Tämä artikkeli on siirretty ja päivitetty osoitteesta https://kodintuntu.blogspot.com/ helmikuussa 2022.
Varasimme matkan katkaisemaan talviväsymystä ja kylmyyttä Suomessa. Katselimme ensin perinteisiä lomakohteita Espanjassa, mutta huonon jaksamiseni takia valitsimme tasaisemman maaston omaavan paikan, Salin saaren Kap Verdellä. Meillä ei ollut aiempia kokemuksia Kap Verdestä ja sen saarista.
Täällä pitäisi olla takuuvarma auringonpaiste ja lämpötila noin 26-27 astetta tähän aikaan vuodesta, maaliskuussa. Kovasta tuulesta olimme tietoisia jo ennen matkaa, se ei haitannut, vaan tuntui hyvältä asialta kuumuutta poistamaan. Kuumuus ei kyllä vaivannutkaan, päin vastoin. Mies oli jopa kananlihalla ajoittain, minulle lämpötila oli sopiva. Aurinko oli kuitenkin niin voimakas, että rasvauksesta huolimatta niskani paloi, kun istuimme ulkona lounaalla. Se myös jätti pahan punaisen jäljen miehen jalkaan sandaalin rakoon, kävi siis tosi ärhäkästi kimppuumme…
Kannattaakin olla varovainen, koska tuuli vilvoittaa niin paljon, että ei välttämättä huomaa auringon polttavuutta.
Saapumispäivänä olimme totaalisen unisia ja väsyneitä, koska herätys oli ollut klo 3.15 aamulla ja molemmat nukuimme huonosti. Koneessa ei pystynyt myöskään nukkumaan kuin hetkittäisiä, pakonomaisia torkahduksia. Väsymys ja tilanpuute esti lukemisen ja ristikon teon, puhumattakaan käsitöistä. Aikaerosta johtuen olimme perillä jo puolen päivän aikaan, mutta olimme valmiita yöpuulle…
Vila Verde
Jostain syystä (siisteys, hinta?) olimme valinneet huoneen isosta hotellikompleksista, Vila Verdestä, melko kaukana keskustasta ja rannasta. Hotellialue oli kuin autio lähiö, hyvin vähän ihmisiä näkyi missään. Wifi ei toiminut huoneessa, vaan sitä käyttämään piti mennä noin puoli kilometriä respaan. Suunnilleen sama matka oli aamiaispaikkaan ja ”supermarketiin ”. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme tuohon kauppaan, koska meillä oli huoneisto ja tarkoitus tehdä itsekin ruokaa. Kävimme myös taksilla keskustassa katselemassa ympärillemme. Taksihinnat täällä oli vakio, eli hotellilta keskustaan maksoi aina saman verran. Ei siis tarvinnut arpoa kuljettajien kanssa hintaa, kätevää!
Kap Verden saaret
Salin saari on todella karu, täällä ei kasva oikein mitään luonnostaan. Maasto on tulivuoriperäistä ja hiekka tänne on lentänyt kovan tuulen mukana. Kap Verden saaria on kaikkiaan 10, joista yksi on asumaton. Saaret myös poikkeavat toisistaan paljon. Enemmän tietoa saarista ja niiden olosuhteista löytyy netistä. Saaria on vertailtu tässä artikkelissa.
Suomesta tehdään talvikautena matkoja Saliin ja toiseen saareen, Boa Vistaan.
Ostokset Kap Verdellä
Salin pääkaupunki on Espargos, mutta hotellit ja turismi keskittyvät Santa Marian kaupunkiin rannikolla. Sen pieni keskusta on täynnä baareja ja matkamuistokauppoja, joihin kauppiaat houkuttelevat kilvan tulemaan sisään. Lahjuksina käytetään rannekoruja ja jutustelua turistin äidinkielellä, sekä ”no stress” -asennetta…. mikä saa itseni stressaamaan enemmän, kun haluaisin rauhassa katsella ympärilleni.
Kauppiaat ovat yleensä muualta tulleita, Senegalista ja Gambiasta. He ovat mustempia kuin paikalliset asukkaat ja enemmän ”kauppiaita” luonteeltaan. Paikalliset ihmiset vaikuttavat rauhallisemmilta ja ujommilta.
Muutaman kojun jälkeen osaa jo suhtautua paremmin kauppiaisiin ja hintoihin. Mitään ei pidä ostaa heti paikan päälle saavuttuaan, vaan kannattaa katsella rauhassa ja vertailla hintoja, ja tietenkin tinkiä. Miltei kaikki kauppiaat myyvät samoja, muualla Afrikassa (tai Intiassa tai Kiinassa) valmistettuja tavaroita. Omaa tuotantoa Kap Verdessä on vain suola, kahvi ja erilaiset alkoholijuomat. Hainleukoja oli myynnissä miltei joka kaupassa.
Yksi kauppiaista myi mukavan näköisiä pronssipatsaita ja antiikkisempia puisia naamioita, mutta hinnat olivat sen mukaiset, ja meillä on jo koti täynnä koriste-esineitä omasta takaa. Ruokakaupoista ostimme kotiin tuotavaksi mausteita, lähinnä kuivattuja yrttejä.
Hintataso ja ruoka Kap Verdellä
Aamuisin kävimme parvekkeen edessä sijaitsevassa altaassa uimassa viileässä vedessä. Sen jälkeen virkeänä (tosiaan, minäkin olin virkeä!) runsaalle aamiaiselle. Tarjolla on hedelmiä (tuoreita ja tölkistä), keitettyä ja paistettua kananmunaa, paikallista cachupaa (ainakin luulisin sen olleen sitä), sitruunanmakuisia ohukaisia, paistettuja herkkusieniä, röstiperunaa, pekonia… Valkoisia leipiä, juustoa, chorizoa ja automaattikahvia. Sekä kakkuja, joihin en tarkemmin tutustunut. Kyllä tällaisella määrällä pärjää monta tuntia!
Cachupa on perinteinen ruokalaji Kap Verden saarilla. Jokaisella saarella on kuulemma omat vivahteensa tässä muhennoksen tyyppisessä ruuassa, johon keitellään hissuksiin papuja, maissia, bataattia, tomaattia, kesäkurpitsaa… Erilaisia kasviksia siis, sekä makkaraa, lihaa tai kalaa.
Ennen reissua luimme jostakin, että ruoka on hyvää. Minusta se oli keskinkertaista, todella mietoa ja vähän maustettua. Emme kuitenkaan käyneet joka päivä syömässä ”ulkona”, vaikka kaikki ruuat taidettiinkin ulkoilmassa nauttia. Olisin halunnut maistella enemmän mereneläviä, mutta jotenkin se ei nyt oikein onnistunut. Kerran pyysin grillattua wahoota. Sitä oli listalla, mutta ei ravintolassa. Sain grillattua tonnikalaa, joka ei oikein maistunut miltään. Annos oli kyllä kaunis.
Luonnollisesti saarella syödään paljon kalaa. Sitä kannattaakin valita lautaselle, koska se yleensä on juuri hankittu paikallisilta kalastajilta, toisin kuin liha, joka tuodaan muualta. Kovin suuria kulinaristisia nautintoja ei ole odotettavissa, mutta ihan hyvän makuista perusruokaa täältä kyllä saa. Hintataso on sellainen, että pystyy syömään ulkona. Ruoka ja kulkeminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Euroillakin pärjää, joten paikallista valuuttaa ei kannata kovin paljoa ainakaan matkan loppupuolella vaihtaa. Sitä ei pysty Suomessa vaihtamaan takaisin euroiksi. Eurot siis käyvät maksuvälineenä, takaisin rahasta voit saada joko euroja, escudoja tai molempia.
Kokemukset Salista
Toisen päivän aamuna oli oppaan tervetulotilaisuus keskustassa rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Saimme tietoa retkistä, ravintoloista, kaupoista, pankeista, takseista ja muista lomailua helpottavista asioista.
Kuten aiemmin mainitsin, takseissa ei ole mittareita, vaan kyyti keskustan alueella maksaa aina kaksi euroa ja keskustan ulkopuolelle kolme euroa. Iltaisin euron enemmän. Paikallisen valuutan, escudon, kurssi oli ainakin meidän matkan aikana kaksi nollaa suurempi euroon nähden. Laskeminen oli siis yksinkertaista ja helppoa, kun euroilla voi maksaa ja takaisin saa euroja, escudoja tai sekä että.
Tervetulotilaisuuden jälkeen jäimme rantaan ja vuokrasimme aurinkotuolit tuulensuojalla. Rannalla oli kuitenkin punainen lippu merkkinä siitä, että aallokko oli liian voimakas uimiseen. Kävimme sitten vain kävelemässä vedenrajassa. Lounaaksi nautimme hampurilaisen ja tonnikalasandwichin, joka täällä on sämpylä.
Ruokaa voi ostaa minimarketeista ja supermarketeista. Niissä on todella suppeat valikoimat, mutta saimme hankittua vettä, leipää, voita, leikkelettä, munia ja ainekset cachupaan. Välillä pysyimme hotellialueella koko päivän, käyden kävelyllä respaan netin takia ja alueen ”supermarketiin” hakemaan evästä.
Viereisellä altaalla kävimme kerran tai pari päivässä. Minä koitin saada ihon värin muuttumaan sinertävästä lämpimämmän sävyiseksi, mies istui varjossa pitkähihaiset ja -lahkeiset pääällä.
Yhtenä päivänä kävelimme koko kaupungin poikki moneen kertaan etsiessämme tiettyjä lounaspaikkoja. Kaupungissa on kaksi poikittaista pääkatua, joiden varrella sijaitsee suurin osa kaupoista ja ravintoloista. Oppaiden jakamaan karttaan ei ole merkitty teiden nimiä, ainoastaan joitain kauppoja ja ravintoloita. Emme löytäneet ensimmäistä etsimäämme paikkaa ja toisenkin paikan löytämisessä meni tovi, koska kartta ei mielestämme ollut ollenkaan totuudenmukainen. Jos olisin opas, piirtäisin itse paremman kartan saman tien!
Toinen paikka, jota etsimme, oli nimeltään Tam Tam, suosittu irlantilainen baari. Meidän mielestä ei taas mitenkään kummoinen… Sandwich (sämpylä) oli kyllä edullinen vaihtoehto ja maistui hyvälle.
Salilla ei ole mitenkään erityisen kaunista. Joka puolella on suurimmaksi osaksi huonokuntoisia rakennuksia, hiekkaa, soraa ja roskia. Täytyy katsoa yksityiskohtia nähdäkseen jotain silmiin (ja kameranlinssiin) sopivaa. Merihän on tietenkin kaunis aina, mutta itse tykkään myös kasveista ja rakennuksista, ihan rytöisistäkin.
Illanviettoa Salilla
Perjantai-iltana lähdimme keskustaan syömään ja katselemaan iltatunnelmaa. Viikonlopuksi suljetaan pääkadun toinen pää autoilta. Oppaan parhaaksi pitsapaikaksi kehuma Leonardo oli aivan täynnä. Seuraavaan ravintolaan pääsimme viimeisinä istumaan, minkä jälkeen paikalle ilmaantui jonottajia.
Ruuan saaminen kesti todella kauan. Se ei kuitenkaan kovasti haitannut, koska paikalla oli livemusiikkia! Kolmen miehen ja yhden naisen bändi soitti paikallista musiikkia, mornaa. Se muistuttaa fadoa, todella nautittavaa! Nämä ravintolat ja vielä kolmas olivat aivan peräkkäin kapealla kujalla, jossa oli tosi paljon kulkijoita ja lisäksi nuo soittajat.
Tämän oven edessä olevalla kujalla oli kolme ravintolaa, ja oven vieressä soitti paikallinen orkesteri. Oven takana taas asui perhe, joka laittoi orkesterin siirtymään kauemmas…
Kävimme myös matkatoimiston järjestämällä retkellä, siitä kerron toisessa artikkelissa.
