Kaikkien laivayhtiöitten vaihtoehdot on kohta tullut varmaan kokeiltua. Tällä kertaa olin mielestäni fiksu: sain jostain Viking Linen lahjakortin ja tutkin tarkoitukseeni sopivia matkoja. Päätin kerrankin lähteä reissuun edellisenä iltana ja nukkua laivalla kaikessa rauhassa ennen verikokeita (osaan niistä täytyy olla ravinnotta ja osa pitää ottaa mahdollisimman pian heräämisestä, ilman rasituksia).
En vain tajunnut, että herätys tällä risteilyllä maihin menijöille on klo 6.30 ja hytti pitää olla tyhjänä 6.45. Maihinnousu päättyy klo 7.30. Laboratorio aukeaa klo 8. Unet siis jäivät nytkin vähiin, kun ei se nukkumatti varsinkaan erikoistilanteissa yleensä heti saavu. Onneksi luin tiedonannon herätyksestä ja muista säännöistä ennen kuin menin nukkumaan! Tein nopean suunnitelman ja organisoin aamun tehokkaasti uusiksi (parhaita ominaisuuksiani!), joten kaikki sujui todella hyvin väsymyksestä huolimatta.
En edelleenkään löytänyt mitään raitiovaunukiskoja terminaalin läheltä, vaikka olin jälleen kerran tarkkaan tutkinut kartat kotona koneella ja niiden mukaan ratikan pitäisi kulkea terminaalien liepeillä. Siispä lähdin hissukseen kävelemään laboratorioon. Tallinnassakin oli satanut lunta, ja R-Kioskin täti varoitteli mustasta jäästä. Nyt kuitenkin satoi rännän ja rakeitten sekoitusta, joten huppu päässä talsin varovaisesti menemään.
Aamiaiselle!
Laboratoriosta tullessani sää oli selkiytynyt ja mieliala kohentunut: kohta pääsisin lempipaikkaan aamiaiselle! Olen kulkenut saman matkan varmaan neljä kertaa, ja nyt osasin sen ilman karttaa. Aiemmin minulla on ollut aina matkaseuraa, ja olemme ihmetelleet Narva mnt:n ylittämistä ja suojatien puuttumista joka kerralla. (Päivitys: tässä on valot jalankulkijoille keskellä risteystä?)
Lempiaamiaispaikkani ja ehdoton suosikkini on Pood & Kohvik Nop, joka on luomupuoti ja kahvila. Sieltä saa aamiaista koko päivän. Ruokavalioni on hiilihydraattitietoinen, en mielelläni mene aamiaiselle paikkaan jossa on tarjolla vain leivonnaisia.
Ei pelkoa gluteeneista ja muista pöpöistä, vaan täysipainoista, lähellä tuotettua ravintoa. Leipää himoitsevat saavat kyllä sitäkin. Kesällä kahvilan takapihalla kasvaa laatikoissa yrttejä ja muuta vihreää, nyt siellä näyttää toisenlaiselta.
Nopin puodista ostin mukaan tuliaisia lapsenlapselle ja omalle kullalle, kuinkas muutenkaan…
Nop kevään verikoematkalla
Seuraavana Karnaluks
Itse Karnaluksin myymälään ei ole aivan helppoa löytää, koska rakennuksessa ei ole mitään opasteita eikä yrityksen nimeä lue missään.
Päivitys helmikuussa 2022: Kuvien Karnaluks-myymälää ei enää ole. Se on jo vuosia sitten muuttunut huomattavasti tavallisemman näköiseksi ompelutarvikeliikkeeksi. Karnaluksilla on myös verkkokauppa, jossa voi asioida suomenkielelläkin.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa...
Karnaluksista suuntasin määrätietoisesti Tartu mnt:tä keskustaa kohti. Matkan varrella on monta kangas- ja nappikauppaa. Aivan järisyttävän suuri on Kangadzungel, jossa tuntuu olevan aina 50% ale. Löysin sieltä vuorikankaan takkiin, jota on jo tovi suunniteltu… Kangas on vanha käsinkudottu sänkypeitto, jonka löysin kirpparilta. Olen koonnut siihen sopivia muita kankaita ja piirtänyt kaavat. Napit ostin Karnaluksista. Nyt vain sitten se ompeluvire jostain!
Aamiaisesta oli kulunut jo monta tuntia, joten piti löytää sopiva ruokapaikka. Se on jostain syystä aina vaikeaa, vaikka paikkoja, varsinkin kahviloita, on pilvin pimein. Ongelmana on tietenkin osittain ruokavalioni. Välttelen maitotuotteita, viljoja ja sokeria sekä yleisesti käytettyjä rasvoja.
Sen sijaan apteekki löytyi matkan varrelta helposti, sain ostettua isän toivomat tuliaiset.
Satamaan tallustellessani tuli vastaan Vapiano. Tutkin ulkona vironkielistä ruokalistaa ja sain sen verran selville, että tarjolla on myös salaattia. Nyt oli pakko jo mennä syömään. Vähän aikaa meni kyllä tajutessa, miten kyseisessä paikassa toimitaan. Virossa ei tarvitse asiakaspalvelijan hymyillä ja olla koko ajan ystävällinen kaikille yhtä aikaa, eikä välttämättä kenellekään. Sain kuitenkin sitten viimein salaatin ja viinilasin nenäni alle, mutta unohdin tilata tiskiltä myös vettä. En jaksanut enää lähteä jonottelemaan sitä, eikä ohi mennyt tarjoilija kysyttyään haluanko lisää viiniä, muistanut sitä pyydettyäni tuomaan, kai.
Mutta salaatti oli todella hyvä ja maukas. Vapianossa voisin siis käydä uudelleenkin, koska on sopivasti matkan varrella.
Poikkesin vielä sataman vieressä olevaan SuperAlkoon katsastamaan mahdollisia luomuviinejä. Viking Linen kaupan olin jo illalla tutkinut, eikä siellä näyttänyt olevan ainoatakaan pänikässä. Täältä löytyi yksi, joten otin sitä mukaan. Sitten olikin jo tekeminen päästä eteenpäin laukkujen ja ostosten kanssa, joten Sadama Turg jäi katsastamatta. Viime reissulla kävimme siellä ja matkakumppanit löysivät mm. karvahatut silloin heinäkuussa…
Myöhemmin illalla löysin laivalta ilokseni Viking Blue Selin, joka oli ainakin minulle uudentyyppinen ruokapaikka. Sieltä sai monenlaista syötävää; salaattitarpeita ja lämpimiä ruokia, jotka maksetaan painon mukaan, punnitsemalla lautanen. Erittäin kätevää. En välitä ollenkaan laivojen seisovista pöydistä, missä on tarkoitus mättää suuhunsa niin paljon kuin mahdollista. Tämä Blue Deli oli minulle juuri sopiva!
Kotiin
Illalla kotiin päästessäni olin sitten kuluttanut kaikki voimani. Kännyn askelmittari ilmoitti minun kävelleen 19803 askelta (joista viimeiset todella hiipuneita!). Sain laskettua tuosta askelmäärästä kävelleeni noin 13 km, osa matkasta laivassa ylös alas portaita ja osa isojen painojen kanssa!
Tällainen reissu vaatii pitkää palautumisaikaa.
Kiitokset tähänastisille matkakumppaneille ja yölliselle kirjoitusseuralle!
Huom. Juttu on päivitetty blogspot-alustalta 27.2.2022 tänne.
