Sateinen Venetsia jäi taakse, kun lähdimme keskiviikkoaamuna todella hienosta majapaikastamme. Se oli parin minuutin päässä vaporettopysäkiltä, Fondamento Nuevelta, ja vesibussi veisi meidät suoraan lentokentälle, jossa meitä odotti vuokra-auto varattuna. Liput vaporettoon hankimme jo edellisenä päivänä, kun satuimme paikalle. Yksittäinen vaporetto-lippu oli aika kallis, 9 euroa, joten jos yhtään matkailee Venetsian saarilla, kannattaa hankkia 25 euron päivälippu. Sillä pääsee myös Buranoon, Muranoon ja muille Venetsian lähisaarille.
Venetsiasta olen kirjoittanut aiemmin täällä ja Buranon saaresta täällä.
Venetsian lentokenttä, Marco Polon kansainvälinen lentoasema
Lentokentän ja Venetsian väliä kuljettaa kuitenkin eri yhtiö kuin paikallislinjoja, joten sille tarvitaan eri lippu. Liput voi ostaa ennakkoon uskoakseni jokaisesta lippuja myyvästä kopista, joita löytyy vaporetto-pysäkeiltä. Nämä kannattaa aina tarkistaa, koska jokaisella vaporetto-asemalla ei ole koppia. Matka Venetsian saarelta Alilagunan kyydissä lentokentälle maksoi 15 euroa.
Anteeksi Italia, olen kohdannut täällä enemmän töykeyttä ja itsekkyyttä kuin missään muualla matkustaessani, vain muutaman päivän kokemuksella. Malttia siis tarvitaan, kun samalla matkalla on ihmisiä, joiden ei tarvitse mitenkään ottaa toisia huomioon. Useasti on myös tuntunut, että turisti hoitaa asiat nopeammin jokaisessa pisteessä kuin paikallinen. Ehkä olen liian hätäinen…
Aamupäivä oli taas sateinen, joten istuimme lentokentälle vievässä vaporettossa (joka on matalampi ja nopeampi kuin paikalliset) haukotellen ja katsellen pisaroita ikkunoissa. Lentokentälle saavuttaessa tuli jotenkin yllättynyt ja kiva tunnelma, koska laiturialueella ei ollut pitkillä sivuilla seiniä. Oli lasiseinää yläosassa, paljon suuria kasveja korvaamassa seiniä, wc ja tupakointialue keskellä avointa tilaa, mikä kummastutti.
Varsinainen terminaali oli kuitenkin aika kaukana. Meillä oli määrä hakea vuokra-automme klo 11.30, ja olimme huomattavasti etuajassa. Vaporettolta oli selkeät kyltit joka paikkaan. Kävely oli helppoa, koska jatkuvasti pääsi halutessaan kulkemaan liukuhihnoilla.
Vuokra-autoalueelle tultaessa iski pienoinen masennus. Ilmeisesti meidän täytyi mennä pisimpään jonoon, joka eteni järkyttävän hitaasti. Ehkä syynä oli vuokraamon edulliset hinnat? Vaihdoin auton vuokrafirmaa vähän ennen matkaa ja säästin yli 100 euroa.
Vuokrauspisteen selvitysten jälkeen (oli todella mukava montaa kieltä puhuva ja huumorintajuinen asiakaspalvelija) auto löytyi aivan vierestä, ja osasimme selkeiden neuvojen perusteella ulos monikerroksisesta parkkihallista. Google Mapsin avulla suunnistimme kaupungista ulos kohti seuraavaa etappia… Niin, mikä se olisi?
Padova
Meidän oli tarkoitus ajella vähän pienempiä teitä ja katsella maisemia, mutta se ei Google Mapsille sopinut, vaan se ohjasi meidät aina takaisin moottoritielle. Pitäisi ottaa mukaan oikea kartta ja suunnistaa sen mukaan, niin pääsisi katsomaan pienempiä kyliä. Aioimme pysähtyä Padovassa ja miettiä sen jälkeen, ehtiikö vielä muualle vai ajammeko suoraan Torri del Benacoon Garda-järven rannalle, jonne majoittuisimme neljäksi yöksi.
Padovassa saimme auton yllättävän hyvin parkkiin lähelle keskustaa. Ihan täysin varmoja emme olleet paikan laillisuudesta, mutta meillä oli sellainen tuntuma, että sillä ei ole kovin suurta väliä. Muitakin autoja oli parkissa vähän oudoissa paikoissa.
Ensimmäisenä tarvittiin taas ravintoa. Tallustelimme jonkin aikaa ympäriinsä tarjontaa tutkien ja päädyimme intialaisten pitämään kebab-ravintolaan. Anteeksi taas italialaiset, tämä oli ehkä paras ateria tällä matkalla, eikä maksanut juuri mitään. Maukas liha- ja kasvispitoinen annos, eikä pelkkää vehnäjauhoa.
Hyvin ravittuina pystyi sitten keskittymään kaupunkiin ja sen tarjontaan. Padova oli todella mukavan näköinen paikka! Kävimme mahtavana kohoavassa katedraalissa aivan keskustassa. Tämä Basilica Pontificia di Sant’Antonio di Padova oli suuri monitorninen ja -kupolinen laitos, jota ei voi olla huomaamatta keskellä Padovan keskusaukiota.
Italian kirkot ovat tehneet meihin suuren vaikutuksen. Taisimme käydä vain neljässä kirkossa, mutta jokainen oli hyvin kaunis sellaisella vaikeasti määriteltävän hauraalla ja koskettavalla tavalla. Vaikka kirkot olivat suuria ja loistokkaitakin, niistä puuttui yltiöpäinen prameus. Harvoin olen kokenut niin paljon liikutuksen tunteita kirkoissa, joissa olen matkoillani käynyt.
Padovan suuressa kirkossa ei harmi kyllä saanut kuvata. Olisin jopa ostanut ulkopuolella olevista kojuista muistoksi kuvia kauniista kirkosta, mutta eipä siellä sellaisia ollut. Pelkkiä pienoisveistoksia ja muuta rihkamaa. Jonkun pitäisi ehdottomasti kuvata kirkkoa ja teettää kuvista postikortteja!
Canal del Piovego, kanava Padovan ytimessä
Canal del Piovego on viehättävä kanava, joka halkoo Padovan kaupungin sydäntä. Sitä reunustavat vanhat rakennukset, joiden värikkäät julkisivut heijastuvat kanavan veteen.
Kanavan alue on paikallisten suosima paikka kävelyretkille ja rentoutumiseen. Sen varrella sijaitsevat kahvilat ja ravintolat tarjoavat mahdollisuuden istahtaa hetkeksi nauttimaan kaupungin tunnelmasta. Iltaisin Canal del Piovegon varrella on varmasti tunnelmallista, kun valot heijastuvat kanavan pinnasta, ja voi vaellella hiukan viileämmällä säällä sen rantoja pitkin.
Kanava ei ole pelkästään kaunis nähtävyys, vaan se on myös osa Padovan rikasta historiaa, sillä se toimi aikoinaan tärkeänä liikenneväylänä kaupungissa. Canal del Piovego kutsuu vierailijoitaan uppoutumaan Padovan historialliseen ilmapiiriin, tarjoten samalla ikkunan kaupungin menneisyyteen ja nykyhetkeen. Padova on aiemmin ollut samantyyppinen vesikaupunki kuin Venetsia. Sen halki on kulkenut lukuisia kanavia, joita pitkin ihmisiä ja tavaroita kuljetettiin.
Jatkuvien tuhoisien tulvien takia kanavista vähitellen luovuttiin ja autojen ilmaantuessa liikenteeseen monet kanavista haudattiin ja korvattiin teillä. Nyt, kun pysähdyin sillalta katselemaan tätä yhtä kanavaa ja taloja sen varsilla, minulla ei ollut aavistustakaan kaupungin menneisyydestä.
Prato della Valle
Prato della Valle on yksi Padovan kaupungin tunnetuimmista ja suurimmista aukioista. Se sijaitsee kaupungin keskustassa ja on Euroopan suurin pyöreä aukio. Aukiota ympäröi suuri viheralue, jota koristavat patsaat, puut ja pensaat. Prato della Valle on kuin vehreä keidas keskellä kaupunkia, ja se houkutteleekin ihmisiä paikalle rentoutumaan kaupungin sykkeen keskellä.
Aukion keskellä sijaitsee suuri laatoitettu alue, joka muodostaa ikonisen keskuskartion. Kartion keskipisteenä on Nettuno, Neptunuksen suihkulähde. Prato della Vallen aukiota reunustaa 78 patsasta, jotka kuvaavat kuuluisia padovialaisia ja muita merkittäviä hahmoja. Jokaisella patsaalla on oma tarinansa ja historia, ja ne luovat aukiolle uniikin tunnelman.
Luonnollisesti kiertelimme aukiolla muiden tavoin chillailemassa ja katselemassa patsaita. Koko suuren aukion kiertämisessä olisi kuitenkin mennyt aikaa, ja halusimme jo löytää seuraavan kohteemme.
Padovan kasvitieteellinen puutarha
Meillä oli etukäteen tiedossa, että Padovassa on kasvitieteellinen puutarha, ja sinne suuntasimme seuraavaksi. Olimme aiemmin nähneet kylttejä ja viitoitusta puutarhaan, mutta kiersimme taas pienen ylimääräisen lenkin ennen kuin huomasimme että puutarhaan mennään aivan automme nokan edestä…
Padovan Orto Botanico on maailman vanhin edelleen samalla paikalla toimiva kasvitieteellinen puutarha, ja Unescon maailmanperintökohde.
Puutarhan pohjapiirros on mielenkiintoinen. Neliön tai suorakaiteen sisällä on ympyrä, joka on jaettu neljään osaan. Myös puutarhaan johtavia portteja on neljä. Ympyrän ulkopuolella on rauta-aidoin jaettuja alueita. Sisätiloista löytyy modernilla otteella toteutettu museo, johon myös oli ilo tutustua. Orto Botanicosta kirjoitan myöhemmin oman jutun.
Saimme kierreltyä puutarhassa niin kauan, että päätimme ajaa suoraan Torri del Benacoon. Matkan varrella olisi voinut pikaisesti poiketa jonnekin, mutta ongelmana oli edelleen reittien löytyminen. Veronaan ei todellakaan riittänyt aika. Katselimme siis vain autosta ihania maisemia ja kyliä ja rakennuksia siellä täällä.
Torri del Benaco
Torri del Benaco on viehättävä kaupunki Gardajärven itäpäässä, Pohjois-Italian Veneton alueella. Historiallisessa kylässä on keskiaikainen ilmapiiri kapeine kujineen ja upeine näkymineen Gardajärvelle. Kaupungin symbolina toimii sen historialliset tornit, joiden mukaan kaupunki on saanut nimensä. ”Torri” tarkoittaa tornia italiaksi. Tornit ovat osa kaupungin linnoitusta, joka on ollut osa kaupungin historiaa monien vuosisatojen ajan.
Torri del Benaco on kuuluisa myös järven rannalla sijaitsevasta Scaligerin linnasta. Linna on peräisin 1300-luvulta ja sieltä on upeat näkymät järvelle. Näistä maisemista nautimme hetken tullessamme kaupunkiin ennen kuin jatkoimme matkaa noin neljä kilometriä pohjoiseen päin majapaikkaamme.
Päädyimme tähän paikkaan parin suunnittelemamme käyntikohteen perusteella. Torri del Benacosta on sopivasti lauttayhteys Madernoon, josta pääsimme Isola di Gardaan, Gardajärven suurimpaan saareen. Tähän Borghese-Cavazza -suvun hallinnoimaan saareen tehdään tarkkaan ajoitettuja ja opastettuja retkiä. Olimme varanneet liput jo paljon ennen matkaa. Kirjoitan tästäkin käynnistä myöhemmin lisää.
Madernon liepeillä sijaitsee myös toinen etukäteen suunnittelemamme käyntikohde, Vittoriale degli Italiani. Siitä myös lisää myöhemmin.
Emme varsinaisesti tutustuneet Torri del Benacon kaupunkiin lähemmin. Kävimme siellä kaupassa ja yhtenä iltana syömässä. On sääli, että emme voi tehdä pitempiä matkoja ja tutustua paikkoihin kunnolla. Olisi niin paljon tutkittavaa, ja välillä pitää levätäkin.
Albergo del Garda, majapaikkamme Garda-järven rannalla
Katselin ensin majoitusta hiukan pohjoisempaa, Malcesinesta. Se sijaitsee puolen tunnin matkan päästä Torri del Benacosta. Loppujen lopuksi paikaksi valikoitui hotelli lähempää Torria, melkeinpä ihan maisemien ja aamiaisen takia. Emme ole makeiden leivonnaisten ystäviä, joten valitsimme sellaisen hotellin, josta saa muutakin kuin niitä.
(Sisältää affiliate-linkin *. Varaaminen linkin kautta ei maksa sinulle ylimääräistä, mutta antaa minulle pienen komission).
Albergo del Garda-hotellin aamiainen oli arvosteluissa saanut niin paljon ylitsevuotavia kehuja, että uskoimme sen kelpaavan meillekin. Hyvä aamiainen paikassa, jossa ei aivan lähistöllä ole muita ravintoloita eikä varsinkaan kauppoja, on suorastaan välttämättömyys.
Saimmekin aamiaisella jogurttia ja leivän päälle kinkkua ja juustoa, kuten kuuluukin. Oli myös kananmunaa ja jopa pensasmustikoita jogurttiin joka toinen päivä. Näillä pärjäsimme hyvin. Hotellissa ei ollut ruokaravintolaa, mutta jonkinlainen drinkkibaari näkyi houkuttelevan asukkaita iltaisin istumaan terassille seurustelemaan.
Huoneessamme oli parveke, josta näkyi järvelle, mikä oli kyllä aivan ihanaa. Hotelli on kalustettu vähän uusimista kaipaavaan tyyliin, mutta on siisti ja menettelee todella hyvin, jos ei aivan luksusta tunne tarvitsevansa. Parasta oli sijainti; järvi tien toisella puolen ja siitä pääsi hyvin uimaan. Ranta oli pikkukiveä.
Täällä vietettyjen päivien aikana kävimme yhtenä päivänä Sirmionessa ja toisena lautalla Madernoon ja sieltä jo ennakkoon varatulla retkellä Isola del Gardaan ja Vittoriale degli Italianiin. Viimeisenä päivänä olin poissa pelistä, minulle nousi kuume. Aamulla lähdimme ajamaan Venetsian kentälle, josta kotikone nousisi yhden jälkeen iltapäivällä.
ihana Italia! Tuli kaipuu noihin maisemiin. Gardan alue on itselle vielä tuntematonta ja erityisesti pohjois-Italiassa haluaisinkin käydä!
Niin. Tuntuu siltä, että Italiassa olisi kovasti katsottavaa ja koettavaa.
Kivan tunnelmallisia kuvia! Garda-järvi on omalla listalla paikoista, joissa haluaisin käydä Italiassa ja se näyttää upealta, mutta välillä mietityttää tosiaan Italian yliturismi ja miten se vaikuttaa myös paikoista nauttimiseen. Mutta eiköhän jossain vaiheessa tule suunnattua vielä Italiaan!
Meidän vieraillessa Venetsiassa ja muualla elo-syyskuun vaihteessa en kokenut turismia niin ongelmalliseksi, kuin mitä olen lukenut ja kuullut. Venetsiassa huono sää tietenkin vaikutti asiaan, mutta Gardalla oli upea sää. Ja kun etukäteen tiesi (ja on käynyt vastaavissa suosituissa paikoissa), ei se väen paljous minua ihan hirveästi haitannut. Todellakin haluan nähdä lisää Italiaa!
Etenkin tuo alue – jos ei sitten koko Italia – kärsinee niin pahasti liikaturismista, ettei ihme, että ihmiset ovat tylyjä, kun useimmat taitaisivat toivoa, että turistit jotenkin maagisesti häviäväisit heidän kotikulmiltaan. Tuosta turistien nopeudesta vs. paikallisten hitaus, tuli myös mieleeni joku ohjelma, taisikin juuri olla Venetsiasta, jossa todettiin, että (hitaat) eläkeläiset eivät oikein voi enää edes liikkua kotikaupungissaan, kun jäävät paikasta toiseen kiirehtivien turistien jalkoihin. Pitäisikö sittenkin edetä paikallisten ehdoilla …
Kiitos Pirkko. Nämä kokemukseni eivät olleetkaan paikallisista asukkaista. Ymmärrän kyllä että he haluavat toimia kotikulmillaan rauhassa, ja sen suonkin. Kyse oli italialaisista turisteista, ainakin otaksun heidän olleen turisteja. Meillähän ei aivan hirveä tungos ollut Venetsian pääsaarellakaan, kun vettä satoi. Silti minut tönäistiin miltei kumoon, kun jollain oli niin kiire. Eli olin tässä tapauksessa ilmeisesti itse se hidas eläkeläinen. Muut tapaukset ovat ehkä liittyneet siihen, miten paikkoja käytetään vesibusseissa ja yleensäkin, miten kanssamatkustajat otetaan huomioon.
Italia on niin kaunis. kuinka minulla on muistikuva, että on olemassa Padano – juustoa? Onkohan tuolta?
Sari, en tiedä oliko kommenttisi hienovarainen viittaus siihen, että kirjoitan välillä Padanosta mutta enimmäkseen kuitenkin oikein, eli Padovasta 😀 Kiitos kuitenkin, juusto on tainnut sotkea päätäni vielä lisää. Sitä kuvittelee suoriutuvansa suht ok, mutta en tosiaan ole kunnossa kun sotken tällä tavoin asioita.
Kauniita kuvia ja viehättäviä kohteita, Italia on kyllä ihana! Meillä on tuo Gardajärven seutu käymättä, ja muutenkin ollaan vietetty Pohjois-Italiassa ihan liian vähän aikaa. Vinkkinä muuten Google Mapsilla navigointiin, että reittihaun aseuksissa voi laittaa päälle vältä moottoriteitä -asetuksen, jolloin tulokseksi tulee yleensä pidempi / hitaampi mutta viehkeämpi reitti pitkin pienempiä teitä ja läpi kylien.
Anne, kiitos tästä! Pitää kokeilla seuraavalla kerralla, kun vuokrataan auto jostain. Ja kyllä nyt jäi hinku päästä näkemään Italiaa enemmänkin. Olisipa enemmän aikaa…
Italiassa on kyllä valtavan kaunista ja kirkot ovat siitä mielenkiintoisia, että ulkokuori ei välttämättä vastaa yhtään sitä, millainen upeus sisällä odottaa. Me olemme varmaan käyneet eniten kirkoissa juuri Italiassa 🙂
Niinpä, minäkin yllätyin jo ensimmäisestä kirkosta, joka oli Venetsian ytimessä. En loistokkuudesta, vaan koskettavuudesta.
” kirkossa, mutta jokainen oli hyvin kaunis sellaisella vaikeasti määriteltävän hauraalla ja koskettavalla tavalla”. Onpa kauniisti ilmaistu. Aina joskus olen kokenut vastaavaa.
Niin, välillä on vaikea määrittää sitä tunnetta…
Harmi, että venetsialaisista jäi ikävä fiilis :/ Meilläkin kokemuksia siitä, että lentokentällä oltiin aika nuivia ja jopa tylyjä, mutta muualla Venetsiassa palvelu kyllä pelasi 🙂
En tarkoittanut kommentillani tylyydestä virkailijoita, vaan ihan kanssamatkustajia. Ainakin se autonvuokrauspalvelun tyyppi oli aivan loistava.
Tuo olikin kiinnostava tieto, että Badovan Orto Botanico on maailman vanhin edelleen samalla paikalla toimiva kasvitieteellinen puutarha. Siitä onkin mukavaa päästä lukemaan myöhemmin vielä tarkemmin. Todella vehreältä näyttää! Ja Torri del Benaco näyttää tosiaan oikein viehättävältä kaupungilta, jossa olisi mukava viettää aikaa.
Padova oli muutenkin mielenkiintoinen kaupunki, josta ehdimme vain pintaraapaisun verran.