(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Olin matkalla Italiassa, Cinque Terren alueella touko- kesäkuun vaihteessa omasta matkaseuraa etsivien facebook-ryhmästäni löydetyn kaverin kanssa. Yövyimme Levantossa viikon ja sen jälkeen Pisassa neljä yötä. Ensimmäisenä aamuna heräsin ennen kaveria mutta odottelin niin että päästiin yhdessä rantaan, joka oli muutaman minuutin päässä majapaikastamme, *Cristina Housesta. Sain hetken aamujumpat meressä.
Meillä ei ollut valmista suunnitelmaa alueen katsomiseen. Koska säätiedotukset ennustivat epävakaata koko viikoksi, piti miettiä mikä olisi järkevintä. Aamulla vielä paistoi suurimmaksi osaksi aurinko, vaikka pilviä olikin taivaalla. Päätimme mennä lautalla Levantosta katsoen kauimmaiseen kylistä, Riomaggioreen. Näin olisi lauttamatka ainakin koettu, ja huonommalla ilmalla voisi kulkea junilla.
Olisi kannattanut hankkia vain menolippu, sillä matka pysähdyksineen kestää aika kauan ihmisten vyöryessä lautalta maihin ja sen jälkeen toisten sulloutuessa kyytiin, ja mielestäni riittää kun kertaalleen näkee kylät mereltä käsin. Lippusysteemit ja kylien väliset patikointireitit on selitetty aiemmassa postauksessa alueelta.
Riomaggiore - yksi Cinque Terren viidestä kylästä
Riomaggiore on yksi viidestä viehättävästä kylästä Italian Cinque Terren alueella, Ligurian rannikolla. Kylän historia ulottuu keskiajalle; se perustettiin 1200-luvulla. Pieni kalastajayhteisö kasvoi vähitellen viljelijöiden asettuessa alueelle. Rinteisiin rakennettiin terasseja viljelyä varten.
Kylä on tunnettu jyrkillä kallioilla kohoavista värikkäistä taloistaan sekä kapeista kiemurtelevista kaduistaan ja upeista näkymistä Välimerelle. Riomaggiorella on romanttinen ja ajaton tunnelma.
Pieni satama on täynnä kalastusveneitä ja sitä reunustavat kylän värikkäät talot. Riomaggiore onkin juuri ehkä se eniten kuvattu kylä esitteisiin ja alueen ikonisin markkinointivaltti. Ei ihme, että se on suosittu paikka valokuvaukseen.
Riomaggiore - portaita ja mäkiä
Satamasta kylään päästyämme lähdimme kipuamaan oikealle ylöspäin portaita. Valittavana olisi ollut pari reittiä ja varmaan vähän matkan päässä lisää. Valokuvia piti ottaa samalla kun kiipesimme portaita ja mäkiä ylös ja alas. Tämähän oli ensimmäinen kylämme, joten silmä etsi koko ajan kuvaamiskohteita.
Puikkelehdimme kujilla ja tutkimme nurkan taakse. Lisää portaita. Olimme aika korkealla, niin että satama näkyi alhaalla.
Jossain vaiheessa pääsimme takaisin alas ja maltoimme ostaa jäätelöt: pistaasi ja limone. Limone oli tosi kirpeä sorbetti ja pistaasi miltei nugaalta maistuva ihanuus. Syön kotona jäätelöä ehkä joka toinen vuosi, mutta nyt päätin maistaa joka päivä pistaasin ja jonkun uuden maun. Vähän aikaa vielä portaissa kuntoiltuamme nautimme paikallisen erikoisuuden: Conet, eli tötterölliset mereneläviä. Minulla mustekalaa ja kokonaisia katkarapuja, auts! Merjalla rapupalleroita.
Riomaggioren ranta
Meillä oli mekon alla bikinit, koska molemmat tykkäämme uimisesta. Mietimme jäämmekö rantaan Riomaggioressa vai lähdemmekö lautalla Levantoon ja menenne siellä uimaan. Viimeinen lautta lähti Riomaggioresta takaisin 17.30. Kello oli jo sen verran. Olimme satamassa kun aivan täysinäinen lautta tuli rantaan ja siihen oli pitkä jono menossa, joten se olisi aivan tupaten täynnä eikä toivoakaan päästä kannelle istumaan.
Jäimme siis Riomaggioren rantaan, joka yllätykseksemme olikin sangen kivikkoinen! Eikä mitään pieniä kiviä, vaan järkäleitä!. Veteen ja uimaan pääsy ei ollut mitenkään helppoa, ja kaveri kyllästyi saman tien. Minulla oli hyvä tuuri, pääsin vähän matkaa kaatumatta ja kun kaaduin, annoin itseni vain huuhtoutua pikku hiljaa syvemmälle. No, takaisinkin sieltä piti tietysti tulla, mutta selviydyin kunnialla. Kaikkeen auttoi kyllä se, että oli uimatossut mukana.
Rannalla oli väkeä ja ihmiset kävivät uimassakin. Oli hauska seurata, miten siitä kullakin kerralla ja tyylillä selviydyttiin. Koska ranta oli niin vaikea, emme siellä kauaa viihtyneet, vaan lähdimme junalla Levantoon. Asemalle mentiin tunnelia pitkin. Seinässä näkyi kyltti myös Riomaggioren ja Manarolan välisestä tiestä, Via dell’amoresta. Se on lyhin ja ilmeisesti helpoin patikointireitti kylien välillä, mutta on ollut sortumien vuoksi suljettuna. Se kuitenkin avattiin taas kesällä 2024.
Riomaggioren nähtävyydet
Jostain syystä ei ollut tullut mieleen (tai sitten en ehtinyt) tutkia etukäteen, mihin kylissä kannattaisi mennä ja onko niissä jotain nähtävyyksiä. Olin ehkä ajatellut, että kylät itsessään ovat nähtävyys, niin kuin ovatkin. En siis tiennyt kylien kirkoista enkä muistakaan yksityiskohdista, joihin olisi pitänyt mennä kun kylään tulee.
Jälkikäteen huomasin, että Riomaggioressa on vuonna 1340 rakennettu San Giovanni Battista -kirkko, jonka olisin kyllä ehdottomasti halunnut nähdä. En löytänyt siitä oikein kummoista tietoa netissä, mutta kuvahaun perusteella se näytti mielenkiintoiselta.
Toinen nähtävyys on Riomaggioren linna, josta googlettamalla näkyi vain ulkokuvia, enkä jäänyt enää tutkimaan sitä tarkemmin. Jos tämä kohde olisi ollut tiedossa kun kävin Riomaggioressa, olisin ilman muuta käynyt sen katsomassa. Nyt nähtävyydeksi jäi itse kylä, jossa kyllä riitti näkemistä yllin kyllin.
Riomaggiore näyttää kyllä oikein kuvaukselliselta värikkäine taloineen. Ja itsekin ajattelen kylän itsessään olevan nähtävyys. Hyvä kuitenkin tietää kirkosta ja linnasta, jotta osaa itse käydä niissäkin, kun tuonne pääsemme. Tuollainen merenelävätötterö olisikin omaan mieleen, tykkään merenelävistä todella paljon.
Tämä on varmaan ainoa paikka, missä te ette ole käyneet! Muista sitten, että älä ota katkarapuja. Aika vaikea kuoria tuosta tötteröstä niitä.