Tämä artikkeli on päivitetty 18.7.2023 alkuperäisestä blogspot-artikkelista. Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, en muista oliko minulla mukana joku huono kamera, jota en osannut käyttää, vai mikä. Muutenkin vuosien varrella on näköjään jotain oppinut paikkoja kuvatessa.
Olimme kiertäneet Sri Lankassa Negombon, Kandyn ja Ellan kautta etelärannikolle Tangalleen. Sieltä oli aikomus mennä tuk-tukilla Mataraan, josta sitten pääsisi junalla seuraavaan kohteeseemme, Gallen kaupunkiin. Matarassa vaan emme millään onnistuneet ostamaan junaan lippuja. Yleensäkin Sri Lankassa pitää olla noin tuntia ennen junan lähtöä asemalla saadakseen liput. Niitä ei voi ostaa ennakkoon, tällainen käsitys meille ainakin on jäänyt. Meille jäi mysteeriksi tämä takaisku eikä selvinnyt, miksi emme niitä lippuja junaan saaneet.
(Päivitys 2023: kannattaa pyytää joku paikallinen ostamaan liput, niin onnistuu paremmin. Sain myös huomata, että Tangallesta pääsee junalla Galleen. En tällaista reittiä löytänyt vuonna 2019. Juna lähtee Beliattasta, noin 9 km Tangallesta ja sinne pääsee tietenkin tuktukilla. Toinen vaihtoehto Tangallesta Galleen on bussi, mutta vuonna 2019 emme vielä uskaltautuneet bussin kyytiin Sri Lankassa. Seuraavana vuonna kyllä).
Tangallesta Galleen
Tangallesta Mataraan on noin 37 km ja matkaan meni tunnin verran. Nyt jouduimme ottamaan toisen tuk-tukin Matarasta Galleen. Tämä oli vähän pitempi matka kuin edellinen. Ensimmäinen kyyti maksoi 3000 Lkr (15 €) ja toinen 4000 Lkr (20 €) Ei siis kovin hintavaa kuitenkaan tämä liikkuminen. Junaliput olisivat maksaneet pari euroa.
Sekä tie että rautatie kulkevat ihan rannikolla, joten olipa kulkuneuvosi auto tai juna, voit samalla ihailla maisemia. Ehkä paremmin tuk-tukin kyydissä kuitenkin. Eikä siinä tule kuuma, kun on avonainen kulkupeli. Myös turisti-info on paremmin saatavilla, kun voi kysellä kuskilta kaikenlaista.
Tangallesta Mataraan meillä oli sama kuski, jonka kanssa olimmet käyneet edellisenä päivänä kalliotemppelissä. Mulkirigala Raja Maha Viharan temppelistä voit lukea täältä. Pysähdyimme jossain Tangallen ja Mataran välissä. Matarassa vaihtui kuljettaja, koska edellinen ehti lähteä ennen lippuepisodia. Seuraava oli hiljaisempi ukkeli.
Pääsimme taas kunnon liikenneruuhkiin Gallen kaupunkiin tultaessa. Tällöin alkoi myös järisyttävä vesisade juuri kun kuskin kanssa etsimme (vaihteeksi) majapaikkaamme. Halusimme päästää kuljettajan menemään ja jäimme jossain pienten teitten risteyksessä pois kyydistä. Juoksimme lähimmän talon autokatokseen suojaan ja ystävällinen herra pyysi meidät sisälle odottelemaan sateen loppumista. Saimme selville, että majapaikka oli vähän matkan päässä ja sateen tauottua se löytyikin helposti.
Matkustimme aika kevyellä budjetilla, joten majapaikat eivät kovin kummoisia olleet. Meille riittää kohtalainen yöpymispaikka, koska suurimmaksi osaksi kuitenkin ollaan ulkona ja jossain menossa. Tässä kohtaa huomasin kuitenkin, että olisi niistä majapaikoista kuitenkin voinut vähän kuvia ottaa… Ja että olisi voinut varata yöpymiset sellaisista paikoista, joissa on uima-allas. Tämä puute etenkin rasitti minua, miestä ei yhtään. Hän kävi matkan aikana kerran meressä ja kaksi kertaa altaassa. Vaikka meri olisi vieressä, se ei tarkoita, että sinne pääsee uimaan. Itsekään en päässyt mereen muuta kuin Tangallen yleisellä uimarannalla.
Budjettimajoitus Gallessa
Meistä oli mukavampi nukkua tuulettimen kuin ilmastoinnin kanssa. Joka paikassa ei ollut hyttysverkkoja, mutta ei ollut kyllä hyttysiäkään. Gallen majapaikassa oli hyttysverkko sängyssä ja uima-allas, jota ehdin vajaan vuorokauden majoittumisen aikana käyttää ainakin kolme kertaa. Siellä oli myös ”keittiö”, eli sinne tuli vesi. Muuten sitä ei kyllä paljon käytetty. Jääkaappia ei ollut. Hinta 12 euroa/vrk.
Juttelimme Anne-nimisen isännän kanssa, joka kertoi että täällä asuu koko talven venäläinen nainen tyttärensä kanssa. Tytär käy paikallista koulua ja äiti surffaa. Meidän huoneemme oli toisessa kerroksessa erillisessä rakennuksessa. (Päivitys: Huomasin myöhemmin Booking.comista, että tänne on rakennettu vielä uusi majoitustila altaan viereen sen jälkeen, kun täällä olimme. Nyt kuitenkin paikka on poistunut sivustolta. Sen nimi oli Anne’s Maisonnette).
Saimme ilmaisen kyydin illalla Gallen vanhaan kaupunkiin, kun perheen poika oli viemässä ystäväänsä lentokentälle. Meidän piti päästä syömään.
Gallen kaupunki
Galle on Sri Lankan eteläisen provinssin hallinnollinen pääkaupunki. Gallen linnoitus on Unescon maailmanperintökohde, ja se on suurin Aasiassa jäjellä oleva eurooppalaisten miehittäjien rakentama linnoitus. Portugalilaiset saapuivat tänne 1500-luvulla, jolloin Galle oli maan tärkein satama.
1800-luku oli Hollannin siirtomaakauden aikaa. Gallen linnoitetussa kaupungissa näkyy edelleen portugalilaisten rakennusarkkitehtuuria ja se on aivan erilainen tyyliltään kuin muut kaupungit maassa.
Vanhassa kaupungissa on todella tyylikkäitä kauppoja ja ravintoloita. Voisi miltei kuvitella olevansa missä tahansa Euroopan vanhassa kaupungissa. Tämä näkyy myös hinnoissa ja turistimäärässä.
Saavuimme vanhaan kaupunkiin illansuussa. Vastaan tuli kodittomien koirien avustusjärjestön kauppa, joka oli kahdessa kerroksessa ja siellä myytiin kaikenlaista tavaraa vaatteista leluihin. Ostin omille poikasilleni T-paidat, ja olisin varmaan ryhtynyt adoptointihommiin saman tien, mutta emme mieheni kanssa jaa samanlaista rakkautta koiriin…
Vanhoissa kaupungeissa on aina kyllä mukava ihan vain käveleskellä ja ihailla arkkitehtuuria ja taitavien käsien jälkeä. Yksin ei tietenkään tarvitse kävellä, koska se on monen muunkin turistin suosikkipuuhaa. Etsiskelimme ruokapaikkaa ja satuimme sitten kolmikerroksiseen sisustuskauppa/ravintolayhdistelmään. Alkuhämmennyksen jälkeen päätimme jäädä sinne syömään. Meidät ohjattiin ylimmäiseen kerrokseen, jossa ei ollut ketään muita.
Galle Fort Art Gallery
Seuraavana päivänä tulimme takaisin vanhaan kaupunkiin, koska lähtisimme samana päivänä jatkamaan matkaa, eikä tänne Gallen kaupunkiin oltu suunniteltu muuta kohdetta. Majoitusrouva lähti samalla tuk-tukilla meidän kanssamme aamulla töihin ja sopi kuskin kanssa hinnan valmiiksi, ettei meiltä tällä kertaa veloitettaisi liikaa. Kyllä näin on ihana majoittua, tutustua ihmisiin ja samalla saa enemmän tietoa paikasta ja maan tavoista. Maksan myös ennemmin perheelle kuin hotelliketjulle majoituksesta.
Kävelimme taas ympäriinsä ja minä kuvasin minkä kerkesin. Kiersimme rantaa katsomassa linnoituksen jäänteitä ja majakkaa. Nautimme ihanat kookosjäätelöt tosi kivassa ravintolassa, ja käytin tilannetta hyväkseni käymällä vessassa.
Ja sitten löytyi aivan ihana kohde! The Galle Fort Art Gallery. Tykkäsin täällä aivan kaikesta ja olisin halunnut ostaa vaikka mitä. Kävi sitten niin, että en ostanut mitään, koska en osannut päättää tai esine oli liian suuri kuljetettavaksi tai liian kallis… Jälkikäteen harmittaa kun lähdettiin täältä tyhjin käsin. Galleria toimi sekä museona että näyttelytilana ja kauppana. Jonkun (paikallisen?) taiteilijan tauluja oli paljon, ja ne miellyttivät kovasti. Muidenkin tauluja sekä antiikkia ja taidekäsityötä oli esillä paljon kaksikerroksisessa rakennuksessa.
The Historical Mansion Museum
Ihan läheltä löytyi toinenkin museo. Täällä saimme ”oppaan” heti ovensuulta. Hän kiersi meidän kanssamme koko paikan selittäen samalla historiaa. Ei kyllä jäänyt oikein mitään mieleen. Talossa oli astioita, työkaluja, koruja ja ties mitä pilvin pimein. Jälkikäteen luin netistä, missä oikein olimme olleet! Sain tietää, että kyseessä oli The Historical Mansion Museum, joka on museoksi restauroitu hollantilainen talo. Sen omistaa pitkään Galle Fortissa asunut yksityishenkilö, ja on ehkä maan suurin yksityismuseo. Nyt tätä kirjoittaessa tuli myös mieleen, että oppaana toiminut henkilö olisi aivan hyvin voinut olla paikan omistaja…
Saimme nähdä muun muassa kivien hiontaa ja ehkä tämän opastuskierroksen tarkoituksena oli sitten kivien, korujen ja muun tavaran myyminen? Sitä olikin eri keräilijöiden kokoelmista: kameroita, kelloja, koruja ja kirjoituskoneita! Ihanassa sisäpihassa oli hollantilainen kaivo vuodelta 1763.
Täältä rauhallisuudesta sitten taas liikenteen sekaan! Ehdin käydä vielä vähän pulikoimassa ennen kuin lähdimme junalle. Tällä kertaa junalippujen ostaminen myös onnistui. Seuraavassa paikassa, Bentotassa, olisimme peräti kolme yötä.
