Taidekoti Kirpilä Helsingissä on avoinna kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja sunnuntaisin. Sattumoisin olin juuri keskiviikkopäivänä menossa Helsinkiin tapaamaan ystävää ja käymään parissa näyttelyssä. Kirpilä valikoitui ystävän suosituksesta mukaan, enkä ollut tiennyt tällaisesta museokodista aiemmin.
Taidekoti sijaitsee Pohjoisella Hesperiankadulla, siis melko lähellä keskustaa. Otimme bussin rautatieasemalta ja kuljimme sillä Mannerheimintietä jonkun matkaa, loput matkasta kävelimme. Kotimuseo on kerrostalon kuudennessa kerroksessa, joten sieltä on mukavat näkymät vanhempine töölöläistaloineen ja kirkontorneineen.
Juhani Kirpilä
Taidetta täynnä olleen kodin omistaja oli Juhani Kirpilä, lääkäri ja intohimoinen taiteenkerääjä. Hän oli syntynyt vuonna 1931 ja aavistaen elämänsä jäävän lyhyehköksi mietti jo 44-vuotiaana valmiiksi taidekokoelmansa ja muun omaisuutensa kohtaloa. Hän testamenttasi omaisuutensa Suomen Kulttuurirahastolle määräten omaa nimeään kantavan taidekodin perustamisen.
Juhani oli alunperin nimeltään Vilho Valter Juhani Forster. Hänen isänsä oli myös Vilho ja lääkäri. Poikaa alettiin kutsua Juhaniksi ja perheen nimi muutettiin suomalaiseksi vuonna 1935.
Kirpilä oli arvostettu sisätautien erikoislääkäri, joka toimi sekä sairaalassa, yksityislääkärinä, työterveyslääkärinä että luennoitsijana. Vapaa-ajallaan Juhani matkusteli mielellään ja hänen eloisia matkakertomuksiaan julkaistiin Kauneus- ja Terveys -lehdessä vuosina 1962-1988 noin 300 kappaletta. ”Suuri yleisö oppikin tuntemaan Juhanin ”herkkusuumatkailijana”, joka konservatiivista elämänasennetta heijastelevissa pakinoissaan otti pisteliäästi kantaa myös yhteiskunnallisiin kysymyksiin, usein huumorin varjolla” , kerrotaan Taidekoti Kirpilän verkkosivujen historiikissa.
Juhani tapasi elämänkumppaninsa Karl (Kalle) Rosenqvistin vuonna 1965 ja eli tämän kanssa loppuelämänsä aina vain suuremmissa asunnoissa Helsingissä. Taidekokoelma tarvitsi tilaa. Ensimmäiset taideteoksensa Juhani sai vanhemmiltaan, ylioppilaslahjaksi taulun ja vuonna 1959 perinnöksi muutaman kymmenen yksilön kokoelman. Siihen kuului muun muassa Pekka Halosen teoksia, joita Juhani arvosit kovasti ja jatkoi niiden keräämistä.
”Juhanin mielenkiinnon kohteet taiteessa näkyvät hänen kokoelmassaan ja antavat sen runsaudelle jonkinlaisen punaisen langan. Teospaljoudesta nousevat esille henkilö- ja muotokuvat, maisemat, öljyvärimaalaukset, figuratiivisuus, ilmaisun voima, värikkyys ja vuodet 1900–50.”
Taidekoti Kirpilä
Töölöläisessä kattohuoneistossa voi aistia Juhanin ja Kallen arjen ja juhlan. Siellä järjestettiin ystäville ja tuttaville hulvattomia illanistujaisia, muun muassa kastanjankukkajuhlia aina siihen aikaan kun Hesperianpuiston hevoskastanjat kukkivat. En tiedä oliko pariskunta kiinnostunut kasveista, mutta tällä hetkellä ainakin kodissa on paljon viherkasveja luomassa viihtyisyyttä. Asunnon yhdessä huoneessa, joka on pyhitetty Åke Mattaksen teoksille, roikkuu suuri vihertaideteos, Raimo Saarisen Neosgaia.
Tauluja on paikoitellen lattiasta kattoon. Pöydillä, ikkunalaudoilla ja muilla tasoilla on muita taideteoksia. Täältä löytyy muun muassa Pekka Halosta, Akseli Gallen-Kallelaa, Helene Schjerfbeckiä ja muita tunnettujen taiteilijoiden luomuksia. Huoneisto on yhdistetty kahdesta asunnosta, joten se on pitkänomainen ja kulku huoneesta toiseen pappilamainen. Kirpilä halusi sijoittaa kaksi maalausta katsomaan toisiaan huoneiston ääripäistä: Ilja Repinin Kääpiön ja Einar Ilmonin Alaston istuva poika -teoksen.
Juhanin ja Kallen asuttaessa huoneistoa yleinen ilmapiiri oli vielä homovastainen, ja Kalle jäi ehkä mielelläänkin sivuun Juhanin julkisesta elämästä ja taidekotihankkeen näkymättömäksi jäseneksi. Viime vuonna julkaistussa Hesarin jutussa Kalle vierailee entisessä kodissaan, joka täytti 30 vuotta taidemuseona. Siellä oli silloin juhlanäyttely, jonka teemana oli queer-ajanlasku.
Kallen kädenjälki näkyy huoneiston sisustuksessa itämaisten mattojen ja antiikkihuonekalujen muodossa. Taidekotiin tultaessa otetaan kengät pois tai laitetaan suojat niiden päälle. Sohvaan ja nojatuoliin voi istahtaa katsomaan ympärilleen esille laitettua taidetta. Hauskoja yksityiskohtia ovat Juhanin kirjoituskone kirjastossa ja tv tuttuine taukokuvineen arkiolohuoneessa.
Karl Rosenqvist asui huoneistossa vielä pari vuotta, kun taidekodin käytännön asioita mietittiin ja taidekokoelma arkistoitiin. Asuntoon tehtiin remontti ja taidekokoelma oli varastossa. Noin 350 neliöisestä funkkistalon asunnosta tuli tila, jossa yhdistyy toimiva näyttely ja Kirpilän kodin henki. Taidekotiin ei ole pääsymaksua.
