Olin mieheni kanssa Intiassa jokavuotisella tammi-helmikuun lomalla viime vuonna (2023) ja kuuntelin äänikirjaa Saari, joka on Victoria Hislopin maailmanmaineeseen yltänyt teos Kreetan edustalla sijaitsevasta Spinalongan saaresta. Kirja kertoo karua tarinaa 50-luvulla saarelle karkoitetuista lepraan sairastuneista ihmisistä sekä heidän omaisistaan mantereen puolella. Spinalongan saareen on näköyhteys sieltä. Hislopin kirja on palkittu moneen kertaan ja se vaikuttanut myös kreikkalaisten ja etenkin kreetalaisten itsetuntoon ja turismin kasvamiseen alueella.
Kirjan tarinasta vielä vaikuttuneena kuulin ystäväni (jonka kanssa olin kirjoitellut seitsemän vuotta, mutta en koskaan ollut tavannut tai edes puhunut hänen kanssaan) ilmoitti varanneensa viikon matkan Agios Nikolaokseen (edellinen matka sinne 2015) ja siis myös Spinalongan lähettyville toukokuun alkuun. Kysyin saman tien, pääsenkö mukaan, vaikka minulla oli jo varattuna matka toukokuulle toisen ystävän kanssa Kroatiaan. Ehtisin olla kotona 1,5 vuorokautta matkojen välissä.
Spinalongan saari
Spinalonga on pieni, mutta merkityksellinen saari Kreetan koillisrannikolla, Eloundan lahdella. Saaresta on tullut mielenkiintoinen matkailukohde, jonka historia ja luonnonkauneus yhdistyvät ainutlaatuiseksi kokemukseksi. Se tunnetaan erityisesti venetsialaisesta linnoituksestaan ja myöhemmästä käytöstään spitaalisten siirtolana.
Spinalongan historia juontaa juurensa antiikin aikoihin, jolloin saari oli osa Oloun kaupungin puolustusjärjestelmää. Myöhemmin, 1500-luvulla, venetsialaiset rakensivat saarelle massiivisen linnoituksen suojatakseen Kreetan pohjoisrannikkoa turkkilaisilta hyökkäyksiltä. Venetsialaisten oletetaan myös irrottaneen Spinalongan saareksi läheisestä niemimaasta.
Linnoituksen strateginen sijainti teki siitä merkittävän sotilaallisen kohteen, ja se säilyi venetsialaisten hallinnassa vielä pitkään sen jälkeen, kun suurin osa Kreetasta oli jo osmanien vallan alla. Spinalongassa venetsialaisia kiinnosti myös suosittu kauppatavara, eli suola! Saaren matalien vesien vuoksi suolaesiintymiä oli alueella paljon.
Spitaalisten siirtola
Vuonna 1903 Spinalonga muutettiin spitaalisten siirtolaksi, ja saarelle lähetettiin lepraan sairastuneita ihmisiä eri puolilta Kreikkaa. Siirtola toimi aina vuoteen 1957 asti. Vaikka elämä saarella oli aluksi vaikeaa, asukkaat loivat vähitellen toimivan yhteisön kouluineen, kirkkoineen ja kauppoineen. Tämä osa saaren historiaa herättää tänäkin päivänä voimakkaita tunteita ja kiinnostusta matkailijoissa. Viktoria Hislopin kirja saaresta, sen asukkaista ja elämästä on tuonut sen olosuhteet lähelle ja koskettanut monen sielua, vaikka kirja onkin fiktiivinen kuvaus saaresta.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Spinalonga tänä päivänä
Nykyään Spinalonga on suosittu matkailukohde, jonne saaapuu vierailijoita ympäri maailmaa. Saari on suojeltu arkeologinen alue, ja sen nähtävyyksiin kuuluu hyvin säilynyt venetsialainen linnoitus, siirtolan aikaiset rakennukset sekä upea näkymä Eloundan lahdelle. Vierailijat voivat tutustua saareen opastetuilla kierroksilla tai vaeltaa itsenäisesti sen historiallisilla poluilla.
Spinalongalle pääsee helposti veneellä Eloundasta, Plakasta tai Agios Nikolaoksesta. Matka kestää lyhimmillään vain 10 minuuttia. Saarelle kannattaa mennä keväällä tai syksyllä, sillä sää on silloin miellyttävä ja saarella on vähemmän ruuhkaa. Mukavat kengät, hattu ja vettä on hyvä ottaa mukaan. Joissain kohtaa saarta on hiukan haasteellista kulkea, mutta suurin osa saaresta sopii normaalikuntoiselle hyvin.
Saarelle järjestetään retkiä ja kuljetusta monesta Kreetan lomakohteesta, ja valittavana on erilaisia ja erihintaisia retkiä riippuen niiden etäisyyksistä, pituuksista ja sisällöstä. *GetYourGuiden retkien lähtöpisteitä löytyy muun muassa Iraklionista, Agios Nikolaoksesta ja Rethymnonista. Esimerkiksi Iraklionista pääsee samalla retkellä tutustumaan useampaan paikkaan, minusta varsin edullisesti.
Majoittuminen Spinalongan lähistölle
Ystäväni oli varannut itselleen huoneen sivussa kaupungin keskustasta, ja otin sieltä itselleni samanlaisen huoneen. Koska meillä oli auto käytössä, majapaikka oli hyvinkin mukavassa paikassa meren äärellä ja kauppakin löytyi aika läheltä. Yövyimme viikon *Mirabella Apartments -hotellissa, jossa huoneen sai valita joko aamiaisella tai ilman. Huoneessa oli hyvät olosuhteet omatoimiseen aamiaiseen ja ruokailuihin.
Mirabella Aparmentsista on kolmisen kilometriä Agios Nikolaokseen ja noin 11 kilometriä Plakalle, joka on lähin satama Spinalongalle. Plakalta on näköyhteys saarelle, ja Hislopin kirjassa tarinan henkilöt pystyvät miltei näkemään läheisensä toisella rannalla. Spinalongan lähihistoria onkin siten koettavissa aivan eri tavalla kuin monessa muussa turistikohteessa.
Miltei puolimatkassa Plakan ja Agios Nikolaoksen väliä on vielä Eloundan kylä, josta myös pääsee Spinalongaan. Mikäli Elounda kiinnostaa yöpymispaikkana, Iraklionista kulkee myös lautta sinne, muiden kulkuyhteyksien lisäksi. Mielenkiinnosta katselin Eloundan tarjontaa Booking.comista, ja löysin kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat ovat lähellä rantaa ja keskustaa. Edullisempi vaihtoehto on *Lena Apartments ja hienoilla näköaloilla varustettu, tuplasti kalliimpi *Elounda Heights (Adults Only).
Eloundassa on kaunis pieni satama ja siellä on mukava kierrellä ympäriinsä. Parkkipaikkaa voi olla vaikea saada ihan sataman liepeiltä, koska pienessä kylässä riittää sesongin aikaan vipinää. Eloundasta löytyy kaikki palvelut ja tietenkin ranta. Luin jostakin, että Eloundan edustalla on ollut muinainen Olousin kaupunki, ja että suotuisalla säällä rannalta katsoessa pystyisi vielä näkemään kaupungin kadonneita katuja ja kujia. Paikka voisi siis sopia sukeltajille ja snorklaajille.
Spinalonga ilman opasta...
Ehdimme katsella hiukan ympärillemme jätettyämme auton parkkipaikalle Plakassa. Siirtolan aikoina Spinalongan lepraa sairastavat ihmiset saivat usein tarvikkeita ja tukea Plakan asukkailta. Kylän yhteisöllä oli tärkeä rooli saaren elämässä, ja sen satama toimi tärkeänä yhdyslinkkinä mantereen ja Spinalongan välillä.
Saarella on tehty paljon korjaustöitä ja tehdään edelleen. Suunnitelmissa on ehkä myös rakentaa sairaalan rakennukseen monikäyttöinen kulttuurisali (vaihtuvia näyttelyitä, luentoja, konferensseja ja tapahtumia varten). Viime vuonna monessa paikassa näkyi tuettuja seiniä ja varoituskylttejä, maalipurkkeja ja kaikenlaisia rakennustyökaluja.
Ehkä teimme hiukan tyhmästi emmekä ottaneet opasta Spinalongaan. Ajattelin varmaan, että Saari -kirjassa oli kuitenkin sen verran tosiasioitakin, että saareen tutustuminen onnistuisi omin päin. Joidenkin rakennusten seinillä oli kyllä kuva- ja muuta materiaalia Spinalongan historiasta, henkilöistä, rakennuksista ja ajanviettotavoista.
Spinalonga ei ole vain historiallinen kohde, vaan se on myös symboli selviytymisestä, yhteisöllisyydestä ja toivosta. Kiehtova, vaikkakin hiukan surullinen saari saa kyllä kävijänsä miettimään menneisyyden tapahtumia ja niiden vaikutuksia nykypäivään. Jos on lukenut Hislopin Saari-kirjan, ei voi olla pohtimatta sen tapahtumia katsellessan tuulen tuivertamia puita, merta ja saarelta näkyvää mannerta.
Tämä karunkaunis ja jollakin lailla hauras saari oli itselleni sekä rauhoittava, inspiroiva että tunteikas kokemus. Varsinkin korkeilla paikoilla kulkiessa vinoon kasvaneiden puiden osoittaessa kulkureittiä tai kertoillessa tarinaa, ei itse tarvinnut puhua eikä päästää ääntäkään…
Plakalla, josta ehkä suurin osa vierailijoista lähtee veneellä Spinalongaan, on luonnollisesti myös ravintoloita ja turistikauppoja. Kaupat olivat hauskasti erivärisiä, ja noudattivat tuotteissaan miltei yksinomaan samaa sävyä. Taisin ostaa turkoosista kaupasta turkoosin rannekorun. Söimme myös yhdessä ravintolassa toisen aamiaisen ennen Spinalongalle lähtöä.
Jos haluat matkustaa Spinalongaan blogijutun keinoin, enemmän kirjan tapahtumia käsitellen, voit tehdä sen Meriharakka-blogissa.
Hienot maisemat ja näyttää olevan paljon kuvauksellisia nurkkauksia. Tämä saari tuli esiin myös opinnäytetyössäni, jossa käsiteltiin synkkää matkailua. Osa oli matkustanut tuonne juuri sen synkeän lepra-menneisyyden takia.
Cilla, tämä ei mielestäni ollut synkeä paikka. Koskettava ja kaunis. Totta kai menneisyys saarella on ollut synkeääkin, mutta en kokenut tätä paikkaa ahdistavaksi. Mihinkään sodan ja julmien hallitsijoiden aiheittamien tuhojen muistopaikoille en edes menisi.
Kauniit maisemat ja mielenkiintoisen kuuloinen historia! Kirjojen ja elokuvien tapahtumapaikalla on kyllä mielenkiintoista vierailla, vaikka saattaa tietysti myös muuttaa mielikuvaa tapahtumista.
Se tässä jännää olikin, että ei muuttanut yhtään mielikuvaa tapahtumista. Ne vain eivät ole totta, vaan kirjailijan mielikuvitusta. Ehkä ydin on siinä, että se olisi voinut olla totta.
Kiitos maininnasta! Spinalongalla oma opas oli kyllä hyvä päätös – tosin joltain osin opas kyllä myös ”ampui alas” Hislopin kirjan romanttisimpia kohtia, tyyliin, ettei Plakassa koskaan asunut saarelle päätyneiden omaisia, sillä ihmiset tulivat saarelle kaikkialta Kreetalta (ja Kreikasta), Plakassa asui lähinnä saaren huoltoa hoitavia työntekijöitä.
Saarelle pääsee tosiaan Plakasta, Eloundasta ja Agios Nikolaoksesta – testasimme sekä Plakan että Agios Nikolaoksen. Jälkimmäinen tarkoittaa helposti isoja ryhmiä saarella samaan aikaan kun matka taittuu isohkolla laivalla. Plakasta tullaan pienemmillä veneillä, joten hyvällä tuurilla saari voi olla hetken aikaa vähemmän ruuhkainen.
Niin, kirjailijalle pitää jättää hiukan vapauksia, kyseessä on kuitenkin fiktiivinen teos. Meille sattui aika hyvä aika toukokuun alussa, ei ollut paljon ihmisiä eikä sesonki vielä.
Spinalonga on tuttu historiallisten tapahtumien takia, mutta en ole siellä käynyt. Olisi mielenkiintoinen kohde jos tuolla suunnilla olisi!
Jos Kreetalle joskus matka käy, niin ilman muuta kannattaa Spinalongalle mennä. Ja Lassithissa on ihania pieniä kyliä.
Spinalonga teki kyllä syvän vaikutuksen minuun aikoinaan. Meillä oli inspiroiva opas, muistaakseni Manolo nimeltään joka oli kirjoittanut kirjasen saaresta. Tämä kirja on minulla vieläkin jossain (80-luvulla ostettu).
Muistan myös tuon uponneen kaupungin joiden jäänteitä saimme kurkistella veneestä.
Olet kyllä saanut hyvin ikuistettua Spinalongan tunnelman.
Kiitos, Terhi! Itse en tiennyt tuosta uponneesta kaupungista kuin vasta jälkikäteen. Sitä pitäisi myös tutkia, jos vielä joskus matka suuntautuu Kreetalle.
Kreetalla on tullut käytyä joskus parikymppisenä, mutta silloin taisi kiinnostaa enemmän siniset enkelit kuin tällaiset kohteet 🙂 Olisi kyllä mielenkiintoista tehdä paluu joskus. New Yorkissa Roosevelt Islandilla on isorokkosairaalan jäänteet. Kätevä paikka eristää sairastuneita ihmisiä, kun riittävän lähellä, mutta silti saarella.
Minäkin olen käynyt Kreetalla parikymppisenä ja kiinnostuksen kohteet olivat todellakin erilaiset 😁 Onneksi sitä vanhenee ja viisastuu! Rupesin miettimään, että varmaan tällaisia eristyssaaria on ympäri maailmaa…
Kävin muutama vuosi sitten Seilin saarella. Siitä saakka Spinalonga on ollut itselleni sellainen paikka, jossa haluaisin päästä käymään. Kreikassa en ylipäätään ole käynyt, mutta tämä tosiaan kiinnostaisi.
No ilman muuta Kreikkaan sitten! Itselläni Meteora on haaveissa.
Kiinnostavan kuuloinen ja kaunis saari! En ole itse tuota kirjaa lukenut, mutta herätit kiinnostuksen. Veden alle jääneessä kylässä sukeltaminen tai snorklaaminen kuulostaa kiinnostavalta myös.
Kannattaa lukea kirja. Ja Kreetalla on niin paljon katsottavaa… Tähän mennessä Spinalonga on tehnyt suurimman vaikutuksen.
Aika ihanaa, että lähdit matkaan vanhan tuttusi kanssa – jos jonkun kanssa on kirjoitellut seitsemän vuotta, niin todellakaan ei tule yllätyksiä. Vai oliko näin?!
Mari, aika hyvin tunnetaan toisemme. Ja olen hänen kanssaan eniten tekemisissä, vaikka ei nähdäkään. Ei siis tullut suurempia yllätyksiä.