Tämä artikkeli on siirretty ja päivitetty osoitteesta https://kodintuntu.blogspot.com/ helmikuussa 2022.
Varasimme matkan katkaisemaan talviväsymystä ja kylmyyttä Suomessa. Katselimme ensin perinteisiä lomakohteita Espanjassa, mutta huonon jaksamiseni takia valitsimme tasaisemman maaston omaavan paikan, Salin saaren Kap Verdellä. Meillä ei ollut aiempia kokemuksia Kap Verdestä ja sen saarista.
Täällä pitäisi olla takuuvarma auringonpaiste ja lämpötila noin 26-27 astetta tähän aikaan vuodesta, maaliskuussa. Kovasta tuulesta olimme tietoisia jo ennen matkaa, se ei haitannut, vaan tuntui hyvältä asialta kuumuutta poistamaan. Kuumuus ei kyllä vaivannutkaan, päin vastoin. Mies oli jopa kananlihalla ajoittain, minulle lämpötila oli sopiva. Aurinko oli kuitenkin niin voimakas, että rasvauksesta huolimatta niskani paloi, kun istuimme ulkona lounaalla. Se myös jätti pahan punaisen jäljen miehen jalkaan sandaalin rakoon, kävi siis tosi ärhäkästi kimppuumme…
Kannattaakin olla varovainen, koska tuuli vilvoittaa niin paljon, että ei välttämättä huomaa auringon polttavuutta.
Saapumispäivänä olimme totaalisen unisia ja väsyneitä, koska herätys oli ollut klo 3.15 aamulla ja molemmat nukuimme huonosti. Koneessa ei pystynyt myöskään nukkumaan kuin hetkittäisiä, pakonomaisia torkahduksia. Väsymys ja tilanpuute esti lukemisen ja ristikon teon, puhumattakaan käsitöistä. Aikaerosta johtuen olimme perillä jo puolen päivän aikaan, mutta olimme valmiita yöpuulle…
Vila Verde
Jostain syystä (siisteys, hinta?) olimme valinneet huoneen isosta hotellikompleksista, Vila Verdestä, melko kaukana keskustasta ja rannasta. Hotellialue oli kuin autio lähiö, hyvin vähän ihmisiä näkyi missään. Wifi ei toiminut huoneessa, vaan sitä käyttämään piti mennä noin puoli kilometriä respaan. Suunnilleen sama matka oli aamiaispaikkaan ja ”supermarketiin ”. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme tuohon kauppaan, koska meillä oli huoneisto ja tarkoitus tehdä itsekin ruokaa. Kävimme myös taksilla keskustassa katselemassa ympärillemme. Taksihinnat täällä oli vakio, eli hotellilta keskustaan maksoi aina saman verran. Ei siis tarvinnut arpoa kuljettajien kanssa hintaa, kätevää!
Kap Verden saaret
Salin saari on todella karu, täällä ei kasva oikein mitään luonnostaan. Maasto on tulivuoriperäistä ja hiekka tänne on lentänyt kovan tuulen mukana. Kap Verden saaria on kaikkiaan 10, joista yksi on asumaton. Saaret myös poikkeavat toisistaan paljon. Enemmän tietoa saarista ja niiden olosuhteista löytyy netistä. Saaria on vertailtu tässä artikkelissa.
Suomesta tehdään talvikautena matkoja Saliin ja toiseen saareen, Boa Vistaan.
Ostokset Kap Verdellä
Salin pääkaupunki on Espargos, mutta hotellit ja turismi keskittyvät Santa Marian kaupunkiin rannikolla. Sen pieni keskusta on täynnä baareja ja matkamuistokauppoja, joihin kauppiaat houkuttelevat kilvan tulemaan sisään. Lahjuksina käytetään rannekoruja ja jutustelua turistin äidinkielellä, sekä ”no stress” -asennetta…. mikä saa itseni stressaamaan enemmän, kun haluaisin rauhassa katsella ympärilleni.
Kauppiaat ovat yleensä muualta tulleita, Senegalista ja Gambiasta. He ovat mustempia kuin paikalliset asukkaat ja enemmän ”kauppiaita” luonteeltaan. Paikalliset ihmiset vaikuttavat rauhallisemmilta ja ujommilta.
Muutaman kojun jälkeen osaa jo suhtautua paremmin kauppiaisiin ja hintoihin. Mitään ei pidä ostaa heti paikan päälle saavuttuaan, vaan kannattaa katsella rauhassa ja vertailla hintoja, ja tietenkin tinkiä. Miltei kaikki kauppiaat myyvät samoja, muualla Afrikassa (tai Intiassa tai Kiinassa) valmistettuja tavaroita. Omaa tuotantoa Kap Verdessä on vain suola, kahvi ja erilaiset alkoholijuomat. Hainleukoja oli myynnissä miltei joka kaupassa.
Yksi kauppiaista myi mukavan näköisiä pronssipatsaita ja antiikkisempia puisia naamioita, mutta hinnat olivat sen mukaiset, ja meillä on jo koti täynnä koriste-esineitä omasta takaa. Ruokakaupoista ostimme kotiin tuotavaksi mausteita, lähinnä kuivattuja yrttejä.
Hintataso ja ruoka Kap Verdellä
Aamuisin kävimme parvekkeen edessä sijaitsevassa altaassa uimassa viileässä vedessä. Sen jälkeen virkeänä (tosiaan, minäkin olin virkeä!) runsaalle aamiaiselle. Tarjolla on hedelmiä (tuoreita ja tölkistä), keitettyä ja paistettua kananmunaa, paikallista cachupaa (ainakin luulisin sen olleen sitä), sitruunanmakuisia ohukaisia, paistettuja herkkusieniä, röstiperunaa, pekonia… Valkoisia leipiä, juustoa, chorizoa ja automaattikahvia. Sekä kakkuja, joihin en tarkemmin tutustunut. Kyllä tällaisella määrällä pärjää monta tuntia!
Cachupa on perinteinen ruokalaji Kap Verden saarilla. Jokaisella saarella on kuulemma omat vivahteensa tässä muhennoksen tyyppisessä ruuassa, johon keitellään hissuksiin papuja, maissia, bataattia, tomaattia, kesäkurpitsaa… Erilaisia kasviksia siis, sekä makkaraa, lihaa tai kalaa.
Ennen reissua luimme jostakin, että ruoka on hyvää. Minusta se oli keskinkertaista, todella mietoa ja vähän maustettua. Emme kuitenkaan käyneet joka päivä syömässä ”ulkona”, vaikka kaikki ruuat taidettiinkin ulkoilmassa nauttia. Olisin halunnut maistella enemmän mereneläviä, mutta jotenkin se ei nyt oikein onnistunut. Kerran pyysin grillattua wahoota. Sitä oli listalla, mutta ei ravintolassa. Sain grillattua tonnikalaa, joka ei oikein maistunut miltään. Annos oli kyllä kaunis.
Luonnollisesti saarella syödään paljon kalaa. Sitä kannattaakin valita lautaselle, koska se yleensä on juuri hankittu paikallisilta kalastajilta, toisin kuin liha, joka tuodaan muualta. Kovin suuria kulinaristisia nautintoja ei ole odotettavissa, mutta ihan hyvän makuista perusruokaa täältä kyllä saa. Hintataso on sellainen, että pystyy syömään ulkona. Ruoka ja kulkeminen on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Euroillakin pärjää, joten paikallista valuuttaa ei kannata kovin paljoa ainakaan matkan loppupuolella vaihtaa. Sitä ei pysty Suomessa vaihtamaan takaisin euroiksi. Eurot siis käyvät maksuvälineenä, takaisin rahasta voit saada joko euroja, escudoja tai molempia.
Kokemukset Salista
Toisen päivän aamuna oli oppaan tervetulotilaisuus keskustassa rannalla sijaitsevassa ravintolassa. Saimme tietoa retkistä, ravintoloista, kaupoista, pankeista, takseista ja muista lomailua helpottavista asioista.
Kuten aiemmin mainitsin, takseissa ei ole mittareita, vaan kyyti keskustan alueella maksaa aina kaksi euroa ja keskustan ulkopuolelle kolme euroa. Iltaisin euron enemmän. Paikallisen valuutan, escudon, kurssi oli ainakin meidän matkan aikana kaksi nollaa suurempi euroon nähden. Laskeminen oli siis yksinkertaista ja helppoa, kun euroilla voi maksaa ja takaisin saa euroja, escudoja tai sekä että.
Tervetulotilaisuuden jälkeen jäimme rantaan ja vuokrasimme aurinkotuolit tuulensuojalla. Rannalla oli kuitenkin punainen lippu merkkinä siitä, että aallokko oli liian voimakas uimiseen. Kävimme sitten vain kävelemässä vedenrajassa. Lounaaksi nautimme hampurilaisen ja tonnikalasandwichin, joka täällä on sämpylä.
Ruokaa voi ostaa minimarketeista ja supermarketeista. Niissä on todella suppeat valikoimat, mutta saimme hankittua vettä, leipää, voita, leikkelettä, munia ja ainekset cachupaan. Välillä pysyimme hotellialueella koko päivän, käyden kävelyllä respaan netin takia ja alueen ”supermarketiin” hakemaan evästä.
Viereisellä altaalla kävimme kerran tai pari päivässä. Minä koitin saada ihon värin muuttumaan sinertävästä lämpimämmän sävyiseksi, mies istui varjossa pitkähihaiset ja -lahkeiset pääällä.
Yhtenä päivänä kävelimme koko kaupungin poikki moneen kertaan etsiessämme tiettyjä lounaspaikkoja. Kaupungissa on kaksi poikittaista pääkatua, joiden varrella sijaitsee suurin osa kaupoista ja ravintoloista. Oppaiden jakamaan karttaan ei ole merkitty teiden nimiä, ainoastaan joitain kauppoja ja ravintoloita. Emme löytäneet ensimmäistä etsimäämme paikkaa ja toisenkin paikan löytämisessä meni tovi, koska kartta ei mielestämme ollut ollenkaan totuudenmukainen. Jos olisin opas, piirtäisin itse paremman kartan saman tien!
Toinen paikka, jota etsimme, oli nimeltään Tam Tam, suosittu irlantilainen baari. Meidän mielestä ei taas mitenkään kummoinen… Sandwich (sämpylä) oli kyllä edullinen vaihtoehto ja maistui hyvälle.
Salilla ei ole mitenkään erityisen kaunista. Joka puolella on suurimmaksi osaksi huonokuntoisia rakennuksia, hiekkaa, soraa ja roskia. Täytyy katsoa yksityiskohtia nähdäkseen jotain silmiin (ja kameranlinssiin) sopivaa. Merihän on tietenkin kaunis aina, mutta itse tykkään myös kasveista ja rakennuksista, ihan rytöisistäkin.
Illanviettoa Salilla
Perjantai-iltana lähdimme keskustaan syömään ja katselemaan iltatunnelmaa. Viikonlopuksi suljetaan pääkadun toinen pää autoilta. Oppaan parhaaksi pitsapaikaksi kehuma Leonardo oli aivan täynnä. Seuraavaan ravintolaan pääsimme viimeisinä istumaan, minkä jälkeen paikalle ilmaantui jonottajia.
Ruuan saaminen kesti todella kauan. Se ei kuitenkaan kovasti haitannut, koska paikalla oli livemusiikkia! Kolmen miehen ja yhden naisen bändi soitti paikallista musiikkia, mornaa. Se muistuttaa fadoa, todella nautittavaa! Nämä ravintolat ja vielä kolmas olivat aivan peräkkäin kapealla kujalla, jossa oli tosi paljon kulkijoita ja lisäksi nuo soittajat.
Tämän oven edessä olevalla kujalla oli kolme ravintolaa, ja oven vieressä soitti paikallinen orkesteri. Oven takana taas asui perhe, joka laittoi orkesterin siirtymään kauemmas…
Kävimme myös matkatoimiston järjestämällä retkellä, siitä kerron toisessa artikkelissa.
Mielenkiintoista lukea tätä! Olitteko minkä matkatoimiston kautta ja olitteko siihen tyytyväisiä? 🙂 Itse palasin juuri pari viikkoa sitten Salilta takaisin kotiin Lissaboniin ja tykkäsin kovasti reissustani Salilla! Tykkäsin rennosta meiningistä ja rannalla oli ihana nauttia päivistä, mutta itse en ollut tosin vain ”lomamatkalla”, vaan ystäväni luona joka asuu Santa Mariassa parhaillaan. Hänen kauttaan tutustuin paljon paikallisiin ja reissun parasta antia oli nämä uudet tuttavuudet ja kaikki hauskat yhteiset hetket porukalla, isommin tai pienemmin. Mietinkin reissun aikana useasti, että saisiko saaresta yhtä hyvin iloa, hauskuutta ja sitä oikeaa rentoa elämänmenoa yhtä hyvin irti, jos ei tuntisi ihmisiä valmiiksi ja olisi turistin roolissa liikenteessä. 🙂 Omia tuoreita kokemuksia voi käydä lukemassa blogista myös: http://www.kookospalmunalla.fi/kap-verde/ilha-do-sal-rentoa-rantaelamaa-kap-verdella/
Muistaakseni oli TUI, eikä myöskään muistu nyt mieleen suurempia valituksen aiheita. Ainoa mikä rasitti, oli kauppiaat ja se ”No stress”-meininki 😀 Paikallisiin ei kauheasti tullut kontaktia. Varmaan sinulla mukavampaa juuri sen takia, että oli paikallista seuraa. Tosin ei tuolla kamalaakaan ollut, ei vaan niin kivaa kuin jossain muualla 🙂 Pitää käydä lukemassa tuo sinun stoori!
Luin tämän kiinnostuneena, koska arvoin tammikuun kohteen kohdalla Teneriffan ja Kap Verden välillä. Päädyin siis tutun turvalliseen Teneriffaan, ja nyt postauksesi lukeneena, luulen, että et ehkä itsekään menisi Kap verdelle toistamiseen? Kiitos kattavasta jutusta, tästä on varmasti monelle hyötyä tulevaisuudessa 🙂
Hei, kiitos kommentoinnista! Juu, en ensimmäisenä kyllä lähtisi Kap Verdelle uudelleen. Ehkä monen vuoden päästä katsastamaan, onko mikään muuttunut 🙂 Olihan siellä aurinkoa ja jos ei mereen pääse, niin altaaseen ainakin! Ja suht edulliset matkat. Mutta on niin paljon muitakin paikkoja, mihin mennä! Teneriffalla olen ollut joskus huhtikuun alussa vuosia sitten. Siellä ei minulle ole tarpeeksi lämmintä tammikuussa… Vai onko nykyään?
Yllättävän suosittu pakettimatkakohde on tuosta Kap Verdestä tullut. Varsinkin kun mitään taivaisiin ylistäviä kommentteja ei yleensä mistään päin tule. Enemmänkin sitä että ihan ok, ei mitään ihmeellistä. Rantalomakohteeksihan se olisi kuitenkin varmasti passeli, jos ei tuo tuuli vaivaisi ja meressä pääsisi uimaan.
Niin, kommenteista päätellen Kap Verdestä on tullut aika suosittu. Olisiko syynä matkojen edullisuus? Muistelisin, että meidän matka ei kauhean paljon maksanut. Muistelin myös, että lennot ei kauaa kestäneet, mutta nyt kun katselin pelkkiä lentoja, niin sinnepä ei kovin nopeasti pääsekään! Eli juuri kuten sanoit, varmaan pakettimatkakohteena tullut suosituksi. Ajattelisin, että siellä käydään kerran katsastamassa millainen paikka on.
Muistan aikoinaan yhden maailmanmatkaajan vastanneen minulle kysymykseen ”Minne et menisi uudelleen?” Kap Verde. En tiedä mitä sinä vastaisit, mutta Kap Verden parhautta kuulostaa olevan meri ja se kelpaa itselle, mutta karuus ja kuivuus ei – en tykännyt Senegalistakaan juuri tästä syystä
Hei! Tiedän kyllä vastauksen tuohon kysymykseen ja se on Egypti! En voinut sietää kauppiaita ja jatkuvaa tinkimistä. Hyvänä kakkosena tulee Kap Verde, osittain samasta syystä. Mereen en siellä päässyt tuulen takia ollenkaan, mutta onhan sitä kiva katsella. Ehkä ”pienuus” on Kap Verdellä viehättävintä, itse en kaipaa hulinaa ollenkaan. Tuskin sinne tulee uudelleen lähdettyä, on niin paljon muita paikkoja, vielä näkemättömiä.
Kun on lämmintä tuuli ei haittaa. Mutta todellakaan ei kyllä välttämättä huomaa, jos polttaa itsensä.
Niin, tuulihan vain helpottaa jos on oikein kuuma. Pitää vaan tosiaan suojata itsensä auringolta silti 🙂
Tuo on totta, että tuulisella ilmalla auringon polttavuutta ei niin huomaa. Olen siinä mielessä puolisosi kanssa samanlainen, että pidän usein pitkähihaisia ja -lahkeisia vaatteita lämpimässäkin, juuri auringolta suojautuakseni. Varsin kätevää tuo, että taksihinnat olivat vakio.
Niin, kyllähän noissa aurinkoisissa maissa helposti palaa, ja on vaan fiksua välttää sitä. Minä olen saanut vähän verenperintönä tavan olla paljaana auringossa, ja nykyään on paljon helpompi palaa kuin ennen. Minulla onkin suojana sama ”reissuhuivi” mukana joka matkalla, joka on aika tönkkönä aurinkovoiteesta yms loman edetessä 🙂 Se sekä suojaa niskan, olkapäät ja tarvittaessa käsivarret, ja on kätevä silloin kun joudutaan johonkin temppelialueelle, missä paikat pitää olla peitettynä. Kap Verdellä oli ehdottomasti kätevintä nuo taksimaksut, jäi yksi sellainen huoli ja vääntö matkasta kokonaan pois, mitä monessa maassa pitää miettiä.
Kävin tuolla muistaakseni vuonna -16 tai -17, saari(saaret) olivat todella tuulisia, mutta eipä tuo haitannut. Toinen erityispiirre oli köyhyys jonka havaitsi joka puolella. Siksi yritinkin käyttää paikallisten palveluja.
Olen huomannut , että juuri nyt on menossa matkailuryntäys Kap Verdelle, onhan se vähän erilainen elämys.
Joo, taitaa olla minulla ainoa lomapaikka, jossa en päässyt mereen ollenkaan tuulen takia. Kap Verde on tosiaan vähän erilainen elämys. Karua ja köyhää. Siitä sanottiin, että on kuin Kanarian saaret ennen turismia. Enpä tiedä. Muualta tulleet kauppiaat ainakin vähän pilasi tunnelmaa minusta. Jos turismi auttaa tuomaan varoja saarelle, niin hyvä että on ryntäystä.
Meidän matkastamme tuolle samalle suunnalle taitaa olla on vielä enemmän vuosia kuin tästä (Facebook-saatteessa mainitsit vuoden 2018). Pienenä vinkkinä, vaikka juttu muuten onkin kivan informatiivinen, niin erityisesti matkablogeissa kannattaa jutut päivätä tai muuten kertoa, että miltä ajalta kokemus on – etenkin nyt, kun pandemia on vielä muuttanut maailmaa, on uusia rajoituksia ja vanhat hotellit/ravintolat ovat saattaneet hävitä kokonaan kuvioista.
Hei, kiitos kommentoinnista ja vinkistä! Pitää korjata tuo asia, kun siirtelen seuraavia juttuja ja kirjoittelen uusia!