Teimme syyskuussa matkan Montenegroon ja Kroatiaan. Matka oli tarkoitus tehdä jo kaksi vuotta sitten. Silloin, palattuamme juuri Sri Lankasta keskelle Suomen talvea, alkavaa koronaa ja kevätmasennusta, suunnittelin lääkkeeksi edellä mainittuihin tauteihin uutta matkaa. Perehdyin nähtävyyksiin ja paikkoihin kunnolla, mutta ehdin tietenkin jo välissä olleiden kahden vuoden aikana unohtaa kaiken onkimani tiedon. Kuluvaan vuoteen mahtuu meillä vielä kaikenlaista ylimääräistä säätämistä, joten matkaan lähdettiin viimein jotenkin hätäisesti.
Minulla on halu kokea matkoilla muutakin kuin hotellihuone (oikeasti yövymme hotelleissa harvoin) ja allas, niinpä sullon yleensä reissusuunnitelmiin monta majoitusta ja ihan liikaa ohjelmaa. Ainakin miehen mielestä. Tällä viikon matkalla meillä oli varattuna neljä yötä Montenegrossa ja kolme Kroatiassa. Lennot olivat Norwegianilta Dubrovnikiin ja olimme vuokranneet auton valmiiksi lentokentältä Montenegrossa yöpymisten ajaksi.
Dubrovnikin lentokentällä on aika selkeä alue suoraan pääovien edessä olevan parkkipaikan takana autonvuokrauspisteille. Niitä oli niin paljon, että ihan heti ei oikea löytynyt. Auton saaminen kävi kyllä aika joutuisasti. Maksoimme lisämaksun rajan ylittämisestä ja toisen kuskin lisäämisestä.
Automatka Dubrovnikin lentokentältä Kotoriin
Lentokentältä Kotorin kaupungin reunamilla sijaitsevaan majapaikkaamme oli noin 74 km matkaa ja Google Maps kertoi matkan kestävän tunti 46 minuuttia. Alkumatka sujui jouhevasti. Pääsimme reippaasti tien päälle kentältä. Jonkun matkan päästä pysähdyimme pieneen marketiin ostamaan vähän evästä matkalle. Mitään ns. valmista syötävää täältä ei löytynyt. Luulimme ostavamme voinapin, mutta autossa huomasimme sen olevan hiivapaketti…
Jouduimme siis vielä yöllä etsimään uutta majapaikkaa. Varaamamme majoituksen isäntä katsoi kanssamme Booking.comista vaihtoehtoja ja kertoi niistä mielipiteensä, koska tunsi tietenkin ne kaikki. Päädyimme sitten valitsemaan hänen mielestään hyvän vaihtoehdon tarpeisiimme ja mieltymyksiimme. Aika hätäisesti. Yleensä käytän todella paljon aikaa majoituksen valintaan. Jos olisimme olleet Montenegrossa kauemmin kuin neljä yötä, olisin varmaan ottanut majoituksen vain yhdeksi yöksi muualta ja sitten palannut tähän ennalta suunniteltuun majapaikkaan.
Aamu ja aamiainen Kotorissa
Nyt meillä oli aivan erilainen majoitus, kuin mitä piti olla. Ei uima-allasta eikä keittiötä. Ei pöytää tietokoneelle. Ei edes jääkaappia. Aamulla pääsin sentään mereen uimaan. Vedestä katselin paria rannan ravintolaa, josko sinne pääsisi aamupalalle. Majoituksemme ei sellaista ilmeisesti tarjonnut, vaikka siinä on ravintola. Uskon miestäni, joka kävi asiaa kysymässä. Olimme muutaman kilometrin päässä Kotorin keskustasta pohjoiseen.
Uinnin jälkeen kävimme kysymässä toisesta rantaravintolasta, saako sieltä aamiaista. Tarjoilija sanoi että kyllä, mutta pitäisi olla jotain vaatetusta päällä. En siis kelvannut pyyhkeessä, kummallista… No, emme olleet ajatelleetkaan saman tien ravintolaan istumista aamu-uinnin jälkeen.
Montenegron kaupat
Mitä Montenegrosta pitää tietää?
Kolme totuutta Montenegrosta:
- En ole koskaan käynyt vastaavanlaisessa paikassa, jossa ”pitää” koko ajan ottaa valokuvia pyörien ympäri samassa paikassa. Ykköseksi menevät siis maisemat ja valokuvauksellisuus.
- Kakkoseksi ei mene asiakaspalvelu! Sitä oli yhtä monenlaista kuin rakkaassa naapurimaassamme Virossa. Olen kuvannut lähipikkukauppamme tunnelmia facebookiin ajankohtaisesti näin: ”Oman rannan Market-Step avaa klo 7, mikä näköjään oli aivan turhan aikaisin montenegrolaiselle asiakaspalvelijalle. Tuplasti minun kokoinen mutta ainakin myös tuplasti nuorempi tyttönen haukotteli laahustaessaan tekemään askareitaan ja istui sitten kassan taakse asettelemaan tupakkiaskeja. Ja voi onnetonta, häneltä haluttiin palvelua! Syvä huokaus, kun mies kysyi voidaanko saada kaksi sämpylää.” Myös aamiaispaikassa työskennellyt tarjoilija jäi mieleen. Missään muualla emme ole tavanneet tarjoilijaa, joka ei vastaa mitään kysymyksiin vaan yrmyilee.
Mutta! Olisiko näissä montenegrolaisissa vähän samaa kuin meissä suomalaisissa, eli olemme hiukan hitaasti lämpenevää sorttia? Viimeisenä päivänä sama tyttönen (itse asiassa ihan aikuinen nainen) palveli aivan kiitettävästi. Pahoitteli huonoa englantiaan ja matikkapäätään ja soi meille hymyn!
- Kolmanneksi totuudeksi nostaisin sen, että löysin Montenegroon huomattavasti enemmän käyntikohteita kuin moneen paljon suurempaan maahan. Ja se, että en ehtinyt niihin, harmitti paljon enemmän kuin muu vastaava ”tarjonta” muissa maissa. Ja vielä se, että täällä meillä oli auto käytössä ja oikeasti käytimme sitä ja seikkailimme, mutta silti jäi todella paljon näkemättä.
Mitä Kroatiasta pitää tietää?
Kolme totuutta Kroatiasta:
- Ensimmäinen totuus on sama kuin Montenegrossa. Eikä se tietenkään ole ihme, koska maat sijaitsevat samaisen Adrianmeren rannikolla ja maisemat muistuttavat toisiaan.
- Toinen totuus… Asiakaspalvelu positiivisempaa kuin edellisessä maassa. Majapaikkamme isäntä oli todella avulias ja saimme muuallakin hyvää palvelua.
- Kolmas totuus jälleen sama kuin Montenegrossa! Kroatiassa emme päässeet edes alkuun nähtävyyksissä. Vaikka majoituimme lähelle lentokenttää ja Dubrovnikin vanhaa kaupunkia, sekin jäi näkemättä. Syynä oli ukkosvaroitukset ja vaikka Cavtatissa, mihin olimme majoittuneet, sää oli aika hyvä, niin pystyimme näkemään sysimustat pilvet roikkumassa Dubrovnikin päällä. Suunnitelmissa oli ollut vesitse kaupunkiin meno, mutta sääolosuhteet eivät sitä sallineet.
Montenegroon ja Kroatiaan...
Niin. Viikon aika on lyhyt. Aivan liian lyhyt varsinkin kun yhdistää kaksi näin upeilla kohteilla ja maisemilla siunattua maata. Täytyy varmaankin palata samoihin maihin, eikä ole välttämätöntä palata samoihin maisemiin, vai onko?
Hei Raija, olipas mukava lukea matkakertomustasi. Olemme lähdössä naisporukalla duprovnikiin ja tarkoitus vuokrata auto viikoksi ,etukäteen tietysti ja otettaisiin lentokentältä,mikä autovuokraamo teillä oli, miten vakuutukset ja rajanylitykset, tarkoitus olisi käydä Montenegro ja Bosnia-hetzegovina..mikähän toi vuokraamon takuusumma tarkoittaa ? Kiitos jo etukäteen.
Hei Päivi! Kiva että tykkäsit jutusta. Vuokrafirma, josta otimme auton oli Keddy. Tein jonkun vertailun netissä, tai useitakin. Oli kuitenkin tosi hankala tietää, missä veloitetaan rajan ylityksestä jne. Ehkä kannattaa ottaa firmaan yhteyttä ja kysyä etukäteen. Maksoimme muistaakseni rajanylityksestä 70 € ja toisesta kuljettajasta 40 €. En ikävä kyllä ole laittanut summia muistiin enkä löydä niitä nyt äkkiseltään. Otimme myös vakuutuksen, joka kattaa omavastuut ja summa oli muistaakseni sen kanssa jotain 150 €, mutta en mene vannomaan… Takuusumma otettiin katevarauksena luottokortilta ja oli muistaakseni 800 €. Se palautui, kun auto palautettiin. Mitään ongelmia ei ollut tuon firman kanssa meillä. Otimme autosta kuvia heti vuokrattuamme sen, onneksi niitä ei tarvittu. Matka kentältä Montenegroon ei ole pitkä ja tietenkin riippuu minne siellä menette, mutta meillä Kotoriin pääsy kesti hirveän kauan. Kolmeen maahan tutustuminen viikossa on aika paljon minusta. Olisin kyllä itsekin halunnut käydä vielä vaikka missä, sen vuoksi on toukokuulle varattu Kroatian matka.
Siis vau mitkä maisemat! Mistä tuo ihan ylimmäinen kuva on, jossa näkyy merimaisemat, vuoristoja ja on tuo mieletön maisematerassi? Muistatko vielä? 🙂
Se on reitiltä neulansilmätietä Kotorista Lovceniin. Jossain mutkassa, joku kahvila 🙂 Taitaa olla Kotor Serpentine se tie. En ole vielä ehtinyt kirjoitella reissusta juttuja, mutta esimerkiksi Lähtöportin Mika on tuosta tiestä kirjoittanut.
Kommelluksia sattuu aina, ja onneksi niistä yleensä selviää. 🙂
Kotor on kyllä todella kaunista aluetta, kuin myös siis Kroatia. Mitä enemmän aikaa aina, niin sen parempi.
Niin, mielellään olisi sitä aikaa enemmän käytettävissä niin ei haittaisi kommelluksetkaan niin paljon 🙂 Toukokuussa lähden Kroatiaan uudelleen, kun nyt ei ehtinyt nähdä oikein mitään.
Kiva lukea rehellisiä kuvauksia 🙂 Me oltiin Balkanilla syksyllä 2021 koronan aikaan, jolloin Dubrovnik oli ainoa paikka, missä oli enemmän turisteja. Kotor sen sijaan oli melko tyhjä. Viiden päivän aikana saapui vain yksi risteilijä, se oli ensimmäinen laatuaan koronasulun jälkeen. Tykättiin Montenegrosta tosi paljon, ja reissattiin siellä myös muissa rannikkokaupungeissa sekä pohjoisessa kanjonilla ja kansallispuistossa. Ainoastaan Budva oli sellainen, joka olisi voinut jäädä väliin. Kiipesittekö muuten Kotorin linnoitukselle?
Kiivettiin linnoituksella, ja vaikka oli kova homma tällaiselle huonokuntoiselle, niin olihan siellä hienoa. Enkä tarkoita vain maisemia, vaan itse linnoitusta myös. Budvassa ei käyty, kun luin etukäteen siitä niin tuntui että ei tarvitse mennä. Perastissa käytiin, Lovcenilla ja ajeltiin neulansilmätietä edestakaisin. Aikamoista sekin, meni koko päivä siihen. On kyllä varmaan ollut kiva olla siellä kun on ollut tyhjempää!
Voi ei, olipa siinä kommelluksia heti matkan alkuun! Erittäin tutut maisemat, olimme myös kesällä Kotorissa (sekä Dubrovnikissa), majoituimme itse asiassa varmaan aika lähellä tuota teidän majoitusta. Me kuljimme bussille Dubrovnikista Kotoriin, ja vuokrasimme auton vasta Kotorista ja kävimme sillä Albaniassa. Kotor on aivan ihana kaupunki, tykkäsin todella paljon! Olimme liikenteessä kesäkuussa, jolloin suurimmat turistilaumat eivät olleet vielä kerenneet paikalle, ja risteilijöitäkin taisi käydä vain yksi päivässä. Asiakaspalvelun suhteen asia oli juurikin noin, kuin kuvailit. 😅
Sitten meillä on varmaan sattunut samat asiakaspalvelijat! 🙂 Kun toisilla on taas ollut ihan kivaa palvelua. Minäkin tykkäsin Kotorista, vaikka siellä väkeä olikin. Linnoitus on aivan upea.
Upeat maisemat! Minulla oli Tsekin matkalla kaksi kännykkää. Toinen niistä ei löytänyt verkkoa koko matkalla, toinen taas rämpi varmaan kaikkein hitaimmassa niistä. Onneksi on käsi-GPS. Ai niin, käsi-GPS nielee akkuja tai niiden puuttuessa AA-paristoja. Luulisi, että niitä on joka paikassa, vaan eipä oo.
Haastavaa on välillä! 😀
No on mahtunut kaikenlaista kommellusta teidän reissuun, mutta niin se vain joskus tuntuu menevän. Omista seikkailuista noilla seuduilla on jo varmaan kymmenisen vuotta, mutta muistelen että meillekin sattui erinäisiä sekaannuksia ja tuplabuukkauksia majoitusten kanssa, ja taisi olla juuri Kotor, jossa päädyttiin yhdeksi yöksi johonkin ihan kummalliseen rähjäiseen asuntoon, jossa huoneessamme ei ollut paitsi lukkoa, myöskään kunnon ovea. No mutta joka tapauksessa, aivan mahtavia matkailumaita, joihin pitäisi palata pidemmän reissun merkeissä – ei niinkään noihin yliturismista ja sen myötä myös ilmeisesti palvelutason notkahduksesta kärsiviin paikkoihin, muuta kuin ehkä pikaisesti, mutta vähemmän tunnettuihin kohteisiin ja patikkapoluille.
No ohhoh! Onneksi meillä oli sentään ovi ja lukko! Ja ihan ok hotelli, ainakin sijainti ja maisemat. Kyllä tuonne ehkä tulee vielä mentyä, tuntui että siellä olisi tosiaan mahtavia paikkoja nähtävänä.
Kävin juuri syyskuussa Dubrovnikissa ja Kotorissa, ruuhkaista oli molemmissa, mutta palvelusta ei ollut mitään valittamista ja maisemat – ne nyt olivat fantastiset. Teillä oli todella huono tuuri majoituksen kanssa, hotels.comiin ei nähtävästi voi luottaa.
Juuri olikin keskustelua Hotels.comista jossain reissuryhmässä. Muutakin kummallista tapahtunut sen osalta. Ja kyllä, aivan fantastiset maisemat, minne päin vain menikin. Paluumatka autolla Dubrovnikin kentälle sujui myös ihan mallikkaasti, ilman mitään ongelmia.
Hotels.com en ole käyttänyt enää tietovuodon jälkeen (tapahtui muutamia vuosia sitten). Booking.com olen käyttänyt edelleen tai sitten olen varannut suoraan majapaikasta, jolloin hintakin voi olla edullisempi koska majoituksen ei tällöin tarvitse maksaa komissioita hotelli-brokerille. Oli niin tai näin, niin yleensä laitan vielä erikseen majoitukseen kyselyn ja varmista muutaman kohdan (esim. pysäköinnin tai ajo-ohjeen) jolloin he näkevät onko varaus heillä oli se tehty suoraan tai booking.com kautta. Montenegro on upea kohde – Kotor niistä suosituin ja ruuhkaisin.
Olisi kyllä varmaan hyvä tapa tosiaan ainakin viestiä majapaikan kanssa että tietää varauksen olevan ok. Bookingissa majoittajalta useimmiten on tullutkin tervetuliaisviesti. Se on meidän kohdalla toiminut hyvin tähän asti, samoin kuin Agoda. Tiesin Kotorin ja Dubrovnikin ruuhkaisuudet etukäteen, sen takia ei majoitusta otettu aivan ytimestä kummastakaan. Halusin kuitenkin käydä molemmissa. Kotorista käytiin aika paljon muualla, mitä nyt kolmessa päivässä ehtii. Dubrovnikin kaupunki jäi näkemättä. Tai oikeastaan olisin halunnut mennä sieltä saareen, jossa on botanical garden muistaakseni.
On teillä ollut aikamoinen matkan alku! Meillä oli joskus myös vähän häikkää Hotels.comin kanssa, ja sen jälkeen ollaan käytetty ainoastaan Booking.comia, joka on toiminut aina täysin moitteetta.
Montenegro on upea maa, ja siellä kyllä riittää niin paljon nähtävää, että ehdottomasti seuravalla kerralla eri paikkoihin! En muista, että me oltaisiin ohdattu yrmyjä montenegrolaisia – vai mahtaako aika kullata muistot… 🙂
Joo, ei kyllä uskalla enää käyttää Hotels.comia. Tämä olikin ainoa kerta kun olen sitä kautta varannut. Ainakin pitää olla yhdeydessä majoitukseen ja varmistaa asiat. Ja ehkä meille vaan sattui sen rannan väsyneimmät asiakaspalvelijat sillä kertaa. 😀
Tuo hotellin vaihtuminen lennosta on kyllä aika hurjaa! Booking.comin varauksemme ovat toistaiseksi toimineet – yhden kanssa Norjassa oli vähän haasteita löytää joku vastaanottamaan meitä pienessä paikassa, mutta lopulta tyyppi sentään löytyi.
Noilta kulmilta olenkin ollut siinä käsityksessä, että ruuhkaisia ovat ja suuresta suosiostaan johtuen jo ehkä ylihinnoilteltuja ja palvelutasoltaan huonoja – ei kannata satsata, jos väkeä muutenkin on jo melkein liikaa.
Kroatiassa olen viimeiksi käynyt Zagrebissa ja sikäläiset mollasivat Dubrovnikin täysin – juurikin turistien ja ylihinnoittelun takia. Paikalliset eivät kuulemma siellä enää lomaile.
Pirkko, tuo on kyllä aivan totta, että hinta-laatu-suhde ei enää ehkä aivan kohtaa. Ja sekin, että välillä pitää kovasti etsiä oikeaa ovea ja ihmistä, joka ottaisi vastaan. Jätin tuossa jutussa mainitsematta juuri tämän, että ehdittiin siinä ensimmäisessä paikassa aikamoinen tovi etsiä kolmen rakennuksen ovista oikeaa ja kulkea laukkujen kanssa pitkin pihoja, kun missään ei lue mitään.
Dubrovnikiin emme majoittuneet kun luin myös, että siellä on aivan liikaa ihmisiä ja siten korkeat hinnat. Mutta olisin kyllä siellä piipahtanut jollain sopivalla hetkellä 🙂
Hahhah, onpa siinä mahtunut matkaan paljon kommelluksia! 😀 kuulostaa kyllä tutulta, mulle aina sattuu ja tapahtuu!
Ehkä kaikki tuollainen kuuluu reissaamiseen. Välillä vaan tuntuu, että helpomminkin voisi mennä! 🙂
Kuulostaa jotenkin tutulta 😀 Joskus vaan kaikki meinaa mennä pieleen ja saa kaikkea muuta kuin mitä alunperin lähti hakemaan. Itse mielsin Montenegron ystävällisemmäksi paikaksi kuin Kroatian, missä (oltiin Dubrovnikissa) ihmiset oli tod-ella tympääntyneitä ja epäystävällisiä.
Ehkä siellä Dubrovnikissa ollaankin tympääntyneitä, turisteja ilmeisesti paljon. Ja yksilöitähän kaikki on. Meille vaan sattui pari väsynyttä montenegrolaista vastaan ilmeisesti 🙂
No onpa teillä ollut kommelluksia. Meidän kokemukset sekä Kroatiasta että Montenegrosta ovat kovin toisenlaiset, eli aivan ihania juttuja. Teimme neljä vuotta sitten sinne automatkan ja esimerkiksi Durmitorin ja Lovcenin luonnonpuistot järvineen, vuorineen ja maisemineen olivat juuri sellainen kokemus, josta sinäkin kerrot: Oli pakko pysähdellä koko ajan ja pyöriä kameran kanssa. Kotorkin näyttäytyi meille vain aurinkoisena ja kivana, olimme sen lähellä viisi päivää samassa majapaikassa ja kiertelimme autolla koko järven ja sen lähiseudut. Käy ihmeessä vielä uudelleen, niin mekin varmaan, vaikka olemme jo Montenegrossa pari kertaa olleetkin ja Kroatiassa useampia. Aina automatkalla. Muuten yksi juttu on ollut meille tärkeä havainto: Rannat ja niiden turistipaikat eivät kiinnosta, kaikkialla on niin valtavan paljon muuta nähtävää.
Kiitos, kyllä meidänkin loma oli ihana ja Kotor, Cavtat ja muut paikat missä kävimme todella kauniita ja kivoja. Tämä oli vasta alkumatkaa, mistä kerroin. Mekin kävimme Lovcenissa. Kiipesimme myös Kotorin linnoitukselle ja ajelimme neulansilmätietä ja Perastiin. Mutta paljon jäi näkemättä. Toukokuussa menen Kroatiaan näkemään hiukan lisää.
Taisi hiivapala jäädä käyttämättä🤷♀️. Varmaan upeat naurut saitte. En ole vielä Montenegroon päässyt, kiinnostus lisääntyi!
Kyllä alkumatkasta vielä nauratti! Olen jo buukannut uuden matkan Kroatiaan toukokuulle, sen verran hieno paikka se oli! Kuten myös Montenegro.
Kuulostaa kyllä todella kivalta matkalta. Varsinkin Montenegro on omalla haavelistalla upeiden patikointikohteiden osalta. Ja tämänkin jutun perusteella aivan upita maisemia noilta seuduilta tosiaan löytyy.
Siellä olisi tosiaan ollut niin paljon paikkoja, mihin olisin halunnut mennä, että pitää varmaan mennä uudelleen. Kroatiaan olenkin toukokuussa menossa.