Tuktuk-kuskimme tuli noutamaan meidät hotellilta jo aamulla, kun ilma oli vielä viileä ja kaupunki vasta heräili. Suunnitelmana oli aloittaa kierros Angkor Watilta ja jatkaa siitä Angkor Thomin alueelle. Olimme hankkineet kolmen päivän liput ja ne tarkistettiin aina aluetta vaihtaessa.
Aamun hämärä viipyi vielä kello kahdeksan aikoihin Angkor Watin tornien yllä, ja muutamassa kuvassa näkyy kauniit auringonnousun sävyt. Olimme siis paikalla melko aikaisin, joten ruuhka ei ollut pahimmillaan, mutta väkeä riitti silti jo.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Angkor Wat – maailman suurin temppeli aamun valossa
Angkor Wat ei ole vain Kambodžan tunnetuin nähtävyys, vaan koko maan symboli – sen kuva komeilee jopa lipussa. Temppeli rakennettiin 1100-luvulla kuningas Suryavarman II:n valtakaudella alun perin Vishnu-jumalalle omistetuksi hindutemppeliksi, ja myöhemmin siitä tuli buddhalainen pyhättö.
Saapuessamme temppelin viisi tornia kohosivat vielä hikukan utuista taivasta vasten. Ne symboloivat hindulaisen mytologian Pyhää Meru-vuorta, jumalten kotia. Oli vaikuttavaa astella sisäänkäynnin käytävälle, jonka molemmin puolin kaartuvat nagapatsaat johdattivat meitä kohti sisäosia.
Auringonnousu Angkor Watin yllä on monen matkailijan toive ja sen aikaan paikalla on varmasti enemmän ihmisiä. Meidän kuvissamme näkyy vielä häivähdys aamutaivaan sävyjä, ja ajankohta teki kokemuksesta rauhallisemman kuin olin kuvitellut.
Temppelin eteen avautui suuri vallihauta ja leveä vesiallas, jonka heijastuksessa ikoniset tornit kuvastuivat. Tämä vesi on yksi Angkor Watin tunnetuimmista kuvauskohteista – auringonnousun aikaan siellä kerääntyy väkeä jonoksi asti, mutta me ehdimme nähdä altaan rauhallisempana.
Kun astuimme portista sisään, vastaan tuli lukuisia patsaita ja kivikaiverruksia. Angkor Wat on kuuluisa erityisesti reliefeistään: seinät ovat täynnä tarinoita hindulaisesta mytologiasta ja kuninkaiden valloituksista. Jokainen kaiverrus oli uskomattoman yksityiskohtainen – sotavaunuja, jumalia, tanssivia apsara-hahmoja. Tuntui melkein kuin olisimme kulkeneet kiviseen sarjakuvaan, joka kertoo vuosisatojen takaisesta maailmasta.
Oli pysäyttävää ajatella, että kävelimme rakennuksessa, joka on maailman suurin uskonnollinen monumentti ja yksi UNESCOn maailmanperintökohteista.
Käytävillä seisoi riveittäin päättömiä kivipatsaita – hiljainen muistutus siitä, miten Angkorin temppeleitä on vuosisatojen aikana ryöstetty ja tuhottu. Monien veistosten päät on viety maailmalle, osa on kadonnut pysyvästi, ja joihinkin on myöhemmin lisätty uusia, kullattuja tai maalattuja korvikkeita. Se toi outoa kaksijakoisuutta muuten niin majesteettiseen paikkaan: yhtä aikaa harras ja haavoittunut, kaunis ja surullinen.
Sisätiloissa kuljimme pitkien käytävien ja portaikkojen kautta yhä korkeammalle. Jokainen sisäpiha avautui toisen jälkeen, ja välillä piti pysähtyä hengähtämään sekä kuumuuden että näkymien takia. Temppeli on valtava – ei pelkkä rakennus, vaan kuin kokonainen kaupunki kivestä.
Vaikka turistiryhmiä liikkui ympärillä, oli helppo kuvitella, millaista täällä on ollut vuosisatoja sitten. Jotkut patsaat olivat yhä koristeltuina kukkaseppelein ja suitsukkein, mikä teki paikasta edelleen elävän, ei vain historiallisena monumenttina vaan myös pyhänä tilana.
Angkor Thom ja Baphuon – kivikasvojen kaupunki
Angkor Thom on kuin oma maailmansa: muinainen, muurien ympäröimä kaupunki, jonka porteilla vartioivat kiviset jättiläiset ja sisällä kohoaa useita temppeleitä. Jatkoimme Angkor Watilta Angkor Thomille tuktukilla kaupungin eteläportille, jonka läpi kuljimme vaikuttuneina molemmin puolin kulkua vartioivista rivistöistä jumalia ja demoneja vetämässä mytologisen meren käärmettä — ja heti sen jälkeen edessä avautui Bayonin hymyilevien kasvojen temppeli.
Pysähdyimme ensin ihailemaan Bayonin hymyileviä kasvoja ja teimme sitten kierroksen Baphuon-temppelillä. Siellä meitä odotti opas, joka johdatti temppelin varjoisille käytäville ja pysähtyi näyttämään kiviseinien reliefejä.
Hän kertoi niistä suurella innolla – milloin ne kuvasivat sodankäyntiä, milloin jumalten taistelua, milloin paikallista arkea tuhat vuotta sitten. Oli helppo arvostaa hänen tietämystään, vaikka välillä tunsin, että saman olisi ehkä voinut päätellä itsekin – ehkä tämä tieto kuitenkin oli 15 dollarin arvoista.
Matka temppeliin kulkee pitkää kivisiltaa pitkin. Baphuon kohoaa kerroksittain ylös, ja sen jyrkät portaat näyttivät kutsuvan rohkeimpia kiipeämään huipulle. Alhaaltakin katsottuna näky oli vaikuttava. Oli vaikea kuvitella, että tämä kaikki on koottu uudelleen kivi kerrallaan arkeologisena palapelinä.
Temppelien välistä löytyi aivan toisenlainen maailma – hylätty, puoliksi romahtanut rakennus, jonka ympärillä kuhisi elämää. Pitkäpyrstömakakit olivat tehneet raunioista oman valtakuntansa. Osa roikkui sähköjohdoissa, osa tonki maasta eväiden rippeitä, ja yksi näytti tarkkailevan turisteja kuin vartija, joka oli jäänyt paikalleen satoja vuosia sitten.
Apinat kiinnostivat kuvaajia ja olivathan ne vekkulin näköisiä. Minua kiinnosti myös temppeleitä rumemmat rauniot, joissa yksi mies seisoi kameransa kanssa yrittäen kuvata apinoita, mutta ne olivat kai nopeampia ja uteliaampia. Ne olivat selvästi tottuneet ihmisiin – ehkä liiankin hyvin. Katselimme hetken niiden touhuja, ennen kuin jatkoimme matkaa. Oli hämmentävää, miten lähellä historian kivikehiä luonto ja arki olivat jälleen ottaneet oman paikkansa.
Raunioiden takaa löytyi yhä toisenlaisia jäänteitä – ruostuneita metallirakenteita, betonisia pylväitä ja oudon näköisiä koneita, joiden merkitystä oli vaikea arvata. Ne eivät tietenkään kuuluneet muinaisiin temppeleihin, vaan arkeologien aikakauteen. Täällä, metsän hiljaisuudessa, on aikoinaan nostettu ja numeroitu satojatuhansia kivipaaseja, kun Baphuon purettiin ja koottiin uudelleen kivi kiveltä.
Nyt nämä laitteet seisovat hylättyinä kuin modernin ajan rauniot, osana maisemaa siinä missä apinatkin. Ne muistuttavat siitä, että Angkorin temppelit eivät ole vain muisto menneestä – ne elävät edelleen, sekä ihmisten käsissä että luonnon varassa.
Ta Prohm – temppeli, jonka luonto otti takaisin
Seuraavana aamuna suuntasimme Ta Prohmiin, yhteen Angkorin tunnetuimmista ja samalla salaperäisimmistä temppeleistä. Täällä luonto ja kivi elävät rinnakkain: valtavat puut ovat kasvaneet suoraan temppelien seinien ja kattojen läpi, kietoutuneet pylväisiin ja halkeamiin kuin hidastettu tanssi, joka on jatkunut satoja vuosia.
Kivet olivat vihreän sammaleen peitossa, ja paksu ilma seisoi paikallaan. Vaikka temppelissä oli paljon muita kävijöitä, tuntui kuin olisimme astuneet hiljaiseen, ajattomaan maailmaan. Oli vaikea kuvitella, miten kukaan olisi voinut rakentaa jotakin näin kestävää – ja samalla niin haurasta.
Temppeli tuli maailmankuuluksi sen jälkeen, kun siellä kuvattiin kohtauksia Tomb Raider -elokuvasta. Siinä esiintyneet massiiviset juuret ja kiviseinät ovat edelleen paikoillaan, ja moni vierailija ehkä etsii juuri niitä samoja kulmia, joissa Angelina Jolie kulki. Itse en ole elokuvaa nähnyt. Ehkä olisi pitänyt yrittää katsoa ennen tänne tulemista?
Ta Prohmin sisäosiin on rakennettu puisia käytäviä ja portaita, jotka suojelevat maaperää ja pitävät kävijät poissa kaikkein hauraimmilta kohdilta. Ne kulkevat raunioiden ja valtavien puunjuurien lomassa, ja jokainen kulma tuntuu tarjoavan täydellisen valokuvapaikan. Ei ihme, että juuri täällä kuvattiin kohtauksia Tomb Raider-elokuvaan – temppeli on yksi Angkorin suosituimmista kuvauskohteista ja monelle koko alueen ikonisin näky.
Kuumuus teki tehtävänsä. Askel askeleelta olo kävi raskaammaksi, ja temppelien yksityiskohdat alkoivat sulautua toisiinsa. Lähdimme lopulta pois ja pysähdyimme vielä jossakin metsän keskellä, pienellä temppelillä, josta ei ole jäljellä kuin raunioita ja metsää äänineen. Yhdessä puussa oli kuva gibbonista ja kehotus olla ruokkimatta apinoita.
Metsä oli muuten hiljainen – vain pari ihmistä meidän lisäksi – mutta jossain korkealla puiden latvuksissa kuului gibbonien huuto kuin kaiutittoman maailman oma kaiku. En ensin tajunnut, mikä ääni oli, joten oli mielenkiintoista kuunnella sitä. Oman temppeliseikkailumme suhteen luovutimme tässä kohtaa temppeliähkyn ja kuumuuden takia, ja matka jatkui kohti Tonle Sapia ja sitä ”kuulua” veneajelua, josta oli tulossa aivan toisenlainen kokemus.
Angkorin temppelit – käytännön vinkit
🪪 Liput ja hinnat
Angkorin temppelialueelle tarvitaan erillinen Angkor Pass, jonka voi ostaa Angkor Enterprise Ticket Officesta, noin neljän kilometrin päässä Siem Reapin keskustasta.
1 päivän lippu: 37 USD
3 päivän lippu: 62 USD
7 päivän lippu: 72 USD
Lipun voi ostaa myös verkosta osoitteesta angkorenterprice.gov.kh
Lippuun otetaan valokuva, ja sitä tarkistetaan jokaisella portilla, joten pidä se aina helposti saatavilla.
🛺 Liikkuminen temppeleiden välillä
Helpoin tapa liikkua on tuktuk, jonka voi vuokrata päiväksi kuskeineen (noin 15–25 USD/päivä). Useimmat kuskit tuntevat reitit hyvin ja osaavat ehdottaa järkevää kierrosjärjestystä, kuten “small circuit” tai “grand circuit”.
Vaihtoehtoja ovat myös polkupyörä, sähköskootteri tai auto kuskeineen, mutta tuktuk tarjoaa parhaat näkymät ja sopii mainiosti kuumankin päivän rytmiin.
🕰️ Aukioloajat ja paras aika vierailla
Angkor Watin portit avautuvat kello 5.00, ja moni aloittaa päivän auringonnousulla. Keskipäivän kuumuus (noin 11–15) on usein raskas, joten kannattaa varata vettä, hattuja ja kevyet vaatteet.
Paras aika vierailla on kuivakaudella marraskuusta helmikuuhun, mutta myös sadekauden jälkeinen aika tarjoaa vehreimmän maiseman.
📸 Käytännön huomioita
Pukeudu hartiat ja polvet peittävästi – etenkin sisätiloissa.
Kiipeily kielletty monilla raunioilla (kyltit “Do not climb”).
Varaa käteistä: monet tuktuk-kuskit ja pienet ravintolat eivät ota korttia.
Varaudu väenpaljouteen Angkor Watissa, etsi rauhaa pienemmistä temppeleistä – niitä riittää.
Angkorin temppelit – Hotellit ja majoittuminen
Angkorin temppeleitä kiertäessä on helpointa majoittua Siem Reapin kaupungissa, josta kaikki retket ja kuljetukset lähtevät. Siem Reapissa on yllin kyllin hyviä majapaikkoja – boutique-hotelleja, pieniä perhemajataloja ja rauhallisia keitaita vilkkaan keskustan ulkopuolella. Hinta–laatusuhde on monissa paikoissa erinomainen, ja valinnanvaraa löytyy jokaiseen budjettiin.
Kerroin Siem Reapin kaupungista ja sen tunnelmasta enemmän tämän reissun edellisessä jutussa – kannattaa kurkata se, jos etsit inspiraatiota myös ravintoloihin ja iltaelämään.
🔗 Itse käytän usein Agodaa, sillä se tarjoaa mielestäni laajimman valikoiman majoituksia erityisesti Aasiassa. Sivustolta löytyy paljon myös pienempiä, paikallisia hotelleja, joita ei aina näe muilla varauskanavilla.
Hienot kuvat! Hyvä teksti. Olit todella saanut talletetuksi tunnelman. Olimme noilla raunioilla neljä tai viisi päivää syksyllä 2007. Ihan samalta näyttää paitsi silloin ei patsailla ollut mainitsemiasi uusia päitä.
Kiitos, Pirjo! Ei tuolla varmaankaan paljon asiat muutu, mitä nyt pikkuhiljaa korjaillaan paikkoja. Ei niitä päitäkään oletettavasti ole monelle uusittu. JOs väkeä on koko ajan pilvin pimein, niin en tiedä milloin sitä restaurointia tehdään. Rahaa siihen ainakin tuntuisi tulevan…
Nämä olisi kyllä joskus päästävä itsekin näkemään. Kuumuuteen ja väenpaljouteen on varmaan pakko varautua, jotta osaa asennoitua paikkaan oikein. Tavattoman hienoltahan temppelit näyttävät ja ovat täynnä yksityiskohtia. Luulen, että itselläni riittäisi virtaa kolmeksi päiväksi aamusta iltaan, niin hienolta paikka näyttää.
Kiitos, Mikko. Olette varmaan tottuneet kuumuuteen, joten ehkä pärjäisitte paremmin kuin me. Tähän astisista paikoista joissa olemme käyneet (Sri Lanka, Thaimaa, Intia) tuo on ollut aivan jotain erilaista. Vaikka seisoit paikallasi, hiki vaan valui tasaisesti. Asteita ei mielestäni ollut sen enempää kuin muuallakaan. Temppelit tosiaan ovat täynnä yksityiskohtia ja hienoja rakennelmia, mutta aika nopeasti kuumuuden avustuksella tuli ähky ja jätettiin suosiolla kolmas päivä käymättä niillä.
Olipa mukava fiilistellä. Tänne jouluna. Toki auki miten Thaimaan saarilta päästään tänne. Oli tarkoitus mennä maitse, mutta tällä hetkellä maaraja suljettu
Kiitos, Mari. Toivottavasti onnistuu. Taitaa Angkor Wat olla paikka, jossa ette ole yksin auringon noustessa 😄