Vähän yllättäen viime vuoden lopulla perustamassani Facebookryhmässä Matkaseuraa naisille 50+ kävi kova kuhina alkuvuodesta Cinque Terren tiimoilta. Kävi ilmi, että paikassa käynti oli monen haaveissa ja perustettiin whatsapp-ryhmiä matkan suunnitteluun. Muutenkin Italia matkailumaana tuntuu kiinnostavan ihmisiä. Lähdin tutustumaan Cinque Terren viiteen kylään ryhmästä löytämäni kaverin kanssa toukokuun lopulla.
Cinque Terren historiaa
Italiassa Ligurian rannikolla sijaitsevan Cinque Terren (suomeksi viisi maata/kylää) historia on rikas ja monivaiheinen, kuten olettaa saattaa. Se ulottuu tuhansien vuosien taakse. Alueen alkuperäiskansa, ligurit, asuivat siellä ennen Rooman valtakunnan laajentumista, ja sen aikana Cinque Terre oli strategisesti tärkeä alue merenkäynnin ja kaupan kannalta.
1000-luvulla alueelle alkoi kehittyä sen nykyiset viisi kylää. Asukkaat rakensivat talonsa jyrkille rinteille suojautuakseen merirosvojen hyökkäyksiltä. 1100- ja 1200-luvuilla Cinque Terre oli osa Genovan tasavaltaa, mikä toi alueelle vaurautta ja vaikutti paikalliseen arkkitehtuuriin ja kulttuuriin.
Renessanssin aikana Cinque Terre eli taloudellista ja kulttuurista nousukautta. Viinin- ja
oliivinviljely olivat keskeisiä elinkeinoja, ja alue tunnettiin laadukkaista viineistään.
1500-luvulla alueella rakennettiin linnoituksia ja vartiotorneja suojaamaan kyläläisiä edelleen uhkaavilta merirosvoilta. Cinque Terren kylät olivat eläneet eristyksissä, mutta 1800-luvun puolivälissä niiden eristyneisyys alkoi vähetä, kun rautatieyhteys Genovasta Roomaan valmistui. Tämä tietenkin helpotti matkustamista ja kaupankäyntiä.
Cinque Terre kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin
Toisen maailmansodan aikana Cinque Terre kärsi pommituksista ja tuhoista, mutta alkoi sodan jälkeen vähitellen elpyä. 1900-luvun loppupuolella Cinque Terre nousi suosioon matkailukohteena ja vuonna 1997 se julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi, mikä auttoi suojelemaan alueen kulttuuriperintöä ja ympäristöä.
Nykyään Cinque Terre on tunnettu paitsi historiallisista ja viehättävistä kylistään, myös luonnonkauneudestaan ja monipuolisista ulkoiluaktiviteeteistaan. Cinque Terren historia heijastaa alueen kykyä sopeutua ja nousta kukoistukseensa haasteiden keskellä, ja se on säilynyt yhtenä Italian hiukan erikoisista, yllättävistä ja viehättävistä paikoista. Sitä kuitenkin vaivaa myös turistien paljous kesäkautena, kuten monia muitakin nähtävyyksiä. Kannattaakin valita matkustusaika sesongin ulkopuolelta.
Cinque Terren viisi kylää ja bonus-kaupungit
Cinque Terren alueella voi kulkea junalla ja lautalla. Ja tietenkin autolla, mutta parkkipaikkojen löytäminen on todellinen haaste. Auton voi siis jättää suosiolla jonnekin lähikaupungin parkkipaikoista tai -halleista, ja jatkaa julkisilla kyliin. Juna on helpoin ja nopein, joskin aikataulut eivät välttämättä pidä paikkaansa ja varsinkin sesongin aikaan saa varmasti odotella ja kulkea hitaasti muiden mukana jonossa junalle ja junasta kylään.
Alueelle myydään päivälippuja ja useamman päivän lippuja. Liput ovat erihintaisia kuukaudesta ja päivästä riippuen. Me ostimme kolmen päivän lipun ja siinä oli torstai halvempi kuin perjantai ja lauantai. Lipun hinta ei siis suinkaan ole aina sama. Meillä se maksoi 65 euroa.
Lippu käy reitille, joka on La Speziasta Levantoon. Näiden väliin sijoittuvat pohjoisimpana sijaitsevan Levanton jälkeen järjestyksessä Monterosso, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Levantossa asukkaita on noin 5500, kun taas La Speziassa lähemmäs 100.000. Jos siis viihtyy suuremmassa kaupungissa, on jälkimmäinen oiva paikka majoittumiseen.
Me yövyimme Levantossa viikon ja olimme perillä illalla tiistaina. Norwegianin lento oli ollut puolisen tuntia myöhässä, ja matkustimme vielä junalla ensin Pisan keskustaan, sitten La Speziaan, missä vaihdoimme vielä junaa. Alueelle oli koko viikoksi luvattu epävakaista. Aamulla sää näytti aika hyvältä, joten päätimme ottaa lauttakyydin meiltä katsottuna kauimmaiseen kylistä, eli Riomaggioreen. Siten näkisimme kaikki kylät mereltä päin. Voisimme myös tulla seuraavaan kylään sään salliessa.
Matka lautalla kestää aika kauan sen pysähtyessä joka kylän laituriin. Edestakainen lauttamatka oli maksanut 28 euroa. Ei olisi tietenkään kannattanut ostaa lauttamatkaa takaisin päin, koska olimme jo pysähdelleet joka paikassa ja nähneet kylät mereltä päin. Lautan pysähtyminen vie aikaa, kun osa matkustajista purkautuu ulos ja sitten kylästä tulleet päästetään lautalle.
Patikointi CInque Terren alueella on suosittua
Olin lukenut patikoimisesta Cinque Terren alueella, ja että kylien välit voisi kulkea jalan. Tuntui kuitenkin siltä, että patikoiminen vuoristossa on ainakin paikoin aika haastavaa. Näimme monesti ihmisiä vaeltamassa korkealla reitillä, ja muutenkin liikkeellä oli vaikkapa junissa kovasti vaelluskenkäisiä turisteja.
Cinque Terressa on monia patikointireittejä, jotka kulkevat kylien välillä ja tarjolla on varmaankin henkeäsalpaavia näkymiä Ligurian rannikolle. Jätimme kuitenkin suosiolla tämän aktiviteetin väliin ja keskityimme itse kylissä vaeltamiseen.
Suosituimpia reittejä ovat:
Sentiero Azzurro (Sininen polku):
Tämä reitti yhdistää kaikki viisi kylää (Riomaggiore, Manarola, Corniglia, Vernazza ja Monterosso al Mare).
Reitti on jaettu neljään osaan, ja sen kokonaispituus on noin 12 km. Osat vaihtelevat vaikeustasoltaan.
Via dell’Amore (Rakkauden polku):
Tämä on lyhin ja helppokulkuisin reiteistä, ja se yhdistää Riomaggioren ja Manarolan.
Polku on vain noin 1 km pitkä ja tarjoaa nimestä päätellen romanttisia maisemia meren yli. Polku on kuitenkin ollut huonokuntoinen, eikä sille ole päässyt. Tietojeni mukaan se on nyt juuri (heinäkuu 2024) viimein avattu uudestaan. Tämän olisin minäkin patikoinut, jos se olisi ollut auki.
Sentiero Rosso (Punainen polku):
Tämä reitti kulkee korkeammalla rinteillä ja on haastavampi vaellusvaihtoehto. Se yhdistää Portoveneren ja Levanton, kulkien Cinque Terren kylien yläpuolella.
Reitin kokonaispituus on noin 40 km, joten sen varrella ehtii taatusti katsella näkymiä rannikolle ja sisämaahan.
Monterosso – Vernazza:
Tämä on yksi suosituimmista ja kauneimmista vaellusreiteistä Cinque Terressa. Reitti on noin 3,5 km pitkä ja sen kulkeminen kestää noin 2 tuntia kävellä. Polku kulkee viinitarhojen ja oliivipuiden läpi.
Vernazza – Corniglia:
Tämä reitti on hieman haastavampi ja kestää suunnilleen 1,5–2 tuntia kävellä. Se on noin 4 km pitkä ja kulkee jyrkkien rinteiden ja viinitarhojen läpi. Reitin varrella on näköalapaikkoja, joista voi ihailla rannikkoa.
Corniglia – Manarola (via Volastra):
Reitti on hieman pidempi ja kulkeminen kestää arviolta 2,5–3 tuntia. Se on noin 5 km pitkä ja kulkee Cornigliasta Volastran kylän kautta Manarolaan. Polku vie viinitarhojen ja oliivilehtojen läpi tarjoten kauniita näkymiä merelle, kuinkas muutenkaan?
Näiden reittien lisäksi Cinque Terressa on monia muita polkuja, jotka yhdistävät kyliä ja niiden varrella tarjoutuu mahdollisuus tutustua alueen kauniiseen luontoon ja kulttuuriin. Kannattaa kuitenkin etukäteen tarkistaa polkujen kunto ja mahdolliset sulkemiset ennen vaellusta, sillä maasto ja sääolosuhteet voivat vaikuttaa reittien turvallisuuteen.
Reittikartta löytyy Cinque Terre -sivustolta.
Kun käy monta samantyyppistä kylää peräkkäisinä päivinä kävellen ja kuvaten, joissakin vielä kahteen kertaan, menee vähän sekaisin. Mietin kovasti, kirjoitanko jokaisesta kylästä erikseen vai kaikista yhdessä vai parista kerrallaan… Taidan päätyä ensimmäiseen vaihtoehtoon, koska kuvia on niin julmetusti 🙂
Kuulostaa hyvältä, että kylien välillä on muitakin liikkumisvaihtoehtoja kuin autot, sillä olen ymmärtänyt alueen olevan todella suosittu. Patikointipolut kaupunkien välillä kiinnostavat ja Cinque terre on kyllä omalla listallani vierailla joskus! 🙂
Niin, en edes tullut ajatelleeksi autovaihtoehtoa, niin toimiva systeemi oli tuo junalla kulkeminen. Tosin olisi etukäteen pitänyt laskea kannattaako se kolmen päivän lippu oikeasti, koska ei siinä nyt kovin montaa junamatkaa kuitenkaan tehdä.
Me ei kävelty niitä reittejä, vaan kierreltiin autolla. Tosin auto piti tietysti jättää ylös päätien varrelle, koska kyliin ei voinu ajaa. Käytiin Manarolassa, Riomaggioressa ja Vernazzassa.
Okei, eli johonkin suht lähelle kuitenkin pääsee autollakin. Silloinhan tuonne kyliin ei tarvitse maksaa mitään.
Ompa haukaa, että tuollainen ryhmä josta löytyy matkaseuraa. Olen joskus käynyt Kreikassa ja muuallakin yksin kun ystävillä ei ole ollut lomaa tai intoa lähteä. Totesin silloin, että en nauti yksin lomalla olosta. Italia on ihana ja mielellään palaisin sinne vielä kiertämään lisääkin.
Paula, perustin ryhmän juuri siitä syystä kun olin monta kertaa yksin reissussa. Minuun iskee ujous enkä sitten saa oikein mentyä minnekään. Ja mukavampi käydä syömässäkin yhdessä.
Cinque Terre on upea paikka. Vietimme siellä 7 vuotta sitten viikon Riomaggioressa. Mielenkiintoista tietää, että nyt ovat alkaneet pyytämään pääsymaksua. Silloinkin siitä jo puhuttiin. Melko paljon kylissä väkeä oli. Toki illaksi kylät onneksi hiljenivät.
Maksu oli siis juniin. Eli sillä voi reissata niin paljon kuin haluaa, riippuen lipun voimassaolosta.
Upea paikka tämä Cinque Terre. En ole tuolla koskaan käynyt mutta ehkäpä joskus pitäisi, kun seuraavaksi Italiaan matkustaa.
Toivottavasti Italian reissu osuu sesongin ulkopuolelle, jos aikoo käydä tuolla Cinque Terressa myös.
Italia on kyllä ihana ja näitä must see -paikkoja kertyy toivelistalle lisää, vaikka juuri kävimme siellä ja itseasiassa aika lähellä tuota, nimittäin Pisassa. Sillä kertaa oli kuitenkin kiire San Marinoon, joten Cinque Terre jäi vielä odottamaan meitä.
Me oltiin Pisassa neljä yötä Cinque Terren jälkeen. Tykättiin siitäkin.
Jaoimme vierailut kyliin käytännön syistä kahdelle päivälle, mutta kiiretttä piti eikä aikaa tietysti kylien väliseen patikointiin jäänyt. Kylistä päädyin kirjoittamaan yhden jutun, sillä useimmat kuitenkin tuntuivat hakevan tietoa kokonaisuudesta eikä yksittäisestä kylästä, mutta toki silloin faktat (ja kuvat) per kylä piti pitää melko tiiviinä pakettina 🙂
https://meriharakka.net/2019/05/26/cinque-terre-vielako-sinne-mahtuu/
Runoilijoiden lahden kylistä (vaiko kaupungeista) kirjoitin sentään oman juttunsa https://meriharakka.net/2019/05/19/runoilijoiden-lahti/
Onpa hyvä postaus. Hyvää infoa. En tiennyt, että lautallakin pääsee. Me menimme junalla ja jonkun välin vaeltaen joskus noin 7 v sitten. Silloiin ei aikakaan omalla autolla saanut mennä ja epäilen, että ei nykyäänkään. Huippu paikka, toki ruuhkainen oli – paitsi vaellus ei ollut liian ruuhkainen (pääsiäisen aikaan oltiin)
Kiitos, Mari! Pääsiäinen taitaa Italiassakin olla sesonkiaikaa. Touko-kesäkuun vaihteessa oli aika paljon ihmisiä, mutta kun siihen oli varautunut, niin en kovin paljon siitä hermostunut 🙂
Cinque Terre on ollut haaveissani kauan. Ja tuo ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa tosi hyvältä, on kiva lukea kylistä erikseen ja katsella kauniita kuvia!
Kiitos kommentista! Kirjoittelen mielelläni vähän enemmän kohteista, itse ainakin tykkään tarkoista tiedoista mitä toisten blogeista saa suunnitellessani reissua jonnekin.
Cinque Terre kiinnostaa myös itseäni. Kiva, että päädyit jälkimmäiseen vaihtoeesoosi. Kiva nimittäin lukea aiheesta, joka itseäni kiinnostaa. Ja tähän valitsemasi kuvat tosiaan näyttävät upealta!
Kiitos, Mikko! Itsestä ainakin on kiva katsella blogista kuvia. Niistä saa selkeämmän käsityksen asioista kuin pelkästään turinoista. Molempia tietenkin tarvitaan. Eli oletettavasti vielä seitsemän juttua tulossa Cinque Terresta, kun pitää kirjoittaa myös Levantosta ja La Speziasta. Ai niin ja oltiinhan me Pisassakin 😆