Syyskuussa 2026 lähdin toteuttamaan pitkäaikaista haavettani: automatkaa Euroopan halki Espanjaan. Matkan reittiä, suunnittelua ja kustannuksia olen käsitellyt jo aiemmissa artikkeleissa, mutta nyt on aika palata varsinaisiin matkakokemuksiin.
Ensimmäinen etappi vei meidät Virosta Latvian kautta Liettuaan. Matkan varrelle mahtui niin arkisia asiointipysähdyksiä, pieniä rannikkopaikkakuntia kuin Liettuan tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluva Ristikukkula.
Ensimmäiset yöt vietimme Märjamaalla Virossa ja Šiauliaissa Liettuassa, ennen kuin matka jatkui kohti Puolaa.
* Kohti avaraa maailmaa -sivusto käyttää affiliate- eli kumppanuuslinkkejä. Jos varaat jotain linkistäni, saan siitä pienen komission. Sinulle ei koidu siitä lisäkuluja eikä se vaikuta hankintasi loppusummaan. Kiitos kun tuet toimintaani.
Vuosaaresta Viroon – ensimmäinen yö Märjamaalla
Matka alkoi Vuosaaren satamasta, josta lautta lähti Muugaan iltakahdeksalta. Viroon saavuimme siis vasta myöhään illalla, ja ensimmäinen yöpaikka oli varattu Märjamaalta, *Verona Apartments.
Autossa oli tarkoituksella tankki miltei tyhjänä, eikä huoltoasemaa näkynyt ihan heti satamassa. Onneksi sellainen löytyi kuitenkin ajoissa, niin että matka ei katkennut heti alkuunsa.
Pimeässä majoituksenkaan löytäminen ei ollut ihan yksinkertaista. Majapaikkana oli suuri puutalo, jossa oli monta huoneistoa ja iso piha rakennuksen takana/edessä? parkkialueineen. Pimeässä oli vaikea hahmottaa, olimmeko edes oikeassa paikassa.
Aamulla kaikki näytti jo paljon selkeämmältä, ja saimme auton tuotua aivan ulko-oven eteen niin että tavaroiden pakkaaminen autoon sujui helposti, ja pääsimme jatkamaan kohti Pärnua.
Pärnuun asioille ja aamukahville
Pärnussa tarkoitukseni oli käydä Synlabissa verikokeissa ja ostaa mehiläisen siitepölyä, jota käytän ravintolisänä. Verikokeiden takia olin ollut syömättä edellisestä illasta saakka.
Kumpikaan suunnitelluista asioista ei onnistunut. Verikokeisiin pääseminen ei ollutkaan yhtä yksinkertaista kuin Tallinnassa, ja siitepölykin jäi löytymättä kolmesta käymästäni paikasta. Varma ostopaikka, yhdellä ostarilla oleva tori, sattui olemaan maanantaisin kiinni.
Niinpä jatkoimme matkaa ilman verikokeita ja siitepölyä, mutta ainakin aamukahvit oli juotu ja olin jo saanut syötävääkin! Matkakaveri Sasse ehti myös nähdä vähän Pärnua, jossa ei ollut aiemmin käynyt.
Jos Pärnu kiinnostaa matkakohteena, olen kirjoittanut kaupungista myös oman artikkelin.
Latvian halki – munakasta ja paperikartan tulkintaa
Pärnusta jatkoimme kohti Latviaa. Heti rajan jälkeen pysähdyimme Ainažin Hesburgerissa syömässä yllättävästi tilattavissa olevat munakkaat, ennen kuin matka jatkui pitkin Latvian rannikkoa.
Sasse tutki uskollisesti paperikarttaansa ja oli sitä mieltä, että olimme saapuneet Jūrmalaan. Pysähdyimme katselemaan maisemia ja ottamaan valokuvia. Kuvien sijaintitiedoista selvisi kuitenkin myöhemmin, että olimme Salacgrīvasin alueella, vielä kaukana Jūrmalasta. 😄
Latviassa pysähdyimme myös Viskalissa ruokaostoksilla ennen matkan jatkumista kohti Liettuaa.
Liettua – Ristikukkula ja tuhannet ristit
Liettua oli tämän automatkan ensimmäinen itselleni uusi maa. Ensimmäiseksi suuntasimme Ristikukkulalle (Kryžių kalnas), joka sijaitsee noin 12 kilometrin päässä Šiauliain kaupungista.
Ristikukkula on yksi Liettuan tunnetuimmista nähtävyyksistä. Pienelle kukkulalle ja sen ympäristöön on vuosikymmenten aikana kerääntynyt valtava määrä erikokoisia ristejä ja koristeita. Liettuan matkailuviranomaisen mukaan niitä on jo yli 200 000.
Ristien pystyttämisen perinne alkoi 1800-luvulla. Yhden selityksen mukaan niitä alettiin tuoda kukkulalle Venäjän keisarivaltaa vastaan tehtyjen kansannousujen uhrien muistoksi. Myöhemmin paikasta tuli tärkeä pyhiinvaelluskohde.
Neuvostomiehityksen aikana viranomaiset yrittivät hävittää ristit useaan otteeseen. Niitä kaadettiin ja tuhottiin, mutta ihmiset toivat aina uusia tilalle, joskus salaa öisin. Näin Ristikukkulasta tuli paitsi uskonnollinen paikka myös liettualaisten vastarinnan ja itsenäisyyden symboli.
Vuonna 1993 paavi Johannes Paavali II vieraili Ristikukkulalla, mikä teki paikasta entistä tunnetumman myös kansainvälisesti.
Ristikukkulalla oli meidän käyntimme aikaan hyvin rauhallista, muita ihmisiä näkyi vain muutamia. Sasse jäi ensin selvittelemään puhelimessa pankin asiakaspalvelun kanssa korttiongelmaa, jonka ratkaisemisessa oli jo toinen päivä menossa. Minä lähdin sillä välin jo edeltä tutustumaan alueeseen.
Kävelin autolta vierailukeskuksen (vessa!) kautta kohti kukkulaa. Jo kauempaa näkyi valtava määrä ristejä, mutta vasta lähemmäs päästyäni alkoi hahmottua, miten käsittämätön määrä niitä todellakin siellä on.
Kiertelin ensin varsinaisen kulkureitin molemmin puolin olevia ristirivistöjä. Erityisesti vanhat, sään pieksemät ja harmaantuneet puiset ristit sekä veistokset koskettivat. Niissä riitti kuvattavaa: kuluneita puupintoja, pieniä koristeita, rukousnauhoja ja toinen toistaan erilaisempia yksityiskohtia.
Sen jälkeen nousin portaita kukkulalle ja kuljin risteistä muodostuvien käytävien läpi ylös ja alas. Ristejä on maantasosta ylöspäin, suuria ja pieniä, uusia ja vuosikymmeniä vanhan näköisiä. Niitä on niin paljon, ettei jokaista voi millään nähdä yhdellä käynnillä.
Yöpyminen Šiauliaissa – ja seuraavaksi Puolaan
Ristikukkulalta meillä oli vain vähän matkaa Šiauliain kaupunkiin, josta olimme varanneet seuraavan yön majoituksen, *Šiauliai Central Vytauto Apartment. Asunto oli kerrostalossa ja autolle löytyi paikka läheltä kadulta sen jälkeen kun olimme ensin purkaneet siitä tarvitsevamme tavarat pihassa, oven edessä täälläkin.
Olimme sopineet Sassen kanssa nukkuvamme vuorotellen vuodesohvassa sellaisissa paikoissa, joissa ei ollut molemmille omaa makkaria. Nyt oli minun vuoro nukkua sohvalla. Emme kuitenkaan olleet huomanneet kertoa majapaikkaan, että emme ole pariskunta ja tarvitsemme lakanat sohvaan, joten minulta puuttui petivaatteet. Laittamaani viestiin en saanut vastausta enkä siten lakanoitakaan, ja sain nukkua hamam-pyyhkeeni päällä.
Asunto oli kyllä tosi edullinen, siisti ja suuri. Erikoisuutena oli olohuoneen pöydälle katettu täydellinen astiasto, vain ruoka ja juoma puuttui 😁 Siitä, eikä Šiauliaista muutenkaan tullut otettua yhtään valokuvaa, mutta Ristikukkulalta niitä kertyi senkin edestä!
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Puolaa. Liettua oli nyt lisätty uusien maiden listalleni, ja seuraava etappi veisi meidät Suwałkiin.
Matkahaaveita ja uusia ideoita suoraan sähköpostiisi
Haluatko kuulla uusista blogiartikkeleista tai saada ensimmäisten joukossa tietoa tulevista naisten pienryhmämatkoista? Valitse alta sinua kiinnostavat aiheet – voit tilata myös molemmat!
