Palatkaamme vielä vuoden 2024 toukokuiseen Cinque Terreen, ja varsinkin tukikohtaamme sillä alueella, Levantoon. Lensimme Pisan Galileo Galilei -kentälle, josta lähtee junia muutaman minuutin välein Pisa Centrale -asemalle. Lyhyestä matkasta sai maksaa 6,50 euroa. Pisasta Levantoon jatkoimme La Spezian kautta, jossa täytyi vaihtaa junaa. Pisasta kulkee sekä Regionale- että Intercity-junia ja hinta vaihtelee junatyypistä riippuen 11 – 29 euroa.
Koska La Spezia sisältyy Cinque Terre Cardiin, joissain tapauksissa tämä kannattaa ostaa jo ennakkoon, jolloin La Spezia – Levanto väli kuuluu lipun hintaan. Me kuitenkin hankimme Cinque Terre Cardin myöhemmin, koska emme olleet heti kulkemassa kyliin. Enemmän tietoa alueesta ja siellä kulkemisesta löytyy ensimmäisestä Cinque Terre – viisi kylää Italiassa -artikkelistani.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Levanto – portti Cinque Terreen ja rentoon rantatunnelmaan
🏖️ Levanto pähkinänkuoressa
Sijainti: Ligurian rannikolla, viiden minuutin junamatkan päässä Monterossosta (ensimmäinen Cinque Terren kylistä). Noin 80 km Pisasta ja 70 km Genovasta.
Erikoisuus: Täydellinen tukikohta Cinque Terren tutkimiseen – helpot junayhteydet kyliin, mutta rauhallisempi ja usein edullisempi kuin varsinaiset Cinque Terren kylät.
Ranta ja tunnelma: Pitkä, kaareva hiekkaranta ja aallonmurtajat; uimaan, aamujumppaan ja surffiin. Keväällä tilaa, keskikesällä vilkkaampi.
Historia: Keskiaikainen satamakaupunki, joka kuului Genovan tasavaltaan; vanhankaupungin kujat, kirkot ja Castello di Levanton jäänteet näkyvät yhä.
Retket ja vaellusreitit: Levanto–Monterosso (n. 2,5 h), Punta Mesco, sekä reitti Bonassolaan (myös pyörällä kuljettava rantapolku).
Saapuminen: Suorat ja tiheät junat Pisasta, La Speziasta ja Genovasta; asema lähellä keskustaa ja rantaa – autoa ei tarvita.
Majoitus ja ravintolat: Hotelleja, B&B:itä ja huoneistoja lähellä rantaa. Kokeile trofie al pesto-, focaccia- ja päivän kala -annoksia.
Sopii sinulle jos: Haluat kiertää Cinque Terren kylät ilman pahinta tungosta ja nauttia uimisesta, retkeilystä ja rennosta rantakaupunkifiiliksestä.
Muista: Iltakävely rantakadulla kohti Punta Mescoa on upea auringonlaskussa.
🚆 Miten Levantoon pääsee
Pisasta junalla: Helpoiten Levantoon pääsee lentämällä Pisaan ja jatkamalla junalla. Pisan lentoasemalta pääsee muutamassa minuutissa Pisa Centrale -rautatieasemalle (Pisa Mover -juna tai paikallisjuna). Sieltä jatketaan junalla La Spezia Centraleen (noin 1 h) ja vaihdetaan paikallisjunaan, joka vie Levantoon noin 25–30 minuutissa. Kokonaismatka-aika on 1,5–2 tuntia, ja liput maksavat yleensä 11–29 € riippuen junatyypistä (Regionale–Intercity).
Genovasta junalla: Suoria Regionale-junia Levantoon, tyypillisesti ~1 h 40 min. Hyvä valinta, jos saavut Milano–Genova–rannikkoreittiä.
Firenzestä ja muualta Italiasta: Firenze → La Spezia (~2–2,5 h), vaihto paikallisjunaan Levantoon. Myös Rooma, Bologna ja Milano yhdistyvät sujuvasti La Speziaan.
Bussilla: Pitkänmatkan bussit kulkevat pääasiassa La Speziaan ja Genovaan. Jatko Levantoon on käytännössä kätevin junalla.
Lähimmät lentokentät: ✈️ Pisa (PSA) ~1,5 h junalla · ✈️ Genova (GOA) ~1 h 40 min junalla · ✈️ Firenze (FLR) ~2,5–3 h junalla – kaikilta kentiltä on suora yhteys rautatieasemille.
Liikkuminen Levantosta Cinque Terreen: Levanto–La Spezia -välillä junia kulkee 2–3 krt/tunti. Cinque Terre Card Treno MS sisältää rajattomat junamatkat kylien välillä sekä pääsyn vaellusreiteille.
Ensimmäinen ilta meni asettuessa kahden makuuhuoneen asuntoomme ja pieneen kaupunkikävelyyn ja ruokaostosten tekoon. Seuraavana aamuna heräsin puoli kahdeksalta, kun uni ei enää riittänyt. Menin aamuteelle ulos (tämä on oikeastaan majapaikasta riippuen niitä ihanimpia juttuja reissussa) ja jogurtin jälkeen lähdin rantaan ja mereen aamujumpalle.
Ranta on aivan vieressä, mutta sinne ei pääse suoraan, vaan on käveltävä rantakatua jonkin matkaa ennen kuin löytyy sallittu kulkukohta. Traktorit pörräsivät hiekalla ja porraskaiteita käsiteltiin – kaikki valmistautuivat alkavaan sesonkiin. Paluumatkalla löysin vielä uudet portaat, joista pääsi alas lähemmäs asuntoa. Matkakaverin noustua ja saatuamme aamukahvit suunnittelimme päivän ohjelmaa.
Päädyimme lähtemään vesitse kauimmaiseen Cinque Terren kylään niin näkisimme matkalla kaikki muutkin kylät mereltä käsin. Päätökseen vaikutti myös koko viikolle luvattu epävakainen sää, joka ei vielä näyttäytynyt meille. Niinpä kävelimme rantakatua pitkin laituriin, jonka läheisyydestä löytyi koppi lipunostoa varten. Riomaggiore-artikkelissa on kerrottu tästä laivamatkasta enemmän.
Miksi juuri Levanto?
Levanto on käytännöllinen ja mukava valinta niille, jotka haluavat nähdä Cinque Terren kylät ilman ahtautta ja jatkuvaa portaiden kiipeämistä. Se on oikea kaupunki, ei kylä, joten majoituksia, kauppoja ja ravintoloita on enemmän ja hinnat ovat usein edullisemmat kuin Cinque Terren puolella.
Kaupunki on tasainen – ei portaita, jos ei halua kiivetä. Rantakatu ja suurin osa keskustasta on helppokulkuista, mikä tekee Levantosta sopivan myös lapsiperheille ja niille, jotka eivät kaipaa päivittäistä rappustreeniä.
Levanton pitkä hiekkaranta on yksi alueen harvoista, joille pääsee helposti ilman jyrkkiä nousuja tai laskeutumisia. Ranta sopii sekä uimiseen että aamuisiin vesijumppiin, ja siellä on sekä vapaita että varattuja osuuksia.
Junayhteydet ovat erinomaiset – Monterossoon on vain viisi minuuttia ja muihin Cinque Terren kyliin 10–30 minuuttia. Samalla kortilla (Cinque Terre Card Treno) voi liikkua rajattomasti myös La Speziaan asti.
Levantossa on myös enemmän tilaa hengittää: kadut ovat leveämpiä, ranta pitkä ja palvelut lähellä. Silti kaupunki säilyttää Ligurian viehätyksen – pastellinväriset talot, vanhankaupungin kujat ja auringonlaskut Punta Mescon suuntaan.
Kaiken tämän ansiosta Levanto on monen mielestä paras tukikohta Cinque Terren kiertämiseen – paikka, jossa on helppo viihtyä myös pidempään, eikä vain yöpyä kylien välissä.
Cinque Terre Card - junamatkat ja patikointireitit - ja ilmainen vessa asemilla!
Seuraava aamu sujui samoin kuin edellinen, mutta tämän päivän suunnitelmat teimme taivaan tummuessa horisontissa. Päätimme lähteä asemalle ostamaan kolmeksi päiväksi junaliput, eli Cinque Terre Card -liput.
Lipun hinta riippui päivistä: torstai oli vielä edullinen, mutta perjantai ja lauantai kalliimpia – sesonki alkoi ja lauantaina oli Italian itsenäisyyspäivä. Ostimme Cinque Terre Cardit asemalta, noin 65 €/hlö, ja niillä sai suhata rajattomasti kolmen päivän ajan. Päädyimme lähtemään Manarolaan, jota sanotaan Cinque Terren romanttisimmaksi kyläksi. Juttu Manarolasta löytyy linkistä. Samana päivänä kävimme myös La Speziassa.
Myrskyn jälkeen
Yöllä myrskysi niin, että sälekaihtimet kolisivat ja sade ryöppysi terassille. Aamulla kaikki oli märkää, mutta poutapilvien välistä pilkotti jo aurinko. Lähdin rannalle, mutta yön jäljiltä meri oli muuttunut täysin: rauhallisen veden tilalla oli nyt surffareiden meri, ja aallot olivat valtavat.
Kävelin rantakäytävää eteenpäin, kunnes tie nousi pystyyn valkoiseen seinämään – uusia rakennelmia, joita en tunnistanut. Palasin takaisin ja huomasin, että tienvierusparkkipaikat olivat myös täyttyneet asuntoautoista. Sesonki oli virallisesti alkanut.
Tämän päivän kohteena oli Vernazza, jota sanotaan Cinque Terren kauneimmaksi kyläksi. Junalaiturit olivat jo nyt täynnä väkeä, vaikka sesonki oli vasta aluillaan. Kävimme samana päivänä myös Monterossossa.
Seuraavana Corniglia ja uudelleen Monterosso
Lauantaina Merja oli hereillä ennen minua, kun oli mennyt nukkumaan jo seitsemältä edellisenä iltana. Meri oli edelleen rauhaton enkä päässyt aamujumpalle. Meillä oli vielä Corniglia käymättä, joten lähdimme ensin sinne ja sitten toistamiseen Monterossoon, koska olin tajunnut että meiltä jäi siellä edellisenä päivänä varsinainen vanha osa kokonaan käymättä. Korjasimme siis tämän asian. Merja oli väsynyt enkä minäkään täydessä terässä.
Linkeistä löytyy jutut näistä kylistä.
Sunnuntain hiljaisuus
Sunnuntaina nukuin pitkään ja sain olla yksin puoleenpäivään, kun Merja nukkui tautiaan pois. Hänellä oli jo ensimmäisenä päivänä alkaneet flunssan oireet. Kävin uimassa, söin aamupalan ja yritin siirtää kuvia koneelle (tuloksetta). Ulkona oli jo kuuma. Kaupat olivat pääosin kiinni, mutta yksi pieni oli onneksi auki – siihen en koskaan totu maailmalla, että sunnuntaisin saattaa kaikki olla suljettu.
Iltapäivällä rannalla huomasin, että sinne oli ilmestynyt aurinkopetejä, koppeja ja raja-nauhoja. Oli vaikea hahmottaa, minne saisi oman pyyhkeen. Päädyin kivikkoiselle alueelle ja harmittelin uimatossujen puutetta. Vuorten yllä leijaili mustia pilviä, mutta hetken päästä taivas kirkastui täysin. Ihanaa – juuri sitä lämpöä, jota olimme odottaneet.
Päivä kului rauhallisissa merkeissä ja illemmalla kävimme kävelyllä sataman puolella rantaa ihmettelemässä vesipelien määrää ja sillan alle ilmestynyttä ”jokea”.
Viimeinen päivä Levantossa - nähtävyydet
Maanantaina heräsin taas varhain ja tein tutun aamurutiinin: tee ulkona, jogurtti, uinti. Oli viimeinen kokonainen päivä Levantossa. Lähdimme kävelemään kohti Loggia Comunalea – kaarikattoista vanhaa rakennusta – ja Piazza del Popoloa (instagram-tilissä näkyy kaikenlaisia tapahtumia paikassa), sen edessä olevaa aukiota sekä kirkkoa ja linnoitusta.
Loggia Comunale ja Piazza del Popolo
Loggia Comunale, joka on vanha kaupungintalo / julkinen loggia, eli avoin kaarihallimainen rakennus, jota on käytetty aiemmin kaupungin virallisissa tilaisuuksissa ja kauppapaikkana.
- Loggia Comunale di Levanto rakennettiin 1200–1300-luvuilla, kun Levanto kuului Genovan tasavaltaan.
- Rakennus on avoimilla kaarilla varustettu kivihalli, jossa on joskus ollut markkinat ja julkisia kuulutuksia, ja myöhemmin sitä on käytetty myös oikeussalina ja juhlapaikkana.
- Nykyään se toimii lähinnä kulttuuritapahtumien, näyttelyiden ja konserttien paikkana, ja se on yksi Levanton keskiaikaisen keskustan tunnetuimpia rakennuksia.
- Piazza del Popolo on Loggia Comunalen edessä oleva Levanton pääaukio
Chiesa di Sant’Andrea Apostolo (Pyhän Andreaan kirkko)
Piazza del Popolon yhteydessä kohoaa myös Sant’Andrea Apostolon kirkko, jonka mustavalkoinen marmorijulkisivu on tyypillinen Ligurian alueelle. 1200-luvulla rakennettu goottilainen kirkko oli aikanaan merimiesten suojeluspyhimyksen mukaan omistettu, ja sen sisällä voi vielä nähdä vanhoja freskoja.
Castello di Levanto (Levanton linnoitus)
- Sijaitsee vanhankaupungin korkeimmalla kohdalla, muutaman minuutin kävelymatkan päässä kirkolta (portaita ylös).
- Rakennettu 1100–1200-luvuilla puolustustarkoituksiin, osaksi Genovan tasavallan rannikkopuolustusta.
- Linnoitus on pieni, mutta sen ulkoseinät ja pyöreä torni ovat hyvin säilyneet.
- Portti on yleensä suljettu, mutta näköala satamaan ja merelle on sen ympäriltä upea.
- Ylhäältä voi jatkaa kävelyä myös kohti Punta Mescoa tai laskeutua toista kautta satamaan
Punta Mesco – Levanton oma näköalapaikka
Harva Levantossa majoittuva tietää, että aivan kaupungin laidalta lähtee polku, joka nousee ylös Punta Mescolle – kallioiselle niemelle, joka erottaa Levanton ja Monterosson lahdet toisistaan.
Reitti on noin 2–3 tunnin vaellus, osin jyrkkä mutta hyvin merkitty, ja sen varrella on näkymiä niin merelle kuin viiniviljelmille.
Huipulta avautuu panoraama koko Cinque Terren rannikolle, ja kirkkaalla säällä voi nähdä jopa La Speziaan saakka. Ylhäällä sijaitsevat myös Eremo di Sant’Antonio del Mesco -luostarin rauniot, muistona keskiaikaisesta erakkoluostarista, joka vartioi niemennokkaa satoja vuosia.
Punta Mesco on täydellinen retki niille, jotka haluavat vaihtelua kylien kapeille kujille ja katsella alueen maisemia ylhäältä käsin.
Jos aikaa riittää, sen voi yhdistää patikointiin Monterossoon ja palata sieltä junalla takaisin Levantoon.
Mitä muuta Levantossa voi tehdä kuin lähteä kyliin?
Levantosta löytyi yllin kyllin kaunista katseltavaa. Rakastan kurkkia nurkkien taakse ja sisäpihoihin ja tutkia niiden värityksiä ja erilaisia istutuksia. Ihastelimme puron solinaa, kuuntelimme sammakoiden kurnutusta ja kyyhkyjen kuherrusta.
Levanto ei ole pelkkä rantakaupunki ja junapysäkki Cinque Terrelle. Kun viettää siellä muutaman päivän ja lähtee kulkemaan ilman aikataulua, huomaa nopeasti, että kaupungilla on paljon pieniä helmiä, jotka jäävät monelta huomaamatta.
🚲 Pista Ciclopedonale Levanto–Bonassola
Yksi Levanton suurimmista yllätyksistä on rannikon pyörä- ja kävelyreitti, joka kulkee entistä rautatietä pitkin Bonassolaan. Reitti kulkee pitkin merenrantaa, vanhojen tunnelien ja kallioiden läpi, ja sen varrella on useita kohtia, joista voi laskeutua pienille uimarannoille.
Matka Bonassolaan on noin 2,5 km ja käy mainiosti kävellenkin. Pyörän voi vuokrata Levanton keskustasta, ja matkan varrella kannattaa pysähtyä jäätelölle Bonassolan pikkukylään.
🎨 Le Grottesche – taidetta vanhankaupungin seinissä
Levanton vanhan kaupungin kujilla, Loggia Comunalen ja kirkon lähettyvillä, voi nähdä Le Grottesche-nimisiä 1500-luvun koristekaiverruksia ja maalauksia. Ne koristavat rakennusten seiniä ja holvikäytäviä, ja moni ohittaa ne tietämättään.
Ne kertovat ajasta, jolloin kauppiaat koristelivat talonsa meriaiheisin symbolein ja kasvikuvioin – pieni pala historiaa keskellä arkea.
⛪ Chiesa della Madonna della Costa
Hieman keskustan ulkopuolella kukkulalla sijaitsee Madonna della Costa -kirkko, jonne johtaa rauhallinen kävelyreitti viiniviljelmien ja oliivipuiden lomassa. Kirkolta avautuvat kauniit näkymät Levantoon ja merelle.
Kirkko on vaatimaton, mutta sen ympärillä on hiljainen, rauhoittava tunnelma – hyvä paikka pysähtyä, jos kaipaa hetken taukoa kylien vilinästä.
💡 Vinkki: Jos aikaa on enemmän, nämä kolme kohdetta (Punta Mesco, Bonassolan reitti ja Madonna della Costa) muodostavat hienon “päivä omassa tahdissa” -retken: aamu vaellukselle, iltapäivä pyöräretkelle ja ilta auringonlaskuun kukkulalle.
Kirkolle ja linnoitukselle kiipeämistä
Nappasin apteekista C-vitamiinia mukaan, koska minullakin oli jo oireita, mutta jatkoimme ylöspäin vanhoja portaita pitkin. Matkalla tuli vastaan joku leirintäalueen tapainenkin. Myös Chiesa di Sant’Andrea Apostolo -kirkolle saavuimme, ja ihmettelin sen korkeaa sijaintia. Toista kautta, eli sieltä Piazza del Popololta sinne olisi päässyt ilman kiipeämistä. Poikkesimme kirkkoon, joka oli aika synkän oloinen eikä nyt herättänytkään sellaisia tunteita kuin Italian kirkot tähän mennessä.
Minä jatkoin ylöspäin linnoitukselle, Merja jäi alas väsymyksensä vuoksi. Linnoitukseen ei päässyt sisälle, mutta sen takaa avautui upea näkymä satamaan. Laskeuduin toista reittiä alas ja kuljin hienojen rakennusten ja parvekkeiden välissä. Tämä oli onnistunut reittivalinta; sain ihastella taas maisemia, ovia, ikkunoita, kasveja… Tapasimme Merjan kanssa satamassa, söimme ja lähdimme sitten takaisin asunnolle – tauti alkoi taas voimistua.
Levanto - majoittuminen ja hotellit
Levanto ei ole aivan budjettimatkailijan kohde, mutta kohtuullisen hintaisia majapaikkoja löytyy muutama. Edullisimman yöpymispaikan tarjoaa *Soleluna, joka on kahden makuuhuoneen asunto terassilla ja ilmaisella parkkipaikalla. Aivan rannan tuntumaan, missä itse majoituimme, pääsee *Affittacamere Vallesantassa. Koitin avata sen kalenteria, mutta keväälle ei ole vielä mahdollisuutta varata huonetta. Joulukuussa huoneen hinta on 133 euroa/yö.
Samaa hintatasoa ja sijainniltaan hyvä, perustasoinen majoitus löytyy *B&B Aldasta. Noin satasen kalliimpi yö 400 m rannasta, hiukan romanttisemmalla tyylillä on neljän makuuhuoneen *La Romantica. Reilun kilometrin päässä rannasta sijaitsee uima-altaallinen *ARIA Design B&B Levanto, jonka parinsadan euron yöhintaan kuuluu aamiainen.
Ylellisyyttä ja hotellielämää kaipaava varmasti pitää *Park Hotel Argentosta, joka löytyy 700 metriä Levanton rannasta. Hotellissa on kuntosali, ravintola ja parkkialue. Meidän majapaikkamme Cristina House ei tällä hetkellä ilmeisesti ole saatavilla. Harmi, sillä se taisi olla todellinen löytö sijainniltaan ja hinnaltaan.
Alla olevalla hakulomakkeella pystyt etsimään muut vaihtoehdot Levantoon ja Cinque Terren kyliin.
Aamun lähtö Pisaan
Tiistaiaamuna olimme valmiina ulos klo 10. Hyvästit Levantolle eivät olleet helpot – siellä oli kaikki kohdallaan: meri, aamu-uinneille sopiva ranta ja junat, jotka kulkivat silloinkin kun minä en ollut hereillä. Mutta matka jatkui, ja seuraava pysäkki oli Pisa – jossa nähtiin torni, mutta myös lisää sairaspäiviä.
Majapaikasta asemalle kävellessä laukkua vetäen olin uupunut ja pysähtelin penkeille huilaamaan, kun matkakaveri paineli eteenpäin. Asemalla odotimme junaa, joka oli 35 minuuttia myöhässä. Kun viimein pääsimme kyytiin, konduktööri tuli ilmoittamaan, että kyseessä olikin express-juna, johon meillä ei ollut lippuja. Vaihtoehtoina oli maksaa 20 € lisää tai jäädä kyydistä seuraavalla asemalla. Päätimme maksaa ja jatkaa Pisaan. Oikea päätös – sillä junalla pääsimme suoraan perille ja nopeasti.
