Olemme kahtena talvena olleet tammi-helmikuun vaihteessa Sri Lankassa. Viimeiseltä matkalta palatessamme alkoi lentokentillä näkyä yhä enemmän kasvomaskeja covid19 vuoksi, mutta vielä ei ollut edes hienoista aavistusta tulevasta.
Ensimmäisenä koronatalvena emme halunneet lähteä minnekään. Emme aikoneet ottaa rokotuksiakaan, mutta sitten alkoi olla selvää, että ilman niitä ei ehkä pääsisi enää matkustamaan minnekään, ainakaan kovin helposti. Kärsin kovasti kaamosmasennuksesta, tai millä nimellä sitä halutaankaan kutsua, kun ei nauti pimeästä ja kylmästä ollenkaan.
Pimeimpään aikaan tuo suunnatonta helpotusta kun voi suunnitella parin kuukauden päähän sijoittuvaa talvilomaa. Ja lomalta palatessa on jo kevät! Näin pitää ainakin uskoa… Joka tapauksessa päivä on jo pidennyt kummasti siitä syksyn todellisuudesta.
Koska matkustusajankohta meillä osuu alkuvuoteen, tarpeeksi lämpöä ei riitä ulkona uimiseen kovin läheltä. Kaukomaille suunnatessa taas pitää ottaa huomioon moni asia jaksamisen ja budjetin kannalta. Sri Lanka on sopinut meille hyvin: maassa on edullista matkustaa, syödä ja yöpyä. Olemme myös löytäneet aika edulliset lennot sinne, varsinkin ensimmäisellä kerralla.
Tällä kertaa sellaisia ei löytynyt, ja olimme jo muutenkin miettineet lähtevämme jonnekin muualle seuraavaksi. Kun marras- joulukuussa aloimme katsella matkoja, oli Thaimaahan edulliset lennot Finnairilla. Senpä takia se alkoi houkutella matkakohteena, varsinkin kun suorat lennot ovat huomattavasti lyhyemmät kuin esimerkiksi juuri Sri Lankaan.
Maahantulorajoitukset Thaimaahan
Tällaisena pandemia-aikana moni asia ehtii muuttua, ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että voi nousta koneeseen. Thaimaan matkustusrajoitusten vaihtelu vaikutti niin, että Test & Go -systeemin yhden yön karanteenista lähdimme Sandbox-ohjelmaan, koska T&G loppui juuri kun olimme varaamassa matkaa ennen joulua.
Test & Go -systeemillä olisimme varanneet SHA+ hotellin (tietyin kriteerein hyväksytty hotelli Thaimaassa) covid-testeineen ja lentokenttäkuljetuksineen yhdeksi yöksi Bangkokissa, ja negatiivisen testituloksen saatuamme olisimme voineet kulkea vapaasti Thaimaassa. Olimme suunnitelleet lentävämme Koh Samuille ja tämän saaren lisäksi olisimme majoittuneet myös Koh Phangan -saarelle.
Test & Go:n loputtua oli ainoa mahdollisuus Phuket Sandbox, jossa varataan SHA+ hotelli 7 vuorokaudeksi, ja testi tehdään heti lentokentällä sekä 5-6 päivän päästä uudelleen valitsemassaan testipaikassa. Koko sandboxin ajan voi Phuketin alueella kulkea miten huvittaa, ja seitsemän vuorokauden ja negatiivisen testituloksen jälkeen kaikkialla Thaimaassa.
Sandbox-ohjelma laajeni ennen meidän matkaa, mutta emme alkaneet enää säätämään vaan päätimme noudattaa tehtyä suunnitelmaa ja pysyä Phuketissa koko loman ajan muutenkin. Kaikkine testeineen, hotelleineen ja kuljetuksineen sekä kallistuneine lentolippuineen tämä on ollut hinnakkain matkamme.
(*sisältää kumppanuuslinkkejä, joista pääset katsomaan lisää. Varaaminen linkkini kauttaa tuottaa minulle pienen komission, sinulle ei koidu siitä ylimääräisiä kustannuksia).
Hotelli ja kuljetus sinne piti olla ennakkoon varattuna, ennen kuin netissä pystyi tekemään hakemuksen Thai Passista, joka taas vaadittiin maahan pääsyyn rokotustodistusten ja ennen lentoa tehdyn testin lisäksi. Tutkin pitkään ja hartaasti hotelleja monen varausjärjestelmän kautta. Budjettimme on rajallinen, joten joudun tarkkaan valitsemaan lennot ja majoitukset.
Olemme tottuneet käyttämään kotimajoituksia ja pieniä majoituspaikkoja hotellien sijaan. Siihen on montakin syytä edullisuuden lisäksi. Sillä tavalla tutustuu paikallisiin ihmisiin edes vähän, näkee paremmin paikallisia tapoja ja ruokia, sekä omilla vähillä rahoillaan tukee paikallisia pieniä elinkeinonharjoittajia eikä kansainvälisiä hotelleja.
Nyt piti kuitenkin katsella nimenomaan hotelleja, ja nälkä kasvoi syödessä. SHA+ hotellit eivät ole halvimmista päästä noin yleisesti. Löysin meille aika edullisesti seitsemäksi päiväksi kaksi kuukautta aiemmin avatun *Kokotel Phuket Nai Yang– hotellin, jonka huoneesta pääsi suoraan altaaseen. Tässä hotellissa se allas ei ollut keskellä pihaa, niin että kaikki hotellivieraat näkevät sinne, vaan hotellin sivulla ja toisella puolen oli muuri ja kasvillisuutta. Jonkinlainen oma rauha siis! Pidin myös hotellin vähän industrial-tyylisestä sisustuksesta.
Kokotel Phuket Nai Yang Beach oli vajaan kahdensadan metrin päässä Nai Yang beachiltä ja Sirinat National Parkista. Rantaa vasemmalle kävellen tulee vastaan rantatien kaupat, ravintolat ja hierontapaikat. Aika monta ravintolaa oli suljettu koronan takia.
Hotellin katolla oli toinen, pitkä allas. Sekin oli meidän tullessa aivan autio ja saimme nauttia olosta kahdestaan aurinkotuoleissa ja altaassa. Kävin joka aamu ensimmäisenä uimassa (kuuluu tapoihin), ja siihen käytin tätä kattoallasta. Viikon loppua kohden väki lisääntyi niin, että yhtenä päivänä meille ei riittänyt enää aurinkotuolia katolta. Aamuisinkin oli jo muitakin uimassa.
Sandbox-ohjelmaan kuuluu, että hotellilla ilmoittaudutaan ja siellä mitataan ruumiinlämpöä joka päivä. Meiltä ei mitattu kertaakaan, eikä nähdäkseni muutenkaan välitetty miten kuljetaan ja ollaanko paikalla. Tässä käytännössä on paljon vaihteluja eri hotellien kesken. Asia kävi ilmi Thaimaan ystävät -facebook-ryhmää seuratessa. Sieltä myös löytyi paljon tietoa sekä ennen matkaa että sen aikana.
Tämä meidän ensimmäinen viikkomme Kokotel Phuketissa tuntuu nyt jälkikäteen tosi leppoisalta ja rentouttavalta. Joka päivä sisälsi ainakin kaksi kävelylenkkiä joko rantaan tai ”kylille”, päin vastaiseen lentokentän suuntaan. Siellä oli 7/11 -kauppa, apteekki ja muutama ravintola sekä ruokakoju. Kolmesti viikossa hotellin ja näiden palvelujen välimaastossa oli markkinat, jossa oli todella paljon syötävää ja vähän kaikkea muutakin. Markkinapaikkaa miltei vastapäätä oli suuri ja aivan valloittava temppelialue, josta kirjoitan kokonaisen artikkelin myöhemmin.
Kävimme monta kertaa rannalla kävelemässä ja ihailemassa autiutta. Muutaman kerran olimme siellä myös uimassa ja lekottelemassa. Mieskin ui kerran! Iltapäivisin vedin itselleni vesijumpat ”omassa” altaassa, mies luki sisällä kirjaa tai näperöi ”uutta” älypuhelintaan, eli minun vanhaa iPhonea. Miehen ensimmäinen älypuhelin, joka hänen oli suostuttava ottamaan käyttöön, koska Thaimaassa vaadittiin Covid19-seurantaan käytetty appi. Ei sitä kyllä missään vaiheessa kyselty eikä tarvittu.
Söimme hotellissa vain aamiaisen. Periaatteessa sieltä kai olisi saanut muutakin ruokaa, mutta emme nähneet ketään koskaan syömässä. Ehkä ravintolaa ei oltu vielä avattu iltakäyttöön. Jostain syystä emme tulleet edes kysyneeksi asiaa.
Hankimme jotain välipalaa huoneemme jääkaappiin ja illalla kävimme ulkona syömässä. Pari kertaa ostimme katukojusta palleroita, joihin tuli mukaan kahta kastiketta ja merilevää. Itse olisin ostanut enemmänkin syötävää katukeittiöistä, mutta olemme mieheni kanssa eri mieltä tässä asiassa. Olemme eri mieltä myös auringonotosta ja uimisesta. Miehen mielestä kumpikaan ei ole tarpeellista, ja minulle ne ovat ”henki ja elämä” 🙂
Rantaa pitkin kulkevalla tiellä oli enemmän ravintoloita ja kauppojakin kuin lentokentän suunnassa. Siellä oli myös helpompi asioida, koska kylillä käydessämme ravintoloissa ei näkynyt sanaakaan englantia. Hotellin lähistöllä on myös aiemmin ollut enemmän palveluita. Nyt lähin 7/11 ja familymart oli suljettu, kuten niin muukin paikka. Hotellin vieressä oli kuitenkin paikallinen sekatavarakauppa, mistä sai vaatetusta, hattuja, uimalasit (olin jättänyt omani taas kotiin), flipflopit jne.
Nai Yang Freshmarket
Toripäivä oli tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Ainakin arkisin se avattiin klo 15 ja klo 20 mennessä se oli hiipunut. Kuvaaminen markkinoilla jäi aika vähiin, en välttämättä pidä myyjien ja muiden ihmisten lähikuvaamisesta ilman lupaa. Tarjolla oli kaikenlaista ruokaa; kalaa tuoreena, kuivattuna ja valmistettuna, kaikenlaisia lihapalleroita, pötkylöitä ja paloja sekä tietenkin vihanneksia ja hedelmiä. Myynnissä oli myös taloustavaroita ja vaatteita.
Pieniä kukkakimppuja sitovalta naiselta kysyin luvan kuvan ottamiseen ja hän myöntyi ystävällisesti. Huomasin vasta kuvia koneelle ladatessani, että kuva oli epätarkka, nainen ilmeisesti juuri liikautti päätään kun otin sen. Harmittaa! Pieniä kukkakimppuja myytiin monessa kojussa. Otaksun niitä vietävän temppeleihin.
Toinen Covid19 testaus ja Patong Beach
Viidentenä päivänä meille oli varattu toinen covid19-testi. Se varattiin ja maksettiin siis jo kotimaassa netistä. En saanut varattua sitä mihinkään lähelle Nai Yang Beachia tai muutakaan järkevämpää paikkaa, vaan jouduimme menemään Patong Beachille.
Patong on vilkkain ranta- ja bilepaikka Phuketissa. Sinne emme halunneet mennä edes nyt, vaikka väkeä on paljon vähemmän kuin ennen pandemiaa. Testipaikka oli parkkihallin kolmannessa kerroksessa ja täysi monessa jonossa seisovaa väkeä. Minkäänlaista ohjausta ei ollut, joten jonoteltiin siellä täällä useaan otteeseen, ennen kuin homma oli selvä. Testaus on muissa paikoissa Phuketissa sujunut todella näppärästi, jos on uskominen muiden kertomiin kokemuksiin.
Muutenkin paikka tuntui epämukavalta. Yritimme etsiä jotain ostoskatua, mutta ei sellaista kai ollutkaan, vaan ravintolakatu. Ei innostanut sitten yhtään. Varsinkin kun oli todella kuuma eikä oikein tiedetty, minne kannattaisi mennä. Talsimme rannalle, josta löytyi onneksi vessa ja vähän myyntikojuja. Kojuja ja kauppoja tutkin siitä syystä, että minulla on kotona verkkokauppa ja sinne olisi kiva löytää tuotteita.
Varsinainen Patong Beach oi täynnä aurinkotuoleja ja ihmisiä eikä yhtään houkutteleva eikä mieltä ylentävä. Halusimme vain äkkiä pois täältä takaisin Nai Yang Beachin rauhaan. Tilasimme jälleen Bolt-kyydin, jota käytimme miltei pelkästään koko matkan ajan. Se oli ylivoimaisesti edullisin vaihtoehto ja säästi hermoja, kun hinnan näki etukäteen. Ei siis tarvinnut kenenkään kanssa käydä pitkiä keskusteluja kyydin hinnasta.
Ma Doo Bua
Emme kuitenkaan ajelleet suoraan hotellille, vaan poikkesimme matkan varrella suositussa kahvilassa ja selfieiden ottopaikassa, Ma Doo Buassa. Täällä voi kuvauttaa itsensä (maksusta tietenkin) lootuksen lehden päällä tai jopa ilmakuvan siitä kun makaat lehtien keskellä veneessä. Mehän emme tämmöisiin höpsötyksiin lähteneet emmekä edes nauttineet kahvilan antimista. Olin etukäteen ottanut selvää tarjonnasta ja todennut sen monien kommenttien perusteella kalliiksi ja keskitasoiseksi.
Paikka oli kuitenkin todella viehättävä, kaunis ja kuvauksellinen. Lootuksen lehdet olivat uskomattomia. Ilmapiiri kahvilassa oli hienostunut ja… No, kallis. Kahvilan vieressä oli muutama myöskin kallis myymälä ja minulle tuli samanlainen tunne kuin lentokentällä, pienemmässä mittakaavassa. Ylellistä ja luksusta tarjoillaan, mutta minä en tee sillä mitään.
Olisin kaivannut puutarhaa kahvilan ympärille rauhallista käyskentelyä varten, mutta kulku pihaan, jos sellainen siellä oli, oli estetty. Tarkoituksena on siis vain saada tuloja kahvilalla ja kuvilla, mikä toki on liiketoiminnan takia ymmärrettävää. Vika oli varmaan vain liian köyhissä ja kaikenlaista keinotekoista hienostelua kaihtavissa matkailijoissa.
Nai Yang Beach
Lomamme ensimmäinen viikko meni siis Naig Yang Beachissä samassa hotellissa. Kävimme vain testipäivänä muualla retkeilemässä. Päivät täyttyivät kahdessa altaassa pulikoimisesta ja patikoimisesta rantaan, kaupoille ja syömään.
Nai Yang Beach ja varsinkin sen kansallispuisto Sirinat on enimmäkseen paikallisten suosiossa. Siellä grillataan, otetaan evästä ja juomaa mukaan ja istuskellaan puitten alla. Tai pötkötellään riippukeinussa. Pari keinuakin löytyy, kokeilin toista löytämääni. Ihan maahan asti en pyllähtänyt, vaikka oksa aika lailla taipuikin.
Pidimme Nai Yang Beachin rauhallisuudesta. Lenttokenttä on aivan vieressä, mutta koneiden ääntä ei kuulunut. Hiukan pohjoisemmalla rannalla olisi ollut mahdollisuus lentokonebongaukseen, mutta jätimme sen väliin.
Seuraava majapaikkamme sijaitsee aivan toisaalla, lähempänä Phuket Townia Mueang Districtissä.
Tuo Sandbox-ohjelma on mielenkiintoinen juttu, omat rasituksensa se reissuun tuo. Toisaalta sitten ilman sitä reissaaminen olisi mahdotonta, että kyllä kaiketi näissä vaaka painaa reissaamisen puolelle. Mielenkiintoista tulee olemaan, kauanko erilaiset erikoisjärjestelyt eri maissa kestävät.
Niin, jos haluaa jonnekin mennä, on nykyään yksi asia enemmän mietittävänä, eli nämä rajoitukset. Nyt tuntuu, että kun yhdestä ”vaivasta” vähän päästään tai totutaan siihen, tulee uusia. Pitää vaan toivoa rauhaa sekä maailmaan että matkustukseen!
Thaimaa on kyllä keksinyt erikoisen ja kaiketi ihan toimivankin tavan saada turismi pyörimään. Olen seurannut sitä viime syksystä saakka ja haasteena on juurikin ollut tuon sääntöjen vaihtuminen tuon tuosta. Onneksi pääsitte kuitenkin lopulta reissuun. 🙂
Thaimaa on ihana paikka ja erityisesti itse viihdyn sen pienillä saarilla. Patong Beachillä olen vain kerran käynyt ja se kerta riittikin… Tuo mainitsemasi kahvila on mennyt multa muuten ihan ohi.
Joo, jos vielä joskus mennään Thaimaahan, niin varmasti jonnekin pienille saarille. Niinhän meillä oli tarkoitus nytkin alun perin. Ihan mukava matka oli nytkin, mutta kun odotukset oli suunniteltu muualle, niin ehkä se vähän laimensi tunnelmaa. Monta juttua kuitenkin vielä saa kirjoitettua 🙂 Mikä saari sinusta on ollut mielenkiintoisin/ihanin?
Kuulostaa ihanalta tuo melkein oma uima-allas ja omat vesijumpat! 🙂 En kaipaa muuten luksusta lomamajoituksilta, mutta joskus haluaisin ottaa sellaisen majoituksen, jossa olisi ihan oma uima-allas. Olen aika kehno uimari, joten ehkä juuri siitä syystä haaveilen siitä, että saisi polskia täysin omassa rauhassa. Haaveilen myös tuollaisista omista vesijumpista. Luulen, että tykkäisin tehdä sellaisia itsekseni. 😅
Jep, minäkin kaipaan vain allasta, muuten saa luksukset olla 🙂 Vesijumppa on ainoa liikunta (Suomessa) mitä voin harrastaa lisäämättä uupumusta, joten senkin takia allas on tärkeä. Kun on liikkeitä oppinut, niin kiva tehdä itsekseen ja voi valita mitä lihaksia harjoittaa. Tuolla meidän ”omalla” altaalla en nähnyt kuin ehkä kolme kertaa jonkun muun vedessä. Sai siis rauhassa jumppailla!
Hassusti minä olisi ruokailujen ja auringonoton suhteen kaverisi ja mieheni miehesi kaveri😀.
Haa… 😀 Jos kiinnostaa, niin katso MTV3-palvelusta Kenen kotona jakso 7. Siinä on mieheni meidän kotona, käytämme hänestä nykyisin nimitystä KK-Sami!
Hei, tärkein jäi sanomatta! Eli mukava kuulla että ei ole yksin sellaisen puolison kanssa, joka ei ymmärrä oikeanlaisia asioita 🙂
On varmaan ollut outoa olla lähes autiossa turisti kohteessa.
Tuo Sandbox systeemi ei hirveän pahalta vaihtoehdolta kuulostanut, kun karanteenin aikana on saanut sentään liikkua Phuketissa. Tuollaisia kelluvia lumpeita löytyy Hollannistakin. Voi käydä kuvauttamassa niiden päällä.
Hollannista löytyy varmaan vaikka mitä kasvien suhteen! Olen siis floristi, mutta en ole kuullut kelluvista lehdistä Hollannissa. Nuo olivat siis lootuksen lehtiä, ei lumpeita. Pitääpä tutkia asiaa. Hollantiinkin pitäisi joskus päästä, kuten niin moneen muuhunkin paikkaan.
Sandbox oli tosi hyvä. Senhän pilaa vain sairastuminen. Kuitenkin aika pieni prosentti sairastuu ja joutuu karanteeniin. Ehkä suurimmissa turistikohteissa riitti väkeä nytkin. Autiota on varmaan eniten noissa ravintoloihin ja yöelämään keskittyvissä paikoissa, kun aukioloaikoja on rajoitettu tosi paljon.
En oo Thaimaassa koskaan käynyt, maa on tavannut jakaa kyllä mielipiteitä. Sri Lankassa oon käynyt ja meinasinkin kysyä, että kummasta tykkäsitte enemmän mutta se tuli jo kommenteissa esille, että Sri Lankaan oli jo ikävä. Hyvä tietää! Mekin tykättiin tosi paljon Sri Lankasta ja mielellään sinnekkin matkustettais joskus uudestaan. Mutta on se kiva käydä aina uudessa paikassa näkemässä kohde ihan omin silmin! 🙂 Meilläkin menee niin, että itse siedän kuumuuttaa ja aurinkoa hyvin, mies taas ei siedä kuumuutta ollenkaan ja haluaa olla mieluiten jatkuvasti liikkeessä ja varjossa.
Sri Lankaan on helppo jumittua! Sieltä puuttuu kokonaan sellainen kulttuuri, vai miksi sitä pitäisi sanoa… Joka mielestäni pilaa Thaimaan identiteetin. Maahan on todella kaunis ja monipuolinen, löytyy varmasti paikkoja ja aktiviteetteja moneen makuun. Itselläni kuitenkin pyörii taka-ajatuksissa vähän inhottavat jutut, mitä Thaimaan ystävät -facebook-ryhmässä tuli vastaan vahvistaen ennakkofiiliksiä. Mutta, tällaiset pitää unohtaa ja nauttia toisenlaisista asioista ihanissa maisemissa ja tällä hetkellä todellakin rauhassa, koska ei ole sellaista tunkua kuin ennen pandemiaa.
Lohdullista kuulla, että muillakaan pariskunnilla ei mene yksiin mielipiteet nautinnoista!
Minä kokisin stressaavana nuo kaksi vaadittavaa koronatestiä, pelkäisin saavani jommasta kummasta positiivisen. Varmaan jokaisella matkaavalla pariskunnalla on erilaisia toiveita lomalle. Kerroit, että ensimmäinen lomaviikkonne oli rentouttava, joten ilmeisesti olette löytäneet hyvän kompromissin matkoille ja hyvä, että testien suhteen kaikki meni hyvin (vaikka jälkimmäisen testin jonottaminen oli työläämpää). Kuulostaa ihanalta sinun aamurutiinisi, minustakin olisi ihana aloittaa aamut uintireissulla.
Kyllä ne testit stressasi. Mutta ehkä ei kuitenkaan enää Thaimaassa otetut, koska aika suojassa oltiin päästyämme majoittumaan Nai Yang Beachiin. Onneksi olimme myös tapaamatta vanhinta poikaani ennen reissua, koska hän ilmoitti juuri matkustuspäivänä saaneensa koronan, jonka sitten koko muukin perhe kävi läpi.
Aamu-uinti on ihan parasta, mutta jos uimahalliin lähdet sitä varten, niin ei kyllä ole sama asia 🙂
Aluksi korona-aikaan kaukomaille matkustaessamme rajasimme kohteet sellaisiin, joihin pääsi pelkällä rokotustodistuksella ja terveysselvityksellä – ja päädyimme Dominikaaniseen tasavaltaan ja Kolumbiaan.
Seuraavaksi lähdimme Sri Lankaan, jonne vaadittiin vielä silloin PCR-testikin ennen lähtöä ja jo se oli riittävän stressaavaa. Toistaiseksi en ole suostunut ajattelemaan kohteita, joissa tehdään testejä perillä ja/tai joutuu (mahdollisesti) olemaan karanteenissa. Thaimaan säännöstö on kyllä vaikuttanut tosi tiukalta – onneksi siis emme ole kyseiseen maahan erityisesti ihastuneita 🙂
Aikamoinen seikkailu onkin matkata Thaimaahan kaikkine testeineen. Emme pysty matkustamaan paljonkaan ja edellisestä reissusta oli kaksi vuotta. Koska kahtena talvena olimme Sri Lankassa, emme sinne nyt lähteneet, vaikka mieli teki. Ja kyllä sinne Thaimaassa tuli ikävä.
Kun lennot oli tilattu, ei paluuta tavallaan ollut. Testit kyllä stressasi sen verran, että pakkaaminen jäi aika viime tinkaan. Olin myös varautunut karanteeniin ottamalla mukaan lukemista, ristikoita, läppärin ja kutimet. Vähän enemmän tavaraa siis kuin normaalisti 🙂
Juttelin eilen puhelimessa ystäväni kanssa, joka on Thaimaassa käynyt monet kerrat. Hän oli sitä mieltä, että sielläkin on todella ihania paikkoja. Uskon kyllä, mutta sitä en usko, että ihan heti uudelleen lähdetään kokeilemaan…