Vähän aikaa sitten (elokuu 2025) Tuusulassa järjestettiin Tarinoiden Talot -tapahtuma ensimmäistä kertaa Kellokoskella.
Aiemmin tapahtuma on nähty toisessa Tuusulan taajamassa, Jokelassa, ja nyt vuorossa oli kotikyläni Kellokosken ainutlaatuinen miljöö. Päivän aikana vierailijat pääsivät kurkistamaan talojen sisälle ja pihoille, kuulemaan tarinoita ja tutustumaan paikkoihin, jotka eivät tavallisesti ole avoinna yleisölle.
Kellokoskella huomio keskittyi erityisesti kahteen kokonaisuuteen: Ruukin alueeseen ja sairaalamiljööseen. Vanhan Ruukin alue tarjoaa näkökulmia teolliseen historiaan ja asumiseen, kun taas Kellokosken sairaalan alueen rakennukset; kartano, sairaalamuseo, kappeli ja ruumiskellari muistuttavat paikan pitkästä ja monikerroksisesta menneisyydestä ensin kartanona ja sitten mielisairaalana.
Kellokosken sairaala toimi yli vuosisadan ajan yhtenä Suomen tunnetuimmista mielisairaaloista. Sen sulkeminen muutama vuosi sitten oli monille kyläläisille raskas asia, sillä sairaala oli merkittävä osa paikkakunnan identiteettiä. Nyt laaja alue puistoineen ja kartanomaiseen tyyliin rakennettuine rakennuksineen on ollut myynnissä, ja sen tulevaisuus on avoinna.
Lue myös päivitetty versio jutustani: Mitäpä jos tekisit retken Kellokoskelle?
Tarinoiden Talojen kohteet: Ruukin alue
Mukana oli yksitoista kohdetta, joiden lisäksi alueella olevat yritykset ja toimijat, kuten Ruukin kirppis, Kinuskilla-kahvila, Oranssi Uni -käsityöläispuoti, Ruukin Savisten paja ja Patovahti-ravintola olivat auki. Ruukissa on myös upouusi Vintagepuoti Pääty48, jossa en ole ehtinyt vielä käydä, mutta se oli harmikseni kiinni.
Ruukin alueella oli kaksi kohdetta; kaksi kotia, nimettyinä ”Kellokosken Ruukin rauhaa” ja ”Designkoti”. Lähellä niitä sijaitsee kolmas kohde, Kellokosken kirkko. Kävimme paikkoja juuri tässä järjestyksessä.
Kellokosken Ruukin rauhaa
Lyhennetty versio kohteen esittelytekstistä: Kellokosken ruukin tunnelmallinen koti huokuu historiaa ja rauhaa. Korkea katto ja suuret ruutuikkunat päästävät valon avaraan tilaan, ja kosken kuohunta luo taustalle oman rytminsä.
Asunto on aikoinaan toiminut pintakäsittelypajana, jossa työskenteli paljon naispuolisia tehdastyöläisiä. Nykyisin tehdasmaisen ympäristön rinnalle on tuotu taidetta, perintöhuonekaluja ja värikkäitä yksityiskohtia, mikä tekee kokonaisuudesta ainutlaatuisen.
Tällä hetkellä tilassa on Hanna-Kaisan ja Samin asunto sekä Hanna-Kaisan Ruukin Maljat -joogastudio.
Designkoti
Kellokosken ruukin entisessä konttorissa sijaitseva loft-koti yhdistää teollisen historian ja suomalaisen designin. Nykyiset asukkaat kunnostivat aikanaan karussa kunnossa olleen huoneiston itselleen sopivaksi kodiksi.
Sisustuksessa yhdistyvät tehdasmiljöö ja 1900-luvun puolivälin kotimainen muotoilu: talonpoikaiskalusteita, 30–50-luvuilla teetettyjä uniikkeja yksilöitä sekä Alvar Aallon pöytä. Suuret ikkunat avaavat näkymän ympäröivään luontoon, ja omasta saunasta pääsee pulahtamaan suoraan jokeen.
Kellokosken kirkko
Seuraavaksi suuntasimme Kellokosken kirkkoon, jossa olen viimeksi käynyt kuopukseni ristiäisissä ja kerran laulamassa Suvivirttä joskus yli 30 vuotta sitten. Nyt oli siis aika pistäytyä sisällekin uudelleen. Kirkkoa olen kuvannut vaikka kuinka paljon, koska se sijaitsee sopivasti rinteessä Keravanjokeen tehdyn padon ja kosken yläpuolella.
Kellokosken kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1800 ruukinpatruuna Lars Olof Nystenin aloitteesta. Punamullattu puurakennus oli Fiskars Oy:n omistuksessa yli 150 vuotta, kunnes Tuusulan seurakunta osti sen 1960-luvun lopulla.
Mansardikattoisen kirkon arkkitehtuurissa näkyy kauniita yksityiskohtia: barokkityyliset takorautasaranat, goottilaiset kaaret apilanlehtikuvioineen ja kruunukoristeet ikkunoiden yllä.
Sisätiloja on korjattu useaan otteeseen, ja nykyinen vaaleansininen värimaailma luo kirkkoon valoisan, rauhallisen tunnelman. Muistoissani kirkon puiset maalatut seinät muistuttivat pilvitaivasta. Nyt seinät näyttivät kovasti haalistuneen, eikä niissä erottunut pilviä kuten ennen.
Tarinoiden Talojen kohteet: Sairaalan alue
Kellokosken kartano
Kellokosken kartanon historia juontaa 1700-luvulle, mutta nykyinen palatsimainen päärakennus valmistui vuonna 1889 Kondrad Zilliacuksen rakennuttamana. Kartanon maat siirtyivät valtiolle 1909, ja päärakennus erotettiin myöhemmin osaksi piirimielisairaalan aluetta.
Sairaalan toiminta päätettiin lopettaa vuonna 2015, ja sen jälkeen toiminta on siirtynyt vähitellen muualle. Sairaalan vaiheista olen kirjoittanut tarkemmin Kellokosken sairaalamuseota käsittelevässä jutussani.
Taideportaikko
Sairaalamiljööstä löytyvässä uudemmassa rakennuksessa on portaikko, jonka seinille useat eri taiteilijat ovat maalanneet teoksiaan. Paikalla ollut rannekevahti kertoi, että tekijät ovat kansainvälisiä taiteilijoita, joista jokainen on jättänyt jälkensä tähän tilaan. Portaikko muodostaa värikkään ja yllätyksellisen kokonaisuuden, joka tuo taidetta keskelle entistä hoitolaitosympäristöä.
Sairaalan kappeli ja ruumiskellari
Vuonna 1934 valmistunut Anna Salomen kappeli (Anna Pakalén oli arvostettu ylihoitaja sairaalassa ja Kellokoskella on monta hänen muistokseen nimettyä paikkaa) rakennettiin sairaalan maakellarin päälle, joka toimi aiemmin ruumishuoneena. Yksinkertaisen kaunis kappeli ja sen kellari avautuivat nyt yleisölle osana kierrosta – tästäkin olen kirjoittanut samaiseen Kellokosken sairaalamuseo -juttuuni.
Sairaalamuseo
Entisen ylilääkärin virka-asunnossa, niin sanotussa Sinisessä talossa, toimii Kellokosken sairaalamuseo. Näyttelyt kertovat mielisairaalan pitkästä historiasta esineiden, tarinoiden ja valokuvien kautta. Museon vaiheista ja omasta kokemuksestani kirjoitin jo pari kertaa aiemmin mainittuun sairaalamuseojuttuuni.
Emme käyneet tällä kierroksella sairaalamuseossa, kappelissa emmekä ruumishuoneella, koska ne olivat tuoreessa muistissa edelliseltä kerralta. Kartanossa kävimme kuitenkin uudelleen toteamassa kuinka hieno rakennus voidaan pilata täysin. En tiedä, piileekö sairaalakäytävien ja portaikkojen linoleumin alla jotain alkuperäistä. Ainakaan vanhan kartanon loistokkuutta ei huomaa kuin yhden huoneen katossa.
Sairaalan alueelta kuljimme Annanpuiston (ruusupuisto, alppiruusupuisto) kautta seuraavaan kohteeseen.
Parturintalo
Koko kierroksen ehdottomasti hurmaavin paikka on ystäväni Tainan miehensä kanssa valloittavasti remontoima ja sisustama entinen Parturintalo, joka kyllä tänä päivänä on huomattavasti enemmän Tainan Oranssi Uni -yritys ja kokonainen maailma, kuin parturi-kampaamon kiinteistö.
Talon historia alkaa kuitenkin 1930-luvulta, jolloin parturi-kampaaja Ella Paloniemi hankki tästä Kukkupakkana tunnetusta paikasta tontin. Hän meni naimisiin sairaalan lämmittäjän Sulo Sternroosin kanssa ja yhdessä he rakensivat Käenlinnaksi nimetyn talon. Kukkupakka oli siis käen kukkumispaikka 😊
Ellalla oli alakerrassa parturiliikkeensä kuolemaansa asti. Hänen ja Sulon neljästä lapsesta kolme jatkoi parturointia talossa. Talossa on ollut muutakin liiketoimintaa, muun muassa Ahomaan osuuskauppa.
Yläkerrassa on ollut useita vuokralaisia. Käenlinna pysyi Stenroosien suvussa siihen saakka kun Taina ja JiiKoo ostivat sen vuonna 2004. Silloin talossa oli ollut kauneushoitola, parturi-kampaamo ja kolme asuntoa.
Käydessämme talossa emme tavanneet Tainaa, vaan paikalla oli opas kertomassa talon historiaa. Emäntä oli kuulemma Oranssi Uni -puodissaan Ruukissa. Talo taitaa olla hiljaisessa myynnissä tällä hetkellä, ja mietimme mihin kaikki sen sisältämät tavarat ja tunnelmat sitten siirtyisivät, jos talo vaihtaisi omistajaa.
Vanhaa kunnioittava omakotitalo
Käenlinnasta lähdettyämme ylitimme Vanhan valtatien, kylämme läpi kulkevan historiallisen tien, joka yhdisti aikoinaan Helsingin Hollolaan sekä Itä-Hämeen ja Savon suuntiin. Nykyään tie on yhä vilkkaassa käytössä, ja sen varrelle sijoittuvat ruukki, sairaala ja kylän keskeiset palvelut.
Astelimme hiukan ihmeissämme seuraavaan kohteeseen, joka olikin yllättäen meille aivan tuntematonta seutua. Olemme mielestämme kävelleet kylän jokaisen kolkan, mutta nyt oltiin siis oudoissa maisemissa.
Tähkätien varrella avautuvaan pihapiiriin saapuminen tuntui ihanalta paluulta menneeseen aikaan. Meidät vastaanotti myös karvainen asukas (itse asiassa heitä olikin kaksi samannäköistä, toinen odotteli sisällä) hyvin ystävällisesti. Ihastelin ulkona vanhaa ulkorakennusta ja talon seinustaa koristavaa suurta kivillä reunustettua perennapenkkiä.
Vanhassa talossa oli kaksi kerrosta ja hyvin siihen sopiva ilmapiiri, koska rakennus oli remontoitu vanhaa kunnioittaen, kuten sille annettu kohdenimikin kertoi. Perinteiset viherkasvit viimeistelivät tunnelman. Kodin yläkertaan oli rakennettu hulppea kylpyhuone.
Talolta lähdettäessä unohdimme, että kohteita olisi vielä kaksi jäljellä. Olimme olleet jo pari tuntia kylää kiertämässä ja innostuimme tutkimaan mielenkiintoisimpaa reittiä takaisin kotiin tai Ruukkiin, joten ajauduimme pois Kukkupakan alueelta, jossa olisi ollut kohde 10.
Kukkupakka ja Musiikkikoulu
Kukkupakka tarjosi tapahtuman aikaan koko perheelle tekemistä ja yhdessäoloa. Pihapiirissä oli kahvia, virvokkeita ja lapsille oma leikkimökki sekä ohjelmaa. Ehkäpä näemme tämän ensi kerralla, koska ensi vuoden tapahtumasta Kellokoskella on jo päätetty.
Musiikkikoulu sijaitsee kauempana Kellokoskelta, Nummenkylässä. Sinne menemiseen olisi tarvittu autokyyti tai reipasta ja pitkää kävelyä. Koululla pidettiin avoimet ovet, ja kävijät saivat mahdollisuuden tutustua opetukseen, kokeilla pianonsoittoa ja nähdä oppilaiden taidetta. Tilassa järjestettiin myös kirpputori.
Rakennus on 1895 talkootöinä rakennettu Nummenkylän koulu, jossa alkujaan oli yksi luokkahuone ja veistosali. Punamultainen puutalo on myös Vanhan valtatien varrella ja sitä voi ihastella ajellessaan näiden osittain vanhojen reittien ja maisemien kautta jonnekin, huvikseen…
Tarinoiden Talot, vielä pari kohdetta!
Oranssi Uni
Pyörähdimme vielä ruukissa pikaisesti Ruukin kirppiksellä ja Tainan Oranssi Uni -puodissa. Olimme kulkeneet Tainan kanssa ristiin tullessamme kiertotietä hänen Käenlinnastaan vanhaa kunnioittavan talon kautta takaisin ruukkiin. Oranssi Uni on Tainan luonnonmateriaaleista ja kierrätyskankaista värjäämiä ompelemia vaatteita myyvä yritys.
Patikseen hampparille
Olimme päättäneet jo kirkolla käydessämme, että tänään repäisemme kunnolla ja käymme kierroksen päätteeksi syömässä Patovahdissa naapurin kehumat hampurilaiset! Tämä oli jo kolmas kerta Patiksessa niiden kahdeksan vuoden aikana, joina olemme Kellokoskella asuneet.
Koska oli loistava sää, istuimme ulkona odottamassa hampurilaisia (jotka olivatkin hyviä) katsellen samalla sorsia pyydystämässä syötävää padolla milloin minkäkin kiven päällä ja aivan vieressä olevan kosken kuohuissa seikkaillen. Myös västäräkit viihtyivät patoalueella. Ihana päivä!
Tarinoiden Talot osoitti, että Kellokoskella riittää kerrottavaa ja nähtävää. On hienoa, että tapahtuma tuo esiin paikallista historiaa tavalla, joka tekee siitä helposti lähestyttävän ja elämyksellisen myös uusille kävijöille.
Kirjoittaessani tätä huomasin tapahtumaan liittyvän tiedonannon kadonneen netistä (minkä vuoksi osa kohteiden kuvauksista jäi suppeaksi). Tapahtumaa koskevalla sivustolla näkyy nyt vain haku ensi vuoden Tarinoiden Talot -tapahtumaan. Ilmoittauduin mukaan, koska kotimme sijaitsee aika kivalla paikalla aivan Vanhan valtatien varrella Patruunapuistossa. Saa nähdä, huolitaanko meidät!
Ehkäpä tuollainen vähän pienempi tapahtuma voisikin olla joskus kohteena kivakin. Loviisan vanhat talot -tapahtumassa kävimme joskus, mutta siitä oli kyllä rauhallisuus kaukana, sillä ihmisiä oli liikkeellä niin paljon!
Samaa sanon kuin muut, että jos olisin tiennyt tapahtumasta, olisin varmasti käynyt siellä myös! Kuulostaa ihanalta 🙂 Kellokosken Ruukin alueella kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja tykkäsin kyllä. Varmasti tulee lähdettyä toistekin, varsinkin kun matka kotoa ei ole kovinkaan pitkä!
Oi, onpa kiva tapahtuma! Ihanaa, että tällaisia järjestetään 🙂 Kellokoski on mulle ihan vierasta aluetta, enkä ole siellä koskaan käynyt. Tuon mielisairaalan tiedän nimeltä, mutta sen sulkeminen tuli kyllä uutena tietona!
Samaa mieltä kuin Mari, kuulostaa tosiaan kiinnostavalta. Jos olisin ollut tästä tietoinen, jos hyvinkin voinut lähteä. Pitää laittaa tapahtuma ensi vuodelle mieleen, jos tulisi vaikkapa lähdettyä katselemaan. Toivottavasti pääsette mukaan!
Vitsit, että tämänkaltaiset tapahtumat, että pääsee kurkkimaan pintaa syvemmälle todella kiinnostaisi. Ei vaan Suomessa ollessa ole energiaa. No ehkä sitä tulee (?), kun vikat ylppärit tulee järkättyä ja talo tyhjenee.. Ehkä toiveajattelua..