Olin matkalla Italiassa, Cinque Terren alueella touko- kesäkuun vaihteessa omasta matkaseuraa etsivien facebook-ryhmästäni löydetyn kaverin kanssa. Yövyimme Levantossa viikon ja sen jälkeen Pisassa neljä yötä. Levanton majapaikamme oli *Cristina House, joka oli kätevän matkan päässä keskustassa ja meren rannasta. Cinque Terre-jutun lisäksi olen kirjoittanut ensimmäisenä käymästämme kylästä, Riomaggioresta.
Tässä artikkelissa käsittelen hiukan enemmän (Manarolan) historiaa ja arkkitehtuuria. Monet näistä asioista ovat tyypillisiä koko Cinque Terren alueen kylille. Sen takia en kerro samoja asioita jokaisen kylän kohdalla.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Manarolan historiaa
Manarolan kylän juuret ulottuvat syvälle Italian historiaan. Vaikka kylän tarkkaa perustamisvuotta ei tiedetä, ensimmäiset kirjalliset maininnat Manarolasta ovat peräisin vuodelta 1338. Kylän nimi juontuu todennäköisesti muinaisesta ”Manium Arula” ilmaisusta, joka viittaa vainajien hengille omistettuun roomalaiseen alttariin.
Varhainen historia
Alueen ensimmäiset asukkaat olivat luultavasti roomalaisia, mutta nykyisen Manarolan perustivat Genovasta tulleet ihmiset. He etsivät turvallista asuinpaikkaa saraseenien hyökkäyksiltä, jotka olivat yleisiä keskiajalla. Korkeat kalliot ja vaikeakulkuinen maasto tarjosivat luonnollisen suojan ulkopuolisilta uhilta.
Keskiaika ja maanviljelyn kehitys
Keskiajalla Manarola kehittyi merkittäväksi maatalousyhteisöksi. Asukkaat rakensivat vaikuttavan määrän kiviterasseja vuorten rinteille viininviljelyä varten. Nämä terassit, joita kutsutaan nimellä ”ciàn”, ovat edelleen nähtävissä ja käytössä. Ne ovat UNESCO:n maailmanperintökohde ja edustavat merkittävää saavutusta historiallisessa maankäytössä.
Viininviljelyn perintö
1300-luvulta lähtien Manarola on ollut tunnettu viininviljelystään. Erityisesti makea Sciacchetrà-viini on ollut kylän ylpeys vuosisatojen ajan. Viininviljely terasseilla oli äärimmäisen työlästä, ja kaikki työ tehtiin käsin. Materiaalit ja työkalut oli kannettava jyrkkiä portaita pitkin, ja maaperä oli rakennettava ja ylläpidettävä huolellisesti.
Rautatien vaikutus
1800-luvun lopulla rakennettu rautatie muutti merkittävästi Manarolan ja koko Cinque Terren alueen elämää. Se helpotti kulkuyhteyksiä muuhun Italiaan ja mahdollisti kaupankäynnin kehittymisen. Samalla se kuitenkin vähensi perinteisen merenkäynnin merkitystä.
Nykyaika ja turismi
1970-luvulta lähtien Manarola on kokenut merkittävän muutoksen maatalousyhteisöstä turistikohteeksi. Vuonna 1999 kylä liitettiin osaksi Cinque Terre -kansallispuistoa, ja samana vuonna UNESCO lisäsi alueen maailmanperintöluetteloonsa. Tämä on tuonut mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia: turismi on tuonut vaurautta, mutta samalla on herännyt huoli perinteisen elämäntavan säilymisestä.
Huolimatta modernisaatiosta Manarola on onnistunut säilyttämään paljon alkuperäisestä viehätysvoimastaan. Perinteiset elinkeinot, kuten viininviljely ja kalastus, jatkuvat edelleen, vaikkakin pienemmässä mittakaavassa. Värikkäät talot, kapeat kujat ja vanhat kirkot muistuttavat edelleen kylän rikkaasta historiasta.
Manarolan arkkitehtuurista
Rakennustavan synty ja kehitys
Manarolan ainutlaatuinen arkkitehtuuri kehittyi vuosisatojen aikana vastaamaan alueen erityisiä maantieteellisiä ja puolustuksellisia vaatimuksia. Kylä rakennettiin jyrkkään kallioon käyttäen hyväksi jokaista mahdollista rakennuspaikkaa. Talojen perustukset louhittiin suoraan kallioon, mikä teki rakennuksista poikkeuksellisen vakaita huolimatta haastavasta maastosta.
Case-torri – Puolustustornitalot
1200-1300-luvuilla rakennetut ”case-torri” eli tornitalot ovat Manarolan vanhimpia säilyneitä rakennuksia. Nämä kapeat, 5-6 kerroksiset rakennukset toimivat sekä asuntoina että puolustusrakennelmina. Tyypillisessä tornitalossa alin kerros toimi varastona, keskikerrokset asuintiloina ja ylin kerros tähystyspaikkana. Seinät olivat jopa metrin paksuisia ja ikkunat pieniä puolustussyistä.
Värien merkitys
Manarolan tunnusomaiset pastellivärit eivät ole vain esteettinen valinta. Väriperinne juontaa juurensa keskiajalle, jolloin väreillä oli käytännöllinen tarkoitus:
- Kalastajat pystyivät tunnistamaan kotinsa mereltä
- Eri suvut erottivat talonsa toisistaan
- Värit auttoivat suojaamaan julkisivuja meri-ilmaston rasituksilta
Caruggi – Kujien verkosto
Manarolan kapeilla kujilla, caruggeilla, on tärkeä rooli kylän arkkitehtuurissa: Ne muodostavat monimutkaisen verkoston, joka yhdistää ylemmät ja alemmat asuinalueet toisiinsa. Kujat on usein katettu muodostaen tunneleita (sottoportici) ja portaikot on integroitu taidokkaasti rakennusten väliin. Kujien kapeus (1-2 metriä) maksimoi rakennettavan pinta-alan.
Kirkollinen arkkitehtuuri
San Lorenzo -kirkko, rakennettu 1338, edustaa Manarolan kirkollista arkkitehtuuria:
- Genovalainen goottilainen tyyli
- Paikallinen harmaa kivi päärakennusmateriaalina
- Ruusuikkuna ja kellotorni 1400-luvulta
- Sisätilaa hallitsevat kolme laivaa ja kahdeksankulmainen torni
Nykyaikainen suojelu ja restaurointi
Manarolan rakennuskannan suojelu on nykyään tarkkaan säädeltyä. Rakennusten ulkoasun muutokset ovat tiukasti kontrolloituja, perinteisiä rakennusmateriaaleja ja -tekniikoita tulee käyttää korjauksissa ja värien on noudatettava historiallista väripalettia. Myös
UNESCO:n maailmanperintöstatus asettaa erityisvaatimuksia restauroinnille.
Sopeutuminen moderniin maailmaan
Vaikka historiallinen rakennuskanta on säilytetty, rakennuksia on sopeutettu nykyajan tarpeisiin, eli sisätiloja on modernisoitu, energiatehokkuutta on parannettu hienovaraisesti ja julkisivujen kunnostuksessa käytetään nykyaikaisia, kestävämpiä materiaaleja. Turvallisuutta on parannettu maanvyörymien varalta.
Manarolan arkkitehtuuri on elävä esimerkki siitä, miten rakennusperintö voi säilyä ja kehittyä vuosisatojen ajan, sopeutuen uusiin tarpeisiin menettämättä historiallista merkitystään ja ainutlaatuista luonnettaan.
Manarola
Vierailumme aikaan sää tuotti hiukan ongelmia päivien suunnitteluun. ”Manarola-päivänä” päätimme ensimmäisenä lähteä asemalle ostamaan kolmen päivän Cinque Terre -card. Hinta vaihtelee sen mukaan, mitä viikonpäiviä lippu sisältää. Torstai oli vielä edullinen päivä, mutta perjantai ja lauantai kalliimpia. Kuukausi vaihtui lauantaina ja sesonki alkoi, ja oli vielä itsenäisyyspäivä, joten kaikki nämä vaikuttivat lipun hintaan.
Päätimme mennä toiseksi kauimmaiseen kylään, Manarolaan, joka on kuulemma romanttisin kylistä. Mikäli sää paranisi, voisimme tulla takaisin ehkä kylä kerrallaan, tai jos se huononisi sateeksi, voisimme jatkaa suurempaan kaupunkiin, La Speziaan. Sieltä löytyisi ainakin suurempia ravintoloita ja kauppoja joten pääsy sisätiloihin sateelta pakoon olisi taattu.
Sää tietenkin huononi heti kun pääsimme ovesta ulos. Saimme liput asemalla, ne kustansivat reilu 65 e/hlö. Niillä pystyi kulkemaan Levanto-La Spezia -väliä kolmen päivän ajan niin paljon kuin sielu ja jalat kestäisivät. Junien lähtöajat tuntuivat vaihtuvan taululla miten sattuu. Olin katsonut, että yksi juna oli juuri mennyt ja seuraava lähtisi puolen tunnin päästä. Olimme ulkona ja minulle tuli puhelu. Sillä aikaa matkakaveri oli katsonut, että yksi juna oli tässä välissä lähtenyt ja seuraava lähtisikin jo aiemmin! Ehdimme siihen nipin napin.
Manarolassa satoi vettä. Kylään kuljettiin tunnelia pitkin ja ylös ja alas rappusia. Lähdimme miltei heti sinne päästyämme hiukan sivureitille, joka jatkuikin yllättävästi vaikka kuinka pitkälle ja koko ajan ylöspäin. Matkan varrella näkyi monia majoitusta tarjoavia taloja. Ihmettelimme jatkuvasti, miten sinne kapeita teitä ja mäkiä pitkin saa tuotua esimerkiksi sohvan?
Manarola - romanttisin kylä Cinque Terressa?
Kylä oli tosiaan romanttinen. Oli kaariportteja köynnöksineen, suloisia taloja ja patioita sekä vuorilta virtaava puro. Kuvattavaa ja monia kuvakulmia siis riitti aina vain ylemmäs tultaessa. Pääsimme kuitenkin alaspäinkin, ja eri reittiä kuin olimme tulleet, onneksi. Kävimme kirkossa hiljentymässä ja sytyttämässä kynttilät. Jälleen kerran italialainen kirkko sai minut liikutuksen valtaan. Kirkon sisällä oli hyvin pimeää ja rauhallista.
Ylhäältä näkyi hyvin perinteisen tavan mukainen rakentaminen ja maan hyväksikäyttö. Vuorten seinämät oli muokattu tasanteita täyteen viljelyä varten, ja joissain kohdissa ”puutarha” oli kirjaimellisesti riippuva, vaikkapa verkon avulla.
Kävimme muutamassa pienessä putiikissa ja olisimme menneet kahville, mutta ravintolat olivat hyvin pieniä eikä sateen suojaan ollut mahdollista päästä. Yhdestä ravintolasta meidät häädettiin pois, koska oli lounasaika, eikä kahvi ja joku syötävä riittänyt istumapaikan saamiseen. Lähdimme siis suosiolla takaisin asemalle ja La Speziaan, jossa miltei varmasti löytyisi istumapaikka jostain sisätiloista tai katoksen alta.
Juna tuli sopivasti ja kiipesimme ”kolmanteen” kerrokseen istumaan. Sieltähän on parhaat näkymät, mutta sikäli sillä ei ole väliä, koska suurin osa matkasta Cinque Terren alueella kuljetaan pimeässä vuorten sisällä. Junat, kuten miltei kaikki muukin Italiassa tuntuu pitävän kovaa ääntä. Juna kirskuu asemalla pysähtyessään, ovien avautuessa ja sulkeutuessa kuuluu pitkään kovaa piippausta. Matkaan lähdettäessä varoitetaan vielä jollain toisella piippauksella.
Kävin La Spezian asemalla euron maksavalla pissalla asemalaiturin päässä sijaitsevassa vessassa. Kummallista, että asemalla ei ole vessaa, eikä todellakaan ilmaista. Jälkikäteen matkakaveri kertoi, että pissaaminen olisi ollut Cinque Terre -Cardia näyttämällä ilmaista. Voi elämän kevät, kun en muistanut!
manarola kuten muutkin Cinque Terren kylät ovat ihastuttavia. Itse pidän eniten Riomaggioresta, missä aikanaan vietimme viikon. Harmillista, että on ollut epävakaat ilmat. Tuollahan onkin sateilla joskus ollut niitä maavyöryjä.
Ai, jännä varmasti yöpyä kylässä! Voisi kuvitella, että iltaisin on aivan erilainen tunnelma kun päiväturistit ovat poissa.
Onpas tunnelmallisen oloinen kylä! En ole tuolla koskaan ollut, mutta hyvä ja lämmin fiilis välittyy jo kuvistakin 🙂
Kiitos Eveliina, on nuo kylät ihan symppiksiä. Sesonkiaikaan varmasti kyllä aivan liikaa väkeä ja lämmin fiilis vaihtuu kuumaksi.
Meillä Manarola taisi Cinque Terren ”kierrä kaikki” kylät kierroksella ja kyllähän se häikäisi, etenkin ensimmäisenä. Meillä sääkin, keväällä, suosi, aurinko paistoi ja värit hohtivat kirkkaina. En ehkä haluaisi asua noissa kylissä, päiväretkillä ne vaikuttivat aika ruuhkaisilta, mutta toisaalta, tilanne varmaan parani päiväretkeilijöiden poistuttua.
Kiitos Pirkko, touko-kesäkuun vaihteessa oli jo porukkaa, mutta ei aivan rasitukseen saakka. Toki jonossa mentiin varsinkin junalta tullessa. Ehkä suurin osa parveilee siinä kohtaa, missä on kaupat ja ravintolat. Ylempänä sai aika rauhassa kulkea ja varmaan asuakin.
Ai vitsit, näyttää kyllä oikein viehättävältä. No, Cinque Terrestä näkemieni kaikkien kuvien perusteella näyttää tosin silti, että kaikki kylät ovat todella kauniita. Paitsi että värikkäät talot, jotenkin silmiin pistävää jotenkin on Manarolan vehreys.
Kiitos Mikko, tuolla Manarolassa oli tosiaan todella paljon tuota viljelyä rinteillä, se kiinnitti huomion ja piti oikein jäädä tutkiskelemaan niitä.
Pakko kommentoida sivuseikkaa. Onpa turkoosi kesämekkosi todella tyylikäs. Tarvitsisin myös lyhyemmän mekon, joka sopisi lenkkareiden kanssa ja siten mahdollistaisi pidemmät kävelyt paremmin kuin pitkä mekko
Mari, mekko on Intiasta, Fort Kochista. Eli sinne sitten kun joudat 😆