45 vuotta siinä meni, mutta viimein haaveeni automatkasta Euroopan halki toteutui ! Eikä ollutkaan ihan pienestä ajelusta kyse, matkaa kertyi tuhansia kilometrejä, monia maita ja iso määrä erilaisia pysähdyksiä.
Olin suunnitellut ennen lähtöä reittejä kuukausikaupalla, varannut majoituksia ja kerännyt tietoa nähtävyyksistä, pysäköintipaikoista ja kaikenlaisista matkan varrella vastaan tulevista erikoisuuksista. Suunnitelmia oli Google Mapsissa, Wordissa ja Excelissä – ja niitä oli paljon! 😁 Alkuperäisistä suunnitelmista kerroin tarkemmin jo Road tripin suunnittelu -artikkelissa.
Matkaan mahtui upeita maisemia, ihania pikkukyliä, onnistuneita (ja ei niin onnistuneita) majoitusvalintoja ja yllättäviä löytöjä. Alkuperäiset suunnitelmat muuttuivat matkan varrella moneen kertaan, ja aikatauluakin piti venyttää. Ikävin yllätys koettiin kuitenkin Blanesissa Espanjassa, jossa autoomme murtauduttiin ja minun läppärini varastettiin.
Menomatka Via Balticaa pitkin kohti Espanjaa
Matka alkoi laivalla Vuosaaresta Muugaan. Ensimmäisen yön vietimme Viron Märjamaalla, ja seuraavana päivänä lähdimme Via Balticaa pitkin etelään päin. Pysähdyimme Pärnussa kahvittelemaan ja etsimään mehiläisen siitepölyä, jota käytän lisäravinteena. Sitä ei löytynyt; tori – jonka piti olla varma ostopaikka – oli maanantaisin kiinni. Kävin myös kahdessa muussa paikassa ja palasin tyhjin käsin.
Matkan varrelle olin suunnitellut Liettuan kuuluisan Ristien mäen, Kryžių kalnasin. Sinne pääsimmekin, mutta päivä taisi mennä Sassella puhelimessa selvittäen jotain pankkiongelmaa. Liettuassa en ollut aiemmin käynyt, eli se oli uusi maa numero 1.
Muutoksia matkan varrella
Menomatkan reitti oli suunniteltu etukäteen melko tarkasti, ja matkan varrelle oli poimittu vaikka kuinka paljon kiinnostavia paikkoja. Pian kuitenkin huomasimme, ettei kaikkea ehtisi nähdä alkuperäisessä aikataulussa. Pidensimme matka-aikaa kahdella yöllä, eikä kyllä silti tarvinnut miettiä, miten saisi ajan kulumaan! 😁
Puolassa ensimmäinen muutos koski yöpymispaikkaa. Tarkoitus oli ajaa suoraan Piotrków Trybunalskiin, mutta päätimmekin yöpyä jo Wiznassa ja jatkaa matkaa seuraavana päivänä.
Piotrków Trybunalskissa katselimme kauhistuneina pientä yksiötä ja sen pientä sänkyä – tässäkö meidän piti yöpyä? Onneksi selvisi, että olimme menneet väärään asuntoon. 😁
Piotrków Trybunalskista jatkoimme Wrocławiin metsästämään kaupungin kuuluisia tonttupatsaita ja kiipeämään kirkon torniin. Yöksi ajoimme Jelenia Góraan, joka ei sekään kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta osoittautui oikein mukavaksi yllätykseksi.
Tšekissä tutustuimme Libereciin, ja Saksan puolella pääsimme jo alppimaisemiin Bad Tölzissä ja Garmisch-Partenkirchenissä. Matka jatkui Itävallan Ehenbichlin ja Bregenzin kautta Liechtensteinin Vaduziin ja edelleen Sveitsin Murteniin.
Tässä vaiheessa matkan uusia maita olivat jo Liettuan jälkeen Puola (2), Saksa (3), Tšekki (4), Liechtenstein (5) ja Sveitsi (6). Tosin Instagramia päivittäessäni sekosin maiden numeroinnissa totaalisesti! 😁
Muutoksia reittiin tuli myös sen myötä, että Mittenwald, Regensburg, Rolle, Avignon, Girona ja kaksi Ranskan pikkukylää jäivät pois menomatkalta. Paluumatkalla jäi pois Mâcon ja Saint Flour, mutta matkaan lisättiin kolme yöpymistä.
Automurto Blanesissa
Ranskassa, joka oli minulle reissun 7. uusi maa, reitti vei Annecyn seudulle ja sieltä kohti Välimerta. Espanjan puolella tutustuimme muun muassa L’Escalaan ja Blanesissa sijaitsevaan Marimurtran kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa vierailusta jäi valitettavasti ikävä muisto.
Puutarhassa käyntimme aikana autooni murtauduttiin ja läppärini varastettiin. Päivä kului sen jälkeen poliisiasemia etsiessä ja rikosilmoitusta tehdessä. Lopputuloksena oli yhdeksänsivuinen poliisiraportti. Korvaushakemuksen tein vasta Suomessa ja käsittely on edelleen kesken. Matka kuitenkin jatkui Peñíscolan kautta Torreviejaan, jonne menomatkamme päättyi.
Torreviejassa ennen paluumatkaa
Torreviejassa minua odotti asuntoni siivousurakka, mutta ehdin käydä pari kertaa uimassa ja syömässä Sassen kanssa, ennen kuin hän lensi takaisin Suomeen.
Mirre puolestaan saapui viimeisenä iltana ja pääsi sitten mukaan seuraavana aamuna pyykki- ja siivousurakkaan, sillä asunto piti saada valmiiksi vuokralaista varten. Näin meidän oli myös helppo lähteä yhdessä suoraan paluumatkalle heti kun kaikki oli kunnossa, eikä tarvinnut erikseen sopia tapaamista jossain.
Paluumatka Espanjasta alkaa
Pääsimme lähtemään Torreviejasta yhden aikaan iltapäivällä ja ajoimme ensimmäiseksi yöksi Castellón de la Planaan. Siellä oli tarkoitus päästä vielä viimeisen kerran uimaan, mutta perillä meitä odottikin kaatosade. Säävaroitukset olivat hurjia, ja puhelimeen kilahti yleinen varoitus välttää liikkumista ulkona seruraavana päivänä.
Olimme siis varautuneet viivästykseen, mutta aamulla sää näytti kuitenkin ihan hyvältä, joten lähdimme jatkamaan matkaa. Muutaman sadekuuron jälkeen saavuimme aurinkoiseen Terueliin ja huokaisimme helpotuksesta!
Teruelissa odotti myös toinen iloinen yllätys: viimeinkin löysin sitä mehiläisen siitepölyä, jota olin etsinyt jo menomatkalla Pärnusta. (Ja katsonut kyllä muuallakin jos sattui näkymään jotain sen tyyppistä jossain). Kaupungissa oli alkamassa perinteiset markkinat, ja paikalle oli ehtinyt jo muutama myyjä. Heti ensimmäisessä kojussa myytiin mehiläistuotteita!
Olin löydöstä niin yllättynyt, etten muistanut yhtään, mitä siitepöly yleensä maksaa. Ostin vain yhden purkin, vaikka hinta oli niin älyttömän edullinen, että olisi kannattanut ostaa saman tien kymmenen varastoon! 😁
Monzalbarbassa, Zaragozan kupeessa, yövyimme kaksi yötä ja kävimme molempina iltoina tutustumassa Zaragozaan. Päivällä teimme retken Agüeroon, Ayerbeen ja Murillo de Gállegoon, joiden maisemat olivat aivan upeita.
Seuraavaksi suuntasimme Andorraan, josta tuli minulle matkan kahdeksas uusi maa. Yövyimme vuoristossa El Tarterissa ja jatkoimme seuraavana päivänä Ranskaan Ax-les-Thermesin, Carcassonnen ja Capestangin kautta.
Millaussa viivyimme jälleen kaksi yötä. Kuuluisasta Millaun maasillasta, Viaduc de Millausta, piti tietenkin saada kuvia joka suunnasta, joten ajelimme ympäriinsä erilaisia kuvakulmia etsien. Samalla löysimme Peyren, aivan ihastuttavan pienen kylän, jonka vanhat kivitalot on rakennettu jyrkkää kallionseinämää vasten.
Menden, Issoiren ja Vichyn kautta saavuimme Lapalisseen, jossa odotti jälleen pieni majoitusyllätys. Olimme varanneet kahden makuuhuoneen asunnon, mutta kaikki oli valmisteltu vain yhdelle hengelle (tyyny, pyyhe) ja asunnon kolmesta makkarista kaksi oli lukossa! Asian selvittelyyn kului turhaan aikaa, ennen kuin saimme lopulta käyttöömme sen, mitä olimme varanneet. Emme enää ehtineet juurikaan tutustua ympäristöön.
Seuraavana päivänä ihastuimme molemmat Chalon-sur-Saôneen, minkä jälkeen kävimme Beaunessa ja Besançonissa. Yöksi ajoimme Épinalin keskustaan, jossa odotti koko matkan pienin majapaikka. En ollut tullut tarkistaneeksi asunnon kokoa ilmoituksesta – neliöitä oli kokonaista 20! 😁
Kohti Pohjois-Eurooppaa
Épinalista jatkoimme Luxemburgiin, josta tuli minulle yhdeksäs uusi maa. Sieltä ajoimme Braunebergin kautta Moselin varrella sijaitsevaan Enkirchiin yöksi.
Seuraavana aamuna ensimmäinen kohteemme oli Cochemin apteekki. Olin saanut nettilääkäriltä reseptin jatkuvasti tarvitsemiini kalliisiin lääkkeisiin, joten säästin sekä lääkärikuluissa, lääkkeiden hinnoissa että postikuluissa. Samalla pääsimme tutustumaan kauniiseen Moselin seutuun.
Matka jatkui Koblenzin ja Braunfelsin kautta Waberniin, jossa odotti aivan toisenlainen majoitus kuin Épinalissa. Se oli koko matkan hulppein asunto, niin suuri, että meinasi eksyä joka kerta vessaan mennessä!
Viimeinen ajopäivä Saksassa oli sateinen ja kylmä. Pysähdyimme muun muassa Hann. Mündenissä ja Uelzenissa ennen kuin saavuimme Travemündeen ja nousimme Ruotsiin vievään yölauttaan. Osa päivän pysähdyksistä oli päätetty vasta matkan aikana, kuten monena muunakin päivänä.
Trelleborgiin saavuimme aamulla klo 7.15, ja edessä oli vielä pitkä ajomatka Kapellskäriin – edelleen sateessa. Grännassa haimme pakolliset polkagris-karkit maistiaisiksi ja tuliaisiksi ja Linköpingissä tutustuimme vanhaan kaupunginosaan, jossa oli lähes aavemaisen hiljaista ja kaikki paikat kiinni.
Tukholmassa pysähdyimme Ikeaan syömään, ja Mirre tapasi samalla kaupungissa asuvan ystävänsä. Itse olen käynyt Tukholman Ikeassa viimeksi noin 40 vuotta sitten. Pidimme vielä pimeässä tauon Norrtäljessä ennen Kapellskärin satamaa ja matkan viimeistä yötä lautalla.
Naantalista ajoimme suoraan Järvenpäähän, jossa Mirre jäi kyydistä kotiovellaan. Pian sen jälkeen pääsin minäkin viimein kotiin. Automatka Euroopan halki ja takaisin oli tullut päätökseensä ja alkoi sopeutuminen arkeen taas.
Matkan kilometrit ja kustannukset
Menomatkalla Sasse piti tarkkaa matkapäiväkirjaa, mutta kilometrejä hoksasimme alkaa kirjata vasta Liettuassa. Sitä edeltävän matkan kilometrit lisäsin jälkikäteen Google Mapsin perusteella. Paluumatkalla Mirren kanssa kirjasimme vihkoon kilometrit, pysähdykset ja kellonajat.
Tällä kertaa en kirjannut ruokakuluja, kuten yleensä matkoillani teen. Moni sanoo, että kotonakin pitää syödä, mutta omalla kohdallani ruokakulut ovat matkoilla aivan erilaiset, sillä syön silloin huomattavasti useammin ulkona.
Tällä kuukauden matkalla ravintolaillallisia ei kuitenkaan kertynyt kovin monta. Teimme päivittäin eväitä ja välillä ruokaa majapaikoissa useammaksi illaksi. Aamiaiset söimme yleensä asunnoilla, mutta matkan aikana muodostui myös toisen aamiaisen perinne. Erityisesti Ranskassa siihen kuuluivat croissant ja kahvi – joka oli useimmiten aivan liian pieni! 😁Meillä oli autossa käytössä matkajääkaappi, joka hoiti hommansa loistavasti.
Majoitukset varasimme uniongelmieni takia niin, että lauttamatkoja lukuunottamatta nukuimme eri huoneissa. Tarvittaessa vuorottelimme olohuoneen vuodesohvaa sekä mennessä että tullessa. Muuten menimme budjetti edellä, vaikka valinnanvaraa ei kovin paljoa ollut kun varaukset teimme vain päivää tai paria ennen yöpymistä.
Useimmiten majapaikka tuli valituksi kahlaamalla varsinaisen kohteen ympäristöä välttäen siten huonot mutta silti kalliit majoitukset.
Hinnat ovat matkan kokonaissummia, eli laskettu kahdelle. Minun osuuteni on siis kustannuksista puolet.
Kilometreja matkan aikana kertyi 9164 km.
Kustannukset:
Majoitukset
Polttoainekulut
Lautat (sisältää muutosmaksut)
Vinjetit
Tietullit (miltei kaikki Ranskasta)
Pysäköinti (tässä ei ehkä ole kaikki maksut mukana)
1993,30 €
959,18 €
587,39 €
56,80 €
120,49 €
42,50 €
Euroopan road trip: mitä jäi mieleen
Kun ajattelee kuukauden mittaista automatkaa, ensimmäisenä mieleen tulevat tietysti upeat maisemat ja kiinnostavat paikat. Mutta vähintään yhtä hyvin muistan kaikki ne hauskat hetket, joita koimme matkan varrella molempien matkakumppaneideni kanssa. Niitä putkahtelee mieleen edelleen milloin mistäkin!
Yksi menomatkan ehdottomista kohokohdista oli Itävallan Ehenbichl, jossa meillä oli myös aika ihana majapaikka. Läheisen Plansee-järven näimme jo majapaikkaan ajaessa, tai oikeastaan näimme sen silloin pimeässä vasta puhelimesta kuvaa katsoessa. Uskomaton paikka! Ja yhtä ihana päiväsaikaan.
Myös Annecy Ranskassa jäi erityisesti mieleen. Siellä tuntui olevan kaikkea, mitä kauniilta matkakohteelta voi toivoa, ja meidän syyskuussa siellä käydessä oli vielä ihanan rauhallistakin.
Saimme ihailla uskomattomia vuoristomaisemia sekä meno- että paluumatkalla. Yllättävää oli myös oma reaktioni Espanjaan saapuessa. Olin jo kuvitellut kyllästyneeni koko maahan, mutta rajan ylittäminen ja tutunoloisten maisemien näkeminen tien molemmin puolin sai minut liikuttumaan. Ehkä olenkin vain kyllästynyt Torreviejaan!
Matkan varrelle osui myös monta ihastuttavaa keskiaikaista kylää Ranskassa ja Espanjassa. Paluumatkalla taas erityisesti Moselin jokilaakson maisemat tekivät vaikutuksen. Viiniköynnöksiä kasvoi jyrkillä rinteillä lähes jokaisessa mahdollisessa kolossa, ja maisemia olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.
Hienoja linnoja ja komeita kirkkoja tuli nähtyä paljon, mutta minua sykähdyttävät yleensä pienemmät asiat. Yksi mieleen jääneistä kirkoista oli Issoiren Saint-Austremoinen luostarikirkko, jonka värikkäästi maalatut pylväät toivat mieleen Barcelonan Palau de la Música Catalanan.
Paluumatkalla meille syntyi Mirren kanssa myös pari aivan omaa perinnettä. Ranskassa huomasin tienvarsilla hienoja kylttejä, joita aloimme bongata ja kuvata. Aina sellaisen ilmestyessä näkyviin kuului huutaa KYLTTI! – mikä tarkoitti, että puhelin piti saada äkkiä kuvauskuntoon. Tämä oli välillä vähän rasittavaa sille, joka sattui juuri keskittymään johonkin aivan muuhun. 😁
Toinen bongauskohde oli kukkuloiden päällä tönöttävät linnat, linnakkeet ja rauniot. Niiden kohdalla huudettiin tietenkin TÖTTERÖ! Ja taas piti saada puhelin esiin ennen kuin kohde katosi näkyvistä.
Tällaiset pienet, matkan aikana syntyneet jutut ovat sellaisia joille huomaa nauravansa vielä kotiinpaluun jälkeenkin.
4 Responses
Kohtuuhintainen reissu, jolla tuli nähtyä paljon – toki varmaan rankkakin sellainen. Läppärin matkavakuutus varmaan korvasi, joskin onhan uuden hankkimisessa ja käyttöönotossa aina oma työnsä – toivottavasti oli varmistukset kunnossa 🙂
Ihan mahtava reissu ja täynnä upeita kohteita! Joskin tuon läppärin varastaminen ei niin hohdokas asia ollut. Todella paljon ihan mahtavia kohteita. Hintakin on erittäin kohtuullinen. Olisi kyllä upeaa toteuttaa vastaava matka jonain päivänä itsekin.
Ihanaa, että pitkäaikainen haaveesi vihdoin toteutui! 🙂 Tätä oli jotenkin lohdullista lukea. Olen itse sellainen ”kaikki tänne heti” -tyyppi, ja monesti turhaudun, jos kaikki ei onnistu heti. Tämä oli hyvä muistutus, että hyviä juttuja ja matkoja kannattaa jaksaa odottaa!
Wow, ihanaa matkantekoa. Muista mut kun seuraavat kerrat lähdet matkaan ja kaipaat kustannusten jakajaa. Muuten meillä myös kokemusta yhdeksänsivuisesta raportista autoon murtautumisesta – toki Ranskasta. Oli mälsää ja vei hetkeksi turvallisuudentunteen, mutta nyt jo yksi muisto vain.