Lähdimme Thaimaahan pahimman koronakriisin vähän helpottaessa. Vaadittiin paljon dokumentteja ja testauksia ennen matkaa ja sen aikana. Tällaisen tilanteen vuoksi mahdollisuus niihin paikkoihin, mihin olimme suunnitelleet Thaimaassa menevämme ensin katosi, mutta olisi kuitenkin ollut mahdollista siinä vaiheessa kun pääsimme reissuun.
Päädyimme siis Phuketiin, ja olimme viikon samassa hotellissa, kuten silloiseen sandbox-ohjelmaan kuului.
Olen kirjoittanut sandboxista, hotellista ja seuraavasta majapaikasta Mueang Districtissä Phuketissa aiemmin.
Mueang Districissä vietettyjen muutaman päivän jälkeen meillä oli hinnakkaampi airbnb-vaihtoehto varattuna aivan meren rannasta.
Lähtöpäivän aamuna olin todella huonovointinen ja tuskainen. Olin saanut edellisen illan ruuasta tai oluesta vatsataudin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja meillä oli osaava kuljettaja, joka oli varattu majoittajan kautta hänen naapuristaan. Kyseessä oli talo, jossa oli kahdeksan vuokrattavaa huonetta.
Ikäväkseni totesin taas saaneeni väärän käsityksen varaamastani huoneesta. Se oli sillä puolen taloa, josta oli tylsä näkymä eikä merinäkymä niin kuin luulin.
Jos haluat käydä katsomassa tarkemmin kohteen, se löytyy Airbnb:stä. Ilmoituksessa lukee nyt: ”Ei suoraa merinäkymää, mutta infinity-allas ja ranta ovat vain portaiden päässä. ”, mitä ei mielestäni lukenut silloin kun varasin huoneen. Sivustolla oli muitakin huoneita vuokrattavana samasta talosta.
Ao Yonin rannalla oli myös muita taloja ja vuokrattavia huoneistoja sekä ravintola. Ylempänä kadun varrella oli myös muutama kauppa ja ravintola.
Vietin suurimman osan ajasta sängyssä. Ensimmäisen päivän nukuin kokonaan. Olin kuumeessa. Ja sänky oli kivikova. Mies kävi ostamassa meille jogurttia, mysliä, suolakeksejä ja banaaneja evääksi. Hän myös haki apteekista lääkettä minulle. Pyysin häntä tuomaan vaikka munakkaan tullessaan itse syömästä ravintolasta, mutta tarjoilija oli päättänyt että tarvitsen keiton.
Keitto olikin todella hyvää. Siinä oli ilmeisesti kasviksia, nuudeleita, jauhelihapalleroita (kanaa) ja jotain valkoisia könttejä, joista ei ottanut selvää. Seuraavana päivänä pystyin käymään miehen kanssa ravintolassa syömässä, mutta illalla en taas pystynyt lähtemään minnekään.
Pesulakokemus Phuketin Ao Yon beachilla
Emme ole montaa kertaa pesettäneet vaatteita reissussa. Nyt se kuitenkin oli tarpeen ja katsoimme kylällä käydessämme, että pesulapalveluita löytyi monesta paikasta ja ne olivat todella edullisia.
Niinpä keräsimme pyykit ja mies vei ne pesulaan. Seuraavalla kerralla kun lähdimme kävelylle, näimmekin minun kalsarit iloisesti kuivumassa talon pihassa 😀
Pyykit palautuivat hyvältä tuoksuvina, täsmällisesti viikattuina ja pakattuina meille seuraavana päivänä. Jotenkin tuntui hyvältä tällainen kokemus. Lisää hyvää mieltä toi se, että pystyi antamaan työtä paikallisille. Aika hiljaista nimittäin oli tässäkin kylässä.
Ao Yonin rannalla
Talossa oli siis laskujeni mukaan kahdeksan huonetta, ja niissä vaihtui asukkaita niiden kolmen päivän aikana mitkä majoituimme siinä. Minun täytyi käydä ulkona kurkkimassa, onko talon altaalla väkeä. Kävimme muutaman kerran altaassa silloin, kun se ei ollut muiden majoittujien valtaamana. Piha oli nimittäin aika pieni. Siellä olisi ollut grillausmahdollisuus, samoin kajakin käyttö.
Kävin myös suoraan talon edessä olevassa meressä uimassa ja keräämässä lisää kiviä ja simpukoita kokoelmaani. Olen perinyt tämän taipumuksen äidiltäni, joka myös kantoi ylimääräisiä kivikiloja laukussaan matkoiltaan. Aina voi muutaman kiven tuoda!
Ao Yonin ranta ainakin tässä kohtaa oli hyvin rauhallinen ja mukava uida. Meressä oli myös katseltavaa laivojen ja veneiden muodossa ja paikasta näkyi muita rantoja ja rakennuksia ympärillä.
Näistä kolmesta päivästä Ao Yonin rannalla muodostui todellinen lepo- ja rauhoittumisaika varsinkin minulle.
Meidän oli ollut tarkoitus käydä näköalapaikalla ja seikkailemassa lähistön alueilla, mutta uskaltauduin vain lyhyille kävelyille kylään ja rannalle. Minulla on taipumuksena turvottaa jalkoja matkojen aikana ja pari kertaa olen kotiin lennon jälkeen tullut helmikuun lumessa tai loskassa varvassandaaleilla kotiin, koska mitkään muut kengät eivät ole mahtuneet jalkaan. Tällä kertaa olin hyvin sirojalkainen, ei puhettakaan minkäänlaisesta turvotuksesta. En tiedä auttoiko thai-hieronnat, täydellinen suolen tyhjennys ja melkein jogurtilla eläminen pari päivää, vai kaikki nämä yhdessä? Tai sitten auttaa, kun ei kävele, seiso, istu eikä syö 🙂
Meillä olisi vielä yksi yö kentän lähellä ennen kotiin lentoa. Majapaikkana vähän samantapainen kuin tätä edellinen, edullinen mutta hyvät pisteet saanut perheen ylläpitämä paikka.
Tuo on kyllä aina pieni pettymys, kun saa majapaikasta huoneen johonkin sisäpihaan päin kun mielessään kuvittelee iltaisin katselevan kaupungin vilinää tai muuta vastaavaa. Ihana tapa työllistää paikallisia tuon pesulapalvelun kautta, pesulat on kyllä tosi käteviä ja niitä pitäis käyttää useammin, niin ei tarvis varata niin paljon vaatetta mukaan lapsille 🙂
Sairastuminen tai vatsapöpö reissulla on kyllä todella ikävää. Kerran olimme Thaimaassa mieheni kanssa molemmat todella pahassa vatsataudissa, niin siinä olikin haasteellista, että kumpi pystyy lähtemään hakemaan meille syötävää ja juotavaa. Onneksi siitäkin selvittiin. 🙂
Me ollaan käytetty usein oikein mielellämme pesulapalveluita Thaimaassa. Aina toiminut oikein hyvin.
Tuo on kyllä kamalaa, jos molemmat on yhtä huonossa kunnossa! Onneksi meillä mies pystyi toimimaan. Hän katsoi tv:stä jotain sumopainia sillä aikaa kun minä nukuin 🙂
Kurja tuo vatsatauti 🙁 Thaikuissa sen saaminen on periaatteessa epätodennäköistä, kun syö siellä, missä paikallisetkin, mutta ei tietenkään mahdotonta. Keitto oli varmasti paras vaihtoehto ruuaksi siinä kohdassa, nimenomaan paikallinen mausteinen keitto. Pesulapalvelut Thaimaassa ovat tosiaan hyviä, jos kohta joskus pitää olla tarkkana, ettei anna punaisia ja valkoisia vaatteita yhtä aikaa, ne kun helposti pestään samassa pyykissä 🙂 Pesulapalveluja muuten tarjoavat useimmiten Thaimaan kiinalaiset. Eräs pesulanpitäjä, vanha rouva, jopa vastasi hyvän päivän toivotukseen ”ni hao”.
Meille jäi Phuketin kaupungista mieleen kansankuppila, jossa lounastimme. Ruoka oli erinomaista ja maksoi 60 eurosenttiä. Tästä tosin on jo toistakymmentä vuotta aikaa, joten nykyään saisi varmasti pulittiaa jo hyvinkin yli euron 🙂 Rannalla emme Phuketissa käyneet, kun majapaikka oli Khao Lakissa, mutta oikein kivalta tuo näyttää.
Meillä on vastaava ravintolakokemus Sri Lankassa, Negombossa. Käytiin ruokalassa, missä näkyi paljon paikallisia. Valtava annos, eikä kyllä maksanut juuri mitään. En tosiaan tiedä tuliko minun vatsatauti ruuasta (samaa söi mieskin) vai siitä oluttölkistä. Nyt kun sanoit noista pesulapalveluista, niin mies taisi myös mainita, että pesulan pitäjät olivat kiinalaisia.
Kuvien perusteella näyttää ko.päivät mukavemmilta kuin olivatkaan. Ihana pesula- ja keittokokemus – juuri vastaavanlaisia itselläkin Thaimaasta
Pesulakokemus oli kyllä hellyttävä. Ja se keitto varmaan siinä kohtaa aivan nappiin. Kyllä sieltä jäi hyviäkin muistoja, muun muassa juuri se rauhallinen ranta, josta pääsi nopeasti sisälle, jos tuli hätä…
Todella harmittavaa sairastua reissulla. Onneksi sentään siitä toivuit. Itse sain aikanaan Vietnamissa ripulin. Koko ajan piti vahtia, missä on vessat…..
Niinpä. Olisi muitakin nähtävyyksiä katseltavana kuin vessat 🙂
Majoituksia tutkiessa saa kyllä olla tarkkana, mutta eipä sekään auta, jos ilmoituksessa huijataan. Onneksi vatsatauti ilmeisesti laantui ennen lentoa?
Niin, en tiedä yritettiinkö tuossa huijata, mutta ei ainakaan kerrottu ihan kaikkea. Vatsatauti kesti kyllä monta päivää, mutta lennostakin selvittiin…
Itselläni on usein reissussa vaikeaa asettua aloilleni, kun yleensä aina jo jollain suunnalla vähintään jotain kiinnostavaa katsottavaa tai koettavaa 🙂 – mutta joskus on sitten tietysti pakko pysähtyä eikä sekään ehkä huono vaihtoehto aina ole, leikkiä hetki kotia maailmalla.
Niin, ehkä se lepääminen on ihan hyvä juttu välillä. Sitä varten vaan saisi olla pitempi loma! 🙂
Harmillista olla lomalla vatsataudin kourissa, toivottavasti kuitenkin edes välillä oli helpompaa ja pystyi nauttimaan olostaan. Noiden majapaikkojen kuvausten kanssa saa kyllä välillä olla tarkkana, eikä kuvatkaan aina vastaa todellisuutta.
Joo. Monesti kuvista saa aivan vääränlaisen kuvan paikasta. Pitäisi näyttää kuvat ja luettaa tekstit monella ihmisellä, kun itse ei aina hoksaa kaikkia yksityiskohtia. Ja laittaa viestiä majapaikkaan varmistaakseen varauksen ja saadakseen lisätietoa. Tästä majoituksesta muistan parhaiten sen järkyttävän kovan sängyn, sen verran paljon siinä tuli maattua paikat kipeiksi…
Harmi, että näkymä ei ihan vastannut odotuksia. Ja ikävää myös tuo vatsatauti, itse olen niiden osalta ollut melko onnekas eikä niitä reissussa juuri ole ollut. Itse asiassa tulee mieleen vain yksi tapaus Meksikosta viime helmikuulta jolloin sellainen oli. Sen perusteella voi kuitenkin jo todeta, että on se kyllä ikävää.
Heh… Ei ole minullakaan ollut lukuun ottamatta vuoden 2019 pientä oireillua Sri Lankassa. Juuri ennen tätä vatsatautia sukulainen varoitti syömästä mitään tuoretta ja vastasin että olen aina syönyt kaikkea ja minun maha kestää 🙂