Lähdimme matkaan elokuun lopussa sunnuntai-iltapäivällä kohti Venetsiaa Ryanairin lennolla. Maanantaille ja tiistaille luvattiin kovaa tuulta, sadetta ja ukkosmyrskyä. Nytkö sitten kaikki menisi pieleen, kun olin niin odottanut pääseväni Venetsiaan? Mutta en vesisateessa!
Meille oli varattu kahdeksi yöksi edullinen hotelli mantereen puolelta, Margherasta, ja yksi yö Venetsian ytimestä ennen kuin ottaisimme vesibussin saarelta lentokentälle ja sieltä vuokra-auton kohteena Garda-järvi. Ei siis olisi aikaa odotella Venetsiassa, että säät paranevat ja pystyy valokuvaamaan ja katselemaan kunnolla taloja ja kanaaleja.
Hotellivalintamme Venetsiaan
(*Sisältää affiliate-linkin. Varaaminen linkin kautta ei maksa sinulle ylimääräistä, mutta antaa minulle pienen komission).
Olemme budjettimatkalaisia. Osa majoituksista on aina edullisimmasta päästä, jotta jossain kohteessa voi sitten nauttia enemmän. Emme myöskään pysty syömään joka ateriaa ulkona, vaan on pakko säästää siinäkin. Venetsia matkakohteena ei ole budjettimatkaajan unelma, ja saimmekin kuulla monelta taholta että esimerkiksi kahvittelu voi maksaa jotain 40 euroa.
Tapani mukaan katselin majoituksia pitkään sekä Booking.comista että Airbnb:sta. Emme todellakaan ole tottuneet maksamaan yhdestä yöstä missään kahta sataa euroa. Nyt sellainen tuntui miltei pakolta, joten valitsimme edullisemman hotellin ensin mantereen puolelle. *Alla Bianca Hotel sijaitsee Margherassa, ja sen lähettyviltä löytyy kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Hotellilta saa myös aamiaisen, joka vieraillessamme maksoi neljä euroa. Se sisälsi kuitenkin vain croisantia ja kahvia, joten päätimme etsiä paremman aamiaispaikan.
Vaikka hotellin respa oli ystävällisesti edellisenä iltana opastanut meitä, antanut kartan ja viittoillut sinne tänne kertoessaan mihin suuntaan pitäisi kulkea aamiaispaikan etsinnässä, oli kuitenkin aika kova työ löytää sellainen. Ensin löytyi tupakkakauppa, josta saimme ostettua bussiliput tälle ja seuraavalle päivälle Venetsiaan. Mainiota! Sitten löytyi kahvila, mutta se tarjosi pelkästään makeita tuotteita.
Meille oli haastavaa suunnistaa tässä osassa kaupunkia, koska alueella oli monta soikion mallista suurta liikenneympyrän tapaista, joiden keskustan jakoi suora tie. Google Maps ei osannut auttaa, vaan tuntui että välillä kuljimme ympyrää ja sekosimme suunnista totaalisesti. Kävelimme päivän aikana varmaan kuusi kertaa saman kenkäkaupan ohi. Enkä joutanut edes käymään siinä kenkäkaupassa!
Toisen (tai ties kuinka monennen) makeita leivonnaisia tarjoavan kahvilan vierestä löysimme marketin, ja päädyimme hankkimaan sieltä sekä aamupalan että eväitä päivän varalle. Nautimme aamiaiseksi kinkku-juustosämpylät ja juotavan jugurtin pissalle haisevan paikan penkillä, josta oli näkymät metrin päähän tapahtuma-aluetta peittävään pressuun. Ei ihan niin hohdokasta, mitä olin haaveillut Venetsian matkalle…
Päätin, että haluan käydä edes kahvilla istumassa kunnolla tämän nöyryytyksen jälkeen. Löysimme sitten sattumalta hiukan monipuolisempaa valikoimaa tarjoavan kahvilan, Bistro La Piazzan , jossa oli Illyn logot kahvikupeissa. Olemme ennenkin sattuneet Illy-kahvilaan tyytyväisinä, nimittäin vuonna 2017 Kreetalla 🙂 Tänne voisi tulla seuraavana aamuna puiston penkin sijaan… Sitä ravintolaa, joka tarjoaa ”american breakfast” hotellin respan mukaan, ei tullut vastaan.
Hotelli itsessään menetteli ihan hyvin tähän saumaan. Matka kentältä taksilla maksoi noin 30 euroa. Respa puhui hyvin englantia ja oli auttavainen. Huoneessa oli pieni parveke, siisti ja ihan tyylikäs kylpyhuone, parisänky, työpöytä, yöpöydät, kaappi ja televisio. Siellä ei sen sijaan ollut jääkaappia, niin kuin olisi sivuston mukaan pitänyt olla. Suihku pelasi hyvin ja paikka kelpasi mainiosti kahdeksi yöksi.
Seuraava majoitus oli varattu Airbnb:n kautta: Aamiaismajoitus Puparin, kahden hengen makuuhuone/kylpyhuone. Minun täytyi käydä moneen kertaan ilmoitusta läpi, ennen kuin varmistuin siitä, että huoneeseen todellakin kuului oma kylpyhuone. Majoituspaikkojen ilmoitukset ovat todella haastavia ymmärtää välillä. Tästä paikasta ehkä enemmän myöhemmin.
Venetsiaa vesisateessa, bussilla mantereelta Piazzale Romaan
Hotellin respassa näköjään vuorotta työskentelevä mies kertoi mikä on Venetsiaan menevän bussin lähin pysäkki. Sinne oli hotellilta matkaa noin yhdeksän minuutin kävelyn verran. Se löytyikin aika helposti, kun olimme koko aamun pyörineet samalla alueella. Meille oli myös merkitty karttaan päätepysäkki: Piazzale Roma, Venetsian linja-autoasema. Liput olivat valmiiksi taskussa. En ottanut selvää, oliko käytössä erilaisia lippusysteemejä, me tarvitsimme tälle päivälle neljä lippua ja seuraavalle kaksi. Liput maksoivat 1,50 suuntaansa, eikä niissä ollut päivää tai kellonaikaa, vaan kaikki olivat samanlaisia. Lipun QR-koodi kelpasi bussissa olevaan lukijaan. Matka kesti noin 10 minuuttia.
Hiukan ihmetytti bussissa se, että katon näytössä pyöri sama teksti koko ajan, eikä esimerkiksi seuraavan pysäkin nimi! Myöskään niitä ei kuulutettu. Ja olimme menossa Venetsiaan, joten bussissa varmasti oli turisteja. En muista mitään bussireissua missään maassa, missä ei mitenkään ilmoitettaisi pysäkkejä. Pääteasemasta ei tietenkään voinut erehtyä, mutta entä takaisin tullessa?
Venetsiaan saavuttaessa meillä ei ollut mietittynä mitä tekisimme. Katsoin Google Mapsista, mihin suuntaan seuraavana päivänä pitäisi suunnistaa majapaikkaan. Ilmeisesti pitäisi ottaa vaporetto? Sehän vain sopi, koska tarkoituksena oli muutenkin ajella vaporettolla Muranoon ja Buranoon, eli lähisaarille. Pyhän Markuksen aukio jäisi myös seuraavaan iltaan, kun turistit olisivat kaikonneet sieltä…
Nyt oli siis vain tarkoitus hortoilla ja tutkiskella rauhallisesti. Se olikin hyvä suunnitelma, koska sade todellakin verotti sekä tunnelmaa, kuvaamista että maisemia. Sateenvarjon, kännykän ja kameran kanssa operointi oli haastavaa. Positiivisena asiana todettiin kuitenkin, että väkeä oli vähän ja sen myötä pystyi kulkemaan aika vaivattomasti. Kapeimmissa paikoissa yritettiin nostella sontikoita vastaan tulevien ihmisten kanssa eri korkeuksille, että päästiin ohittamaan heidät.
Minulla ei ole hajuakaan, missä kiertelimme. Mutta eipä sillä ollut väliäkään. Osa kaupoista ja ravintoloista oli suljettu. Katujen varsilla oli silti monta pikkuravintolaa ja kioskia, mistä voi saada helpotusta nälkään ja janoon. Katsoin vähän hintoja niin kovin kalliiksi haukutussa Venetsiassa. Pizza-slice 2,50 euroa ei vaikuttanut minusta kovin kalliilta. Aamulla Illy-kahvilassa cappuccino ja (kunnon) appelsiinimehu olivat maksaneet 5,90 pöytiin tarjoiltuna. En tiedä, oliko tässä se parin euron lisä mitä tulee, jos ei jää tiskille nauttimaan ostoksiaan, vaan haluaa istua pöydässä. Puiston penkin jälkeen halusin ehdottomasti.
Kulkemista ja katselemista Venetsiassa
Täytyy sanoa, että vesisade vaikutti todella paljon liikkumiseemme Venetsiassa. Sateenvarjosuunnistus ei oikein innostanut. Yritimme löytää kävelyreitin Pyhän Markuksen aukiolle, mutta vastaan tuli vettä, ja olisi pitänyt ottaa jonkinlainen kulkuväline sinne päästäkseen. Google Maps ei neuvonut muuta reittiä. En siis tiedä, olisiko siltoja pitkin päässyt sinne, vai oliko ainoa vaihtoehto vesipeli.
Jos meillä olisi ollut tarkat suunnitelmat ja harkitut paikat, jotka haluamme nähdä, olisin ottanut etukäteen selvää, miten paikassa pääsee kulkemaan. Sääennustusten luvatessa koko viikoksi ukkosta ja vesisadetta, en kokenut tarpeelliseksi laittaa aikaa suunnitelmiin, jotka ehkä jäisivät toteutumatta.
Venetsiassa pääsee kuitenkin kulkemaan katuja ja siltoja pitkin (luin jonkun bloggaajan tekstistä, että hän ei etukäteen tiennyt Venetsiassa olevan katujakin), lisäksi on olemassa erilaisia kulkuneuvoja vesireiteille. Vesibussi, eli Vaporetto kulkee saaren ympäri, sen keskellä Grand Canalea pitkin, sekä lähisaarille. Reitit on numeroitu minusta hiukan hassusti, mutta ehkä systeemi selviäisi asiaan paremmin tutustumalla. Vaporettoissa ei myöskään ollut reitin numeroa näkyvissä, joten lähes jokaisen turistin piti kysymällä varmistaa että on menossa oikeaan kulkuneuvoon.
Lisäksi on olemassa vesitakseja, gondoleja ja traghettoja. Viimeinen on pieni lautta, jolla pääsee ylittämään Grand Canalen. Ilmeisesti meidän olisi pitänyt ottaa sellainen päästäksemme Pyhän Markuksen aukiolle. Kulkuneuvoista voi halutessaan lukea lisää täältä. Mantereelta Venetsiaan pääsee bussilla, junalla ja Marco Polon lentokentältä Alilagunan vesibussilla.
Me siis tulimme Venetsian saarelle bussilla ensimmäisen hotelliyön jälkeen. Ensimmäisenä päivänä haahuilun lisäksi tutustuimme Santa Maria Gloriosa dei Frari -kirkkoon ja sen vieressä olevaan Leonardo da Vinci -museoon. Seuraavana päivänä olimme tulossa sinne matkalaukkujen kanssa yöpymään, ja aamuisen rankkasateen vuoksi aiemmin hankitut bussiliput jäivät käyttämättä kun päätimme ottaa taksin saarelle ja syödä aamupalankin vasta siellä. Muutoin olisimme joutuneet laukkujen kanssa sateessa etsimään aamiaispaikan ja bussipysäkin. Taksi maksoi 30 euroa.
Vaporetto Piazzale Romasta majapaikan pysäkille olisi maksanut jotain yhdeksän euroa, ja koska meidän oli tarkoitus käydä samana päivänä ainakin yhdellä saarella, ostimme 25 euroa maksavat päiväliput. Alilaguna-linja, joka ajaa lentokentän ja Venetsian väliä, pysähtyi myös ”meidän” pysäkillämme. Siitä piti maksaa erikseen, koska se ei kuulunut julkiseen liikenteeseen. Matka yhteen suuntaan kustantaa 15 euroa.
Piazzale Romaan päästyämme päätimme heti syödä aamiaisen pienen ravintolakojun kupeessa, koska muuten olisi joutunut taas kulkemaan sateessa ties kuinka kauaksi. Vaporetto majoitukseemme lähti myös Piazzale Romasta, joten kannatti jäädä siihen syömään, vaikka emme taaskaan oikein rauhallista aamiaista saaneetkaan. Kaksi vesipulloa, cappuccino, iso kinkku-juustotoast ja iso hodari maksoivat yhteensä 21,50.
Aamupalan jälkeen etsimme vaporeton joka vei meidät Fondamento Noven laituripysäkille. Samaiselta pysäkiltä pääsee vaporetolla Muranoon, Buranoon ja muille lähisaarille sekä lentokentälle. Majapaikkamme oli kivenheiton päässä laiturista, tässä kaupunginosassa, joka oli ilmeisesti Cannaregio. Alueella oli todella hiljaista, enkä osaa sanoa johtuiko se vain säästä vai onko siellä aina hiljaista. Sisäänkirjautuminen olisi ollut vasta klo 15, mutta saimme huoneen heti aamupäivällä, kun laitoin viestiä majoitukseen.
Kävimme päivän aikana Buranon saarella ja illalla syömässä pizzeriassa lähellä majapaikkaa. Seuraavana aamuna menimme Alilagunan vaporetto-kyydillä lentokentälle hakemaan vuokra-automme. Lentokentän laiturialue oli aika jännä, sieltä puuttui kokonaan osa seinistä ja se oli sisustettu suurin viher- ja pihakasvein. Sieltä löytyi myös saman tien vessa ja tupakointipaikka keskellä aluetta!
Autonvuokraus sijaitsee yläkerroksen parkkialueella ja siellä sitten saikin jonottaa. Olimme vuokranneet auton yli satasen hintaerolla, kun tarkistin hinnat vielä muutamaa viikkoa sen jälkeen, kun olin varannut auton. Peruin alkuperäisen varauksen ja tein uuden. Ilmeisesti autonvuokrausyritys oli ollut muidenkin mieleen, koska pisin jono oli sen tiskillä. Kaikki sujui osaltamme jouhevasti ja pääsimme lähtemään matkalle kohti Garda-järveä. Matkalla pysähdyimme Padovassa, jossa kävimme kirkossa ja kasvitieteellisessä puutarhassa. Näistä ja muista seikkailuista kirjoitan myöhemmin.
No, Venetsia näyttää joka tapauksessa näissä sun kuvissa kutsuvalta, mutta onhan niillä ilmoilla merkitystä. En minäkään välttämättä nauttisi sateessa tallustelusta, vielä jos on lämmintä ja kosteaa, hyi.
Hyvä jos kuvissa näyttää kuitenkin kutsuvalta. Itsellä tulee vähän synkeä fiilis niitä katsellessa, kun odotukset olivat aivan muuta.
Aikoinaan Venetsiassa, taisi olla lokakuuta, vesisateet eivät haitanneet, mutta reissumme viimeisinä päivinä ”pääsimme” kokemaan aqua altan, eli Pyhän Markuksen aukiolla, tai tarkkaan ottaen sen reunoilla, ihmiset kävelivät pöytien päällä, kun vesi oli vallannut kadut. Kokemus kyllä sekin!
Pirkko, todellakin! Onneksi ei sentään niin paljon ollut vettä, vaikka jalat märkinä siellä sai ihan tarpeeksi kulkea.
Vesisade matkoilla on kieltämättä aina tylsää. Itse valitsen näille päiville usein museoita tai shoppailua, mutta mikäli kaupunkipäiviä ei ole montaa, kyllä se harmittaa, jos vaan sataa. Venetsialla on ehkä turhaankin maine kalliina kaupunkina. Kyllähän Markuksen torin laidoilla saa maksaa itsensä kipeäksi, mutta kauaksi ei tarvitse mennä, kun hintataso normalisoituu. Vaikka turisteja piisaa, onhan se kuitenkin yli 260 000 asukkaan oikea kaupunki.
Justiinsa näin. Ja mehän ei sinne Markuksen aukiolle koskaan päästy. Vaikka kuinka sanottaisiin, että nauttia voi joka säässä, niin olen vähän eri mieltä. Noiden päivien ja litimärkien nahkasandaalien käytön jäljiltä on edelleen järkyttävä jalkasilsa… Kumisaappaat eivät tulleet mukaan matkalle.
piti tulla katsomaan sateista Venetsiaa. ihan yhtä upea kaikissa ilmoissa.
Onhan se upea, en vaan tykkää sateesta. Kuten en tykkää talvestakaan, aina pitäisi olla valoa 🙂
Käsi-GPS on minut pelastanut monessa tilanteessa, mutta Venetsia tietysti on sillekin haastava, kun kohteen ja itsen välissä saattaa lainehtia vesi. Olen ollut Venetsiassa kahdesti ja onneksi siitä on pitkä aika, sillä Venetsia turistoituu ja kallistuu koko ajan.
Tjaah, en tiedä tuosta turistisoitumisesta ja kallistumisesta. Ehkä sitä näitten yleisesti tiedossa olevien asioiden takia myös boikotoidaan nykyään? Katselimme hintoja, kun joka puolelta tuli sitä infoa kaiken kalleudesta, emmekä havainneet ainakaan ruuissa suurta eroa. Majoitukset toki ovat kalliita.
Saaret ovat Venetsian ehkä parasta antia. Sää on kyllä aika tärkeä tekijä, mutta asenne on se mikä ratkaisee, joka säällä voi nauttia.
Terhi, joistain asioista pystyy nauttimaan joka säässä. Valokuvaus ja aamiainen eivät niitä hauskimpia juttuja sateessa…
Tunnistin tuon sateenvarjon + kännykän ja kameran kanssa taiteilun. Olin muutama vuosi sitten Vilnassa itsekseni ja viikonlopun aikana tuli sadekuuroja. Ei voinut ketään pyytää pitämään sateenvarjoa sillä aikaa, kun yritti kuvata jotain. Sadekuurot vielä menee, mutta yhtenäinen sade on tylsää. En ole käynyt Venetsiassa, mutta luen parhaillaan Hannu Raittilan Canal Grandea, joka sijoittuu Venetsiaan. Vuoden 2001 Finlandia-voittaja on hieman erikoinen, mutta paikoitellen siitä löytyy myös hersyvää huumoria.
Joo, välillä tarvittaisiin niitä välikäsiä! Kiitos lukusuosituksesta 🙂
Harmi, että sää ei oikein suosinut. Me ei olla ikinä oltu Venetsiassa, mutta kaupunki kyllä kiinnostaisi. Itse asiassa olen miettinyt, että joulu voisi olla Venetsiassa varsin tunnelmallinen. Pitää kuitenkin varautua siihen, että hotellien hinnat ovat varmasti hyvin korkeat…
Aivan varmasti jouluna riittää Venetsiassa tunnelmaa! Itse tykkään talvella päästä lämpimään, niin monet Euroopan kohteet jää käymättä. Majoituksesta Venetsiassa saa tosiaan maksaa, mutta aika kätevää (ja edullisempaa) oli yöpyä mantereen puolella ja vain yksi yö saarella.
Harmi, että teille osui sadesäät 🙁 Varmasti vaikutti koko fiilikseen, mutta kiva, että pääsitte kuitenkin käymään Buranossa! Me oltiin Venetsiassa ekaa kertaa tammikuussa ja tykästyttiin! Meistä vesibussilinjat oli selkeitä, mutta me myös testailtiin niitä aika ennakkoluulottomasti, kun aikaa oli.
Varmaan vesibussien kanssa olisi ollut helpompaa, kun olisi ottanut asioista selvää. Nyt en tosiaan paljoa suunnitellut, kun luvattiin niin huonoa säätä. Onneksi ei sentää tullut niitä ukkosmyrskyjä!