Emme olleet suunnitelleet matkaa Phuketiin, kun mietimme reissua Thaimaahan. Korona-ajan vähitellen laantuessa matkustettiin kuitenkin niillä ehdoilla, joilla maahan ylipäätään pääsi, ja tässä vaiheessa se tarkoitti Phuketia.
Siitä tuli kuitenkin oikein kiva reissu. Vaihdoimme matkan aikana majapaikkaa neljä kertaa ja näimme samalla saaresta erilaisia puolia. Yhdestä majapaikastamme Mueangin alueella lähdimme tutustumaan myös Phuket Towniin. Kävimme suuressa Phuket Aquariumissa mutta minulle jäi kaupungista paljon enemmän mieleen sen vanha keskusta – ja erityisesti Chinpracha House.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Phuket Town syntyi tinakaupan ympärille
Phuket Townin vanhan keskustan ilme liittyy saaren tinakaivosten vaurastuttamaan historiaan. Kiinalaiset, erityisesti Hokkien-kiinalaiset siirtolaiset ja kauppiaat, olivat merkittävä osa kaupungin kehitystä, ja 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa vaurastuneet perheet rakennuttivat kaupunkiin taloja, joissa yhdistyivät kiinalaiset perinteet ja eurooppalaiset vaikutteet. Nykyään vanha keskusta tunnetaan erityisesti sino-portugalilaisista rakennuksistaan.
Phuket Townissa minua kiinnostivatkin eniten arkkitehtuuri ja talot. Pastellivärejä, koristeellisia julkisivuja, korkeita ikkunoita ja puisia ikkunaluukkuja – monesti piti pysähtyä kadun toiselle puolelle vain katsomaan ja kuvaamaan.
Chinpracha House - yli satavuotias koti
Chinpracha House eli Baan Chinpracha rakennettiin noin vuonna 1903. Sen rakennutti vain 20-vuotiaana Phrapitak Chinpracha, jonka isä oli Kiinasta Phuketiin muuttanut tinakaivostoimintaan osallistunut liikemies. Taloa pidetään Phuketin ensimmäisenä niin sanottuna Ang Mor Lao -kartanona – paikallisena nimityksenä eurooppalaisvaikutteiselle kiinalaiselle kartanolle.
Rakennuksessa eurooppalaiset vaikutteet näkyvät arkkitehtuurissa, mutta sisustuksessa ja talon rakenteessa on paljon kiinalaisia piirteitä. Keskellä taloa on avoin sisäpiha vesialtaineen. Rakastan tällaisia sisäpihoja, ja voisin jäädä katselemaan karppeja vaikka loppupäiväksi. Niiden liikkuminen vedessä on tosi kiehtovaa.
Olen jonkin verran perehtynyt Feng Shuihin ja sisustanutkin sen mukaan. Mutta vasta tässä kirjoittaessani tuli mieleen, että ehkä tässäkin kodissa asiat on ajateltu ja suunniteltu tämän vanhan perinteen mukaan, eli kaikki elementit (maa, metalli, vesi, tuli, puu) ovat läsnä.
Chinpracha Housessa suvun kiinalaiset juuret näkyvät myös esi-isien kunnioittamisen perinteessä.
Museo, jossa eletään edelleen
Chinpracha House ei oikein tuntunut tavalliselta museolta. Talo on edelleen saman suvun koti, vaikka osa siitä on avoinna vierailijoille.
Tämä konkretisoitui viimeistään keittiössä, jossa vastaan tuli vanhempi nainen (ihana hymy) ja hänen poikansa, talon nykyinen isäntä. Siinä sitä sitten kuljeskeltiin suvun historian keskellä samalla kun talossa elettiin tavallista elämää ja suunniteltiin kai päivällistä. Tunnelma oli kotoisa ja lämmin.
Minä jäin pitkäksi aikaa tutkimaan vanhoja valokuvia. Niitä oli kaikkialla: suvun jäseniä juhlavaatteissaan, perhepotretteja ja kuvia ihmisistä, jotka olivat joskus asuneet samoissa huoneissa, joissa nyt kävelimme.
Ikivanhojen mustavalkokuvien lisäksi 50-luvun kuvat kiehtovat erityisesti; ehkä siksi että vanhempani ovat silloin eläneet nuoruuttaan ja olen itse lapsuudessani tottunut katselemaan kuvia siltä vuosikymmeneltä.
Pukukuvassa oikealla kehyksissä oleva kaunotar on sama, jonka tapasin talon keittiössä. Hän asuu (ilmeisesti perheineen) talon toisessa kerroksessa, johon vierailijoilla ei ole asiaa.
Vitriinissä oli myös upeita, käsin tehtyjä päähineitä ja koruja. Talossa riitti muutenkin katsottavaa vanhoista huonekaluista ja kaakeloiduista lattioista lähtien, mutta kuten tavallista, huomioni kiinnittyi varsinkin kasveihin ja ruukkuihin. Niitä oli kaikkialla.
Ja muuten: Chinpracha Housea on käytetty elokuvien kuvauspaikkanakin, muun muassa Oliver Stonen Heaven & Earth -elokuvassa.
Phuket Townin vanhoilla kaduilla
Chinpracha Housesta jatkoimme kävellen vanhan kaupungin katuja. Siellä en tarvinnut mitään erityistä nähtävyyslistaa, nautin vain talojen ja miljöiden katselusta.
Ammattitaustasta johtuen kaikenlainen esillepanoon ja myymäläsomistukseen liittyvä kiinnostaa, joten olen hyvin hidas liikkuja kaupungeissa, joissa näkyy panostusta näissä asioissa.
Jossain kohtaa jäin ihailemaan upeaa, sinapinkeltaista rakennusta. Otin selvää paikasta: Se edustaa alueelle erittäin tyypillistä sino-portugalilaista siirtomaatyyliä (Sino-Portuguese architecture).
Se rakennettiin vuonna 1903 menestyvän tinakaivosalan vaikuttajan Phra Pitak Chinprachan asuinpaikaksi. Nykyään tässä historiallisessa ja kauniisti entisöidyssä kartanossa toimii kuuluisa, korkeatasoisesta kuninkaallisesta thairuoastaan tunnettu Blue Elephant -ravintola ja kokkikoulu.
Meillä kävi vielä tuuri viikonpäivän kanssa. Olimme Phuket Townissa sunnuntaina ja osuimme Thalang Roadin Walking Street -markkinoille. Kadulle oli pystytetty pitkä rivi kojuja. Ruokaa oli tarjolla loputtomasti – pieniä annoksia, vartaita, makeaa ja suolaista.
Tarjolla oli myös käsityöläistuotteita ja turisteille tarkoitettua tusinatavaraaa. Ensin mainittu pitää aina katsastaa.
Söimme matkan varrella jotakin, katselimme kojuja ja jatkoimme talojen ihmettelyä. Markkinat olivat kiva lisämauste päivään, mutta jos pitäisi valita, mikä Phuket Townissa jäi parhaiten mieleen, vastaus olisi silti helppo: rakennukset ja Chinpracha Housen tunnelma.
Missä majoittua Phuket Townissa
Jos Phuket Town kiinnostaa enemmän kuin pelkkä rantaloma, kannattaa harkita ainakin muutamaa yötä vanhassa kaupungissa. Silloin iltaisin ehtii kuljeskella vanhoilla kaduilla ja sunnuntaina myös Walking Street -markkinoille ilman pitkiä matkoja muualta saarelta.
Jos taas haluaa yhdistää vanhan kaupungin rantalomaan, Phuket Towniin on helppo tehdä päiväretki esimerkiksi Kata-, Karon- tai Patong Beachilta, mikäli tällaisiin (omasta mielestäni hirvittäviin turistipaikkoihin) haluaa majoittua.
Itse valitsisin edelleen hauskan *Forest Bungalows and Mama’s Restaurantin, jossa olimme muutaman yön. Varsinainen budjettimajoitus, mutta paikka jäi mieleen ennen kaikkea emännästään. Katsoin tätä juttua kirjoittaessani netistä, että majapaikka on edelleen varattavissa. Harvoin tulee näin hyvä fiilis siitä, että hassu Mama on edelleen ilmeisesti hengissä ja puikoissa 💗
Aiempi blogijuttu paikasta löytyy tästä.
(Jännä, miten näissä Thaimaan kohteissa ilmoitetaan vielä korona-aikaiset SHA+ -merkinnät. SHA-järjestelmä on edelleen käytössä turvallisuus- ja hygieniastandardina, vaikka matkailijoita koskevat korona-ajan SHA-hotellivaatimukset ovat jo historiaa).
Tässä siis yksi SHA+ hotelli, joka on käsittämättömän edullinen: *Casa Blanca Boutique Hotel. Toinen erinomaisen hinta-laatusuhteen omaa hotelli on *The Memory at On On Hotel.
Itse asiassa Phuket Townista on vaikea löytää muita kuin edullisia majoituksia. Aivan vanhan kaupungin ytimessä sijaitsee vielä *Hawa House Phuket Old Town. Paikallisesta ja persoonallisesta tyylistä pitävä voisi valita vaikkapa *2Rooms Boutique Housen.
Muut majoitusvaihtoehdot Phuket Towniin tai lähistölle löydät alla olevan lomakkeen kautta.
Yksi vastaus
En jotenkin osannut odottaa, että Phuketista löytyisi tuollaista ns. normaalia katunäkymää. Mielikuvissa se on pelkkää rantaa 😀 Tosin olihan Krabillakin erillinen Krabi Town, joka erosi täysin Ao Nangin rantatunnelmasta.