Kaikkien käymieni ihanien kaupunkien ja kylien jälkeen – osa Costa del Solilla, osa muualla – päädyin lopulta Espanjan ehkä rumimpaan kaupunkiin: Torreviejaan.
Kuulostaa hurjalta, mutta niin siinä vain kävi.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Miten tähän tultiin
Ajatus Torreviejasta alkoi hahmottua vuosi sitten eli lokakuussa 2024. Olin kaupungissa pidempään ja minulla oli yllättävän kivaa: mukavia kohtaamisia omien FB-ryhmäläisten kanssa, kaupungin helppo asemakaava, suomalaisten verkosto, auringonnousujen aikaan uiminen Playa del Acequionilla… Se kaikki jäi mieleen.
Kun alkoi myös näyttää siltä, ettei budjetti ehkä riitä talon ostoon, aloin ajatella järjellä: ehkä pieni studio riittää. Lähelle merta, hyvällä paikalla, ja vuokrauksen kannalta kannattava. Niinpä päädyin selaamaan myynti-ilmoituksia kerrostaloasunnoista.
Se "oikea" löytyy
Marraskuussa havaitsin yllättäen hyvältä vaikuttavan ilmoituksen. Asunto sijaitsi 600 metriä rannalta, 700 metriä bussiasemalta, lähin iso kauppa eli Consum löytyi parin sadan metrin päästä. Ilmoituksessa oli kerrankin selkeät kuvat ja studio vaikutti niissä aika hyväkuntoiselta. Allaskin taloyhtiöstä löytyi ja asunnon parveke oli sisäpihaan päin.
Otin yhteyttä Riittaan, joka toimii asuntovälittäjänä, mutta en ollut häntä värvännyt etsimään asuntoa minulle vaan olimme vain vaihtaneet muutaman lauseen keskenämme ja hän soitti aiemmin yhteen välitystoimistoon puolestani. Nyt pyysin Riittaa uudestaan soittamaan tästä asunnosta ja käymään katsomassa se puolestani.
Riitta kävi katsomassa asunnon ja oli siitä samaa mieltä kanssani: se oli hyvällä paikalla, aika siisti ja sopivan hintainen. Sain videon asunnosta ja sovimme että tulen joulukuun alussa katsomaan sitä. Olin tuohon aikaan Málagassa järjestämälläni jouluisella ryhmämatkalla, joten varasin saman tien vuokra-auton ajaakseni ryhmämatkan päätyttyä Málagasta Torreviejaan. Varasin myös viideksi päiväksi itselleni asunnon kaupungin keskustasta. Sain kokemusta Torreviejan talvesta ja kävin vielä meressä uimassa.
Kaupat sovitaan
Minulla oli treffit Riitan kanssa talon ulko-ovella ja mukaan tuli myös Riitan suosittelema asiainhoitaja Jenni. Espanjassa kiinteistökaupat (jokainen asunto on kiinteistö, ei osake) hoidetaan aina notaarilla, joten on hyvä palkata itselleen joko asianajaja tai tällainen asiainhoitaja, että homma menee niin kuin kuuluukin. Kun kulkee kaupungilla, ei voi olla kiinnittämättä huomiota suureen määrään lakitoimistoja, joka puolella lukee Abogado. Maassa käytetään huomattavasti enemmän lakimiehiä asioiden hoitamiseen kuin Suomessa.
Katsastimme siis asunnon vielä kolmeen naiseen, ja tein sitten tarjouksen siitä. Sain hintaa pikkuruisen alemmas, ja sovimme kaupat. Käsiraha asunnosta oli 3000 euroa. Myyjät halusivat kaupanteon osuvan johonkin tammikuun lopulle, koska he etsivät vielä asuntoa Valenciasta. Ajankohta sopi minullekin hyvin.
Kävimme joulukuussa vielä Jennin kanssa notaarilla allekirjoittamassa hänelle valtakirjan kauppojen tekoon, joten minun ei välttämättä tarvinnut tulla tammikuussa itse paikalle. Olimme sopineet myyjien kanssa, että kaikki tavarat henkilökohtaisia tavaroita ja joitain pienkoneita lukuunottamatta jäävät asuntoon. Tämäkin on yleinen käytäntö Espanjassa.
Ensi kertaa omassa asunnossa Espanjassa!
Varasimme kaukomatkan sijaan mieheni kanssa kahden viikon loman Torreviejaan tammi-helmikuun vaihteeseen. Nyt en pääsisikään nauttimaan helteistä keskellä talvea. Oli kuitenkin jännittävää tulla omaan asuntoon!
Pieni mutka tuli matkaan, koska asunnon edellinen omistaja, Elena, laittoi viestiä että he myös olivat sopineet kaiken irtaimiston jäävän uuteen asuntoonsa. Myyjä oli nyt kuitenkin ilmoittanut vievänsä kaiken mukanaan, joten Elena kumppaneineen oli ilman sänkyä, jääkaappia, kaikkea. Koska olin joka tapauksessa ostamassa uuden jääkaapin, lupasin heille että saavat viedä omansa mukanaan. Minulle tuli kiire hankkia asuntoon jääkaappi ennen kuin tulisimme paikan päälle.
Jääkaapin, kuten kaiken muunkin tilaamani tavaran toimitus oli silloin kun toimittajalle sattuu sopimaan; sitä ei voinut tilatessa määrätä. Toimitusaika oli ennakkoon ilmoitettu sellaisena aikana, kun Elena vielä asui asunnossa (hän lupasi olla vastaanottamassa jääkaappia), mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Minun piti palkata Jenni hoitamaan jääkaapin vastaanottaminen.
Olin jo suunnitellut remonttia pitkälle ja tultuamme Torreviejaan tapasimme remontoijan asunnossani. Hän oli suomalainen, joten oli helppo keskustella ja sopia asioista. Saisimme remonttitarjouksen sähköpostiin nopeasti ja hän pystyisi alkamaan työt huhtikuun puolivälissä.
Kävimme Samin kanssa retkellä noin 50 kilometrin päässä Elchessä katsomassa kaupunkia, joka on täynnä palmuja! Siitä myöhemmin lisää, tietenkin. Elchestä löytyy myös kenkiä, kenkiä… Ja kenkien tehtaanmyymälä, jossa olin käynyt aiemmin kaksi kertaa. Tällä reissulla sen sijaan löysimme osto- ja myyntiliikkeen ja sieltä juuri sellaisen pöydän, jota olin pitkään etsinyt verkkokaupoista. Tämä pöytä oli vanha, ja maksoi 30 euroa. Mukaan lähti myös vanha 35 euron tarjoiluvaunu.
Remonttisuunnitelmia
Vaikka studioni oli vaikuttanut kuvissa hyväkuntoiselta, olin jo käydessäni huomannut että mitään ei pystynyt säästämään. Keittiökaappien lastulevyt olivat osittain purkautuneet, yhdessä alakaapissa ei ollut edes ovea eikä hyllyjä. Pelkkä ovien maalaaminen ei siis tullut kysymykseen.
”Maassa maan tavalla” on aika kulunut lauseen parsi, ja välillä voi asiat hoitaa muutenkin, eli paremmin. Muutamat asiat Espanjassa ovat käsittämättömiä suomalaisin silmin katsottuna. Esimerkiksi se, että kaikkien ovien pitää avautua sisäänpäin. Näin ollen eteiseen ei voi laittaa kynnysmattoa (eikä muutakaan mattoa), koska ovi avautuessaan pyyhkäisee maton pois paikaltaan.
Vessan ovien avautuminen sisäänpäin lentokentillä, ravintoloissa ja kodeissa on ollut todella tuskastuttavaa välillä. Kentillä pitää yrittää ujuttautua välillä matkalaukut mukanaan sen hemmetin oven kanssa vessaan. Omassa asunnossani vessan ovi avautui kylpyammeen eteen niin, että pienessä tilassa piti ensin hilata itsensä bidee-altaaseen kiinni että oven pystyi sulkemaan, mikäli halusi mennä ammeeseen (tai tulevaan suihkuun).
Vaihdoin siis sekä vessan että parvekkeen ovet liukuoviksi. Vessaan ostin vanhan oven 70 eurolla Wallapopista (toria vastaava), minkä takia kävin yöpymässä mielenkiintoisessa Cuencan kaupungissa (siitä varmaan tulee myös juttua joskus), parvekkeen ovet muutettiin yhdeksi leveäksi liukuoveksi. Ne olisivat muuten vieneet auetessaan kaiken tilan parvekkeelta, eikä sinne olisi voinut laittaa pöytää. Parvekkeethan ovat Espanjassa ihan vain pyykin kuivattamista varten, ei siellä oleskella.
Kävin myös Valenciassa hakemassa vanhan kaapin kylpyhuoneen allaskaapiksi, hinta 15 euroa. Wallapopista tilasin myös antiikkisen peilin sen päälle, hinta 37 euroa. Siihen piti vaihtaa peili, hinta kehystysliikkeessä 18 euroa.
Keittiösuunnitelma
Keittiö suunniteltiin kokonaan uudestaan. Halusin jääkaapin pois ikkunaseinältä (ikkuna on käytävään, samoin kuin vessan ikkuna) ja pesukoneen pois keittiöstä. Kaksi ylhäältä alas kulkevaa koteloa seinässä tekivät suunnittelusta hankalaa, koska niiden kohdalle ei voinut laittaa normisyvyisiä kaappeja.
Kävimme Leroy Merlinissä samana päivänä kahteen kertaan keittiösuunnittelussa, niiden välissä mittasimme keittiön vielä kertaalleen millintarkasti. Suunnittelija saikin reilun kahden tunnin uurastuksen jälkeen kaikki sovitettua samalle seinälle. Hän ei tahtonut uskoa, että pärjäisin niin pienellä jääkaapilla kuin minkä olin ostanut. Kesällähän tarvitaan jääkaappi täyteen kylmää juomaa, Madre mia!
Kuten lattiat, niin keittiön seinätkin remontoitiin purkamatta alla olevaa laatoitusta. Kolme seinää keittiöstä levytettiin ja maalattiin samalla sävyllä kuin asunnon muutkin seinät. Pyysin Samia ottamaan ”maustekaapin” seinästä irti (en muista minkä takia), ja hän sai kaapin lisäksi samalla laatat irtoamaan seinästä, osittain päälleen. Onneksi hän ei satuttanut itseään. Lattia oli kyllä täynnä hajonneita laattoja ja murskaa.
Korjasin seinän väliaikaisesti kerniliinalla, jota sai metritavarana Leroy Merlinista. Kiinnitin sen kaksipuolisella teipillä. Minulle oli tulossa vuokralainen maaliskuuksi, joten en voinut jättää laasteja näkyviin. Remontissa tummemmaksi käsitellyt ovien ja keittiön luukun kaaret hiottiin puunvärisiksi, eli saman sävyiseksi kuin keittiön kivinen työtaso.
Pesuhuonesuunnitelma ja rahahuolia
Pesuhuone purettiin kokonaan. Bidee-allas sai luvan väistyä pesukoneen tieltä ja amme suihkun tieltä. Tilasin suihkualtaan, eli koko ammeseinän levyisen kaukalon, suihkun ja liukuovellisen suihkuseinän. Suihkukaapit eivät puhuttele minua estetiikallaan.
Allas tuli muistaakseni ajallaan, samoin halvin löytämäni vessanpönttö, joka sattui myös sopivalta silmään. Tässä vaiheessa piti alkaa olla tarkkana ostoksissaan, koska olin saanut pankista tietää, että asuntorahastossa olevia sijoituksia ei tulla lunastamaan kuin pienissä erissä kahdesti vuodessa. Kaikki remonttirahani olivat siinä rahastossa, enkä siis saisi sieltä ulos kuin murto-osan.
Tilaamani suihkuseinä oli vääränkokoinen, vaikka sen koko oli sovittu remontoijan kanssa. Hän kuitenkin muutti suunnitelmaa. Suihkutanko oli myös väärän kokoinen, eli se jäisi niin alas että Sami ei mahtuisi sen alle. Ihmettelin tätä. Vasta kun tulin asuntoon kylppärin valmistuttua, huomasin että suihkusekoittaja oli todella alhaalla seinällä, siis ihan hassussa paikassa!
Tiedustelin remontoijalta syytä kummalliseen sijaintiin, ja sain vastauksen että yleensä putket menevät seinissä pystyssä, mutta tässä talossa ne on asennettu vaakaan! Eli korkeutta ei voinut säätää mitenkään. Putket menivät entisen ammeen korkeuden mukaisesti. Onneksi löytyi kuitenkin sopiva suihku, kun molemmat kolusimme nettiä jälleen kerran. Sellainen, joka löytyy kaupan hyllyltä eikä tarvitse tilata.
Tässä vaiheessa olin nimittäin jo aivan kyllästynyt tilaamiseen toimitusten epämääräisyyden vuoksi. Tarvikkeilla alkoi myös olla kiire remontin valmistumiseksi. Pesukone ja parvekkeen varastoon tuleva kuivausrumpu olivat saapuneet ajallaan ja tönöttivät olohuoneessa sängyn vieressä.
Kun mikään ei toimi ja järki lähtee...
Vessan oveen sopiva liukuovikisko löytyi Leroy Merlinista ja sen toimitus onnistui. Sen sijaan parvekkeen oveen (joka on kaksi ovea yhdistettynä) tarvittiin pidempi kisko, jollainen löytyi vain Amazonista. Sen toimituksessa oli sellaisia ongelmia, että sain jo viestin jossa pahoiteltiin tuotteen katoamista ja ohjeet korvauksen hakemiseen. Sitten kuitenkin muutaman päivän päästä tavara oli noudettavissa jostain.
Kallein yksittäinen tuote asuntoon oli Marokosta tilattu käsintehty messinkinen, koristeltu pesuhuoneen allas. Sekin toimitettiin eri paikkaan. Näitä tavaroita sai google mapsin kanssa haeskella ympäri kaupunkia, onneksi pääasiassa remontoijan toimesta. Minun remontissani oli poikkeuksellista se, että tilasin kaiken (kuvitellen että tavarat toimitetaan edes muutama tuote samassa toimituksessa) itse. Yleensä remontoija hakee tarvikkeet suoraan kaupasta.
Koska suunnittelin tarkkaan koko remontin, en käyttänyt sellaisia tarvikkeita joita löytyi kaupan hyllyltä, vaan tuotteet tulivat mikä mistäkin. Ei siis edes Espanjasta, jossa erehdyin luulemaan verkkokaupan olevan, vaan ainakin kolme tuotetta tuli Saksan eri varastoilta. Olisi ollut huomattavasti helpompaa, jos olisin tilannut kaiken Ikeasta tai Jyskistä ja tyytynyt siihen, että asunnosta tulee samannäköinen kuin kaikki muutkin remontoidut asunnot.
Olisin myös voinut valita Leroy Merlinin tuotteista sellaiset, jotka voi noutaa Torreviejan tai La Zenian (10 km päässä) myymälöistä. Tällöin remontoija olisi voinut hakea kaiken kerralla. Suunnitteluvaiheessa en kuitenkaan tiennyt toimitusten tuomista ongelmista mitään, joten en osannut niitä ennakoidakaan. Enkä tiennyt, että välttämättä ei tule mitään viestiä että tavaran voi hakea jostain. Jokaista tilausta olisi pitänyt seurata toimittajan tilausvahvistuksesta tai verkkosivuilta tai jostain.
Samin lähdettyä viikon jälkeen kotiin olin yksin Torreviejassa. Elintilani oli sängyn puolikas (toiselle puolelle oli kasattu tavaraa), ostamamme pöytä ja asunnossa ollut vanha tuoli. Parveke ei ollut vielä laatoitettu, joten sinne en voinut mennä. Kaikki nurkat olivat täynnä remonttitarvikkeita. Keittiöön ei tullut vettä eikä siellä ollut vielä koneita asennettuna, paitsi tiskikone. Mikro minulla oli olohuoneen pöydällä.
Tiskaamisen hoidin vessan pienessä altaassa, sieltä otin vettä suodatinkannuun ja vedenkeittimeen jne. Jouduin syömään valmisruokia ja käymään ulkona syömässä, mikä oli hankalaa enkä pystynyt noudattamaan kunnollista ruokavaliota.
Minulla oli aamuisin kello soimassa ennen remonttimiesten tuloa. He kulkivat edes takaisin kenkineen ja remonttipölyineen ja tekivät jonkun asian kerrallaan vähän eteenpäin. Illat imuroin ja luutusin lattioita, että asunnossa pystyi kulkemaan ja olemaan. Ja seuraavana päivänä samat hommat uudelleen.
Olin todella masentunut, huolestunut ja stressaantunut. Parvekkeen valmistuminen auttoi vähän mielialaan. Sitten minulta loppui hormonikorvauslääke. FB-ryhmässä kyselemällä osasin mennä terveyskeskukseen, joka olikin aika lähellä. Ei ollut varaa palkata tulkkia mukaan. Jotenkin selvisin käynnistä niin, että minulla oli lähtiessäni lapulla lääkärin aika seuraavalle aamulle.
Osasin hoitaa itseni lääkärin vastaanotolle ja sain tietää että hän ei voi määrätä lääkettä, vaan minun pitäisi mennä lääkärikeskukseen gynekologille. En mennyt, ei ollut varaa. Yritin koko ajan säästää rahaa, koska en tiennyt paljonko sitä vielä kuluisi sähkötöihin sekä sellaisiin hommiin, joita ei oltu laskettu urakkahintaan.
Sain tietää, että Acequionissa on apteekki, jossa työskentelee suomalainen farmaseutti. Olin jo käynyt kahdessa apteekissa kysymässä hormonipaketin kanssa vastaavaa tuotetta, jota ei löydy Espanjasta. Sen sijaan verenpainelääkkeen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Acequionin apteekissa sattui olemaan suomalainen paikalla kun menin sinne, onneksi! Hän oli lähdössä kohta neljän viikon lomalle. Sain tuotteen, jossa on pelkkää estradiolia yhdistelmän sijaan, ja otin päivittäin puolikkaan tabletin sitten sitä.
Tässä vaiheessa minulla oli välillä hauskaakin. Olin tavannut edellisenä vuonna Torreviejassa Minnan, ja hän oli nyt miehensä kanssa taas kaupungissa. Ilman heidän apuaan en olisi selvinnyt, kun haimme tuotteita ympäri kaupunkia ja etsimme niiden takia parkkipaikkaa pyörimällä yksisuuntaisia katuja aina vain uudelleen ja uudelleen.
Piti hakea matto pesulasta, peili lasiliikkeestä, tuolit vakuutustoimistosta (on siinäkin toimituspiste!) ja jälleen uusi uuni La Zenian Leroy Merlinistä. Minähän olin tilannut keittiön mukana uunin, ja kaiken piti tulla yhdellä kertaa. Toimituksesta puuttui kuitenkin kaapinovet ja uuni. Ovia saatiin odotella kuukausi, uuni ei saapunut koskaan.
Uunista tuli ilmoitus, että sitä ei ole enää saatavilla ja sain tietenkin korvauksen hinnasta. Olimme käyneet Samin vielä ollessa Torreviejassa ostamassa vuokra-autollamme uunin suoraan kaupasta. Se jäi meiltä kuitenkin autoon pariksi päiväksi, ja kun kannoimme sen asuntoon huomasimme että uunin lasi oli pieninä helisevinä palasina laatikossa. Ilmeisesti kuumuus oli hajottanut sen, vaikka uunin kai tulisi kestää kuumuutta?
En saanut palauttaa uunia enkä korvausta siitä. Sen sijaan jouduin maksamaan Jennille näiden asioiden selvittämisestä. Tekoälyn kanssa tutkin mahdollista uunin lasin korjausta/vaihtoa (espanjaksi sähköpostein), mutta korjaus olisi maksanut enemmän kuin uusi uuni.
Niinpä siis haimme Minnan ja Jarin kanssa ”kolmannen” uunin. Tämänkertainen vuokra-auto olikin pienempää mallia kuin edellinen, ja Jari joutui pötköttämään takatilassa juuri ja juuri sinne mahtuneen uunin kanssa. Kotitalon ulkopuolelle päästessämme saimme yllättävää apua espanjalaiselta nuorelta mieheltä, joka kantoi uunin Jarin kanssa hissiin, kysyi mikä kerros, ja tuli sitten kantamaan uunin vielä hissistä asuntoon 💛
Juhannus Torreviejassa
Mutta siitä hauskuudesta! Espanjassahan vietetään juhannusta, San Juania, aina 24.6. Remonttimieheni vältti juhannuksen kokonaan tänä vuonna, koska hän lähti Suomeen kahden viikon lomalle ennen Espanjan maanantaista juhannusta, jolloin Suomessa sitä oltiin jo vietetty lauantaina 😄Paikalle jäi apuremonttimies huolehtimaan vielä keittiön välitilan laatoituksesta ja pienistä jäljellä olevista töistä.
San Juanin viettoon kuuluu rantaoleilu, nuotiot ja niiden yli hyppiminen, uinti menemällä takaperin veteen, grillailu ja kaikenlainen chillailu perheen ja ystävien kesken eväät mukana rannalla. Olimme sopineet Minnan ja Jarin kanssa menevämme myös Acequiónin rannalle, jonne Torreviejan kunta oli järjestänyt valtavan määrän puita pikkukokkoja varten.
Aloitimme juhannuksen vieton tapaamalla Minnan ja Jarin asunnossa, josta lähdimme kävelemään Playa del Acequióniin myöhemmin illalla. Meillä oli mukana viltti ja vähän syötävää ja juotavaa. Väkeä oli valtavasti, varsinkin viereisellä Los Naúfragosin rannalla. Musiikki soi ja rannalla näytti olevan koko kaupungin nuoriso.
Kokkoja oli sytytelty, ihmisiä meni mereen takaperin kuten kuului ja jotkut hyppäsivät kokkojen yli. Keskiyöllä oli näyttävä ilotulitus. Aamuyöllä vaelsimme rantaa pitkin lopulta kaupungin keskustaan päin. Minna ja Jari olivat lähteneet saattamaan minua, ettei tarvitsisi kävellä yksin miltei kolmea kilometriä yöllä. Kello oli lähemmäs kolme kun pääsin kotiin, aivan turvallisesti.
Remontti valmistuu... melkein
Kävimme Minnan ja Jarin kanssa vielä retkellä 60 kilometrin päässä Noveldan kaupungissa (kävin siellä keväällä myös katsomassa yhtä asuntoa) ja sen kupeessa sijaitsevaa Gaudin innoittamaa Santuario de Santa Maria Magdalena -kirkkoa. Paluumatkalla pysähdyimme iki-ihanaan Teteria Carmen del Campilloon. Näistä lisää myöhemmin!
Ystäväpariskuntani lähti Suomeen kesäkuun lopussa, ja jäin taas yksin kaupunkiin. Asunnossa oli käynyt remontin alussa espanjalainen sähkömies remontoijan kanssa alustavasti keskustelemassa töistä. Hänestä ei ollut kuulunut kahteen kuukauteen mitään. Ei myöskään suomalaisesta sähkäristä, joka oli luvannut tulla käymään pari viikkoa aiemmin.
Nyt yhtäkkiä tuli viesti Suomesta lomalla olevalta remonttimieheltä, että espanjainen sähkömies olisi tulossa seuraavana aamuna hommiin! Niinpä paikalle ilmestyi ensin keittiön kivitason asentajat, sitten sähkömiehet ja sitten apurempparini. Asunto myllättiin jälleen kerran aivan kokonaan, huonekaluja piti myös siirrellä sähkötöiden vuoksi.
Olimme puhuneet sähkön kapasiteetin nostosta, koska asunnossa oli monien espanjalaisten asumusten lailla kiva ominaisuus: kun laitoimme tammikuussa uunin päälle, tuli pimeys! Yritimme vielä uudelleen samalla menestyksellä. Onneksi osasimme napsaista eteisen sähkötaulusta aina sulakkeen takaisin päälle välillä. Mutta, on aivan yleistä että sähköä ei riitä kaikille koneille yhtä aikaa. Pitää siis ottaa esimerkiksi lämminvesivaraaja pois päältä ja olla ehdottomasti pesemättä pyykkiä tms samaan aikaan kun laittaa ruokaa.
En halunnut tällaista ominaisuutta asuntoon tulevien vuokralaistenkaan takia. Mutta nyt olivat rahat loppu, enkä tiennyt paljonko sähkötyöt kustantaisivat. Ystäväni oli kuitenkin luvannut auttaa, jos tarvitsen lainaa. Miehen varatkin oli jo käytetty tähän, vaikka hänen ei pitänyt periaatteessa olla missään tekemisissä asunnon ja remontin kanssa. Tämä oli kokonaan minun omaisuuttani, minun projektini, minun haaveeni.
Jouduin tekemään nopean päätöksen sähkötöiden suhteen, olihan kuitenkin paljon helpompaa hoitaa ne kerralla kuntoon. Eli lisää velkaa. Masensi taas. Senkin takia, että huone oli hyrskyn myrskyn ja edelleen puuttui liesitaso, tiskiallas, keittiöhana… Liesitaso oli ilmeisesti toimitettu kertaalleen ja palautunut takaisin varastoon Saksaan, koska sitä ei oltu haettu JOSTAIN. En mielestäni ollut saanut ilmoitusta asiasta.
Nyt sen toimitus uudelleen kesti viikkoja. Tiskialtaan olin tilannut huhtikuussa, nyt oli jo heinäkuu. En edes muista miten sen kanssa loppujen lopuksi meni. Olin aivan totaalisen kyllästynyt kaikkiin näihin toimitusongelmiin. Asiat kuitenkin etenivät, vaikka hitaasti. Olin varautunut olemaan Espanjassa pari viikkoa, nyt oli mennyt jo viisi.
Olin yrittänyt palauttaa suihkuseinää, jonka tilalle oli asennettu pienempi. Ilmoitin että minuun voi ottaa yhteyttä viestillä whatsappiin, koska en puhu espanjaa. Sitten yhtenä päivänä, kun olin viimein päässyt naapurikahvilaan kadun varteen aamupalalle, minulle soitetaan. Pöydässä odottivat hetkeä aiemmin tuotu tostada ja kahvi, kun yritin saada liikenteen melun ja muiden asiakkaiden puheen yli jotain selvää mitä minulle yritettiin sanoa.
Ymmärsin että kyse oli siitä suihkuseinästä, ja että sitä tultaisiin hakemaan. Yritin kysyä, ollaanko sitä hakemassa juuri sillä hetkellä, mutta en tullut ymmärretyksi. Minulle soittaisi kohta joku, joka puhuu englantia. No, en ollut saada siitä ”englannistakaan” selvää, enkä edelleenkään vastausta onko joku jo minun oveni takana hakemassa sitä suihkuseinää.
Lopulta huusimme kumpikin puhelimeen ja toistaessani naisen sanoman Madre mian minulle lyötiin luuri korvaan. Täytyi taas laittaa sähköpostia tekoälyn avulla ja antaa palautetta asiakaspalvelusta. Sain vastaukseksi pahoittelut ja rauhoittelun: älä huolehdi, kyllä se suihkuseinä haetaan (olin jo saanut korvauksen maksusta). Oikeasti en tiedä tänä päivänäkään, onko sitä seinää haettu vai onko se remonttimiehen varastossa sen rikkinäisen uunin kaverina.
Seuraavaksi alkoivat kilpirauhaslääkkeet loppua. Niitä ei ollut mitenkään mahdollista saada Espanjasta, koska en käytä tavanomaisinta lääkitystä. Eikä toisen lääkkeitä voi kuljettaa, mietin sellaistakin vaihtoehtoa että joku Torreviejaan tulija ehkä saisi lääkettä mukaansa tullessaan. Valitin remonttimiehelle asioista ja hän sanoi: LÄHDE KOTIIN. Kyllä me hoidetaan vaimon kanssa paikat valmiiksi ja siistiksi täällä.
Niin mie sitten lähdin! Olin kyllä aivan puhki henkisesti päästessäni kotiin, ja aika pitkään tarvitsi palautella itseäni kuntoon. Siinä auttoi ihana pihamme; kaikki oli kasvanut valtavasti! Helteetkin alkoivat Suomessa sopivasti.
Remontti, joka venyi – ja taloyhtiön päätös
Remontti venyi kahdella kuukaudella, joten menetetyt sesonkiviikot sattuivat pahaan kohtaan. Juuri silloin, kun viikkovuokra on sama kuin talvella koko kuukaudelta. En toisaalta olisi voinutkaan vuokrata asuntoa vielä lyhytaikaisesti, koska turistilisenssi on ollut “haussa” helmikuusta asti – eikä vieläkään tietoa, milloin sen saa.
Taloyhtiö teki lisäksi syksyllä päätöksen kieltää lyhytaikainen turistivuokraus. Käytännössä se tarkoittaa, että asuntoani voi vuokrata vain yli kuukauden mittaisiin jaksoihin. Tämä tuottaa ongelmia kesäkausiin. Asunto on nyt vuokrattu toukokuun loppuun saakka ja taas seuraavaksi talveksi. Mutta kesällä kuukausi on liian pitkä aika tavalliselle lomalaiselle. Kukaan suomalainen ei ainakaan halua sinne kuumuuteen silloin.
Ihana – muttei minun
Remontin jälkeen asunnosta tuli kaikkien mielestä ihana. Siitä tuli tunnelmallinen, harmoninen ja kodikas. Mutta yksi asia jäi puuttumaan: tunne, että tämä olisi minun paikkani. Kaipaan pientä puutarhaa, omaa pulahdusallasta ja sitä hetkeä, kun voi aamulla astua ulos yrttiteekuppi kädessä, hengittää ilmaa ja katsoa vihreyttä. Valoa ja kasveja. Nyt minulla on vain kaunis studio, ei kotia.
Sain siis sijoitusasunnon, en unelmaani.
Äänet, uupumus ja melu
Olin juuri kuukauden Torreviejassa. Lensimme mieheni kanssa ensin Barcelonaan pariksi yöksi. Siitä tietenkin lisää myöhemmin! Tiukkojen menopäivien jälkeen lensimme Alicanteen ja otimme taas vuokra-auton kentältä siihen saakka että vein Samin kentälle viikon päästä.
Työuupumuksen jälkeen olen tullut ääniherkäksi. Aiemmin Torreviejan talo oli rauhallinen, mutta nyt alakerrassa asui joku venäläinen mies, joka puhui koko ajan puhelimessa todella äänekkäästi. Ikkunat ja ovet auki parvekkeelle, joten ääni kaikui sisäpihan seinistä. Hän sai minut kirjaimellisesti itkemään.
En pystynyt keskittymään töihini, ja mietin välillä jopa asunnon myyntiä. Välillä oli helpompaa – ehkä joku muukin valitti metelistä (se jatkui ”juhlien” muodossa eräänä yönä klo 3.30 saakka), sillä möly loppui sen jälkeen melkein kokonaan. Voin vain toivoa, että asukas ei ole pysyvä vuokralainen.
Joinakin päivinä jaksoin kävellä rannalle ja etsiä hiljaisempia paikkoja kuin Playa del Curan pääranta. Nautin siitä, että voin vain istua ja katsella aaltoja. Joka päivä meri on erilainen: joskus se viskoo pikkukiviä rantaan, joskus velloo rajusti ja lapset kirkuvat riemusta. Yhtenä päivänä se on tyyni, kirkas ja rauhallinen.
Ehkä tämä oli vasta välipysäkki
Olen miettinyt, että ehkä tämä Torreviejan studio oli vain yksi etappi. Sisustaminen ja vanhojen talojen pelastaminen (ajatuksissani) ovat minulle niin iso osa identiteettiä, että ehkä seuraava vaihe onkin juuri siinä – jossain hylätyssä vanhassa rytötalossa, joka odottaa uutta elämää.
Tiedän, että se kuulostaa utopistiselta. Mutta se on minun unelmani. Toistaiseksi pidän vielä taukoa suurista päätöksistä. Asunto on vuokrattu talveksi, ja minä annan ajan näyttää, mihin tie vie seuraavaksi.
Olen kiinnostuneena seurannut etsintääsi. Nyt on kyllä vaikea sanoa, että hienoa, että asunto löytyi, kun kerrot niin paljon kaikenlaisista ongelmista ja epävarmoista tunteista. Torrevieja sinänsä ei varmaankaan ollut huono vaihtoehto, sieltä löytyy varmasti ystäviä, yhteisöjä yms toimintaa, kun omallakin kielellä sitä on olemassa. Ja ympäristössä on mielenkiintoisia kaupunkeja, nähtäviä paikkoja ja luontoa. Meidän kokemuksemme Torreviejasta ovat enemmänkin pysähtelyjä, on ollut muutamia ystävien tapaamisia ajellessamme Aurinkorannikolle ja vain kerran olimme siellä kokonaisen ihan hyvän viikon. Toivottavasti asiat selkiävät ja saat jotain, mihin olet tyytyväinen ja pystyt vielä nauttimaankin. Aila
Haastavaahan tuon kaiken keskellä on varmaan ollut, mutta jotenkin juuri tämän tyyppiseksi kokemukseksi olisin etukäteen arvannut asunnon ostamisen ja remontoimisen Espanjasta – siitä toki mitään oikeaa kokemusta omaamatta. Torreviejassa ei ole tullut edes pistäydyttyä kaupungin ainakin aikaisemmin huonon maineen takia, mutta kaipa siinäkin on puolensa. Nuo asuntorahastokuviot yllättivät varmaan monet – itselläkin on siellä ollut rahaa, mutta onneksi suhteessa koko salkkuun niin vähän, ettei sen kotiuttamisella ole sillä lailla kiire. Lyhytvuokrauksen säätely taitaa edistyä monella suunnalla ja hyvä niin, vaikka siitä Sinulle haittaa onkin, sillä onhan nyt niin, että viikottain vaihtuvat asukkaat elävät kuitenkin erilaista elämää asunnossa kuin pitempään samassa paikassa asuvat. Torreviejan suhteen en tiedä onko siellä nyt koskaan ollutkaan paikallista väestöä, joka lyhytvuokrauksen takia on joutunut ahtaalle, mutta vaikka Barcelonassa ja Prahassa paikallisilta kuulemamme vuodatukset ovat kyllä olleet aika karua kuultavaa.
Kiitos kommentista, Pirkko. Tässä on tosiaan monta asiaa ollut mietinnässä, ja eri näkökantoja, periaatteita ja käytäntöjä. Espanja toisaalta ei halua ja toisaalta haluaa turisteja, ja paikkakunnat eroavat turistisuuden ja turistiasuntojen suhteen kovasti toisistaan. Aurinkorannikolla esimerkiksi Mijas ja Estepona tuskin lähtevät rajoittamaan toimintaa mitenkään, koska näille alueille toivotaan lisää turisteja. Sitten on alueita, kuten Gran Canaria, josta katsoin dokumentin. Siellä ainakin aluepolitiikka on ollut syypää kansalaisten ahdinkoon; ihmisiä on pakotettu luovuttamaan asuntonsa turistivuokraukseen. Mantereen vastatoimet ongelmassa ovat olleet aika rajuja ja ehkä hiukan pelotteluakin on ilmassa. Toivon että tilanne selkiytyy ja rauhoittuu ja ennen kaikkea korjaantuu pikkuhiljaa.
Remontista… Olin kyllä varautunut siihen, että kaikki ei toimi kuin ajatus; ei se toimi Suomessakaan. Kokemusta on nyt kahdeksan vuotta oman asunnon remontoinnista. Varallisuudella on kyllä paljon osuutta asiaan, mutta kyllä meillä Suomessakin on remonttimiehet ”kadonneet” kokonaan välillä, eikä sopimuksia ole pidetty. Eniten yllätti tuo tavarantoimitusten epämääräisyys.
Torreviejasta… Siellä on käsittääkseni samantyyppisiä ulkomaalaisten yhteisöjä kuin Aurinkorannikolla, joten jonkinlainen turvaverkosto koetaan positiiviseksi. Kaupunki on kivan kokoinen ja pitkä rantapaseo houkuttelee tyypillisesti ulkoilemaan ja ravintoloihin syömään. Monet viihtyvät vuodesta tai talvesta toiseen, ja nyt on havaittavissa muuttoliikennettä Fuengirolasta Costa Blancalle, koska siellä on edullisempaa asua.
Olen itse niin kauneuden perään, että Torrevieja ei sen takia oikein tyydytä jokapäiväisessä elämässä. Lähettyvillä on kuitenkin paljon kauniita paikkoja, joissa vierailla.
Ja vielä asuntorahastosta… Todellakin yllätti. Sijoitin aikoinaan isänkin varallisuutta sinne, ja se oli kannattavaakin jonkin aikaa. Ennen isän menehtymistä en jaksanut näköjään seurata tilannetta ja sen jälkeen varat siirtyivät omaan asuntorahastooni. Siinäkin vaiheessa olisi ehkä pitänyt olla tarkemmin selvillä asioista, mutta viime vuodet ovat olleet aika haastavia.
Hienoa, että asunto viimein löytyy! Tätä operaatiota olemme mielenkiinnolla seuranneet. Ja aikamoinen operaatio oli myös tuo remontointi, huh.
Mielenkiintoinen tosiaan tuo ovisysteemi. Sen verran aikaa on Espanjassa vierailuistani, että en edes muistanut tuota.
Mielenkiinnosta muuten on pakko kysyä, jos osaat sanoa, onko nuo lakimiespalvelut Espanjassa suhteessa halvempia kuin Suomessa, kun niitä huomattvasti enemmän käytetään?
Kiitos mielenkiintoisesta kysymyksestä, Mikko! Pitääkin perehtyä siihen vähän tarkemmin, jos kirjoitan vielä erikseen jutun noista laki- ja raha-asioista asunnon oston tiimoilta. Koska en ole käyttänyt juurikaan lakimiespalveluita Suomessa, piti kysyä tekoälyltä taksoista. Ilmeisesti joku 200-300 €/tunti on normaali Suomessa? Espanjassa on usein tällaisissa yleisissä asioissa, kuten kiinteistön ostaminen, tapana käyttää prosenttipalkkioita, joka voi olla noin 1% kiinteistön hinnasta. Alue vaikuttaa myös paljon. Lisäkulut kiinteistön (kaikki asunnot ovat kiinteistöjä, kuten jutussakin mainitsin) ostossa ovat 10-15 % ostohinnasta. Katsoin juuri Bo LKV:n webinaarin Aurinkorannikon turistilisenssejä koskien. Siinä oli mukana sama lakimies, jolle oli tehty valtakirja asioitteni hoitamiseen, mikäli alkuperäiset suunnitelmani olisivat pitäneet ja olisin hankkinut kiinteistön Andalucian alueelta. Hänen taksansa turistiluvan hankkimiskuluihin mainittiin olevan 700-800 euroa. En tiedä mitä kaikkea tuo summa sisälsi, mutta Jennin lähettämässä laskussa turistilupa oli 80 euroa. Säästin siis aivan takuulla aikamoisen summan ostamalla asuntoni Costa Blancalta ja käyttämällä Jenniä enkä Auraa 😄