Vuoden 2022 syyskuussa meillä oli auto neljä päivää käytössämme, kun olimme lentäneet Dubrovnikiin ja ajaneet sieltä Kotoriin. Olimme jo kiivenneet Kotorin linnoitukselle ja ajelleet serpentiinitietä Lovćenin kansallispuistoon. Seuraavaksi ajoimme Kotorista Perastiin, joka sijaitsee Kotorinlahden pohjoisrannikolla, reilun 12 kilometrin päässä Kotorin kaupungista.
Tie kulkee pitkin rannikkoa välillä mutkitellen ja tarjoten upeat näkymät Adrianmerelle. Tiellä juuri sattuneen onnettomuuden takia jouduimme hiukan odottelemaan matkan jatkumista. Kapealla tiellä ei oikein pääse kulkemaan toisen ajokaistan ollessa tukossa ja tien ollessa täynnä autoja molempiin suuntiin.
Perast
Perastin pieni kaupunki, jossa asuu vain muutama sata asukasta, on viehättävä historiallinen merenkulkupaikka. Sen Välimerellinen arkkitehtuuri ja upeat maisemat houkuttelevat kulkemaan pitkin rantaa ja kaupungin kujia. Perast on säilynyt lähes muuttumattomana vuosisatojen ajan: sen rakennukset ovat enimmäkseen peräisin 1600- ja 1700-luvuilta, jolloin kaupunki oli vauras osa Venetsian tasavaltaa.
Perastin tunnetuin nähtävyys on Our Lady of the Rocks -kirkko, joka sijaitsee keinotekoisella saarella. Legendan mukaan saari luotiin vuosisatojen ajan kasaamalla paikalle kiviä merestä löytyneen Maria-ikonin ympärille. Tänne tehdään retkiä myös veneellä Kotorista. Ne voivat sisältää muita nähtävyyksiä samalla, kuten tämä *GetYourGuiden retki, jossa tutustutaan myös Siniseen luolaan. Luola on suosittu melonta- vene- ja sukellusretkien kohde.
*(Sisältää affiliate-linkin, jota klikkaamalla pääset katsomaan tarkemmat tiedot. Varatessasi linkkini kautta saan siitä pienen komission. Sinulle se ei aiheuta ylimääräisiä kustannuksia.)
Perastin kujille ei pääse autolla. Kaupungin molemmin puolin ylhäällä tiellä on kuitenkin parkkipaikat. Pysäköidessämme autoa meille tuli paikallinen? nuorimies kertomaan, että jos maksamme 20 euroa matkasta Our Lady of the Rocks -saarelle veneellä, voimme parkkeerata ilmaiseksi. Sen jälkeen puikkelehdimme hurjaa vauhtia hänen perässään alas kaupunkiin, satamaan ja veneelle.
Jälkikäteen mietimme kovasti, miten parkissa olevasta autosta näkyy se, että on luvallisesti parkkeerattu ja maksettu. Mieheni oli myös hiukan katkera pienen veneretken hinnasta (hän ei yleensäkään välitä veneretkistä jostain syystä).
Oikeasti en tiedä, huijattiinko meitä vai ei. En saanut mitenkään googlettamalla selvää asiasta. Olisi ehkä kannattanut kysyä asiasta vaikka majoittajalta tai turisti-infosta. Nyt oli siis kyse pienestä ajelusta saaren ympäri ja meidän jättö sinne (meidän lisäksi veneessä oli muitakin) ja hakeminen sovitun ajan kuluttua. Uskoisin, että Perastin laiturista löytyy kyyti saarelle edullisemmin kuin mitä me siitä maksoimme.
Our Lady of the Rocks, Gospa od Škrpjela
Our Lady of the Rocks (montenegrolaisittain Gospa od Škrpjela) on ikoninen katolinen kirkko. Se on yksi koko Montenegron tunnetuimmista nähtävyyksistä ja tärkeä pyhiinvaelluskohde. Sekä saaren että kirkon historia saa mielikuvituksen liikkeelle, varsinkin kun tutustuu siihen liittyvään legendaan.
Legendan mukaan saari syntyi, kun kaksi kalastajaa löysi merestä ikonin Neitsyt Mariasta 22. heinäkuuta 1452. He päättivät rakentaa löytöpaikalle pyhäkön, ja luoda siihen saaren kasaamalla kiviä ja uponneita laivoja. Vuosisatojen ajan merimiehet ja paikalliset asukkaat toivat kivikuormia tälle kohdalle siunatakseen turvallisia matkoja, ja näin vähän kerrassaan syntyi nyt nähtävyytenä tunnettu saari. Joka vuosi 22. heinäkuuta järjestetään Fašinada-festivaali, jolloin paikalliset veneilevät saarelle ja heittävät kiviä sen ympärille jatkaen näin vanhaa perinnettä.
Kirkon sisällä on upeita freskoja ja taideteoksia, joista monet ovat peräisin 1600-luvulta. Kirkossa on myös suuri määrä merimiesten tuomia lahjoituksia, votiivilahjoja, jotka on annettu heidän kiitollisuudestaan turvallisesta paluusta matkoiltaan. Kirkon lisäksi saarella on pieni museo, joka esittelee kirkon ja Perastin merenkulkuhistoriaa.
Our Lady of the Rocks ei ole vain uskonnollinen nähtävyys, vaan myös symboli alueen pitkästä merenkulkuperinteestä ja yhteisöllisyydestä. Sen kauneus sekä tarina luonnollisesti houkuttelevat turisteja ympäri maailman tällaiseen poikkeuksellisen omaperäiseen paikkaan.
Saarelle ei tarvitse varata paljoa aikaa, ellei halua tunnelmoida kirkossa. Ulkona voi vain kiertää kirkon ympäri ja lumoutua maisemista. Tässä kohtaa maltillinen matkaaja voisi tosin ottaa sellaisen joskus kaivatun hiljentymisen hetken ja levätä.
Sveti Đorđe, kuolleiden saari
Our Lady of the Rocks -saaren vieressä näkyy toinen, luonnollinen saari. Saarella on 700-luvulta peräisin oleva benediktiiniläisluostari ja hautausmaa, jonne on aiemmin haudattu monia kuuluisia ihmisiä Perastista. Suuret sypressipuut antavat saarelle hiukan mystisen ilmeen.
Tähän saareen liittyy myös rakastavaisten Anten ja Katican traaginen tarina. Napoleonin hyökkäyksen aikana lokakuussa 1813 Perastin miehet olivat piiloutuneet Sveti Križin torniin Perastin yläpuolella. Ranskalaiset vetäytyivät Sveti Đorđen (St George) saarelle Our Lady of the Rocksin viereen.
Yksi Ranskan armeijan sotilaista, Ante Slović , oli kotoisin Cresistä, Pohjois-Kroatian saarelta, ja hän oli kihloissa perastilaisen Katican kanssa. Ranskalaiset sotilaat saivat käskyn suunnata kanuunansa kohti Sveti Križiä ja avasivat tulen. Mutta yksi kanuunankuula epäonnistui ja osui sen sijaan Katican taloon surmaten hänet. Katica haudattiin Sveti Đorđen saarelle .
Ante oli murtunut. Kun ranskalaiset lähtivät Kotorinlahdelta, hänestä tuli erakko. Hän jäi Sveti Đorđelle ja hänestä tuli munkki sen luostariin, missä hän eli elämänsä ja soitti kirkon kelloa. Ante kuoli vuonna 1821 ja hänet haudattiin Katican viereen. Sveti Đorđe on edelleen benediktiiniläisluostari. Se ei ole avoinna vierailijoille, mutta siitä saa hyvät näkymät, jos lähdet veneretkelle Our Lady of the Rocksille Kotorista .
Majoittuminen Perastiin?
Perast on viihtyisä ja kiinnostava pieni kaupunki vanhoine rakennuksineen. Se oli siellä käydessämme myös rauhallinen, vaikka turisteja siellä paljon käykin. Aina löysi hiljaisen paikan jostain nurkan takaa, ja paljon katseltavaa. Ehkäpä tänne olisi voinut jäädä yöksikin?
Rannan tuntumassa on paljon ravintoloita ja jotkut niistä kuuluvat hotelleille. Meille valikoitui ravintola, jossa oli hienot näkymät lahdelle ja kahdelle pikkusaarelle. Aurinko laski kullaten maiseman ja ruoka oli aivan mahtavaa, menee top 10 -listalle nauttimissani ravintolaruuissa. (Olen tottunut saamaan reissuillani huonoa ruokaa). Sami söi tietenkin hampurilaisen. Se ei kuulemma petä (juuri) koskaan, ja oli nytkin hyvä.
Aika harvoin on yllättäen ollut juuri näin autuas olo! Sopivasti kiertelyä sopivan kokoisessa hurmaavassa kaupungissa, kun saatiin pakkonähtävyydet katsottua. Eikä siinä mitään, hienoja ne ovatkin. Mutta sitten kun saa istahtaa kerrankin hyvän ruuan ääreen ja samanaikaisesti suunnata välillä silmänsä kohti koko ajan muuttuvaa taivaanrantaa… Voi pojat!
Mielenkiinnosta tutkin majoituksia Perastissa, koska minua kiehtoisi viettää siellä rauhassa iltaa ja kävellä nukkumaan jonnekin lähistölle. Ehkä jopa useampi ilta?
Hotellimajoituksista valikoitui *Conte Hotel & Restaurant, jossa on yksi vanha, perintökohderakennus (Perast kuuluu Kotorin alueen perintökohteisiin, Boka Kotorska) ja neljä muuta rakennusta, joten siellä on valittavana erilaisia huoneita, osa merinäköalalla. Hinta yöltä on satasen luokkaa ja siihen kuuluu aamiainen.
Jos taas haluaa valmistaa aamiaisensa itse, sopii tarkoitukseen sadan metrin päässä rannasta sijaitseva huoneisto kaikin mukavuuksin. Siitä on joka paikkaan lyhyt matka ja sieltäkin saa ihailla merimaisemaa. Yhden makuuhuoneen huoneisto *Apartments Gudcossa kustantaa noin 40 euroa yöltä.
Molemmilla majapaikoilla on hyvät arvostelut Bookingin sivustolla.
Mekin kävimme tuolla pienellä saarella, mutta osana jotain pitempää retkeä, jolloin ei tarvinnut juuri tuon retken hinnasta – tai autostakaan välittää. Mukavahan tuolla oli poiketa. Meille sattui tuollainen ”parkkihuijaus” Espanjassa kun olimme menossa Ceutaan lähtevälle lautalle. Kaveri opasti parkkitaloon, olisiko ollut juuri 20 eurosta, mutta loppujen lopuksi jouduimme maksamaan vielä normaalisti siitä parkkitalostakin, eli 20 euroa oli lähinnä huijaus. Pantiin heti kyseinen Espanjan satamakaupunki, Algeciras, boikottilistalle – yksi huonosti käyttäytyvä yksilö pilasi siis kaupungin maineen, ainakin meiltä!
Mekin kävimme Merjan tapaan Perastissa ja Lady of the Rocksilla päiväretkellä joitakin vuosia sitten, kun olimme autoilemassa Balkanilla. Montenegro jäi hyvin mieleen kauniista kaupungeista, joihin myös Perast lukeutui. Tosi viehättävää seutua kaiken kaikkiaan. Kolareita emme onneksi nähneet.
Me kiersimme bussilla tuon Kotorinlahden ja menimme myös Perastin ohi. Siinä kohtaa liikenne soljui vielä suht hyvin, mutta ruuhkat edessä olivat usean tunnin mittaiset vaikka matkaa kilometreissä ei ole paljoakaan Dubrovnikiin. Nähtävästi puoli Eurooppaa oli keksinyt saman reitin.
Ihailimme noita lahdesta nousevia rakennelmia bussista käsin, joten kiva lukea tarinoita niiden takaa.
Kuulimme myös, että kun albanialaiset lähtevät reissuun autoillaan he ajavat sekopäisesti ja vaarantavat liikenteen. Tuli vaan mieleen, kun melko taitavasti tuo auto saatu kaiteen päälle 😀
Me teimme Dubrovnikista päiväretken Montenegroon muutama vuosi sitten ja kävimme Perastissa. Matkaohjelmaan kuului myös käynti Our Lady of the Rocksilla. Kauniita paikkoja!
Merja, aivan totta. Montenegro on todellakin kaunis ja hienoja paikkoja olisi vaikka kuinka paljon.
Perast jäi meiltä käymättä, vaikka kovasti sitä mietimme. sen sijaan Our Lady of The Rocks tuli Kotorista käsin tutuksi. Seutu on ylipäätään kaunista aluetta.
Kyllä, kaunista on. Olette kuitenkin Perastin nähneet sitten, jos Our Lady of the Rocks on käytynä 🙂
Mua niin harmittaa, etten saanut Kroatian-reissuun Montenegroa millään yhdistettyä :/ Perastista en muista aiemmin lukeneeni, mutta alkoi kyllä ehdottomasti kiinnostaa!
Eveliina, Perastissa voi joko käydä piipahtamassa, tai sitten oikeasti yöpyä siellä ja oleskella rauhassa. Mutta kannattaa kyllä käydä.