(Tämä artikkeli on siirretty ja päivitetty kohteesta kodintuntu.blogspot, jotta lukukokemus olisi parempi kuin aiemmalla alustalla.
Olen kirjoittanut Kap Verdestä toisenkin artikkelin.)
Kap Verdellä viettämämme viikon mittaisen lomamme toiseksi viimeisenä päivänä osallistuimme koko päivän retkeen saarella. Se koostui minibussilla kulkemisesta pitkin poikin saarta. Etukäteen olimme ajatelleet vuokrata jeepin ja tehdä omatoimisesti retkeä saarelle, mutta kun kuulimme että teitä ei ole merkitty karttaan, ainoastaan päällystetyt tiet, olisi se ollut aika hankalaa.
Suurin osa teistä on pelkkää hiekkaa ja soraa. Kyyti olikin ajoittain melkoista rytkytystä… Heti matkaan lähdettyämme kaarsimme tieltä suoraan aavikon poikki rantaan. Sinne oli Kap Verden suuri idoli, leijasurffauksen maailmanmestari perustanut surffikoulun. Saarella olisi voinut harrastaa kaikenlaista vesijuttua: tuon leijasurffauksen lisäksi sukellusta, surffausta, snorklausta ja esimerkiksi erilaisia retkiä vesille katsomaan valaita, merikilpikonnia ja muita mereneläviä.
Murdeira ja Palmeira
Surffikoululta matkasimme Murdeiran kylään. Nähtävyytenä täällä on vuori, joka muistuttaa makaavaa leijonaa. Mies ei muka havainnut siinä mitään leijonaa, vaikka paikan päällä uskotaan leijonan olevan suojana tuossa rannalla mereen päin maatessaan…
Seuraava kohde oli Palmeiran kylä ja satama, johon kaikki saarelle saapuvat rahtilaivat tulevat . Paikka on erittäin tärkeä, koska saarella ei kasva mikään eikä täällä tuoteta mitään. Suurin osa tavaroista tulee Portugalista, joka on entinen emämaa. Osa tulee Afrikan mantereelta.
Tämä kylä oli minusta hauska. Monien talojen seinillä oli maalauksia ja tunnelma oli rauhallisempi kuin Santa Mariassa tai Espargosissa. Toki täälläkin oli kaupustelijoita, lähinnä naisia jotka tyrkyttivät Cabo Verde -huivejaan. Maistoimme matkamuistomyymälässä paikallista rommia, grogueta, joka on valmistettu sokeriruo’osta, sekä liköörimäistä ponchea.
Buraconas ja Blue Eye
Palmeirasta suuntasimme Buraconasiin, jossa on aaltojen muovaama luonnonallas. Siinä pitäisi näkyä sopivalla säällä vedessä ”sininen silmä” jossain… Täytyy sanoa, että tässä kohtaa minulta meni tyystin ohi missä sitä silmää olisi pitänyt yrittää nähdä. Ehkä siitä syystä, että suurin aika meni vessaan jonottaessa. Kokoonnuttuamme takaisin bussiin joku kanssaretkeilijä kuitenkin näytti kännykästään ottamaansa kuvaa, se silmä oli kuin olikin näkynyt sinisenä! Opas oli nimittäin etukäteen arvellut, että tähän aikaan vuodesta ehkä näkyy mustana… No, kuvia sain kuitenkin otettua, vaikkakaan en tästä Kap Verden seitsemän ihmeen nähtävyyksiin kuuluvasta sinisestä silmästä.
Kap Verden Pääkaupunki Espargos
Pääkaupungissa, Espargosissa, kävimme syömässä lounaan. Olin tilannut kala-aterian etukäteen. En tiedä mitä kalaa oli, mutta maistui paremmalta kuin edellinen (tonni)kala. Kuten edellisessä artikkelissa Kap Verdestä kerroin, niin pääkaupunki Espargos jää rantakaupunki Santa Marian varjoon ainakin turistikohteena.
Espargosista matkataan paljon bussilla töihin Santa Mariaan. Bussilla ei ole aikatauluja, vaan se lähtee liikkeelle tullessaan täyteen matkustajia. Matka yhteen suuntaan maksaa euron. Ei käy kateeksi… Jos ei tiedä, mihin aikaan tulee töihin tai pääsee kotiin, niin meikäläistä stressaisi. Mutta No Stress! Ja matkat töihin maksaa ehkä noin 40 euroa/kk, mikä on aika paljon esimerkiksi siivoojalle, jonka palkka ilmeisesti on alkaen 150 euroa kuussa.
Lounaan jälkeen kiikuimme minibussilla jyrkästi ylös näköalapaikalle. Mies sai osoittaa urheuttaan, kun tuuli kaappasi hattuni lennättäen sitä rinnettä alas.
Espargosin laitamilla on iso slummialue, jonka läpi ajoimme kaupunkiin tullessa. Tuskin kenenkään mieli tästä koheni.
Petra de Lume
Lähtiessämme Pedra de Lumen suola-altailta meitä ilahdutti vuohilauma kiipeilemässä ylhäällä päämme päällä. Täällä kun ei paljon eläimiä näkynyt, koirien lisäksi näimme varpusia, puluja, haukan, kaksi pientä valkoista haikaraa, noin kolme kissaa ja yllättäen aavikolla muutaman lehmän.
Viveiro Botanical Garden
Kävimme vielä lähellä Santa Mariaa sijaitsevassa Viveiron kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa hoidetaan myös löytöeläimiä. Tämä oli tosiaan kuin taimiston ja eläintarhan sekoitus, olisin viihtynyt siellä kauemminkin, muttä tällä kertaa täytyi mennä retken aikataulun mukaisesti. Kasvitieteelliset puutarhat ovat mielestäni aina kokemuksen arvoisia.
Santa Mariassa näin useassa paikassa toimistoja, jotka tarjosivat samanlaisia retkiä oletettavasti paljon huokeampaan hintaan. Meillekin käytiin rannalla ollessamme ”myymässä” tällaista retkeä. Rantavahti tuli saman tien kysymään, olimmeko maksaneet jotain retken järjestäjälle, koska voi jäädä retki saamatta jos etukäteen maksaa. Olimme sitten niin varovaisia, että otimme matkanjärjestäjän retken. Ehkä paikallisen retkinikkarin mukana olisi halvemman hinnan lisäksi saanut enemmän aikaa kohteissa, who knows…? Noh, tuimme ilmeisesti retkirahoilla pikkuisen myös paikallista koulutoimintaa ja merikilpikonnien pelastusoperaatiota saarella.
Kaikenlaisia palmuja ja niiden kukintoja ja hedelmiä ihmetellessä olisi halunnut saada enemmän tietoa niistä. Mutta ikävä kyllä tiedonjano unohtuu heti kun poistuu paikalta…
Kokemukset Salista
Luin jostain, että Kap Verde on maailman köyhimpiä maita. Luin myös, että saaret ovat kuin Kanarian saaret ennen turismia… Vaikea sanoa, mihin suuntaan asiat kehittyvät saarilla. Vaikka paikka ei hurmannut täysin, sain silti mitä hain: aurinkoa, lepoa ja vettä auringon alla. Tällä kertaa se ei ollut meri, vaan allas. Siitä voin syyttää vain itseäni. Kaiken kaikkiaan voin paljon paremmin siellä kuin kotona.
Mietimme, onko Suomessa niin pitkälle jalostetut raaka-aineet, lähinnä vilja ja maitotuotteet, että niistä voi huonommin? En tiedä, säilyikö meillä Suomen aikarytmi, vai miksi menimme joka ilta aikaisin nukkumaan ja minä heräsin noin klo 7 miltei virkistyneenä.
No Stress!? (Kuten Kap Verden motto kuuluu…)
Voi ihania marsuja! Kiva lukea, että teillä on ollu ihan mukavasti retkiäkin ympäri saarta. Kap Verden kun niin helposti mieltää, että siellä on vain hiekkaa ja aurinkoa, mutta on just hyvä kohde pelkkään löhölomaan! 🙂
Joo, kyllä siellä voi retkeillä. Meillä jäi monta paikkaa näkemättä. Ja sitten on vielä Kap Verden muut saaret, missä voisi käväistä samalla reissulla. Mutta löhöilyä tarvitaan myös jokaiseen lomaan 🙂
Kap Verde on vielä kokematta. Tämä juttu lisää mielenkiintoa paikkaa kohtaan.
Kiva että lisäsi mielenkiintoa! Ihan mukava ja helppo kohde siihen aikaan vuodesta, kun haluaa kylmästä lämpimään 🙂
Olin Kap Verdellä vuoden vaihteessa lomalla ja teimme samanlaisen saarikierroksen. Muutama kohde oli eri, mutta suurimmaksi osaksi taisi noudattaa samaa reittiä mutta eri järjestyksessä 🙂 Jos haluat vertailun vuoksi vilkaista, juttuni löytyy täältä: https://merjanmatkassa.fi/kap-verde/kap-verden-retket-paiva-purjeveneella-ja-saarikierros/ Me ostimme retken paikalliselta, koska matkatoimiston retki sattui samalla päivälle purjehdusreissun kanssa. Hieman säätöä oli, mutta pääsimme vihdoin retkelle. Samat koirat ovat näköjään päivystäneet tuolla näköalapaikalla jo teidän matkan aikaan.
Hei, ilman muuta pitää lukea tuo juttusi. Ihana kuulla, että samat koirat ovat siellä vieläkin, tai sitten on niiden pentuja 🙂 <3
Vaikea uskoa tuota väittämää, että Kap Verde edelleen olisi maailman köyhimpiä maita vierailtuamme mm. Togossa ja vaikka Kamerunissa. Tosin tietysti turistin maasta näkemä kuva voi pettää, sillä jos maalla on luonnonvaroja, niin niiden tuoma vauraus ei välttämättä näy katukuvassa, sillä rahat voivat kasautua pienelle taholle.
Kiva marsukokoelma tuolla – mahtavatkohan syödäkin niitä niinkuin vaikka Perussa?
Joo, en tiedä mitkä ovat maailman köyhimpiä maita. Tuon väittämän Kap Verdestä luin jostain silloin vuonna 2018, kun sinne matkasimme. Kap Verdellähän ei tosiaan ole mitään muita luonnonvaroja kuin suola, ja senkin tuotanto oli lopetettu (ainakin siinä paikassa, missä kävimme) jo tuolloin. Saarille tuodaan kaikki muualta, Afrikasta ja Portugalista. Tämä hiukan ihmetyttikin meitä, eikö muka ole mitään mahdollisuuksia esimerkiksi viljellä jotain saarilla.
Toivon, että marsuja ei syödä missään…
Mielenkiintoinen juttu ja paljon uutta Kap Verdestä. Kanarian saarilla ja Madeiralla on tullut käytyä, mutta tuolla ei vielä. Ehkä voisi laittaa harkintaan ja jos samalla pääsisi kätevästi käymään Afrikassa..
Hei, kiva jos oli uutta juttua! Varmaan Kap Verdellä on menty vähän eteen päin siitä, kun me siellä vuonna -18 olimme. Yhtään en tiedä, pääseekö sieltä kätevästi Afrikkaan. Välimatka ei ainakaan ole pitkä, joten luulisi onnistuvan…
Tämä päiväretki kiersikin saarta kunnolla ympäri. Me olemme joskus reissuilla ottaneet retket paikan päältä, mutta pääosin varaamme retket etukäteen, mutta silloinkin paikallisilta, jos mahdollista. Etukäteen varaus siksi, että haluamma varmistaa pääsyn aktiviteeteille, emmekä halua käyttää lomalla aikaamme retkenjärjestäjän valintaan, vaan nauttia lomasta. Mekin pidämme kasvitieteellisissä puutarhoissa vierailuista. Matkoilla suosikkejamme ovat olleet Kapkaupungin ja Rio de Janeiron kasvitieteelliset puutarhat.
https://www.matkallamissamilloinkin.com/kirstenbosch-yksi-maailman-upeimmista-kasvitieteellisista-puutarhoista/
https://www.matkallamissamilloinkin.com/karvaisia-kummajaisia-rio-de-janeiron-kasvitieteellisessa-puutarhassa/
Hei, pitääpä käydä lukemassa nuo juttusi! Minä yleensä tutustun etukäteen retkiin ja ehkä valitsenkin sellaiset, mutta varaamisen jätän paikan päälle, koska meidän on otettava huomioon minun jaksamiseni. Kun etukäteen ei voi tietää, mitä matkan varrella sattuu ja kuinka paljon pitää kävellä ja liikkua, niin on hyväksyttävä se tosiasia, että palautumiselle pitää jättää mahdollisuus. Vaikka kuinka haluaisi riekkua joka paikassa 🙂 Viime reissulla Thaimaassa olin kolme päivää poissa pelistä vatsataudin vuoksi ja jäi Phuketin Botanic Garden ja pari muutakin paikkaa näkemättä.