Lähdimme Thaimaahan pahimman koronakriisin vähän helpottaessa. Vaadittiin paljon dokumentteja ja testauksia ennen matkaa ja sen aikana. Tällaisen tilanteen vuoksi mahdollisuus niihin paikkoihin, mihin olimme suunnitelleet Thaimaassa menevämme ensin katosi, mutta olisi kuitenkin ollut mahdollista siinä vaiheessa kun pääsimme reissuun.
Päädyimme siis Phuketiin, ja olimme viikon samassa hotellissa, kuten silloiseen sandbox-ohjelmaan kuului.
Olen kirjoittanut sandboxista, hotellista ja seuraavasta majapaikasta Mueang Districtissä Phuketissa aiemmin.
Mueang Districissä vietettyjen muutaman päivän jälkeen meillä oli hinnakkaampi airbnb-vaihtoehto varattuna aivan meren rannasta.
Lähtöpäivän aamuna olin todella huonovointinen ja tuskainen. Olin saanut edellisen illan ruuasta tai oluesta vatsataudin. Onneksi matka ei ollut pitkä ja meillä oli osaava kuljettaja, joka oli varattu majoittajan kautta hänen naapuristaan. Kyseessä oli talo, jossa oli kahdeksan vuokrattavaa huonetta.
Ikäväkseni totesin taas saaneeni väärän käsityksen varaamastani huoneesta. Se oli sillä puolen taloa, josta oli tylsä näkymä eikä merinäkymä niin kuin luulin.
Jos haluat käydä katsomassa tarkemmin kohteen, se löytyy Airbnb:stä. Ilmoituksessa lukee nyt: ”Ei suoraa merinäkymää, mutta infinity-allas ja ranta ovat vain portaiden päässä. ”, mitä ei mielestäni lukenut silloin kun varasin huoneen. Sivustolla oli muitakin huoneita vuokrattavana samasta talosta.
Ao Yonin rannalla oli myös muita taloja ja vuokrattavia huoneistoja sekä ravintola. Ylempänä kadun varrella oli myös muutama kauppa ja ravintola.
Vietin suurimman osan ajasta sängyssä. Ensimmäisen päivän nukuin kokonaan. Olin kuumeessa. Ja sänky oli kivikova. Mies kävi ostamassa meille jogurttia, mysliä, suolakeksejä ja banaaneja evääksi. Hän myös haki apteekista lääkettä minulle. Pyysin häntä tuomaan vaikka munakkaan tullessaan itse syömästä ravintolasta, mutta tarjoilija oli päättänyt että tarvitsen keiton.
Keitto olikin todella hyvää. Siinä oli ilmeisesti kasviksia, nuudeleita, jauhelihapalleroita (kanaa) ja jotain valkoisia könttejä, joista ei ottanut selvää. Seuraavana päivänä pystyin käymään miehen kanssa ravintolassa syömässä, mutta illalla en taas pystynyt lähtemään minnekään.
Pesulakokemus Phuketin Ao Yon beachilla
Emme ole montaa kertaa pesettäneet vaatteita reissussa. Nyt se kuitenkin oli tarpeen ja katsoimme kylällä käydessämme, että pesulapalveluita löytyi monesta paikasta ja ne olivat todella edullisia.
Niinpä keräsimme pyykit ja mies vei ne pesulaan. Seuraavalla kerralla kun lähdimme kävelylle, näimmekin minun kalsarit iloisesti kuivumassa talon pihassa 😀
Pyykit palautuivat hyvältä tuoksuvina, täsmällisesti viikattuina ja pakattuina meille seuraavana päivänä. Jotenkin tuntui hyvältä tällainen kokemus. Lisää hyvää mieltä toi se, että pystyi antamaan työtä paikallisille. Aika hiljaista nimittäin oli tässäkin kylässä.
Ao Yonin rannalla
Talossa oli siis laskujeni mukaan kahdeksan huonetta, ja niissä vaihtui asukkaita niiden kolmen päivän aikana mitkä majoituimme siinä. Minun täytyi käydä ulkona kurkkimassa, onko talon altaalla väkeä. Kävimme muutaman kerran altaassa silloin, kun se ei ollut muiden majoittujien valtaamana. Piha oli nimittäin aika pieni. Siellä olisi ollut grillausmahdollisuus, samoin kajakin käyttö.
Kävin myös suoraan talon edessä olevassa meressä uimassa ja keräämässä lisää kiviä ja simpukoita kokoelmaani. Olen perinyt tämän taipumuksen äidiltäni, joka myös kantoi ylimääräisiä kivikiloja laukussaan matkoiltaan. Aina voi muutaman kiven tuoda!
Ao Yonin ranta ainakin tässä kohtaa oli hyvin rauhallinen ja mukava uida. Meressä oli myös katseltavaa laivojen ja veneiden muodossa ja paikasta näkyi muita rantoja ja rakennuksia ympärillä.
Näistä kolmesta päivästä Ao Yonin rannalla muodostui todellinen lepo- ja rauhoittumisaika varsinkin minulle.
Meidän oli ollut tarkoitus käydä näköalapaikalla ja seikkailemassa lähistön alueilla, mutta uskaltauduin vain lyhyille kävelyille kylään ja rannalle. Minulla on taipumuksena turvottaa jalkoja matkojen aikana ja pari kertaa olen kotiin lennon jälkeen tullut helmikuun lumessa tai loskassa varvassandaaleilla kotiin, koska mitkään muut kengät eivät ole mahtuneet jalkaan. Tällä kertaa olin hyvin sirojalkainen, ei puhettakaan minkäänlaisesta turvotuksesta. En tiedä auttoiko thai-hieronnat, täydellinen suolen tyhjennys ja melkein jogurtilla eläminen pari päivää, vai kaikki nämä yhdessä? Tai sitten auttaa, kun ei kävele, seiso, istu eikä syö 🙂
Meillä olisi vielä yksi yö kentän lähellä ennen kotiin lentoa. Majapaikkana vähän samantapainen kuin tätä edellinen, edullinen mutta hyvät pisteet saanut perheen ylläpitämä paikka.
