(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Olin matkalla Italiassa, Cinque Terren alueella touko- kesäkuun vaihteessa omasta matkaseuraa etsivien facebook-ryhmästäni löydetyn kaverin kanssa. Yövyimme Levantossa viikon ja sen jälkeen Pisassa neljä yötä. Ensimmäisenä aamuna heräsin ennen kaveria mutta odottelin niin että päästiin yhdessä rantaan, joka oli muutaman minuutin päässä majapaikastamme, *Cristina Housesta. Sain hetken aamujumpat meressä.
Meillä ei ollut valmista suunnitelmaa alueen katsomiseen. Koska säätiedotukset ennustivat epävakaata koko viikoksi, piti miettiä mikä olisi järkevintä. Aamulla vielä paistoi suurimmaksi osaksi aurinko, vaikka pilviä olikin taivaalla. Päätimme mennä lautalla Levantosta katsoen kauimmaiseen kylistä, Riomaggioreen. Näin olisi lauttamatka ainakin koettu, ja huonommalla ilmalla voisi kulkea junilla.
Olisi kannattanut hankkia vain menolippu, sillä matka pysähdyksineen kestää aika kauan ihmisten vyöryessä lautalta maihin ja sen jälkeen toisten sulloutuessa kyytiin, ja mielestäni riittää kun kertaalleen näkee kylät mereltä käsin. Lippusysteemit ja kylien väliset patikointireitit on selitetty aiemmassa postauksessa alueelta.
Riomaggiore - yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Riomaggiore on yksi viidestä viehättävästä kylästä Italian Cinque Terren alueella, Ligurian rannikolla. Kylän historia ulottuu keskiajalle; se perustettiin 1200-luvulla. Pieni kalastajayhteisö kasvoi vähitellen viljelijöiden asettuessa alueelle. Rinteisiin rakennettiin terasseja viljelyä varten.
Kylä on tunnettu jyrkillä kallioilla kohoavista värikkäistä taloistaan sekä kapeista kiemurtelevista kaduistaan ja upeista näkymistä Välimerelle. Riomaggiorella on romanttinen ja ajaton tunnelma.
Pieni satama on täynnä kalastusveneitä ja sitä reunustavat kylän värikkäät talot. Riomaggiore onkin juuri ehkä se eniten kuvattu kylä esitteisiin ja alueen ikonisin markkinointivaltti. Ei ihme, että se on suosittu paikka valokuvaukseen.
Riomaggiore - portaita ja mäkiä
Satamasta kylään päästyämme lähdimme kipuamaan oikealle ylöspäin portaita. Valittavana olisi ollut pari reittiä ja varmaan vähän matkan päässä lisää. Valokuvia piti ottaa samalla kun kiipesimme portaita ja mäkiä ylös ja alas. Tämähän oli ensimmäinen kylämme, joten silmä etsi koko ajan kuvaamiskohteita.
Puikkelehdimme kujilla ja tutkimme nurkan taakse. Lisää portaita. Olimme aika korkealla, niin että satama näkyi alhaalla.
Jossain vaiheessa pääsimme takaisin alas ja maltoimme ostaa jäätelöt: pistaasi ja limone. Limone oli tosi kirpeä sorbetti ja pistaasi miltei nugaalta maistuva ihanuus. Syön kotona jäätelöä ehkä joka toinen vuosi, mutta nyt päätin maistaa joka päivä pistaasin ja jonkun uuden maun. Vähän aikaa vielä portaissa kuntoiltuamme nautimme paikallisen erikoisuuden: Conet, eli tötterölliset mereneläviä. Minulla mustekalaa ja kokonaisia katkarapuja, auts! Merjalla rapupalleroita.
Riomaggioren ranta
Meillä oli mekon alla bikinit, koska molemmat tykkäämme uimisesta. Mietimme jäämmekö rantaan Riomaggioressa vai lähdemmekö lautalla Levantoon ja menenne siellä uimaan. Viimeinen lautta lähti Riomaggioresta takaisin 17.30. Kello oli jo sen verran. Olimme satamassa kun aivan täysinäinen lautta tuli rantaan ja siihen oli pitkä jono menossa, joten se olisi aivan tupaten täynnä eikä toivoakaan päästä kannelle istumaan.
Jäimme siis Riomaggioren rantaan, joka yllätykseksemme olikin sangen kivikkoinen! Eikä mitään pieniä kiviä, vaan järkäleitä!. Veteen ja uimaan pääsy ei ollut mitenkään helppoa, ja kaveri kyllästyi saman tien. Minulla oli hyvä tuuri, pääsin vähän matkaa kaatumatta ja kun kaaduin, annoin itseni vain huuhtoutua pikku hiljaa syvemmälle. No, takaisinkin sieltä piti tietysti tulla, mutta selviydyin kunnialla. Kaikkeen auttoi kyllä se, että oli uimatossut mukana.
Rannalla oli väkeä ja ihmiset kävivät uimassakin. Oli hauska seurata, miten siitä kullakin kerralla ja tyylillä selviydyttiin. Koska ranta oli niin vaikea, emme siellä kauaa viihtyneet, vaan lähdimme junalla Levantoon. Asemalle mentiin tunnelia pitkin. Seinässä näkyi kyltti myös Riomaggioren ja Manarolan välisestä tiestä, Via dell’amoresta. Se on lyhin ja ilmeisesti helpoin patikointireitti kylien välillä, mutta on ollut sortumien vuoksi suljettuna. Se kuitenkin avattiin taas kesällä 2024.
Riomaggioren nähtävyydet
Jostain syystä ei ollut tullut mieleen (tai sitten en ehtinyt) tutkia etukäteen, mihin kylissä kannattaisi mennä ja onko niissä jotain nähtävyyksiä. Olin ehkä ajatellut, että kylät itsessään ovat nähtävyys, niin kuin ovatkin. En siis tiennyt kylien kirkoista enkä muistakaan yksityiskohdista, joihin olisi pitänyt mennä kun kylään tulee.
Jälkikäteen huomasin, että Riomaggioressa on vuonna 1340 rakennettu San Giovanni Battista -kirkko, jonka olisin kyllä ehdottomasti halunnut nähdä. En löytänyt siitä oikein kummoista tietoa netissä, mutta kuvahaun perusteella se näytti mielenkiintoiselta.
Toinen nähtävyys on Riomaggioren linna, josta googlettamalla näkyi vain ulkokuvia, enkä jäänyt enää tutkimaan sitä tarkemmin. Jos tämä kohde olisi ollut tiedossa kun kävin Riomaggioressa, olisin ilman muuta käynyt sen katsomassa. Nyt nähtävyydeksi jäi itse kylä, jossa kyllä riitti näkemistä yllin kyllin.
Cinque Terren alue on vetänyt minua puoleensa jo pitkään. Riomaggioren kylä näyttää ihanalta. Voi että, ihan varmasti tulen tuonne joskus menemään, ensikesän suunnitelmatkin ovat vielä auki että saa nähdä olisiko jo tämän aika, vai kiilaako joku muu kohde syystä tai toisesta ohi. 🙂
Jos Cinque Terreen lähdet, niin kannattaa ottaa joku muu ajankohta kuin kesä. Toukokuussakin oli jo aika paljon porukkaa ja lämpöä riitti. Samoin varmaan syksyllä.
Näyttää tosiaan siltä, että itse koko kylä on nähtävyys ja olisi mielenkiintoista viettää päivää tuolla. Tuo katkarapujen tötterö näyttää hieman epäkäytännölliseltä syödä, vaikka muuten meren herkut ovatkin varmasti herkullisia tällaisessa paikassa 🙂
Joo, olin aivan järkyttynyt kun sain sen tötterön käteeni. En ollut tajunnut, että tietenkin ne katkaravut ovat kokonaisia 😆
Riomaggiore ja Manarola ovat omat suosikkini tuolta. Harmillisen vähän vaan oli aikaa kierrellä, joten tuonne voisi joskus palata kyllä ihan ajan kanssa ja käydä samalla Portofinossa.
Manarola taisi olla minun suosikkini näistä kylistä, vähän erilainen. En tiedä tarvitsisiko juuri tuonne mennä uudelleen, Italiasta löytynee monia muitakin ihania kohteita. No, Portofino oliki kyllä kiva käydä ja Pisastakin tykkäsin niin että siellä voisi olla vähän aikaa myös. Nythän me olimme hurjassa taudissa niin että paljon jäi näkemättä.
Voi miten ihanalta kuulosti ja näytti! Tuo kuvaamasi romanttinen ja ajaton tunnelma olisi kyllä viehättävää nähtävää. Portaat alkoivat kyllä jo vähän arveluttaa. Ikää nimittäin tulee. Kiviset uimarannat ovat aina jännittäviä. Hiukan pienempikivisiä olemme kokeneet joskus Kroatiassa ja sielläkin uimatossut pelastivat kokemuksen. Aila
Kiitos, Aila! Uimatossuja en pitänyt muistaakseni kuin tuolla rannalla. Pienet kivet eivät niinkään haittaa, mutta tuolla ne olivat päänkokoisesta järkäleisiin. Onneksi pystyn vielä toistaiseksi kulkemaan portaita, mutta kyllä toinen polvi välillä yrittää sanoa että vähempikin riittäisi.
No olipahan melkoisen kivinen tuo ranta. Minua nauratti tuo, että syöt jäätelöä ehkä joka toinen vuosi. Itse kun olen sellainen jäätelösyöppö että joka toinen päivä voisi olla osuvampi jos en tarkoituksella jättäisi jäätelöitä kauppaan. Mutta Italiassa ollessa on pakko syödä ihan joka päivä, gelato on niin hyvää.
Paula, itse asiassa en pystynyt toteuttamaan tuota joka päivä jäätelöä-ajatustani. Piti alkaa ajatella terveyttänsä myös, se kun ei ole priimaa.
Kivoja kuvia Riomaggioresta! Kävimme mekin tuolla taannoin, mutta vaan junalla päiväseltään – taisi jo olla alkuilta – ja päiväkin taisi olla vähän pilvinen, joten ihan tuollaista värien ilotulitusta emme saaneet talletettua kuin Sinä näihin ihaniin kuviisi!
Kiitos Pirkko! Pilvet eivät sovi joka paikkaan, ehkä Riomaggiore on juuri sellainen 🙂
Ihania, tunnelmallisia kuvia. Itse suunnittelen aina välillä vähän liikaakin matkojen sisältöä, mutta sen kerran, kun joku ”pakko nähdä” – kohde on jäänyt kokematta, on kyllä sitten harmittanutkin. Teillä tosin näytti olevan nähtävää (ja kuvattavaa) niin, että varmaan piti välillä pakottaa kamera kassiin. Itselläni ainakin käy niin, että otan tuollaisissa pittoreskeissa kohteissa koko ajan kuvia.
Kiitos, Hannele. Kyllä tulee otettua kuvia ihan tarpeeksi. Ja sitten ei meinaa muistaa, mikä on mistäkin…
Me noin 8 vuotta sitten vietettiin Riomaggioren satamassa viikko. uimassa ei siellä käyty vaikka yhden päivän sen rantakivillä loikoilimme. Manarola taisi olla kylä, missä oli paras ranta. Ai Vihdoinkin tuo patikkareitti oli avattu. Se oli meidän siellä ollessa suljettu.
Oho, viikko? Manarola taitaa olla se kylä, joka ei ole rannikolla. Monterossossa ja Vernazassa oli ihan hyvät rannat. Monterossossa paljon pidempi. Katselin myös sitä vaellusreittiä, että on pitkään ollut suljettu. Eikä sitten ehtinyt avautua meidän reissun aikana.
Olin aikoinaan viidessä kylässä keski-eurooppalaisten pääsiäislomaviikon aikaan – totaalivirhe, jengiä niin pirusti. Toki vaelluspolulla oli vähemmän. Siitä kivoimmat muistot.
No aivan varmasti on ollut tungosta. Voin vain kuvitella Espanjaakin pääsiäisviikolla… Tai itse asiassa, minähän olin viime pääsiäisenä Kanarialla ja ihmettelin Las Palmasissa miksi kaikilla on oliivipuunoksia käsissään. Olivat menossa kulkuetta katsomaan, osa samaan paikkaan kuin minäkin. Tosin itse luulin meneväni sunnuntaimarkkinoille, ei ollut mitään käsitystä että oli pääsiäinen.
Riomaggiore näyttää kyllä oikein kuvaukselliselta värikkäine taloineen. Ja itsekin ajattelen kylän itsessään olevan nähtävyys. Hyvä kuitenkin tietää kirkosta ja linnasta, jotta osaa itse käydä niissäkin, kun tuonne pääsemme. Tuollainen merenelävätötterö olisikin omaan mieleen, tykkään merenelävistä todella paljon.
Tämä on varmaan ainoa paikka, missä te ette ole käyneet! Muista sitten, että älä ota katkarapuja. Aika vaikea kuoria tuosta tötteröstä niitä.