Vuoden 2024 maaliskuussa olin aloittanut unelmatalon etsinnän Espanjasta pienellä budjetillani. Aiemmista artikkeleista pääset lukemaan missä olen jo aiemmin käynyt, ja miten ajatukseni talon kriteereistä ovat vaihdelleet ajan myötä. Seikkailin ensin eteläisessä Espanjassa vapun aikoihin Tuulan ja Varpun kanssa kuusi päivää ja sen jälkeen asetuin Guadalmariin neljäksi yöksi.
Alozaina - satumaahanko tullaan?
Olin palauttanut vuokra-auton Málagan lentokentälle ennen kuin majoituin Guadalmariin. Nyt oli aika hakea taas auto kentältä, koska jatkaisimme matkaa ensin Alozainaan, ja kävisimme sieltä käsin Caminito del Reyssa. Alozainan jälkeen oli varattu kaksi yötä Córdobaan. Matkalla takaisin Guadalmariin viimeiseksi yöksi kävisimme vielä Villanueva del Rosariossa katsomassa kaksi asuntoa.
Ihan yksinkertaista ei kuitenkaan ollut auton hakeminen, vaan jouduimme maksamaan 118 euroa ylimääräistä sen takia, että emme hakeneet autoa suoraan lennolta. Olisi pitänyt lukea joku pieni präntti taas jostain! Lentokenttä oli kuitenkin paras sijainti auton vuokraamiselle, koska sinne palaisimme taas kotiinlähdön aikaan. Oppia ikä kaikki…
Pääsimme sitten matkaan kohti Alozainan pientä valkoista kaupunkia, josta olin katsonut yhtä myytävää taloa. En kuitenkaan ollut saanut vastausta viesteihini välittäjältä, joten en ollut pystynyt sopimaan näyttöäkään. Kohteesta oli mielessäni monta kysymysmerkkiä, kuten esimerkiksi pihan koko. Olen kuitenkin halunnut käydä näissä paikoissa senkin takia, että jos jotain sopivaa tulisi myyntiin, tietäisin jo millaisen tunteen sen sijainti ja tunnelma on minussa saanut aikaan.
Pysähdyimme hiukan ennen Alozainaa katsomaan oliivipuita, joista osa oli ilmeisen vanhoja. Samalla huomasimme jo Alozainan näkyvän horisontissa, ja sen kirkontornin näyttäytyvän lähinnä prinsessa Ruususen linnana. Satumaahanko tullaan?
Kävimme pikaisesti jättämässä tavarat hotellille ja lähdimme ajamaan noin 50 kilometrin päässä sijaitsevaan Caminito del Reyhin, jonne olin varannut liput. Siellä tapahtuneiden seikkailujen ja paluumatkan jälkeen olimme todella nälkäisiä, ja yritimme löytää Alozainasta sopivaa ravintolaa.
Ruokapaikan etsiminen taitaa olla meille haastavin osuus matkailussa. Mies syö mielellään hampurilaisen joka paikassa, eikä halua kokeilla paikallista ruokaa. Minulle taas pitäisi löytää proteiinia ja kasviksia eikä hiilihydraatteja. Vaellamme siis monesti järkyttävän kauan ympäriinsä tutkien ruokalistoja.
Tällä kertaa päädyimme terassille, jossa oli muitakin syömässä ja näytti viihtyisältä. Mies tilasi hampurilaisensa ja minä lohta ja kasviksia. Keskustelimme tarjoilijan kanssa englanti-espanja-sekoituksella tovin vaihtoehdoista. Tilasin myös punaviinin pequeño, ja sain hersyvän naurun sekä täyden lasin viiniä. Ruoka oli jälleen suolatonta ja kasvikset pakastimesta.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Casa Rural del Rio - Aikamatka 1700-luvulta nykypäivään
Olin valinnut meille yöksi huoneen mielenkiintoisesta vanhasta hotellista, *Casa Rural de Rio, joka juontaa juurensa 1700-luvulta. Se on hiljattain kunnostettu tarjoamaan vieraille kaikki 2000-luvun mukavuudet säilyttäen samalla kutsuvan maaseutuilmapiirin harmoniassa ympäristönsä kanssa.
Talossa on kaksitoista kahden hengen huonetta, joissa jokaisessa on oma kylpyhuone, televisio ja lämmitys. Yöpyjät saavat nauttia kodinomaisesta tunnelmasta, mutta myös yksityisyydestä omassa huoneessaan. Siinä on myös tilava oleskelu- ja ruokailuhuone, takkahuone, grilli ja suuri andalusialainen sisäpiha.
Hotellia pitää hiukan iäkkäämpi pariskunta. Mies puhuu englantia ja on kiinnostava, huumorintajuinen tyyppi, jonka kanssa aina keskusteluun valmis mieheni jutteli moneen otteeseen. Huoneemme oli toisessa kerroksessa. Siinä oli kaksi erillistä sänkyä, joka ei nyt haitannut ollenkaan viipyessämme täällä vain yhden yön. Kaikki toimi moitteettomasti, vaikka ei aivan luxusta ollutkaan.
Alozainan kaupunki
Alozainanssa myytävänä olevaa taloa emme siis päässeet sisälle katsomaan, koska välittäjä ei ollut vastannut viesteihini. Muutkin Fotocasa-sivuston kautta jättämäni viestit jäivät jatkuvasti vastauksetta. Menimme kuitenin katsomaan taloa ulkoa. Sen pihalla kasvoi kaksi sitruunapuuta ja viikuna, joka näköjään leviää aika lahjakkaasti.
Ikkunat olivat hyvin pieniä, eikä kadulle päin ollut yhtäkään. Pihaan vei ovi toiselta kadulta. Tällä talolla olisi ollut hyvä sijainti lähellä vanhaa keskustaa ja kivenheiton päässä olevaa kunnallista uima-allasta. Hinta oli halpa, mutta kunnostettavaa varmasti paljon. Niin oli näköjään myös kaupungin kaduissa, koska miltei joka paikassa törmäsi tietyön kaiteisiin.
Itse kaupunki/kylä oli viehättävä siltä osuudelta, jossa oli vanhoja taloja ja suuri aukio ravintoloineen. Kirkko kohosi kylää korkeammalla ja se erottui sekä kaupunkiin tultaessa että hotellin pikkuparvekkeelta. Ravintola, jonne olimme menneet syömään, oli uudemmalla, ei niin viehättävällä alueella. Kauppoja tuli vastaan ainakin kolme, kaikki olivat kiinni iltakahdeksan aikaan.
Aamulla heräsimme puoli kahdeksan aikoihin, juuri sopivasti puolen tunnin päästä alkavalle aamupalalle. Ennen sitä oli kuitenkin huokailtava hetkinen parvekkeenoven ikkunaluukusta auringonnousun maisemaa kirkolle päin.
Aamiainen oli maksullinen, 6,50 euroa, ja se piti sopia edellisenä iltana. Tarjolla oli muroja, keitetty kananmuna ja paikallista leipää paikallisten juustojen ja tietenkin jamonin kera. Olin jättänyt kotoa tuomani kauramaidon (Espanjassa saa kyllä kauramaitoa kaupasta) tullessamme jääkaappiin kun isäntä oli paikalla, ja yritin aamulla selittää englantia vain hyvin vähän puhuvalle rouvalle, että minulla on maito keittiön jääkaapissa. En muistanut siinä tilanteessa edes maito-sanaa espanjaksi, myöhemmin se tietenkin tuli heti mieleen.
Olimme jättäneet vuokra-auton kadun varrelle, mistä sen nappasimme ja lähdimme ajelemaan kohti Córdobaa ja uusia vuoristomaisemia.
Talo jostain lämpimästä taitaa olla useamman haaveena.
Outoa, ettei viesteihinne vastattu. Onko ilmoilla aIa, että ei mielellään myydä ulkomaalaisille?
Itselläkin haaveena löytää joskus asunto lämpimästä, mutta saas nähdä miten sitä osaisi sitten valita oikean ja mistäpäin sitä sen sitten hankkisi.
Kiitos kommentista. Tuossapa sitä juuri on miettimistä! 😉
Andalusiassa taitaa olla lähes loputtomiin noita viehättäviä, valkoisia kyliä, joissa voisi hyvin kuvitella asuvansa vähän pidempään. Toki asunnon / talon hankkiminen on varmasti melkoinen prosessi, ihan jo siis ”sen oikean” etsimisen kanssa, puhumattakaan sitten vaadittavista kunnostuksista jne. Mutta kiva on seurata tätä kautta projektia! Ja heh, jokseenkin tutulta kuulostaa tuo ravintolan valitsemisen vaikeus, meilläkin tulee monesti kuljeskeltua pitkään ja selailtua ruokalistoja. Itse syön pääasiassa kasvisruokaa, ja sen suhteen esimerkiksi täällä Kolumbiassa on vielä paikoin melko rajallisesti vaihtoehtoja tarjolla.
Kiitos Anne, tosiaankin on hankala välillä löytää ruokaa! Olenkin luovuttanut totaalisesti tässä vaiheessa, mistä johtuen voin taas huonommin kuin vähän aikaa sitten. Talon osaltakin piti luopua liian tarkoista kriteereistä, tai ainakin laittaa ne tärkeysjärjestykseen.
Talonetsintä on kyllä pitkäaikainen projekti jos haluaa omiin tarpeisiinsa täydellisen talon. On niin monta asiaa jotka täytyy huomioida niin tällä hetkellä kuin tulevaisuudenkin kannalta.
Kiitos Terhi, näinhän se on. En kyllä nyt ajatellut että olisi loppuelämän unelmapaikka, koska sellaiseen ei oikeasti ollut varaa. Joten täydellisyydestä jouduin tinkimään aika paljon 😉
Olipa suolainen lisähinta autonvuokrauksessa. No siellä niin halvat hinnat muutoin, että kait noilla jutuilla keräävät eurot?…
Mari, tuo tuli kyllä niin yllätyksenä! Lokakuussa vaihdoin autoa Alicanten lentokentällä, ja koska tiesin tämän, olin merkinnyt etukäteen millä lennolla MUKA tulen. Oli vielä matkalaukku (tyhjänä) varoiksi mukana 🤣
Näytti ihan kivalta valkoiselta kylältä jälleen, vaikka ei ilmeisesti mitään aivan erityistä ollutkaan. Paitsi tuo linnalta vaikuttava kirkko. Kiinnostavaa tuo talojen etsintä näin. Ja todella tärkeää, koska ei mitenkään voi oikeasti tietää, mitä on ostamassa, ellei sitä itse fiilistele etukäteen. Me teimme Suomessa kolme vuotta sitten asuntokaupat ja sielläkin kävimme ensin katsomassa jokaista kiinnostavaa kohdetta ympäristön ja pihojen suhteen. Ja vasta sitten, kun olimme näin vakuuttuneet, kävimme esittelyssä. Hyvin sujui. Toivottavasti löydätte jotain mieleistä! Aila
Kiitos Aila! Nämä jutut nyt kulkevat hiukan jälkijunassa. Asunto on siis jo löytynyt, monen kompromissin jälkeen.
Heh, tuo ruoan suolaisuus jakaa varmasti mielipiteitä! 🙂 Meillä ei taida ollut ikinä sellaista kokemusta, että ruoka on liian suolatonta, toisinpäin kyllä. Tosin me käytämme suolaa ihan minimaalisesti kotona. Tätä talonetsintätarinaa on ollut kyllä hauskaa seurata!
Kiitos, Mikko! Kyllä ruuassa pitää olla suolaa, se tuo muutkin maut esiin. Jos katsoo vaikka Masterchefiä, niin noottia tulee jos ei ole annoksissa tarpeeksi suolaa 😅 Elimistö myös tarvitsee suolaa, mutta ei tietenkään mitään puhdistettua… No niin, yritän olla vaahtoamatta asiasta 😆