkapörssillä voit maksaa lennot ja hotellin myös jälkikäteen laskulla tai osamaksulla 3-36 erässä!) Lento oli AirBalticilla ja hotellina *Wellton Riga Hotel & Spa.
Olin lukenut jostain, että AirBalticin lähtöselvitys tehdään kentällä (mitä ihmettelin), joten jonotimme turhaan ja pitkään vain saadaksemme virkailijan osoittamaan check-in kohdan lentoyhtiön sivustolla 🙈 Viisastuimme jälleen.
Riikaan saapuminen oli helppoa ja nopeaa. Lento kesti vain noin 40 minuuttia. En ehtinyt saamaan edes kahvia koneessa, kun paikkamme oli kahden business-luokan penkkirivin jälkeen rivillä 3 ja kahvikärry lähti liikkeelle niin nopsaan, että en ehtinyt suuta aukaista. Olin tehnyt eväsleivät mukaan aikaisen lennon vuoksi ja ne ehdimme sentään syödä ennen laskeutumista.
Lentokentältä keskustaan pääsee suoraan bussilla. Kentältä ulos tullessa liput voi ostaa joko kioskilta tai automaatista. Automaatilla oli pitkä jono, kioskissa ei yhtään. Sain sieltä liput saman tien ja bussi numero 22, joka vie keskustaan noin puolessa tunnissa, oli suoraan edessä.
Bussissa pysäkit näkyvät näytöllä ja ne myös kuulutetaan selkeästi, joten matkanteko on vaivatonta myös ensikertalaiselle.
Jäimme pois hotellin lähellä ja jatkoimme jalan. Riiassa huomio kiinnittyi heti jalankulkijaystävällisyyteen: suurten katujen ali kulkee runsaasti tunneleita, joiden avulla pääsee helposti risteysten ja leveiden väylien toiselle puolelle. Näitä tuli käytettyä paljon koko matkan ajan.
Keskustassa liikuimme pääasiassa kävellen, ja pidemmille matkoille julkisilla. Etäisyydet ovat kohtuullisia, ja kaupungissa on helppo hahmottaa missä mennään – varsinkin joen toimiessa hyvänä maamerkkinä.
Bussisovellus ja kausiliput
Riian julkinen liikenne on helppokäyttöistä, kun perusasiat ovat selvillä. Busseja, raitiovaunuja ja johdinautoja kulkee tiheästi erityisesti keskustan alueella, ja pysäkit ovat selkeästi merkittyjä. Liput kannattaa hankkia etukäteen, sillä niitä ei myydä kuljettajalta.
Joukkoliikenteen liput voi ostaa Rīgas satiksme -sovelluksella (kaupungin virallinen liikennesovellus). Meillä sovelluksen käyttöönotto ei mennyt ihan suoraviivaisesti, ja jouduimme lopulta pyytämään apua, jotta saimme sen toimimaan. En enää muista tarkalleen, missä kohtaa tökkäsi, mutta lopulta liput saatiin käyttöön.
Sovelluksen kautta on mahdollista ostaa myös useamman päivän lippuja, ja me päädyimme ottamaan kolmen päivän lipun, mikä oli helppo ratkaisu kaupungissa liikkuessa. Kun lippu on kerran aktivoitu, ei tarvitse miettiä yksittäisiä matkoja tai leimauksia.
24h-lippu maksaa 5 euroa, 3 päivän lippu 8 ja 5 päivän lippu 10 euroa (2025).
Jos sovelluksen kanssa tulee ongelmia, liput voi hankkia myös kioskeista ja automaateista, joten täysin sen varaan ei ole pakko laskea. Meille kuitenkin kausilippu osoittautui käteväksi, sillä liikuimme paljon eri puolille kaupunkia ja vaihdoimme kulkuneuvoa useamman kerran päivässä.
Jätimme matkatavarat hotelliin jo kello 11, vaikka huoneeseen pääsi vasta kolmelta. Hotellimme, Wellton Riga Hotel & Spa, sijaitsi aivan keskustassa, ja siitä oli helppo liikkua asemalle, bussipysäkeille ja vanhaankaupunkiin. Se oli siisti ja kohtuumukava – ja kuului Matkapörssin edulliseen lento–hotellipakettiin.
Kauppahallit – arkea, historiaa ja mittakaavaa
Kahvihammasta kolotti edelleen, mutta päätimme lähteä liikkeelle ja kävellä kohti ainoaa miehen netistä löytämää kirpputoria. Matkalla tuli vastaan kauppahallit, joista olin myös lukenut etukäteen, joten menimme tietenkin niihin tutustumaan.
Riian kauppahallit (Rīgas Centrāltirgus) ovat jo itsessään nähtävyys, ja Unescon maailmanperintökohde! Ne sijaitsevat lähellä keskustaa ja niitä on vaikea olla huomaamatta, sillä rakennukset ovat poikkeuksellisen suuret. Hallit on rakennettu entisiin ensimmäisen maailmansodan aikaisiin zeppeliinihalleihin, mikä näkyy yhä niiden valtavassa mittakaavassa ja kaarevissa katoissa.
Kauppahallialue koostuu useammasta hallista, joista jokaisella on oma teemansa: yhdessä myydään lihaa ja kalaa, toisessa vihanneksia ja hedelmiä, kolmannessa maitotuotteita ja leivonnaisia. Tarjonta on selvästi paikallisille suunnattua – ei siloteltua tai erityisen turistista – ja tunnelma on enemmän arkinen kuin elämyksellinen.
Hallit jatkuvat myös ulos torialueelle, jossa myydään muun muassa latvialaisia käsitöitä ja vaatteita. Täällä näkyy hyvin, millainen on paikallinen maku ja arki, vaikka kaikki ei välttämättä osu omaan tyyliin.
Itse ostin kuitenkin huovutetut lampaanvillatossut, jotka maksoivat 13 euroa – toiveena että seuraavana talvena selviän niiden avulla vähemmällä villasukkakerroksella. (Todellakin kannatti ostaa! Ne ovat talviaikaan jokapäiväisessä käytössä jo toista talvea).
Kauppahallit eivät ole paikka, jossa viihdytään tuntikausia, mutta ne antavat hyvän kuvan Riian arjesta ja siitä, miten kaupunki elää turistireittien ulkopuolella.
Rīgas Horālā sinagoga
Matkalla Latgalen kirpputorille osuimme ohittamaan hiljaisen muistopaikan – entisen suuren kuorosynagogan (Great Choral Synagogue) rauniot. Paikka on nykyään avoin muistomerkki, ja ilman taustatietoa sen voisi helposti ohittaa käsittämättä mitä paikalla on tapahtunut.
Kyseessä on erittäin merkittävä ja pysäyttävä paikka Riian keskustassa. Synagoga rakennettiin vuonna 1871 ja se oli yksi Baltian merkittävimmistä juutalaisista rukoushuoneista. Vuonna1941 natsit sytyttivät rakennuksen tuleen lukittuaan sisään satoja ihmisiä, jotka menehtyivät sinne.
Rakennuksesta jäivät jäljelle vain kiviseinät ja perustukset. Nykyään paikalla on säilyneet rauniot ja muistomerkki holokaustin uhreille. Se on hiljainen puistomainen alue, jossa ei ole varsinaista opastusta – siksi moni ohittaa paikan ymmärtämättä näkemäänsä.
📍 Sijainti: lähellä Moskovan kaupunginosaa (Maskavas forštate, Gogoļa iela -alue), ei ihan vanhankaupungin ytimessä vaan joen toisella puolen.
Kirpputori (Latgale krãmu tirgus) oli hyvin paikallinen ja rosoinen kirpputori, jossa tavaraa on paljon ja usein kasoittain. Se ei ollut varsinaisesti meidän tyyppinen paikka, mutta tuli nähtyä. Ei siis mikään turistinähtävyys, enkä suosittele muutenkaan.
Paluumatkalla keskustaan joen merkitys kaupungille alkoi hahmottua aivan eri tavalla. Daugava-joki avasi näkymiä, joissa vanha ja uusi Riika seisoivat vierekkäin. Joen vastarannalla näkyivät modernimmat rakennukset, ja erityisesti huomio kiinnittyi suureen, sulavalinjaiseen Latvian kansalliskirjastoon.
Rakennus erottui selvästi muusta kaupunkikuvasta – ei prameana, vaan voimakkaana ja harkittuna. Jatkoimme joen varrelta kävellen vanhaan kaupunkiin ja kurkkimaan eri katuja, kunnes päädyimme tarkastelemaan lukuisten ravintoloiden ruokalistoja.
Riian eläväinen vanha kaupunki kutsuu kulkemaan ja tutkimaan
Päivä oli alkanut aikaisin ja kuluttanut enemmän energiaa kuin osasimme ennakoida, joten ruokapaikka valikoitui lopulta kompromissina. Pitkän kiertelyn jälkeen päädyimme ravintolaan, jossa toinen sai hampurilaisensa ja toinen avokado–katkarapusalaatin.
Syömisen jälkeen palasimme hotellille ja lepäsimme (nukahdimme) niin, että kello oli jo puoli kuusi kun lähdimme uudelleen vanhaan kaupunkiin. Se osoittautui iltaa kohden aivan eri oloiseksi.
Kaduilla oli ihmisiä, ja musiikkia kuului lähes joka suunnasta. Soittajia oli aukioilla, ulkona ravintoloiden terasseilla ja puistoissa, ja tunnelma oli leppoinen. Vanhakaupunki tuntui paikalta, johon ihmiset kerääntyivät viihtymään ja nauttimaan tunnelmasta – elokuussa se oli vielä kohtalaisen kesäinen.
Kuljimme Esplanāde-puiston kautta kohti Vapaudenpatsasta, joka nousee esiin avoimessa tilassa ympäröivän kaupunkielämän keskellä. Puisto levittäytyy Vapaudenpatsaan ympärille ja jatkuu kohti vanhaakaupunkia.
Leveät kävelytiet, suuret puut ja huolellisesti hoidetut istutukset loivat rauhallisen kehyksen keskelle vilkasta kaupunkia. Ihmiset istuivat penkeillä, kulkivat määrätietoisesti tai vain viipyilivät hetken. Puisto tuntui paikalta, jossa Riika hidasti askeltaan – eikä tarvinnut olla menossa mihinkään.
Vapaudenpatsas (Brīvības piemineklis) on yksi Riian tärkeimmistä symboleista. Se pystytettiin vuonna 1935 Latvian itsenäisyyden muistomerkiksi, ja patsaan huipulla oleva naishahmo pitelee kolmea tähteä, jotka symboloivat Latvian historiallisia maakuntia. Patsas säilyi paikallaan myös neuvostoaikana, ja sillä on yhä vahva merkitys latvialaisille.
Talojen välistä pilkisti kirkontorneja siellä täällä, ja katse hakeutui jatkuvasti ylöspäin. Riian vanhakaupunki avautui kerroksittain: katujen tasolla elämää, yläpuolella historiaa.
Floristin silmin huomio kiinnittyi myös kaupungin vehreyteen. Istutukset olivat harkittuja ja rauhallisia, ja niissä käytettiin kasveja, joita meillä Suomessa näkee useammin sisätiloissa tai yksityispihoissa.
Heiniä, erilaisia lehtimuotoja ja hillittyjä värisävyjä – ei ylenpalttista kukkaloistoa, vaan tasapainoista kokonaisuutta. Vanhakaupunki ei tuntunut lavastetulta – vaikka olikin ilmeisen harkitusti kasvein koristeltu – vaan elävältä ja eletyltä.
Junalla Jürmalaan ja takaisin veneellä
Aurinkoa lupailevien säätiedotusten perusteella päätimme toisena päivänä suunnata kaupungin ulkopuolelle Jūrmalaan, jossa vietimme suuren osan päivästä. Rantakaupunki tarjosi aivan toisenlaisen ympäristön kuin Riika, ja siitä kerron myöhemmin omassa jutussaan.
Paluumatka takaisin Riikaan taittui veneellä, mikä oli mukava lisämauste päivän tapahtuma-annokseen. Joella kulkiessa kaupunki avautui uudesta kulmasta, ja ilta-aurinko pehmensi maisemaa entisestään.
Daugava-joki, sillat ja kaupungin siluetit
Veneen lipuessa Daugava-jokea (Väinäjoki) aurinko alkoi hiljalleen laskea kaupungin ylle. Joen varrella näkyi rinta rinnan vanhoja rakennuksia ja modernia kaupunkia, eikä vastakohta tuntunut ristiriitaiselta – enemmänkin luontevalta.
Joen varrella maisemat vaihtelivat verkkaisesti. Yhdessä suunnassa näkyivät modernit tornitalot ja lasipinnat, toisessa vanhat teollisuusrakennukset ja satama-alueet, jotka muistuttivat että joki on ollut myös ennen kaikkea työväylä.
Satama-alueen jäädessä taa joen varren kaupunkikuva alkoi muuttua. Erityisesti yksi entinen voimalaitos- ja varastokokonaisuus jäi mieleen: massiivinen tiilirakennus joen rannassa, selvästi hylättynä, mutta täynnä mahdollisuuksia.
Mielikuvitus ehti laukata nopeasti – näin mielessäni tilavia loft-asuntoja, käsityöläisten pajoja, ateljeita ja yhteisiä työtiloja. Tiedän, tämä on varmaan jonkinlainen ammattivika, mutta juuri tällaiset paikat saavat aina ajatukset liikkeelle.
Kirjastotalo nousi esiin iltavalossa. Aiemmin päivällä huomiota herättänyt rakennus näytti nyt aivan erilaiselta, osana maisemaa eikä vain yksittäisenä maamerkkinä. Silti sen yllättävä muoto oli mielenkiintoista nähdä vielä paremmin ja lähempää joelta päin.
Päästyämme maihin kuljimme vielä joen vartta auringon laskiessa ja muodostaessa siltojen, rakennusten ja vanhojen katulamppujen kauniit siluetit. Joen varrella viipyminen tuntui hyvältä vastapainolta päivän liikkeelle – nautimme siitä jo toista iltaa.
Kolmas päivä – vanhaa kaupunkia ja sattumanvaraisia löytöjä
Kolmas päivä kului pitkälti vanhassakaupungissa, mutta eri tavalla kuin aiemmin. Ei ollut tarvetta kiirehtiä tai yrittää ehtiä kaikkea, vaan saimme kulkea rauhassa ja palata paikkoihin, jotka olivat jo jääneet mieleen.
Pyörimme erityisesti kirkon ympäristössä, katselimme rakennuksia lähempää ja annoimme katseen taas karata ylöspäin – torneihin, yksityiskohtiin ja talojen välisiin näkymiin. Etsimme myös Riian kuuluisaa ”kissataloa”, jonka nimi (Kaķu nams) viittaa Riian vanhassakaupungissa olevaan taloon, jonka katolla on kaksi mustaa kissapatsasta. Kissatalo löytyy osoitteesta Meistaru iela 10/12.
Kissat osoittivat alun perin vanhan riidan vuoksi takapuoltaan kauppiaskillan suuntaan koston mielessä, mutta ne käännettiin myöhemmin katsomaan oikein päin talon rakennuttajan ja kilta-mestarin välisten suhteiden parannuttua, ja kissat ovat nykyään Riian tunnetuimpia symboleja.
Jostain syystä emme tällä kertaa kiivenneet kirkon torniin. En enää muista, oliko kyse aukioloajoista, jonosta vai vain siitä, että ajatus korkeista portaista ei tuntunut houkuttelevalta. Se ei kuitenkaan tuntunut menetykseltä. Vanhakaupunki antoi paljon jo maan tasalta käsin.
Yksi pysähdyksistä oli Mustapäiden talo (rakennus artikkelin pääkuvassa), yksi Riian tunnetuimmista rakennuksista. Talo on saanut nimensä Mustapäiden killalta, joka koostui keskiajalla naimattomista kauppiaista ja merenkulkijoista.
Rakennus on vuosien varrella tuhoutunut ja rakennettu uudelleen, mutta sen koristeellinen julkisivu tekee siitä yhä vanhankaupungin maamerkin. Mustapäiden nimi juontaa juurensa Mustapäiden killan tunnuksena olleen Pyhän Mauritiuksen mukaan, joka kuvataan tummaihoisena hahmona.
Poikkesimme myös keskustan ostoskeskukseen Galerija Centrs, joka sijaitsee vanhassa rakennuksessa ja jossa on säilynyt art deco -tyylisiä yksityiskohtia. Kontrasti ulkopuolisen vanhankaupungin ja sisätilojen välillä oli kiinnostava. Tavaratalon lähellä kiersimme kauppoja omiin suuntiimme: Sami päätyi levykauppaan, minä taas vaatekauppaan, jossa vaatteita myytiin kilohinnalla. Ostin viisi mekkoa!
Kolmas päivä oli ehkä vähäeleisin, mutta samalla se tuntui kokoavan matkan yhteen. Ei uusia suuria nähtävyyksiä, vaan kulkemista, katsomista ja pientä ihmettelyä. Riika tuntui jo tutummalta, kaupungilta jossa oli helppo olla.
Neljäs päivä – markkinoita, taidetta ja vihreyttä
Neljäs päivä Riiassa oli lauantai ja suuntasimme bussilla Kalnciemaan markkinoille. Kalnciema kvartāla tirdziņš (Kalnciems Quarter Market) järjestetään lauantaisin ja joinakin teemapäivinä vanhasta kaupungista katsottuna joen toisella puolen, ei varsinaisesti turistien perusreiteillä.
Myynnissä on paikallista ruokaa, käsitöitä ja paikallisten pientuottajien tuotteita. Viihdyimme hyvin hiukan erilaisessa, arkisemmassa kaupunkimiljöössä ja markkinoiden lisäksi teimme kierroksen ympäristössä.
Kalncieman kaupunginosassa oli mielenkiintoista nähdä ”tavallista” Riikaa vanhoine rapistuneine puutaloineen ja aivan toisen aikakauden kerrostaloineen ja arkisine ilmeineen. Seuraavaksi lähdimme kävelemään Latvian yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, josta myöhemmin kirjoitan enemmän.
Päivään kuului myös taidemuseo, joka osui täydelliseen väliin, koska siellä ollessamme oli satanut aika reippaasti mutta sää oli jo selkiytymässä pois lähtiessämme.
Lopuksi kiersimme vielä vanhan kaupungin kautta hotellillemme, jossa matkalaukut oli säilytyksessä. Kaupungilla oltiin järjestämässä jotain tapahtumaa: mikkejä miksattiin ja osuimme keskelle järjestelyjä: katuja suljettiin, esiintymispaikkoja rakennettiin ja tunnelma oli odottava. Myöhemmin selvisi, että Riiassa oli käynnissä sirkus- ja katutaidetapahtumia sekä kaupungin syntymäpäivän ohjelmaa.
Riika - hotellit ja majoitus
Meidän hotellimme oli siis *Wellton Riga Hotel & Spa, joka sijaitsi kivasti vanhan kaupungin kupeessa. Vierestä lähti bussit ja ison kadun toiselle puolen, joen rantaan, pääsi tunnelin kautta. Aamiaisen lisäksi söimme lähtöpäivänä (kierrettyämme ensin etsimässä sopivaa ravintolaa) hotellin ravintolassa, mikä olikin hyvä siirto ja kätevää laukkujenkin kannalta.
Ruoka yllätti myös. Olen harvoin tyytyväinen syömääni ruokaan, joten tällä kertaa paikan valinta osui nappiin. Hotellin ravintola on nimeltään Tapas Tapas. Myös sisustus ja tunnelma miellytti meitä.
Edullisimmillaan Riiassa pystyy yöpymään parilla kympillä jaetulla kylpyhuoneella ja keittiöllä *Valdemara Residencessa reilun kilometrin päässä vanhasta kaupungista.
Todella edullisesti majoittuu myös vanhan rakennuksen charmikkaassa *Urban Oasis -asunnossa, joka on saanut huippupisteet majoittujilta.
Edullinen hotellihuone keskustasta löytyy *Rija Riga City Centre Hotelista, joka toimii itsepalveluperiaatteella.
Erikoista yltiöromanttista boheemiutta pääsee ihailemaan ylellisessä *Royal Spa & Hotel Resortissa, josta löytyy uima-altaan lisäksi kuntokeskus ja kaksi ravintolaa.
Oma valintani seuraavalla Riian matkalla olisi kuitenkin joko hotelli *Pullman Riga Old Town tai yksityisen vuokraama *Suite Nr 9 J26 Luxury Apartment, jossa on mielestäni loistava hinta-laatu-suhde.
Riiassa on hyvä valikoima majoituksia ja hotelleja jokaisen makuun. Voit etsiä alla olevalla hakulomakkeella muut vaihtoehdot Riikaan.
7 Responses
Täällä myös yksi Riika-fani! Tosi kaunis ja monipuolinen kaupunki, jossa on jotenkin tosi helppo olla. Meille Riika tuli erityisen tutuksi aikoinaan kun oltiin vuoden verran AirBalticin ambassadoreja, ja monen monta kertaa ollaan pysähdytty myös automatkalla halki Baltian. Ai niin ja ollaan oltu Riiassa myös lemmikivahteina talviaikaan, joten kaupunki on tullut varsin tutuksi. Siitä huolimatta, nuo synagogan rauniot on menneet ihan ohi! Todella mielenkiintoinen ja karmiva historia on tuolla paikalla, joten pitääpä käydä seuraavan kerran kun kaupunki osuu reitille.
Kiitos, Anne. Tuo synagogan raunio tuli todellakin sattumalta vastaan. Monesti kun reissussa näen jotain outoa, otan kuvia ja tutkin jälkikäteen, mikäs se olikaan. Joitain kohteita ei koskaan tule vinkkinä mistään vastaan, joten yritän itse kertoa myös sellaisista.
Itse tykkään Riikasta kovasti. Olen ollut kaupungissa vain syksyllä, mutta kaupunki näyttää kyllä todella kauniilta kesäaikaan. Seuraava reissu pitää tehdä ilman muuta silloin. Kattava ja informatiivinen juttu kaiken kaikkiaan. Tuo taidemuseo voisi olla kiinnostava käyntikohde itselleni, joka ei aiemmin ole tullut mieleen.
Kiitos, Mikko! Riika on todella helppo kohde lähteä käymään, ja yllättävän monipuolinen. Kyllä sinne lähtisin myös mielelläni uudelleen.
Riika on kyllä kivan lähellä ja monipuolinen. Olen tainnut olla jo kuusi kertaa ja aina tykästynyt vaan enemmän
Riika on todella kaunis ja viihtyisä kaupunki. Yksi tekijä on juuri tuo jalankulkijaystävällisyys. Olen käynyt siellä kolme kertaa ja uskon palaavani senkin jälkeen.
Kiitos Cilla, Riiassa oli tosiaan yllättävän helppoa kaikki kulkeminen. Nyt en enää muista mikä on seuraava pysäkki maan kielellä, mutta se kaikui kyllä pitkään päässä matkan jälkeen. Mulle jää aika kummalliset asiat mieleen soimaan, kuten todella monet Sri Lankan paikannimet! Ne saan edelleen soimaan mantroina päässä.