Olin ystäväpariskunnan kanssa parina päivänä retkeilemässä Alicanten maakunnassa, ja yhtenä päivänä suuntasimme Tetería Carmen del Campilloon. En tiennyt paikasta etukäteen yhtään mitään, joten en oikein osannut odottaa mitään erityistäkään.
Portista sisään puutarhaan saapuessamme huomasin, ettei ollut kyse mistään tavallisesta teehuoneesta. Muurien takaa avautui aivan ihana ja erikoinen värikäs maailma: vehreitä puutarhoja, pieniä sisäpihoja, vanhoja rakennuksia ja lukuisia toisistaan erillään olevia istuskelupaikkoja. Kissoja tuli vastaan nurkan takaa ja tuoleilla maaten, pieniä ja isompia.
Kaikkein kummallisinta oli, ettei paikalla ollut juurikaan ketään muita. Kuljeskelimme melkein tyhjillä pihoilla ja saimme valita istumapaikkamme kaikessa rauhassa. Paikka tuntui sekä vähän salaiselta puutarhalta että joltain itämaisen sadun sivulta.
Yksityiskodista erikoiseksi teehuoneeksi
Carmen del Campillo sai alkunsa yksityisenä kotina joskus 40–50 vuotta sitten. Lähteiden mukaan granadalainen muslimiperhe muutti 1970-luvulla tänne Crevillenten seudulle. Perheen isä Harun jätti työnsä Granadassa, osti suunnilleen kahden hehtaarin maa-alueen Barranco de San Cayetanosta ja ryhtyi elämään ja työskentelemään maaseudulla.
Harun halusi rakentaa paikasta Granadan perinteisten carmen-talojen kaltaisen kodin. Carmen ei siis tässä tarkoita naisen nimeä. Granadassa sillä tarkoitetaan perinteistä talon ja sitä ympäröivän puutarhan muodostamaa kokonaisuutta. Rakennuksia, sisäpihoja ja puutarhoja tehtiin vähitellen vuosikymmenten aikana, joten paikka ei syntynyt yhtenä valmiiksi tehtynä rakennusprojektina.
Teehuone syntyi pikku hiljaa. Aluksi taloon päästettiin tuttavia ja muita paikasta kuulleita vieraita, joille tarjottiin teetä. Sana erikoisesta paikasta levisi, kävijöitä tuli lisää ja lopulta yksityiskodista kehittyi yleisölle avoin Tetería Carmen del Campillo.
Joku on jo vuonna 2013 kirjoittamassaan jutussa kertonut käyneensä siellä ensimmäisen kerran yli 15 vuotta aikaisemmin, joten vierailijoita on täytynyt käydä siellä ainakin 1990-luvulta lähtien. Silti se on säilynyt tällaisena salaisena helmenä – siltä ainakin vaikutti meidän vierailun aikana.
Puutarhassa saa etsiä oman paikkansa
Tetería Carmen del Campillo ei todellakaan tunnu kahvilalta tai teehuoneelta. Laajalle alueelle puutarhaan on ripoteltu erilaisia pöytiä, penkkejä ja pieniä istuskeluryhmiä, joista monet ovat aivan omassa rauhassaan. Välillä kuljetaan puiden ja pensaiden reunustamia polkuja, välillä vastaan tulee pieni sisäpiha tai taas uusi soppi, johon voisi jäädä teelle.
Paikan viehätys onkin eniten siinä, että siellä saa kuljeskella ja katsella ympärilleen. Vanhoja esineitä ja koristeita on joka paikassa, kasvillisuus on rehevää ja kokonaisuus sopivan rosoinen – mitään ei tunnu rakennetun vain näyttämään hyvältä turisteja varten, kaikki on luonnollisesti läsnä.
Meidän käydessämme väkeä oli tosiaan ihmeen vähän. Se tuntui oudolta näin hienossa paikassa, mutta samalla saimme juuri sen takia nauttia puutarhasta lähes omassa rauhassamme kissoja välillä rapsutellen. Kokonaisuuden kruunasi vielä katolla tepasteleva riikinkukko 💗
Teetä ja kissoja puutarhan keskellä
Sisäänpääsymaksuun kuuluu tee, jonka voi nauttia itse valitsemassaan paikassa puutarhassa. Tarjolla on useita erilaisia teelaatuja, ja teen sijaan voi pientä lisämaksua vastaan valita myös batidon eli pirtelömäisen juoman. Lisäksi tarjolla on arabialaisia makeisia.
Tee ei kuitenkaan ole se varsinainen syy tulla tänne. Tetería Carmen del Campillossa itse paikka on koko jutun juju – tee antaa lähinnä hyvän syyn istahtaa hetkeksi alas ja katsella ympärilleen. Me istuimmekin hetkeksi nauttimaan batidot; teen vaihtaminen siihen maksoi muistaakseni euron verran.
Jos täällä ei rakastu kissoihin, niin ei missään. En laskenut montako kissaa tuli vastaan, mutta oli kyllä pakko pysähtyä sekä kuvaamaan että rapsuttamaan suloisia otuksia. Ja ilmiselvästi ne kuuluvat kalustukseen ja huolenpidon piiriin, vaikka olivatkin kovin kapoisia, ainakin verrattuna meidän maatiaiskissaan Toivoon.
Hyvä tietää ennen vierailua
Tetería Carmen del Campillo sijaitsee Crevillenten maaseudulla Alicanten maakunnassa, hieman syrjässä suuremmilta teiltä. Viimeinen pätkä kannattaa navigoida paikan nimellä, sillä teehuone ei osu ihan vahingossa matkan varrelle.
Kahdeksan euron (2025) sisäänpääsymaksuun kuuluu tee, ja pientä lisämaksua vastaan sen voi vaihtaa batidoon (pirtelöön). Arabialaisia makeisia voi ostaa erikseen. Auton saa pysäköityä paikan läheisyyteen.
Aukioloajat kannattaa tarkistaa ennen lähtöä, sillä paikka ei ole avoinna kaikkina viikonpäivinä ja ajat vaihtelevat myös vuodenajan mukaan.
Tetería Carmen del Campillo on juuri sellainen paikka, josta ei välttämättä etukäteen tiedä, mitä odottaa. Muurien takaa löytyy kuitenkin niin omalaatuinen pieni maailma, että tänne kannattaa poiketa ihan pelkästään paikan itsensä vuoksi.
*GetYourGuidella on valikoimissaan kolmen tunnin retki Teteria Carmen del Campilloon, lähtöpisteinä Alicante ja Santa Pola.
Tetería Carmenin vierailun voi hyvin yhdistää esimerkiksi päiväretkeen Elchessä. Jos pidät vehreistä ja hieman erilaisista vierailukohteista, kurkkaa myös Jardín de l’Albarda, joka sijaitsee pohjoisempana aivan Dénian lähellä.
20 Responses
Kivannäköinen paikka. Marokkolaisviboja aika paljon, kuten tuolla seudulla muuallakin.
Kiitos Annika, itse ainakin tykkään noista marokkolaisviboista. Ja oli kyllä kiva paikka ☺️
Onpa tunnelmallisen näköinen teehuone ja upea puutarha. Kun vielä on rauhallinen, olisi upeaa rauhoittua tuolla! Kuulostaa kiinnostavalta tuo batido, enpä ollut sellaisesta kuullut.
Kiitos, Mikko. Paikka oli aivan ihana. Batido on yksinkertaisesti smoothie/pirtelö. Ja batidora on blenderi ☺️
Tällaisesta paikasta en ole kuullutkaan, mutta vaikuttaa tosi kivalta käyntikohteelta. On kyllä erikoinen ja varmasti erilainen paikka. Olisi kiva joskus käydä tuolla!
Kiitos Anu, tämä oli tosiaan aikamoinen yllätys. Välillä kyllästyn koko Espanjaan, mutta sitten vastaan tulee joku tällainen täydellinen helmi 💗
Kivan vehreän näköistä ja mukavasti noita sopukoita, joita kierrellä tai johon asettua ympäri puutarhaa! Tässä on jotain samaa kuin Puerto de la Cruzin orkideapuutarhassa, joskin se lienee niin paljon enemmän vierailtu, ettei siellä oikein tuollaista ”oman rauhan” tunnelmaa saa.
Kiitos Pirkko, tuo sopukka on juuri oikea sana! Nyt en muista, oliko Puerto de la Cruzissa orkideapuutarha erikseen, vai sen Botanical Gardenin yhteydessä?
Ymmärrän kissat ja ilmapiirin, mutta sitten mietin, että jospa tuohon hintaan saa pelkän Lipton-pussin pahvimukissa. Mitäpä jos olisi sellainen teekeidas, jossa saisi juoda niin paljon teetä kuin huvittaa ja kaikkia teelaatuja ja kaikki olisi haudutettua. Itselleni pannullinen on minimi, minkä takia viitsii edes pöytään istua.
Kiitos Stacy… vaikka en olisi saanut teetä ollenkaan, tai sitä pirtelöä/smoothieta mikä nautittiin, olisin maksanut tuon sisäänpääsyn puutarhaan. Se oli aivan upea ilman virvokkeitakin 😁 Mutta oletan, että tee siellä on kuitenkin haudutettua…
Onpa viehättävä salainen puutarha. Mikä löytö! Kyllä tuolla kelpaisi kahvitella – tai siis teetellä (?), vaikka kuten totesit, paikassa parasta on varmasti sen miljöö.
Kiitos Martina, tämä paikka oli tosiaan todellinen yllätys. Ei meinannut malttaa istahtaa kun oli niin paljon katseltavaa, ainakin tällaiselle piha- ja sisustusihmiselle ☺️
Todella upean näköistä!! Näistä saan aina inspiraatiota omaankin puutarhaan, ja jotenkin kuvittelen, että voisin tuollaisen saada tänne Etelä-Suomeen rakennettua 😀 Haaveeksihan se aina jää…
Kiitos, Eveliina. Olisi ihana omaan pihaan saada tuollaista tunnelmaa! Meille ei kyllä pieneen pihaan mahdu enää yhtään mitään, paitsi pikkuinen kasvihuone lähinnä koristeeksi 😁
Onpa tunnelmallinen teehuone! Tosi kiva ja persoonallinen paikka, eikä varmasti löydy toista samanlaista.
Kiitos kommentista. Oli kyllä sen verran erikoinen paikka, että en usko toista samanlaista löytyvän ☺️
Todella ihana puutarha ja mikä tuuri, että siellä oli noin rauhallistakin. Vai onkohan tämä sellainen paikallisten pieni piilopaikka, josta monet vierailijat eivät edes tiedä. Joka tapauksessa, näyttää kivalle.
Kiitos Paula, minäkään en ollut tästä kuullut mistään aiemmin. Voi olla, että ei siis ole ”suuren yleisön” tietoisuudessa. Hyvä niin.
Siis ihana. Rakastan erityyppisiä olekelunurkkauksia. Tänne pitäisi erityisesti päästä pienellä porukalla, yksin ei ehkä saisi täyttä iloa.
Kiitos Mari, tuo olisi ihana paikka viettää jotain juhlia, mutta sellaista toimintaa siellä ei ole. En tiedä onko tuo perheen ylläpitämä edelleen ja tietenkin on rauhallisempaa antaa ihmisten vain kierrellä ja istuskella 😊