Valencia on erinomainen päiväretkikohde Torreviejasta, missä minulla on asunto. Matkaa kertyy autolla noin kaksi tuntia, joten kaupungissa ehtii hyvin viettää kokonaisen päivän ennen paluuta illaksi takaisin asunnolle.
Vuoden 2025 toukokuussa matkan syynä ei kuitenkaan ollut pelkkä kaupunkiloma. Olin menossa hakemaan Valenciasta vanhaa puukaappia, josta tuli myöhemmin Torreviejan asunnon pesuhuoneen allaskaappi remontin jälkeen.
Haettuani kaapin jätin auton Nuevo Centro -ostoskeskuksen pysäköintihalliin, joka osoittautui erittäin käteväksi paikaksi aloittaa päivä Valenciassa. Ostoskeskus sijaitsee aivan Turia-puiston vieressä, ja kadun ylittämällä pääsee suoraan sillalle, josta on aika lyhyt matka vanhaan kaupunkiin. Jos siis olet autolla liikkeellä, tätä pysäköintipaikkaa voi suositella lämpimästi.
Sillalla sain ensikosketuksen Turia-puistoon sen alapuolella. Matkan varrella tuli ihailtua näyttävää arkkitehtuuria, vanhoja kirkkoja, koristeellisia ovia, vilkkaita aukioita ja tietenkin nautittua lounasta tapasten merkeissä.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Valencia – paellan kotikaupunki
Valencia on Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, mutta sitä on vaikea verrata Madridiin tai Barcelonaan. Tunnelma on rennompi, ja kaupungissa yhdistyvät historiallinen keskusta, moderni arkkitehtuuri, pitkät hiekkarannat ja laajat viheralueet tavalla, joka tekee siitä yhden Espanjan monipuolisimmista matkakohteista.
Kaupunki perustettiin jo roomalaisten aikana yli 2 000 vuotta sitten, ja sen historiassa näkyvät myös maurien vuosisadat. Vanhassa kaupungissa kulkiessa vastaan tulee keskiaikaisia portteja, goottilaisia rakennuksia, koristeellisia kirkkoja ja vilkkaita aukioita.
Valencia tunnetaan historiallisen keskustansa lisäksi futuristisesta ”Taiteiden ja tieteiden kaupungista”, joka on valtava kulttuuri- ja tiedekeskus. Sen näyttävät valkoiset rakennukset, akvaario, tiedekeskus ja oopperatalo ovat nousseet Valencian tunnetuimmiksi maamerkeiksi.
Monelle Valencia on tuttu myös ruoasta. Kaupunkia pidetään paellan syntypaikkana, ja erityisesti perinteinen paella valenciana valmistetaan edelleen vanhan reseptin mukaan esimerkiksi kanasta, kanista ja suurista valkoisista pavuista. Toinen paikallinen erikoisuus on horchata-juoma, joka valmistetaan maamantelista ja nautitaan kylmänä.
Yksi Valencian erikoisuuksista on Turia-puisto. Vuoden 1957 tulvan jälkeen kaupunkia halkonut joki siirrettiin uuteen uomaan, ja entisestä joenpohjasta rakennettiin lähes kymmenen kilometriä pitkä viheralue. Nykyään puisto on kaupunkilaisten olohuone, jossa lenkkeillään, pyöräillään ja vietetään aikaa.
Vaikka Valencia on suuri kaupunki, sen historiallisessa keskustassa tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan, joten kaupunkiin on helppo tutustua jalkaisin.
Torres de Serranos johdattaa vanhaankaupunkiin
Keskustaa lähestyessä vastaan tuli San Miguelin ja San Sebastiánin kirkko. Muutaman korttelin jälkeen tuli vastaan toinen maamerkki: massiiviset Torres de Serranosin tornit, jotka kuuluivat aikoinaan Valencian kaupunginmuuriin.
1300-luvun lopulla rakennetut tornit olivat yksi vanhankaupungin tärkeimmistä sisäänkäynneistä. Ne kuuluivat aikoinaan Valencian kaupunginmuuriin, joka purettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla kaupungin laajentuessa.
Torres de Serranos on yksi harvoista säilyneistä porteista, Nykyään portista kulkee vilkas jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden virta, mutta sen läpi kävellessä pystyy kuvittelemaan, millaista elämä muurien suojaamassa kaupungissa on ollut vuosisatoja sitten.
Valencian vanhan kaupungin tunnelmaa ja kirkkoja
Ei liene yllätys, että puhelimen kameraan tallentui taas kuvia ovista ja kukkivista parvekkeista kulkiessani Valencian vanhasssa kaupungissa, Ciutat Vellassa. Serranosin portin jälkeen vastaan tuli Pyhän Ursulan kirkko (Iglesia y Convento de Santa Úrsula), ja sitten San Nicolás de Barin ja San Pedro Mártirin kirkko (Iglesia de San Nicolás de Bari y San Pedro Mártir), josta näin vain sivuoven.
Ehkä olisi kannattanut käydä sisälläkin kirkoissa. Jälkimmäistä kutsutaan myös Valencian Sikstuksen kappeliksi sen upeiden katto- ja seinämaalausten vuoksi. Minulla ei kuitenkaan ollut remonttikiireiden vuoksi ollut juurikaan aikaa tutustua Valencian tarjontaan etukäteen, joten en tiennyt näistä kirkoista mitään.
Kävin syömässä tapakset Casa Vanissa kyytipoikana minipullo Turia -olutta. Ravintola oli aivan lähellä San Nicolás de Barin ja San Pedro Mártirin kirkkoa. Päämääränä Valencian silkkipörssi hortoilin aika lailla minne sattuu matkalla sinne. Seuraava kirkko reittini varrella oli Jeesuksen pyhän sydämen kirkko, Basílica del Sagrado Corazón de Jesús.
Mercat Central ja Santos Juanesin kirkko
Sitten saavuinkin Valencian tunnetuimmalle kauppahallille, Mercat Centralille. Vuonna 1928 valmistunut jugendtyylinen rakennus kuuluu kaupungin tunnetuimpiin maamerkkeihin, ja sen sisältä löytyy satoja myyntikojuja tuoreista hedelmistä ja vihanneksista mereneläviin, juustoihin ja paikallisiin herkkuihin.
Kauppahallia vastapäätä kohoaa Santos Juanesin kirkko (Real Parroquia de los Santos Juanes Valencia), jonka barokkijulkisivu on yksi Valencian näyttävimmistä. Kirkko ja kauppahalli muodostavat yhdessä aukion, jossa riittää katseltavaa, vaikka ei kävisi sisällä kummassakaan.
Kauppahallin vieressä oleva koristeellinen punatiilinen rakennus kuuluu samaan kokonaisuuteen kuin Mercat Central ja täydentää aukion näyttävää arkkitehtuuria.
La Lonja de la Seda – Valencian silkkipörssi
Olin suunnannut askeleeni oikeastaan juuri tänne. Kauppahallin vieressä sijaitseva La Lonja de la Seda on yksi Valencian tunnetuimmista nähtävyyksistä ja kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Rakennus valmistui 1400-luvun lopulla aikana, jolloin Valencia vaurastui silkkikaupalla ja oli yksi Välimeren tärkeimmistä kauppakaupungeista.
Ennen kuin astuin sisälle, kiersin rakennuksen rauhallisen sisäpihan. Appelsiinipuut ja vehreys tuntuivat hetken irrottavan vilkkaasta kaupungista, vaikka kauppahallin aukio oli aivan vieressä.
La Lonjaa pidetään yhtenä Euroopan hienoimmista goottilaisen siviiliarkkitehtuurin rakennuksista. Toisin kuin monet kaupungin vanhat rakennukset, sitä ei rakennettu kirkoksi tai palatsiksi, vaan kaupankäyntiä varten. Se kertoo hyvin siitä, kuinka tärkeä asema kaupalla oli Valencian vaurastumisessa.
Pere Compten suunnittelema rakennus on säilynyt lähes alkuperäisessä asussaan, mikä on yksi syy siihen, että se hyväksyttiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1996.
Sisätilojen tunnetuin osa on valtava pylvässali, Sala de Contratación eli kauppasali. Sen kierteiset pylväät nousevat lähes 20 metrin korkeuteen ja haarautuvat holveiksi kuin palmujen latvat. Korkeus tekee vaikutuksen mittasuhteillaan ja siellä on helppo kuvitella kauppiaiden aikoinaan käyneen vilkkaita neuvotteluja.
Minuun tekivät vaikutuksen myös kauniisti koristellut puukatot, satoja vuosia vanhat kivilattiat ja pienistä pienimmät koristeet, jotka olivat uskomattoman hyvin säilyneet. Rakennuksen ikkunoista avautui näkymiä rauhalliseen appelsiinipuutarhaan, jossa olin kulkenut ennen sisälle saapumista.
Placa de la Reina
La Lonjan jälkeen halusin taas vain kuljeskella. Vanhat rakennukset, parvekkeet, pienet liikkeet ja ravintolat houkuttelivat pysähtymään vähän väliä kuvaamaan ja katselemaan talojen arkkitehtonisia yksityiskohtia ja kasveja parvekkeilla.
Lopulta edessä avautui Plaza de la Reina, vanhan kaupungin sydän ja kaupungin maantieteellinen ”kilometri nolla”, josta käsin mitataan Valencian katujen etäisyydet. Kalliin ja mittavan remontin jälkeen vuonna 2022 Plaza de la Reinan 12 000 m² aukio on kokonaan rauhoitettu jalankulkijoille.
Alueelle on istutettu yli sata puuta ja sinne on asennettu vesisumuttimia ja katoksia hellettä helpottamaan. Aukion reunalla kohoaa Valencian katedraali ja sen kahdeksankulmainen kellotorni El Miguelete.
Katedraali, jonka kätköissä on Graalin malja
Valencian katedraali rakennettiin entisen moskeijan paikalle 1200-luvulla sen jälkeen, kun kaupunki oli vallattu takaisin maureilta. Rakentaminen jatkui vuosisatojen ajan, minkä vuoksi rakennuksessa näkyvät romaaninen, goottilainen, renessanssi- ja barokkityyli. Myös ulkopuolelta katsottuna eri aikakaudet erottuvat selvästi.
Katedraali tunnetaan kuitenkin erityisesti siitä, että siellä säilytetään maljaa, jonka katolinen kirkko pitää kaikkein todennäköisimpänä Jeesuksen viimeisellä ehtoollisella käyttämänä Pyhänä Graalina. Malja on esillä omassa kappelissaan, ja katedraali houkuttelee vuosittain runsaasti pyhiinvaeltajia ja matkailijoita.
Sisällä huomio kiinnittyy korkeisiin holveihin, taidokkaisiin kiviveistoksiin ja lukuisiin taideteoksiin. Katedraalissa on myös museo, jossa on esillä muun muassa keskiaikaisia käsikirjoituksia, maalauksia, veistoksia ja kirkollisia esineitä. Kierros jatkuu vielä maan alle, missä voi tutustua vanhimpiin rakenteisiin ja arkeologisiin löytöihin.
Kellarista löytyy myös kalkkikivestä veistetyt hahmot, jotka ovat peräisin 1300-luvulta, ja ne ovat alun perin koristaneet katedraalin tunnettua Apostolien ovea (Puerta de los Apóstoles). Alkuperäiset teokset on siirretty museon sisätiloihin suojaan sään aiheuttamalta kulumiselta. Veistokset on tehnyt kuvanveistäjä Nicolas de Autun.
Kohti Valencian tiedekeskusta
Katedraalilta jatkoin kävellen kohti Valencian Tiede- ja taidekaupunkia. Matkan varrella tuli vastaan Mercado de Colón, joka on yksi kaupungin näyttävimmistä modernistisista rakennuksista.
Entisestä kauppahallista on tullut viihtyisä ravintola- ja kahvilakeskittymä, joten pysähdyin siellä hetkeksi nauttimaan kahvin ja tostadan, eli paahdetun leivän. Espanjassa käytetään paljon raastettua tomaattia oliiviöljytilkalla ja suolalla maustettuna. Otin myös serranokinkkua ja juustoa oman leipäni päälle, mukaan tulee oliiviöljypakkaus eikä voi 😊 Toki käytännöt vaihtelevat eri ravintoloissa, eikä koskaan tiedä mitä lopulta saa 😆
Istahdushetken jälkeen reitti jatkui leveiden puistokatujen ja näyttävien jugend- ja uusklassisten rakennusten ohi. Vähitellen maisema alkoi muuttua yhä modernimmaksi, ja lopulta valkoiset, futuristiset rakennukset kohosivat näkyviin.
Valencian Tiedekeskus (Ciudad de las Artes y las Ciencias, käännettynä Taiteiden ja tieteiden kaupunki) on yksi Espanjan tunnetuimmista nykyarkkitehtuurin kokonaisuuksista. Arkkitehti Santiago Calatravan suunnittelemat rakennukset valmistuivat vaiheittain vuodesta 1998 alkaen entiseen Turiajoen uomaan. Alueella sijaitsevat muun muassa tiedemuseo, oopperatalo, akvaario ja planetaario.
Kellon jo raksuttaessa kotiinpaluun aikaa en käynyt rakennuksissa sisällä, vaan kiertelin aluetta ulkopuolella. Valkoiset rakennukset, matalat altaat ja sypressirivit tekevät paikasta kovin erilaisen kuin vain muutaman kilometrin päässä sijaitseva vanhakaupunki.
Tiedekeskukseen pääsee Valencian keskustasta bussilla tai metrolla noin vartissa, joten minun tekemääni kävelykierrosta ei ole pakko toteuttaa, mikäli on kiire 😁
Turia-puisto – joenuomasta tehty kaupungin vihreä keidas
Tiedekeskuksesta lähdin kävelemään takaisin keskustaan Turia-puiston kautta. On vaikea uskoa, että tämän lähes kymmenen kilometrin pituisen puiston paikalla virtasi vielä 1950-luvulla joki. Vuonna 1957 tapahtuneen tuhoisan tulvan jälkeen Turia johdettiin uudelle uomalle kaupungin eteläpuolelle, ja vanhasta joenuomasta rakennettiin yksi Euroopan suurimmista kaupunkipuistoista.
Kilometrejä oli kertynyt jo sen verran, että jouduin pysähtymään penkille laittamaan kolme laastaria rakkojen päälle. Se oli kuitenkin pieni hinta siitä, että kaupunkiin oli tullut tutustuttua lähes kokonaan jalan.
Turian sillat kertovat Valencian historiasta
Turia-puiston halki kulkee useita historiallisia siltoja, jotka muistuttavat ajasta, jolloin puiston paikalla virtasi Turia-joki. Monet kivisilloista ovat peräisin 1500–1700-luvuilta, ja niiden kivipylväitä koristavat pyhimysten patsaat. Patsaat rakennettiin aikanaan suojelemaan kaupunkia ja matkustajia sekä ilmentämään Valencian vahvaa katolista perinnettä.
Erityisen näyttävä on Puente del Real (Pont del Real), jonka molemmissa päissä kohoavat korkeat pylväät Neitsyt Marian ja Pyhän Vincent Ferrerin patsaineen. Siltoja pitkin kävellessä on helppo kuvitella, millainen Valencia oli ennen vuoden 1957 tuhoisaa tulvaa, jonka jälkeen Turia-joki ohjattiin uuteen uomaan ja vanhasta jokilaaksosta tehtiin nykyinen vehreä puisto.
Lisää nähtävyyksiä. muraaleja ja tunnelmallisia kujia
Yhden rakennuksen koristeellinen torni kiinnitti huomioni jo kaukaa. Jälkikäteen otin siitä selvää ja sain tietää, että Turia-puiston laidalla kohoava Palacio de la Exposición rakennettiin vuoden 1909 Valencian alueellista maailmannäyttelyä varten.
Matkan varrelta löytyi vielä kohteita, joissa olisi voinut käydä. Santo Tomás Apóstol y San Felipe Neri -kirkko olisi ehdottomasti vierailun arvoinen, koska se on ilmeisesti yksi Valencian näyttävimmistä barokkikirkoista.
Loppumatkalla poikkesin vielä takaisin vanhoille kujille Turian laidalla. Tämä kaupunginosa oli täynnä muraaleja, graffiteja, pieniä aukioita ja parvekkeita, joilta roikkui kukkia. Se näytti erilaiselta kuin aamulla näkemäni historiallinen keskusta – vähän rosoisemmalta ja uudemmalta, mutta yhtä lailla mielenkiintoiselta.
Kun pääsin takaisin ostoskeskuksen parkkihalliin, tunsin todellakin kävelleeni. Matkaa oli tullut varmaan 15 kilometriä. Päivä oli ollut onnistunut. Olin nähnyt niin paljon kaikenlaista sydäntä sykähdyttävää ja erilaista tässä mielettömän hienossa kaupungissa, ja takakontissa oli edullinen, mutta hieno löytö asuntooni.
Majoitus ja hotellit Valenciassa
Kaupungilla talsiessa tuli kyllä mieleen, että Valenciaan olisi pitänyt jäädä yöksi. Tuntui että jäi paljon näkemättä ja kokematta. En esimerkiksi ehtinyt rantaan ollenkaan! Tiedekeskuksen tarjonta jäi myös toiseen kertaan. Ja ainakin pari puutarhaakin kaupungista olisi löytynyt: Jardin de Monforte ja Jardín Botánico.
Katselin Valencian hotellitarjontaa ja löysin muutaman hyvän vaihtoehdon erilaisiin tarpeisiin.
*Hostelleja kaupungista löytyy alkaen 35 euroa yö, mikäli haluaa majoittua muiden seuraan ja edullisesti.
Hotellimajoituksiin vihkiytyneille edullisimmasta päästä on *ibis budget Valencia, joka on perustasoinen aamiaishotelli muutaman kilometrin päässä keskustasta. Hiukan vaativampaan makuun sopii taas rannalla sijaitseva *El Globo.
Spahotelli *Primus Valencia on varustettu sekä ulko- että sisäuima-altaalla, ja se on kävelymatkan päässä Valencian vanhasta kaupungista ja tiedekeskuksesta. Enemmän luksusta ja merinäkymiä tarjoaa *Las Arenas Balneario Resort.
Jos haluaa valita itse mitä suuhunsa laittaa – kuten minä – niin pieni moderni yksiö kätevällä sijainnilla ja edullisella hinnalla on *Budget Inn. Enemmän tilaa ja vapautta valita joko itsetehdyn tai valmiin aamiaisen muodossa tarjoaa *B48 Feria.
Mitään kovin persoonallista majoitusta en Valenciasta löytänyt, mutta vanhan kaupungin charmia pääsee läheltä ihastelemaan iäkkäämmässä rakennuksessa *One Shot Reina Victoriassa. Design-hotelli *Hospes Palau de La Mar taas tarjoaa sisäpation oleskeluun ja joissain huoneissakin on oma patio.
Voit etsiä muut mainiot majoitusvaihtoehdot Valenciassa alla olevalla hakulomakkeella.
*Jos et halua kävellä Valenciassa yhtä paljon kuin minä, yksi vaihtoehto on hypätä hop-on-hop-off -bussin kyytiin 24 tunniksi ja nähdä sellaiset reitin varrella olevat kohteet, jotka eniten kiinnostavat. Bussin reitti näyttää olevan yllättävän samanlainen kuin oma kävelykierrokseni.
Yksi vastaus
Onpa upeita kuvia. Jäin miettimään, että montako vuotta siitä kun viimeksi olen ollut Espanjassa. Liian monta. Tykkään niin paljon Espanjasta.