Parin vuoden takaisesta Kroatian ja Montenegron matkasta olen kirjoittanut aiemmin:
- Montenegroon ja Kroatiaan
- Montenegro – Kotorin vanha kaupunki ja linnoitus
- Serpentiinitietä Kotorista Lovcenin kansallispuistoon
- Perast – tunnelmallinen pikkukaupunki Montenegrossa
Ensimmäisessä artikkelissa kerron hiukan ontuvasta matkastamme Dubrovnikin lentokentältä majoitukseen, jonka varaus oli mennyt pieleen. Toisessa artikkelissa on sen sijaan onni myötä sen suhteen, että tajuan katsoa milloin kaupunkiin tulee suuria risteilijöitä, eli milloin Kotorin vanhaan kaupunkiin ei kannata mennä.
Suosittelen viimeksi mainitun asian tsekkaamista siinä vaiheessa, kun suunnittelee käyntiä Kotorissa. Kaupungissa on paljon mukavampaa silloin, kun satamaan on tullut 200 matkustajan risteilijä verrattuna tuhansien matkustajien risteilijään… Kotorin vanhassa kaupungissa jo piipahdimme linnoitukselle kiipeämisen myötä, mutta keskityn nyt vähän tarkemmin itse kaupunkiin.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Kotorin vanha kaupunki - Unescon perintökohde
Kotor sijaitsee Montenegron länsirannikolla Kotorinlahden sisäosassa. Lahti on yksi Euroopan syvimmistä ja ehkä kauneimmista lahdista. Vuoristoiset rinteet ja kirkkaat vedet muodostavat kaupungille ainutlaatuisen, luonnollisen kehyksen, ja niinpä se onkin saanut paikan Unescon
maailmanperintöluettelossa.
Kotorin vanhakaupunki on yhdistelmä keskiaikaista arkkitehtuuria ja henkeäsalpaavia maisemia. Ei ihme, että silmiä hivelevät näkymät ja historian havina houkuttelevat vuosittain tuhansia vierailijoita. Kun suuri risteilyalus rantautuu pieneen satamaan, on kuin moderni kerrostalo siirrettäisiin keskelle sille sopimatonta ympäristöä.
Kotorin vanhakaupunki on todellakin kuin matka ajassa taaksepäin. Kaupunki on perustettu jo antiikin aikana, ja se on tunnettu hyvin säilyneistä keskiaikaisista linnoituksistaan, kapeista kivikaduistaan ja vanhoista kirkoistaan. Kotorin arkkitehtuurissa näkyy vaikutteita eri kulttuureista, jotka ovat vuosisatojen ajan hallinneet kaupungissa. Roomalaiset, bysanttilaiset, venetsialaiset…
Kotorin vanhankaupungin ympärillä olevat muurit ulottuvat joissain kohdin 4,5 km
pituisiksi. Ne rakennettiin 9.–19. vuosisadalla suojelemaan kaupunkia hyökkäyksiltä. Tänä päivänä turistit kiipeävät näitä muureja pitkin ylös St. Johnin linnoitukseen, josta avautuu ylöspäin kiivetessä koko ajan upeammat näkymät kaupunkiin ja lahden alueelle. Vaikka matka ylös on aika pitkä, siitä selviää tällainen huonokuntoinenkin ajan kanssa. Kannattaa lähteä liikkeelle aamusta välttääkseen läkähtymistä, ainakin sesonkiaikaan.
Kissojen kaupunki?
Kissat ovat olennainen osa Kotorin vanhankaupungin katukuvaa ja kulttuuria. Koska Kotor on satamakaupunki, uskotaan kissojen sinne kulkeutuneen laivojen mukana ja jääneen kaupunkiin. Laivoissahan on pidetty kissoja mukana pitämässä rottia loitolla.
Kotorin kissat ovat saavuttaneet ikonisen aseman kaupungin tunnusmerkkinä, ja ne ovat vahvasti osa vanhan kaupungin tunnelmaa. Kissoja löytyy kaikkialta kaupungista, ja ne vaeltelevat vapaasti kapeilla kaduilla, toreilla ja muureilla. Kissoilla onkin aivan erityinen merkitys Kotorissa.
Vaikka kissoja siellä täällä liikkuikin, olen kyllä nähnyt huomattavasti enemmän kissoja esimerkiksi Kreikassa. Törmäsimme kuitenkin kaupungissa kissapuistoon, johon oli tehty kissoille makuupaikkoja ja ruokakuppeja. Ilmeisesti useammat ihmiset ja ehkä myös satunnaiset kävijät tuovat kissoille ruokaa.
Kotorissa on jopa oma kissamuseo, ”Cats Museum”, joka on omistettu kissoille ja niiden merkitykselle kaupungissa. Museossa on esillä erilaisia kissoihin liittyviä esineitä: postikortteja, julisteita ja taideteoksia eri puolilta maailmaa. Vaikka meillä on kissa kotona, emme olleet niin kiinnostuneita tästä aiheesta, että olisimme käyneet museossa.
Kotorin kissat toimivat symbolina kaupungin ilmapiiristä, ja ne tuovat ehkä sille oman viehätyksensä. Matkailija voi siis (täälläkin) nähdä kissoja lepäämässä auringossa tai tönöttämässä keskellä katua, tai vaikka kuinka korkealla linnoituksilla! Monet kaupat myyvät kissateemaisia matkamuistoja. Jonkinlaista hyötymistä siis eläimistä taas, mutta sen myötä niistä ehkä myös huolehditaan paremmin.
Kotorin museot ja kirkot
Muzeji Kotor on kaupungin kulttuurilaitosten ryhmittymä ”Kotorin museot”, joka on perustettu vuonna 1992. Siihen kuuluvat Perastin kaupunginmuseo, Pyhän Mikaelin kirkko – Lapidarium, Solidaarisuuden galleria ja Pyhän Paavalin kirkko ( multimediahalli), jotka kaikki sijaitsevat Kotorin alueella.
Laitos säilyttää, tutkii ja esittelee muun muassa arvokkaita arkeologisia löytöjä neoliittiselta esihistorialliselta ajalta ja roomalaisia mosaiikkeja 200-luvulta jKr, jotka ovat Risanissa.
Perastin museo sijaitsee Perastin edustavimmassa rakennuksessa, kapteeni Vicko Bujovićin vuonna 1694 rakennetussa palatsissa, jota pidetään yhtenä itäisen Adrianmeren tunnetuimmista 1600-luvun profaaniarkkitehtuurin rakennuksista. Me emme tienneet tällaisesta rakennuksesta käydessämme Perastissa.
Kotor Lapidariumissa on esillä kivestä veistettyjä esineitä, menneisyyden monumentteja. Lapidarium sijaitsee Kotorin vanhassakaupungissa Cinema Squarella roomalaisgoottilaisessa Pyhän Mikaelin kirkossa. Ostimme liput, jotka muistaakseni maksoivat viisi euroa, ja niillä olisi päässyt kolmeen museoon. Kävimme kahdessa.
Lapidariumissa on nähtävillä muun muassa Rooman keisari Domitianuksen muotokuva 1. vuosisadalta jKr., Agnus Dei -reliefi ja osittain rekonstruoitu kivikirkon sisustus esiromaaniselta ajalta. Kuten aina, aikaa kului sopivan muonituspaikan etsimiseen niin että kulttuuri jäi toiselle sijalle.
Kotorin linnoitus
Kotorin vanhan kaupungin reunamilta nousee kolmen mahdollisen reitin kautta Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen linnoitus, (Sveti Ivan). Sen rakentaminen on alkanut noin 500-luvulta ja siihen on osallistunut ajan saatossa monia kansallisuuksia. Linnoitukselle kiipeämisen kokemuksia kirjoitin tähän.
Rooms & apartments Dobrotski Dvori
Kerroin ensimmäisessä jutussani saapumisesta Kroatiasta Montenegroon ja Kotoriin yöllä, kun meidän varauksemme ei ollutkaan mennyt läpi ja jouduimme etsimään extempore uuden majapaikan. Päädyimme valitsemaan varaamamme majapaikan isännän asiantuntemuksen myötävaikutuksella *Dobrotski Dvorin. joka on noin 10 minuutin automatkan päässä Kotorin vanhasta kaupungista pohjoiseen päin, Dobrotskin alueella.
Sijainti oli mitä mainioin! Julkisesta liikennöinnistä en osaa sanoa, mutta olettaisin että vanhaan kaupunkiin pääsee hyvin. Autolla matka oli lyhyt, ja parkkipaikka löytyi jokaisella kerralla samoilta sijoilta, eli pohjoisesta tultaessa Kotorin vanhan kaupungin ohi ja lahden mukaisesti oikealle.
Ihaninta oli kuitenkin pääsy mereen taivaallisen helposti. Hotellin huoneesta sen ravintolan ohi vähän matkaa portaita, ja olet meressä. Noh, rantaa tässä ei ole. Jotkut olivat ottaneet rantatuolin tai makasivat kovalla alustalla. Itselle riitti tässä kohtaa, kuten yleensäkin, aamuinen (ja milloin tahansa muutenkin) helppo pääsy veteen. Sellaiseen turkoottiseen!
Itse huone oli kyllä aika ankea. Haluamme yleensä keitellä teetä aamuisin ja aamupala ilman leipää ja muita hiilareita on tavoitteena. Huoneessa ei ollut edes minibaaria eikä vedenkeitintä. Mutta voi pojat, mitkä näkymät parvekkeelta! Korvaako se kaikki puutteet?
Alkuperäinen majoitus oli Apartmani Markovic, jonka isäntä sanoi, että ei tee yhteistyötä Hotels.comin kanssa (josta meidän pieleen mennyt varaus oli), eikä tätä näy Bookingissakaan. Mielestäni luin blogijutun, jonka kirjoittaja oli majoittunut täällä ja tykännyt. Tämä on siis Kotorinlahden vastakkaisella puolen vanhaa kaupunkia, jonka läheisyyteen jätimme auton joka kerralla.
Lahden tällä puolen olisi ehkä myös hyvä majoittua. Sieltä näkisi Kotorin vanhaan kaupunkiin lahden toisella puolen, ja uskoisin että illalla näky voisi olla hieno, mutta minulla ei ole siitä kokemusta. Olin erittäin tyytyväinen oman hotellimme sijaintiin. Matkalla Kotorin vanhaan kaupunkiin oli myös omasta rannastamme näkyvä kirkko, jonka kohdalla emme ikävä kyllä ikinä ehtineet pysähtyä. Mutta ainahan sitä jää joka paikassa katsomatta useitakin kohteita.
Kyllä on niin kaunista! 🙂 Toivottavasti saamme omankin tulevan reissun tuonne pian järjestymään, näyttää niin ihanalle. Todella upeita nämä kuvat. Kissojakin hauska katsella. Hyvä tietää myös vähän infoa, että milloin mennä ja mitä kannattaa huomioida saadakseen parhaan kokemuksen. 🙂
Onnistuttiin todellakin menemään kaupunkiin hyvään aikaan. Monet eivät pidä Kotorista tai Dubrovnikista turistisuuden takia. Itselleni tärkeintä on rakennukset kaupungeissa ja niiden vanha charmi. Mutta Kotorissa tosiaan voi itse hiukan säädellä sitä, kuinka monen turistin kanssa niitä katselee 😉
Kotor näyttää hyvältä kohteelta pysähtyä, mikäli joskus teemme roadtripin Kroatian rannikkoa pitkin Kreikkaan. Se on ollut parina vuonna puheissa, mutta vielä idean tasolla.
Kissakaupunki kuulostaa aina miurumaisen mukavalta 🙂
Kyllä kissoja on aina mukava katsella. Kroatian rannikolta Kreikkaan kuulostaa todella hyvältä idealta!
Olipas kirkasta vettä, kyllä tuohon passaakin pulahtaa. Mielenkiintoista tuo kissojen paljous. Muistan tosiaan, että niitä oli kyllä joka puolella Kreikassa. Mieluummin otan näitä irtokissoja kuin koiria, joita saa sitten pelätä esimerkiksi Intiassa.
Oli kyllä ihanan kirkas vesi ja mukava käydä siinä aamulla pulahtamassa. Mietin noita Intian koiria… En muista mitään koiria sieltä enkä pelkäämistä varsinkaan. Riippuu varmaan paikasta. Sri Lankassa on todella paljon koiria, mutta en ole pelännyt niitä.
Äkkipäätä arvelin, että Kotorin nimi jo suoraan viittaisi kissoihin, mutta se tulee varmaan jostain paljon kauempaa. En oikein tykkää irtokissojen ajatuksesta.
Varmasti niin kaukaa, että kukaan ei muista! Ei vaan, olisinkohan lukenut jotain siitä nimestä, pitääkin tarkistaa asia.
Hyvä vinkki tuo risteilyaikataulujen tarkistaminen ennen matkan suunnittelua! Omalla Kotorin vierailulla tasan 10v sitten ei sattunut onneksi risteilyä samaan aikaan, ja vaikka turisteja paikalla olikin niin se ei tuntunut häiritsevältä. Voi tietysti olla, että tilanne on aivan toinen nyt!
Riippuu tosiaan paljon siitä, millainen risteilijä sattuu olemaan kaupungissa rantautuneena. Sinulle on sattunut varmaan sellainen ajankohta, että joku pieni paatti vain 🙂
Kotona on ihan hieno kaupunki ja erityisesti juuri, kun sattuu matkaamaan sinne juuri silloin kun risteilijät eivät siellä ole. Muistan kun kiipesimme ylös rinteelle, noita risteilijöitä oli lahdella paljon ankkurissa!
Sinne kannattaakin kiivetä. Sieltä näkee risteilijöiden lisäksi paljon muutakin, eli todella hienoja maisemia.
Kotor on jäänyt mieleen risteilyturistien kansoittamana kaupunkina, vaikka olimmekin siellä bussiretkellä, mutta turisteja tietysti mekin. Bussilla tai edes kymmenellä bussilla ei kuitenkaa tule niin paljon ihmisiä kuin yhdellä isommalla laivalla. Noissa maisemissa kissat taitavat ehkä vähän autettuina pärjätä omillaan vaikka vuoden ympäri ja olkoon ne siis siellä. Sitä, että löytöeläimiä tuodaan muista maista Suomeen asti en ihan ymmärrä – luulisi, että sille ”avustusenergialle” löytyisi parempiakin kohteita.
Olen monesti miettinyt tuota löytöeläinhommaa. En ole tehnyt sen suhteen päätöstä puoleen enkä toiseen. Toiset vain ovat niin eläinrakkaita, että kaikki vastaantulevat pitäisi pelastaa. Onneksi ei itse enää jaksa ryhtyä moiseen.
Kävin Kotorissa pari viikkoa sitten. Kissojen runsaus pisti silmään. Niitähän oli ”joka puolella” kaupunkia ja huomasimme myös kissamuseon, jossa emme kuitenkaan käyneet. Tuo on hyvin totta että iso risteilijäalus vanhan kaupungin edustalla on ruma näky. Onneksi vierailun aikana niitä ristelijöitä ei ollut laiturissa niin muureilta saattoi vapaasti ihailla lahden näkymiä.
Ehkä ne kissat olivat sitten jossain piilossa silloin kun me kävimme kaupungissa. Tai osa niistä 😁
Toisin kuin Mari, me kyllä törmäsimme kissamuseoon, mutta emme käyneet. Kissoja näkyi varsin paljon, mutta enemmänkin tosiaan on jossain näkynyt. Kaksi kissanpoikaseen liittyvää asiaa sieltä jäikin mieleen. Toinen oli se, kun ihailimme aivan pientä kissanpentua vanhassa kaupungissa. Toinen olikin sitten surullisempi tapaus, kun vastaava jäi silmiemme edessä auton alle.
Voi miten kamalaa! Onneksi en ole nähnyt mitään tuollaista. Olen niin järkyttävä murehtija, että tuollaisen mielestä saaminen voi kestää vuosia.
En tiennytkään tuosta kissamuseosta, mielenkiintoinen. Toki kaikki museot kiinni, kun oltiin kaupungissa klo 7-9.. Ja ei hätää risteilijävieraistakaan😂😂😂. Ylhäältä serpentiinitien varrelta katseltiin aluksen rantautumista. Upea näky ”yläilmoista”
Pitäiskö teidän nukkua välillä vähän pidempään 😉