Olin aloittanut keväällä matkan Varpun ja Tuulan kanssa Espanjassa autolla suhaten ympäriinsä. Eka juttu on tässä ja toinen tässä. Niissä on kerrottu käymistämme paikoista Espanjassa. Lisäksi löytyy juttu ihanasta Mójacar Pueblosta. Yövyimme ensin Nerjassa ja sitten Aguadulcessa, joista käsin ajelimme tässä mainittuihin kyliin ja kaupunkeihin, eli El Borgeen, Tabernasiin, Noveldaan ja Purchenaan.
Tabernasin kautta Purchenaan sovitulle näytölle
Vappupäivän jälkeiselle torstaille oli suunniteltu matkaan lähtö klo 9. Koska en pystynyt missään välissä keskittymään mihinkään, aikataulut ja sovitut tapaamiset muuttuivat. Loppujen lopuksi ensin matkattiin Purchenaan (ilmoituksessa luki Albox, joka kuitenkin on yli 20 kilometriä sieltä itään).
Matkan varrelle sijoittui Tabernas, jossa oli myös talo myytävänä. Tabernasin maisemat muistuttavat kuivaa Pohjois-Amerikan lounaisosaa, joten se on houkuttanut elokuvantekijöitä rakentamaan paikalle villin lännen lavastekyliä. Tällä Euroopan ainoalla aavikolla on kuvattu muun muassa Sergio Leonen Kourallinen dollareita sekä Hyvät, pahat ja rumat!
Aika oudolta tuntuu nähdä Hollywood-kylttejä ja villiä länttä yhtäkkiä Espanjassa. Kävimme kääntymässä alueella, mutta ei ollut aikaa eikä halujakaan maksaa tutustumisesta alueeseen paremmin. Ajoimme Tabernasin kaupungin ympäri ja kävelimme muutaman askeleen, mutta vastaan ei tullut sellaista taloa, joka olisi sopinut myynti-ilmoituksen kuvaan.
Purchena - tavallinen kaupunki
Tabernasista meni noin tunti Purhenaan, ja olimme siellä ajoissa, välittäjä myöhässä. Löysimme talon saman tien ja jäimme odottelemaan. Paikalle saapui nainen, joka alkoi selvittämään asioita espanjaksi. Emme ymmärtäneet mitään. Oliko tämä muka välittäjä? Ei ollut. Sitten tuli toinen nainen, joka otti asunnon postit postilaatikosta, soitti jonnekin ja pitkän ajan jälkeen alkoi availla ovia.
Jossain vaiheessa selvisi, että talo oli hänen lapsuuskotinsa ja hänen vanhempiensa taloa siis olimme katsomassa. Asunnonvälittäjäkin ilmestyi sitten paikalle. Itse asunnossa, joka alkuun vaikutti pieneltä, oli hetki hetkeltä läydettävissä aina uusi huone jostain.
Miltei rakentamattomassa yläkerroksessa oli laskujeni mukaan viisi huonetta! Sen lisäksi talossa oli keskikerros, jonne mentiin ovellisestä eteisestä lähteviä portaita, eli siitä olisi saanut erillisen asunnon. Ja alakerta, jossa oli olohuone, kaksi makuuhuonetta ja iso keittiö. Parasta tässä oli piha, joka jatkui jatkumistaan… Hyvin mahtuisi uima-allas kahden appelsiinipuun, mantelipuun, palmun, oliivipuun ja muiden kasvien joukkoon!
Remonttia tietenkin tarvittaisiin kovasti, eikä tämä varsinaisesti ollut sellaisen aikakauden rakennus, mitä etsin. Mutta se piha omine palmuineen… Ja hinta oli 39.000. Kylästä löytyy ruokakauppa, pari kahvilaa, leipomo ja rautakauppa. Päätin kysyä rautakaupasta autolaturia, joka löytyikin kun oikein kaivettiin. Olisi löytynyt myös viiniä ja kaikkea muuta tarpeellista. Tori on torstaisin, eli juuri kun olimme siellä. Mutta, onko täällä mitään toimintaa? Nähtävyydet? Ravintola?
Piha jäi kummittelemaan mieleeni pitkäksi aikaa. Talostakin olisi saanut ihan mukiinmenevän, ja kuulemma keskikerroksen remontoituna vuokralle saman tien, väitti välittäjä. Kovasti pohdintaa! Altaan saisi, mutta mereen olisi matkaa lähemmäs tunti, ja molempiin lentokenttiin 2-3 tunnin matka.
Purchena on tavallinen, noin 1600 asukkaan kaupunki. Turisteja sinne varmaan harvoin eksyy, joten haluaisiko sinne kukaan lomallansa? Välittäjä huomautti tulevansa Alboxista, jossa oli paljon kuivempaa. Laaksossa sijaitseva Purchena on siis rehevämpi ilmastoltaan metsäisen ympäristön takia kuin naapurikaupunkinsa.
Novelda - ihanien muraalien valtaama espanjalainen (vai italialainen?) kaupunki
Purchenasta ajoimme jälleen tiukalla aikataululla sovittuun näyttöön Noveldaan, mutta oli pakko pysähtyä syömään matkalla. Jossain tuli vastaan bensa-asema, joka olikin kiinni, mutta vieressä näkyi ravintola. Tarjolla oli Menu del dia, eli perinteinen espanjan ravintoloissa tarjottava edullinen kolmen ruokalajin ateria.
Yleensä näissä on vaihtoehtoja alkuruuaksi, pääruuaksi ja joskus vielä jälkiruuaksikin. Tällä kertaa ensin paella con carne (lihapaella), sitten chulettes de cerdo (porsaankyljykset), ja vielä jälkkäriksi ”juustokakku”, josta yli puolet työnsin Tuulalle.
Ajomatka oli vielä pitkä, ja sen päätteeksi Noveldassa pyörimme taas pienillä vanhan kaupungin kaduilla moneen kertaan ympäriinsä, ennen kuin saimme auton parkkiin ja löysimme välittäjän. Myynnissä oleva talo oli mieletön vanha rakennus Kodintunnun (eli verkkokauppani) värein… Täällä voisi säilyttää lattiat ja osan kaakeleista. Pari hienotunnelmaista huonetta herätti ihastusta ja suunnittelimme jo hotellia taloon 😅
Harvinaista sekin, että tässä kolmikerroksisessa kaupunkitalossa oli oma piha. Se ei siis ollut kuin pläntti talojen keskellä, mutta siihen olisi kyllä saanut rakennettua pihan ja pienen pulahdusaltaankin.
Novelda näyttäytyi tällä lyhyellä pyrähdyksellä talon ympäristöön tyylikkäästi rapistuneena ja perin espanjalaisena kaupunkina. Joka puolella oli mielestäni kiehtovia, kaupungin asukkaiden vanhoista valokuvista tehtyjä muraaleja. Noveldassa on melkein 26.000 asukasta ja varmasti menopaikkoja ja katseltavaa riittäisi. Alicanten kentältä puolen tunnin matka. Parkkiongelma ehkä olisi? Hinta 50.000.
Noveldasta takaisin Aguadulceen ajaminen oli yhtä tuskaa pimeän laskeuduttua. Ensin koko taivas liekehti punaisin sävyin ja sai myös ihailla säteisiä pilviä. Sitten iski väsymys, eikä kaikista tien heijastimista tahtonut saada selvää, missä tie oikeasti menee. Nopeusrajoitus oli miltei koko matkan ajan 120 km/h. Kello oli pitkälti yli 22 kun pääsimme perille.
Seuraavana aamuna lähtisimme Málagan suuntaan. Tytöt jatkaisivat kaksin pari päivää ja minä majoittuisin Guadalmariin odottelemaan miestäni vielä viikon yhteiselle lomalle. Matkan varrella poikkesimme vielä yhteen kylään, El Borgeen.
El Borge - Pacon baari, toinen baari ja espanjalainen avuliaisuus
El Borgeen oli noin kahden tunnin ajo Málagan suuntaan Aguadulcesta, ja se sijaitsee hiukan mutkaisen tien varrella 257 metrin korkeudessa. Mutkatietä sai pistellä parikymmentä minuuttia. Kohosimme yhä ylemmäs ja näkymät olivat huikeat, kun rinteet viheriöivät ja joka paikassa oli freesin näköistä. Ajoimme kylän ohi muka näköalapaikalle, mutta luovutimme kun tie vain jatkoi jatkumistaan.
Pysäköin auton ja lähdimme kävellen kohti kylän keskustaa. Vastaan tuli Pacon baari, jossa valitsimme vitriinistä valmiit tapas-annokset: pimienta-salaatti, perunasalaatti missä vähän tonnikalaa ja avokadosalaatti, jossa vähän appelsiinia. Lämmintä ruokaa ei ollut juuri siihen aikaan tarjolla, koska keittiö oli kiinni.
Ihastelimme kylällä joka kulman takaa avautuvia viehättäviä nurkkauksia ja menimme toiseen baariin kysymään, jos joku tunnistaisi talon myynti-ilmoituksessa. Siinä oli kuva vain parvekkeesta ja kattoterassista! Muutama mies katseli kuvia ja keskusteli vilkkaasti keskenään, ja sitten baarin (tarjoilija?)tyttö lähti opastamaan meitä talolle. Ja niinhän se löytyi ja näytti ihanalta!
Paikalle ilmaantui kylän asunnonvälittäjäkin, jolle oli soitettu baarista. Mutta ei tosin tämän asunnon oikea välittäjä. Hän soitti talon omistajan sukulaiselle, mutta taloon ei löytynyt avaimia. Meille kerrottiin, että kuvissa näkyvä piha kuuluu kylläkin naapuritaloon. Jaha.
El Borgessa oli baareja useampikin, kaupoista en tiedä. Oli myös ilmeisesti toriaukio kokoontumista varten ja tietenkin Ayuntamiento, kaupungintalo, joka on aina mainittava myynti-ilmoituksissakin. Espanjassahan asioidaan yleensä paikanpäällä virkamiesten kanssa, eikä hoideta asioita netissä. El Borge oli hurmaava kylä, ja näköjään tiedotus kulki hyvin.
Noin tuhannen asukkaan El Borgella on mainetta 1800-luvulla yhden Málagan maakunnan kuuluisimman rosvon, Luis Muñoz Garcian (Bizco de el Borge), takia. Hänen syntymäkodistaan El Borgessa on tehty maaseutuhotelli, jossa on pieni rosvoudelle omistettu museo. Me keskityimme kuitenkin vain metsästämään osoitteetonta taloa.
Tällä pienellä matkalla tuli nähtyä monta erilaista paikkaa, joista osa on jäänyt paremmin mieleen ja ehkä vähän sydämeenkin. Noveldaan haluaisin tutustua paljon paremmin joskus. Talokin oli ihana, mutta olisi vaatinut hurjasti töitä ja vähintään Bed & Breakfast -suunnitelmat.
Purchenan piha jäi todellakin mieleen ja itse asiassa katsoin vielä lokakuussa, olisiko talo edelleen siellä myynnissä. Ei ollut. Hyvä niin, varmaan. El Borgeen oli niin kiemurainen tie, että se karkotti ostohaaveet. Eikä sitä taloakaan nähty sisältä. Nyt olen jo tottunut ajamaan Espanjassa mutkateitäkin, eikä ehkä sinällään olisi este enää, jos todellinen unelmien talo olisi muutaman mutkan päässä.
Olipas mielenkiintoisia talonmyynti -tyylejä kun välillä on naapurinkin piha mukana ja muuta, heh. Mutta todella ihanan näköinen tuo viimeinen kylä kyllä on. Itse ajattelen vahvasti niin, että sitten kun se oikea osuu kohdalle niin se kyllä tietää. Onnea etsintään!
Asunnon lisäksi tosiaan sijainnilla liikenneyhteyksien kannalta ja palveluilla, eli kylän elävyydellä on varmaan merkitystä, jos sen tai osaa siitä aikoo vuokrata. Itse olen jopa pääkaupunkiseudulla miettinyt tuota, että jos päätyisimme muuttamaan nykyisestä paritalosta kerrostaloon, niin talossa tai seudulla voisi olla hyvä asua vuokralla ainakin hetki sen testaamiseksi, että olisiko tämä juuri oikea alue ennen kun siihen sitoutuisi.
Kiitos Pirkko, tärkeitä pointteja nuo. JOs aikoisi muuttaa pysyvästi asuntoon, niin siinä tapauksessa olisi tosiaan hyvä olla vuokralla jonkun aikaa. Jos aion itse olla vain ehkä korkeintaan neljä kuukautta asunnossa, sillä ei ole niin suurta väliä. Tähän lopputulokseen olen nyt tullut. Jos en viihdy itse asunnossa, voin vain vuokrata sitä muille ja mennä itse muualle 🙂
Voi kuinka ihanalta tuntuisikin muutto johonkin pois rännän ja liukkauden keskeltä. Juuri tuollaiset pienet paikkakunnat kaukana turistien vilinästä voisivat kiinnostaa, mutta kyllä meren pitäisi silti olla helposti saavutettavissa. Onnea oikeanlaisen talon etsintään!
Kiitos Eila, nuo kaksi juuri ovat vaikeimmat yhteensovitettavat ominaisuudet. Jommasta kummasta on pakko luopua, ainakin tässä tapauksessa, kun budjetti on pieni.
Varmaan tuolta talo löytyy kun vaan etsii ja tietää mitä haluaa. Remonttia näyttää moni hieman vaativat, ja se toki näkyy hinnoissa. Ehkäpä itse haluaisin ensin vuokrata asunnon muutamaksi viikoiksi tai kuukaudeksi jotta pystyisin saamaan paikan fiiliksestä kiinni että onko se sopiva ennenkuin itse laittaisin rahaa taloon — mutta tämä sitten joskus jos pääsen eläkkeelle ja en jaksa enää maailmalla matkustaa. Ehdottaisi haluaisin viettää talvet jossain muualla kuin Suomessa.
Jani, vaikeinta on tietää mitä haluaa, ehdottomasti! Moni on sanonut, että pitäisi ensin vuokrata, mutta tässä iässä ei enää ole aikaa eikä kyllä varaakaan pienellä eläkkeellä vuokrailla monesta paikasta asuntoja ja fiilistellä. En kuitenkaan ole muuttamassa pysyvästi Espanjaan. Kriteereitä on mietitty kovasti samalla kun olen käynyt paikoissa. Aika nopeasti sen paikan päällä näkee, onko se yhtään sellainen missä voisi viihtyä tai että onko siellä mitään katsottavaa ja koettavaa.
Tabernasin aavikolla olisikin joskus hienoa päästä käymään. Pelkästään maisemienkin takia, mutta toki myös elokuviin liittyvien asioiden vuoksi. Muutenkin ihan kiinnostavalta paikkoja. Mitkä sinulle olikaan tärkeimpiä kriteerejä asunnon osalta?
Mikko, tärkeimmät olivat aluksi vanha talo ja piha, johon saa altaan. Vesi on todella tärkeä elementti minulle. Sitten se oli meren läheisyys. Ja sitten… Niin, nämä kun vaihtuvat tämän tästä! Eli jatkuvaa pohdintaa joutuu tekemään.
On ollut mukava lukea näitä. Ja miettiä mitkä olisivat ostokriteerit itselle. Toisaalta haluaisi asua just siellä mutkatien päässä ja tutustua paikallisiin aidosti. Toisaalta haluaisi suht lähelle lentokenttää ja meren lähelle. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto olisi toive kuitenkin. Ja ei remppaa kiitos itselle.
Kiitos Mari, nimenomaan tuota pohdintaa on tämä yhdeksän kuukautta ollut! Ja että onko se unelmapaikka sitten kuitenkaan se ”oikea” paikka.