Aloitin talon etsinnän Espanjasta pienen perintöni turvin maaliskuussa 2024. Huhti-toukokuun vaihteessa reissasin ensin kahden kaverin ja sitten mieheni kanssa Málagan suunnalla. Näistä löytyy juttua tästä. Toukokuussa kahlasin läpi Idealistaa (Espanjan ”Etuovi”) ja kaikkia muita sivustoja, mistä asunnon voisi löytää. Tässä artikkelissa käyn läpi hiukan alkeita asunnon hankkimisesta Espanjasta. Sitten kun koko ruljanssi on valmis, kirjoitan varmaankin ”oikean” artikkelin koko prosessista sivujuonteineen. Asiat kun eivät ihan samalla lailla etene kuin Suomessa.
Miksi asunnon löytäminen Espanjasta voi olla vaikeaa?
Olin ottanut yhteyttä moneen asunnonvälittäjään ja todennut, että en saa vastauksia lähettämiini viesteihin sivustoilta enkä suoriin sähköposteihin. Olin liittynyt vaikka kuinka moneen Aurinkorannikon suomalaisryhmään Facebookissa. Olin tilannut uutiskirjeitä aiheesta. Asiat eivät edenneet, joten tarvitsin apua.
Espanjassa asunnon ostaminen on hiukan erilaista kuin Suomessa: meillähän välittäjät keskittyvät usein pelkästään asuntojen myyjäpuoleen, kun taas Espanjassa saa enemmän palvelua myös asunnon ostaja. Kodin etsimisen voi antaa kokonaan välittäjän huoleksi, koska jos hän löytää sinulle sopivan asunnon, myyjän ja ostajan välittäjät jakavat myyntipalkkion.
Tässä kohden tullaan omaan ongelmaani: etsin remontoitavaa taloa, alkaen 30.000 euroa. Espanjassa on myynnissä kaikenlaista ”asumusta” raunioista linnoihin. Oma budjettini oli noin 80.000 euroa, minkä lisäksi ajattelin ensin ottaa myös lainaa. Loppusumma riippuisi siis ennen kaikkea remontin suuruudesta.
Ja minähän halusin remonttikohteen, koska unelmatalo oli autenttinen espanjalainen finca, jossa olisi oma piha; edes sen kokoinen, että sinne mahtuu pari kasvia ja pulahdusallas. Välityspalkkion ollessa yleensä 5% ja välittäjien jakaessa summan, ostajan välittäjälle ei olisi edullisesta talosta kummoisia summia tiedossa. Kävin asiasta keskustelua monen välittäjän kanssa.
Espanjassa on yllättävän suuri määrä suomalaisia välittäjiä ainakin kaikilla suosituilla alueilla. En kuitenkaan voinut antaa hommaa välittäjälle (tai parille annoinkin, mutta en kuullut heistä koskaan mitään), koska en tiennyt minkähintaista taloa olin etsimässä.
Espanjalaisissa ilmoituksissa kuvat voivat olla mitä sattuu, vaikkapa naapurin pihalta. Ei myöskään ole takeita siitä, että juuri se asunto olisi vielä myynnissä. Asunto voi olla myynnissä monella välittäjällä yhtä aikaa ja eri hintaan. Joskus ilmoitus (olemattomasta asunnosta) on vain houkuttelemassa ostajaa, niin että hänen yhteystietonsa saadaan välitystoimiston rekisteriin.
Yhdeltäkään välittäjältä en saanut koskaan tietää ainuttakaan kohdetta, jota en olisi jo itse löytänyt Idealistasta, Kyerosta tai Fotocasasta. Jotain muuta oli siis keksittävä. Tässä vaiheessa olin lukenut kaiken mahdollisen informaation asunnon ostamisesta Espanjassa. Mutta en päässyt itse katsomaan asuntoja enkä kyliä/kaupunkeja, missä ne sijaitsivat. Tarvitsin siis silmät Espanjaan.
Laitoin ilmoituksen facebookiin Aurinkorannikon suomalaiset -ryhmään, jossa etsin espanjaa puhuvaa ihmistä, jolla olisi aikaa, avukseni. Mainitsin myös asunnon ostamisen. Sain järkyttävät määrät paskaa niskaan ja ”avuliaita” neuvoja liittyen siihen, että välittäjät kusettavat järjestään kaikkia, eikä asuntoja ole edes olemassa, ja että kuvittelenko ilmaiseksi saavani apua jne jne jne.
Onnekseni sain myös heti sen tarvitsemani avun. Marika (nimi muutettu) ilmoittautui saman tien, koska hänellä oli aikaa ja hän osasi puhua espanjaa täydellisesti. Sovimme, että hän ottaa yhteyttä välittäjiin ja sopii asuntojen näytöt ja käy katsomassa ja kuvaamassa ne minulle. Sovimme myös molempia tyydyttävän korvauksen tästä toiminnasta. Loistavaa!
Uusi vaihde päälle talon etsintään!
En ollut missään vaiheessa halunnut varsinaiselle Aurinkorannikolle kahdesta syystä: asuntojen hinnat siellä ovat luonnollisesti kalliimmat, samoin kuin suuri suomalaispopulaatio, jonka keskittymä on Fuengirola ja osittain Benalmádena. Olen aina ollut jonkinlainen vastarannan kiiski, joka saa näppylöitä jos pitää tehdä asiat niin kuin kaikki muutkin tekevät.
Olin käynyt edellisellä reissulla Nerjassa, Viñuelassa, Velez-Málagassa, El Borgessa ja Frigilianassa (jutut löytyvät tästä). Marika kävi katsomassa monia kyliä ja asuntoja, joista sain kuvia, videoita ja raportteja. Ne auttoivat muodostamaan kuvaa paikoista, ja niiden pohjalta pystyi sopimaan uusia näyttöjä kun tulisin itse paikan päälle.
Omat kriteerini olivat (minähän aion myös vuokrata asuntoa, itse olen oletettavasti paikalla vain syksyisin ja keväisin):
- perinteinen espanjalainen talo, jota ei ole pilattu remontilla
- piha, johon mahtuu edes kastautumisallas ja vähän kasveja
- kauppa kävelyetäisyydellä
- ei paljon korkeuseroja
- rannalle max 30 minuutin ajomatka
Talon löytyminen Velez-Málagasta!
Vähän ennen Juhannusta Marika sopi näytön Velez-Málagaan pariin taloon. Toinen oli taas aika outo eikä sijaintikaan ollut hyvä. Toisesta innostuimme molemmat. Talo ei ollut niin vanha eikä autenttinen, kuin olisin halunnut. Se oli kuitenkin lyhyen matkan päässä Velez-Málagan keskustasta ja bussipysäkiltä.
Siinä oli kolme makuuhuonetta, olohuone, keittiö ja kylpyhuone. Siinä oli myös piha, jolla sijaitsi huonokuntoinen entinen kanalarakennus ja koppi, jossa oli kuulemma kasvatettu tomaatteja. Kuten usein, pesukoneen paikka oli terassilla espanjalaisille patioille tyypillisen ulkolavuaarin vieressä. Myös kattoterassi löytyi.
Oli itsestään selvää, että tähän taloon kaivattaisiin iso remontti. Mutta pihasta saisi suuremman purkamalla kanalan (tai mitä lintuja siellä olikaan pidetty häkeissä 😫) ja muut roinat. Sinne mahtuisi ehdottomasti pieni uima-allas. Parasta kuitenkin oli näkymät: suoraan keittiön ikkunasta ja olohuoneen terassille johtavista ovista sekä tietenkin pihasta näkyi vain Velez-Málagan suojeluspyhimyksen kirkko: Nuestra Virgen de los Remedios, eli parantumisen suojeluspyhimys! kukkulan päällä.
Tämähän oli suorastaan merkki: Olen 15 vuotta yrittänyt parantua jostain epämääräisestä, minkä syytä ei ole saatu selville. Alkoi miltei itkettää! Tämä tarkoitti myös sitä, että näkymä kukkulalle pysyisi entisellään aina, koska siihen ei tietenkään rakennettaisi mitään koskaan. Oltiin myös sen verran korkealla, että alapuolella oleva tie bussipysäkkeineen ei juuri näkynyt pihaan eikä häirinnyt.
Velez-Málaga
Velez-Málagasta löytyy yllättävän vähän tietoa kaivelemalla. Marika kertoi kuitenkin, että se on ennen Málagaa ollut pääkaupunki alueella. En tiedä tämän todenperäisyyttä. Asukkaita kaupungissa on noin 80.000. Lähin ranta on Torre del Marissa noin viiden kilometrin päässä.
Vélez-Málagan historia ulottuu esihistorialliseen aikaan, ja alueella on säilynyt merkkejä varhaisista asutuksista. Kaupunki oli merkittävä maurien hallinnon aikana ja liitettiin Kastilian kruunuun vuonna 1487. Kuvia ja tarinaa kaupungista löytyy tästä.
Vélez-Málagassa on useita historiallisia ja kulttuurisia nähtävyyksiä:
- La Fortaleza: Maurilinna, josta avautuvat näkymät kaupunkiin ja merelle.
- Santa María la Mayor: Goottilais-mudejar-tyylinen kirkko, joka toimii myös Semana Santa -museona.
- Casa Cervantes: vuosisadan palatsi, jossa Miguel de Cervantesin kerrotaan vierailleen.
- Palacio del Marqués de Beniel: 1610–1616 rakennettu palatsi, suunnittelijana Miguel Delgado.
CAC Vélez-Málaga: Nykyaikaisen taiteen museo. - MVVEL: Vélez-Málagan museo.
- Convento de las Carmelitas: Barokkityylinen karmeliittaluostari vuodelta 1699.
- Kaupunginmuurien jäänteet: Kuninkaallinen portti ja Antequeran portti.
- Marquesin linna:
18. vuosisadan linna.
Ja aiemmin mainittu Nuestra Virgen de Los Remedios – kirkko.
Itse olen käynyt kaupungissa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla tapasimme kevätreissulla ikäiseni Annen, joka pitää kaupungin laitamilla Finca la Loma – majoituspaikkaa. Ehdimme olla itse kaupungissa vain hetken.
Toisen kerran kävimme kaupungissa katsomassa flamencoa ryhmämatkalla jouluiseen Málagaan. Silloin emme nähneet kaupunkia kuitenkaan ollenkaan.
Finca la Loma Velez-Málagassa
Meidät johdatti Finca la Lomaan vähän erikoinen sattuma. Varpu, toinen reissukavereistani oli ottanut yhteyttä Anneen ja kysynyt voisimmeko tulla tutustumaan paikkaan. Varpu kysyi myös minulta kiinnostaisiko tällainen suomalaisen naisen (+ suomalainen pariskunta) luotsaama majoituspaikka käyntikohteeksi. Minullahan oli osittain hiukan samanlaiset tulevaisuuden haaveet.
Minä en ymmärtänyt, että Varpu ei tunne Annea henkilökohtaisesti, eikä Anne tainnut myöskään sitä ymmärtää suostuessaan meidän käyntiin. Hän otti meidät siitä huolimatta aivan ihanasti vastaan. Istuimmekin sitten yllättäen Annen keittiössä nauttien croissanteja, kahvia ja cavaa sekä kuunnellen hänen tarinaansa siitä, kuinka hän oli päätynyt tähän taloon.
Fuengirola.fi on kirjoittanut Annesta jutun. Saimme kuulla osan koko historiasta, eli että Finca la Lomaa oli pitänyt aiemmin kaksi pariskuntaa, joista toinen oli eronnut. Jäljelle jäänyt pariskunta tunsi Annen ja kysyi haluaisiko hän muuttaa taloon. Anne suostui sillä ehdolla, että saisi myös hyödyntää majoitustiloja elinkeinokseen.
Kuulimme että talo oli ollut miltei rauniona, kun pariskunnat alkoivat sitä remontoida. Remontti kesti luonnollisesti pitkään. Mahdollisimman paljon vanhaa säästettiin ja kunnostettiin rakennus- ja sisustusvaiheissa. Pääsimme käymään kaikissa mukavasti sisustetuissa huoneissa. Yhdessä huoneessa oli seinällä punainen flamencomekko, jonka Anne kertoi talossa hänen kanssaan asuvan pariskunnan löytäneen ja hinkuttaneen sen puhtaaksi ties kuinka pitkän ajan kuluessa syntyneistä tahroista. Entisenä flamencon harrastajana tämä oli minusta hieno yksityiskohta, jota arvostin paljon.
Näet Finca la Loman Annen itsensä esittelemänä tästä videosta.
Reitti majapaikalle aiheutti vähän hämmennystä ensin, kun tuntui että tullaan jonnekin teollisuusalueelle. Eipä pystynyt portilta ylöspäin ajaessa kuvittelemaan, millaiset näkymät toisella puolen taloa olisi! Ympärillä avautuvat laajat maisemat laaksoon, eikä lähettyvillä näy mitään muita rakennuksia. Pitkin talon seinustoja löytyy monta sopivaa paikkaa rauhalliseen istuskeluun ja maisemien katseluun tai muiden kanssa seurusteluun.
Finca la Loma oli aivan upea kokonaisuus moninaisine tiloineen. Ja mikä loistava emäntä sillä onkaan! Harvoin tapaa yhtä sydämellistä ja konstailematonta ihmistä kuin Anne. Meillä on säilynyt yhteys miltei tasan vuosi sitten tapahtuneen tapaamisemme jälkeen. Ajattelin ensin kysyä Annelta, olisiko hänellä tilaa, kun lähdin tälle reissulle. Päädyin kuitenkin Torre del Mariin, koska olisin todella paljon tekemisissä Marikan kanssa koko oleskeluni ajan.
Finca la Lomaa ei löydy varaussivustoilta. Anne luottaa sosiaaliseen mediaan ja puskaradioon. Jos majoittuminen hyvien kulkuyhteyksien ja mielenkiintoisten nähtävyyksien (sekä flamencon!) Velez-Málagassa kiinnostaa, Annelle voi laittaa viestiä tai soittaa suoraan. Yhteystiedot löytyvät tästä.
Hyvästi, Velez-Málaga!
Minulle oli siis löytynyt talo! Nyt piti toimia nopeasti. Varasin lennot Málagaan heti juhannuksen jälkeen. Juhannusta vietetään Espanjassa aina 24.6. ja se osui nyt maanantaille. Oma lentoni oli keskiviikkona 26.6. ja näyttö taloon oli sovittu 27.6.
Heti, kun olin varannut lennon, Marikalta tuli viesti että talosta on maksettu varausmaksu, eli se on myyty. Olin ottanut halvimman lennon, eikä sitä voinut perua. Pää löi tyhjää. Unelmat menivät romuiksi. Päätin kuitenkin hoitaa pakolliset kuviot nyt valmiiksi kun olisin Espanjassa, eli valtakirjan allekirjoituksen kauppoja varten asianajotoimistossa ja NIE-numeron hankinnan.
Espanjassa asuntokaupat tehdään notaarilla, eli asianajotoimistossa. Talokauppoja varten ostaja tarvitsee NIE-numeron, joka on henkilötunnusta vastaava ulkomaalaisille. Annen kautta olin saanut yhteyden suomalaiseen asianajotoimistoon Fuengirolassa, ja sovin sinne tapaamisen perjantaille.
Asianajotoimisto oli ilmoittanut, että NIE-numeroa varten ensimmäiset ajat Fuengirolassa löytyivät heinäkuun lopusta. Marika kuitenkin sai tinkimättömällä energiallaan järjestettyä minulle ajan Marbellan poliisitoimistoon torstaille. Niinpä ajaisin kentältä vuokraamallani autolla Fuengirolaan majoittumaan kahdeksi yöksi, ja hoitaisin sieltä käsin torstaina NIEn ja perjantaina valtakirjan asianajotoimistoon.
Tapasimme Marikan kanssa autonvuokraustoimistossa ja sain häneltä valmiiksi täytetyn hakemuksen NIEtä varten. Siinä oli hakemuksen syynä asunnon ostaminen Espanjasta.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Fuengirola ja Marbella hyvin lyhyesti
Varasin majapaikan Fuengirolasta ennätysnopeasti, kriteereinä allas ja keittiö. Huoneisto oli näppärä ja siinä oli kaikki vaadittava pidempäänkin majoitukseen. Apartamento Residencial Fuengirola Paddle on näköjään vain Airbnb:ssa nykyään. Itse varasin sen Bookingista.
Jos vielä menisin Fuengirolaan, majoittuisin ehkä lähemmäs kaupunkia ja rantaa, niin että pystyisi kävelemään ”huudeille” ja uimaan. Sopiva paikka voisi olla esimerkiksi *Leonardo Hotel Fuengirola Costa del Sol. Pienempi ja ehkä kodikkaampi hotelli hyvällä sijainnilla voisi olla *Ona Las Rampas.
Jos kuitenkin haluaa majoittua yksityisen asuntoon vielä kodikkaammin, valitsisin *Sur Suites Palmeras 2.
Olin kysynyt facebook-ryhmässä tulkkia mukaan Marbellan poliisilaitokselle, mutta keskustelun pohjalta päädyin siihen, että pärjään ilmankin. Viime hetkellä ilmaantui kuitenkin avulias Liisa, joka sanoi että voi lähteä mukaani. Se olikin odottamaton onnenpotku, sillä en olisi kuitenkaan pärjännyt toimistossa ilman apua.
Virkailija oli sitä mieltä, että minulla pitää jo olla tiedossa asunto että saan NIEn. Ja asunnon ostamiseen tarvitaan NIE… Mikään ei suju Espanjassa kaikkien kohdalla samalla lailla, eikä näköjään ole mitään sääntöä, miten nämä asiat hoidetaan. Liisa keksi muuttaa syyksi hakemukselle pankkitilin avaamisen ja sen jälkeen homma oli selvä.
Paitsi että se NIE-numero piti hakea seuraavana maanantaina samasta toimistosta. Minä olisin silloin Torre del Marissa 100 kilometrin päässä. Eihän se nyt mahdottomuus ollut ajaa uudelleen Marbellaan, mutta Liisa sanoi hakevansa asiakirjan ja laittavansa se viestillä minulle. Hän voisi myös toimittaa asiakirjan asianajotoimistooni, koska asioi siellä muutenkin. Käsittämättömän hienoa!
Kysyin Liisalta, mitä minun kannattaisi Marbellassa tehdä, nyt kun olin sinne asti tullut. Hän vastasi että tietenkin mennä Leroy Merliniin (rakennus- ja sisustustavaratalo), joka oli aivan vieressä. Minunhan piti jossain vaiheessa tehdä remonttia.
Niinpä minulla ei ole Marbellasta yhtäkään kuvaa, enkä nähnyt siellä muuta kuin poliisilaitoksen ja Leroy Merlinin! Löysin myös sisustusliikkeen ja suuren ruokakaupan jälkimmäisen vieressä olevalta ostarilta, joten sain kyllä kulutettua aikaa ihan kiitettävästi.
Illan suussa ajoin Fuengirolan keskustaan ja hetken siellä pyörittyäni jätin auton suosiolla parkkihalliin. Kävelin rannalle ja ihmettelin kovasti kaupungin suosiota. Ei tullut mitään wau-fiilistä. Kävin parissa putiikissa matkalla takaisin parkkihalliin ja ajoin kämpille syömään.
Seuraavana päivänä minulla oli aika asianajotoimistoon valtakirjan allekirjoitukseen. Toimistossa oli valtavasti ihmisiä. Juttelin ensin asianajajani äidin kanssa (toimistossa on suomalainen äti ja tytär sekä muita asianajajia töissä), minkä jälkeen odottelin että joku huone vapautuisi. Sitten odottelin tämän äiti-ihmisen kanssa huoneessa, ennen asianajajan saapumista ja kaikkien paperien läpikäymistä todella tarkkaan.
Torre del Mar
Toimistosta lähdettyäni ajoin Torre del Mariin, jossa Marika asui ja josta olin varannut asunnon viideksi yöksi. Marika oli hoitanut varauksen uudelleen henkilökohtaisesti vuokraustoimistossa, koska sähläsin bookingissa sen kanssa niin että en sitä kautta saanut sitä enää varattua. Hain avaimet Marikalta töistä ja kotiuduin aivan Torre del Marin rannalla sijaitsevaan kerrostaloon.
Torre del Mar sijaitsee noin 35 km Málagasta itään ja se kuuluu Vélez-Málagan kuntaan. Nykyinen Torre del Mar kehittyi 1500-luvulla rannikkoa merirosvoilta suojelemaan rakennetun linnoituksen ympärille. Myöhemmin kaupunki kasvoi sokeriruokoteollisuuden ansiosta, erityisesti 1800-luvulla Larios-suvun johdolla. (Larios-nimi näkyy monessa paikassa alueella). Turismi alkoi kasvaa Torre del Marissa jo 1960-luvulla.
Torre del Marissa asuu noin 22.000 ihmistä, mutta kesäisin väki lisääntyy. Espanjalaiset perheet muuttavat perinteisesti rannikolle kesäksi. Minunkin talossani kuului ja näkyi, kun sinne tultiin isojen matkatavaroiden kanssa. Hissi oli jatkuvasti varattu ja sitä sai odotella, kun koko perheen tavaroita lastattiin siihen.
Seinän takaa kuului huonekalujen siirtämisen ja lasten lomatunnelman ääniä. Marika oli kertonut, että ennen vanhaan perheenpää toi vaimonsa ja lapsensa ”kesämökille” rantakaupunkiin ja haki heidät sitten syksyllä pois. Ehkä tätä vielä nykyäänkin tapahtuu?
Talon vieressä oli suuri kauppa. Minulta kesti pari päivää, ennen kuin huomasin että taloa ympäröivässä aidassa on ovi kadulle, jolla kauppa sijaitsee, eikä tarvinnut kiertää koko korttelia. Toinen ovi johti rantakadulle ja vieressä oli myös ravintoloita. Uima-allaskin oli, mutta en käyttänyt sitä kertaakaan. Aukioloajat eivät sopineet kiireiseen aikatauluuni. Sen sijaan aamuisin kävin meressä jumppaamassa.
Tässä miltei suoraan rannalla sijaitsevassa *Primera Linea de Playa – Club Zona Nautico – majapaikassa oli kaksi makuuhuonetta, olohuone, keittiö, pesuhuone ja parveke suoraan merelle. Oli aivan ihana istua siellä kirjoittamassa ja katselemassa samalla aaltoja ja rantaelämää.
Seuraavina päivinä kävimme katsomassa kyliä ja asuntoja Axarquían alueelta. Niistä myöhemmin lisää!
